Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

References to this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

CHRISTINE STIX-HACKL

5 päivänä helmikuuta 2004 (1)

Asia C-400/02

Gerard Merida

vastaan

Saksan liittotasavalta

(Bundesarbeitsgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – Samanlainen kohtelu kollektiivisissa sopimuksissa – Siirtymäajan korvaukset – Sellaisten entisten Saksassa työskennelleiden työntekijöiden syrjintä, joiden asuinpaikka on Ranskassa






I       Johdanto

1.        Nyt esillä oleva asia koskee tietyn kollektiivisen sopimuksen perusteella työsuhteen päättyessä maksettavan etuuden laskemista (”siirtymäajan korvaus”).

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68(2)(jäljempänä asetus N:o 1612/68)

2.        Asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kollektiivisen tai yksilöä koskevan sopimuksen määräys taikka muu työehtojen sääntelyä koskeva määräys, joka koskee työn saantia, työtä, palkkausta ja muita työehtoja sekä irtisanomista, on mitätön sikäli kuin siinä säädetään tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat toisten jäsenvaltioiden kansalaiset työntekijöinä eriarvoiseen asemaan.”

B       Kansallinen lainsäädäntö

3.        Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössään ja Saksan liittotasavallan edustajan suullisessa käsittelyssä esittämien tietojen, joita ei ole kiistetty, perusteella asian kannalta merkityksellinen Saksan lainsäädäntö on seuraava:

4.        Saksan valtion alueelle sijoitetuissa ranskalaisissa asevoimissa työskenteli kyseisten joukkojen vetäytymiseen saakka siviilityöntekijöitä, joiden työnantajana olivat Ranskan asevoimat. Saksan liittotasavallan viranomaiset maksoivat palkan Ranskan asevoimien nimissä ja niiden lukuun. Saksan ja Ranskan välillä tehdyn kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen perusteella palkkaan sovellettava verolainsäädäntö määräytyi työntekijän asuinpaikan mukaan. Saksan viranomaiset eivät tämän perusteella pidättäneet Ranskassa asuinpaikkansa omaavien työntekijöiden bruttopalkasta tuloveroa vaan maksoivat heille vastaavasti suuremman summan kuin Saksassa asuinpaikkansa omaaville työntekijöille. Tästä entisen työnantajan maksamasta summasta pidätettiin Ranskassa tulovero.

5.        Siirtymäajan korvaus on sosiaalietuus, jonka Saksan liittotasavalta maksaa Tarifvertrag vom 31. August 1971 zur sozialen Sicherung der Arbeitnehmer bei den Stationierungsstreitkräften im Gebiet der Bundesrepublik Deutschland -nimisen kollektiivisen sopimuksen (Saksan liittotasavallan alueelle sijoitettujen asevoimien palveluksessa olevien työntekijöiden sosiaaliturvasta 31.8.1971 tehty kollektiivinen sopimus; jäljempänä sosiaaliturvasta tehty kollektiivinen sopimus) omaan lukuunsa ja Saksan liittotasavallan talousarviosta entisille ”Saksan valtion alueelle sijoitettujen Ranskan asevoimien” palveluksessa olleille työntekijöille silloin kun heidän työsuhteensa on irtisanottu sen vuoksi, että sotajoukot on vedetty pois Saksasta.

6.        Pääasian kannalta merkityksellisten sosiaaliturvasta tehdyn kollektiivisen sopimuksen määräysten mukaan siirtymäajan korvauksen määrä lasketaan samalla tavalla kaikille korvauksen saajille. Laskenta suoritetaan oleellisilta osin siten, että siitä kollektiiviseen sopimukseen perustuvasta peruspalkasta, johon työntekijällä oli oikeus irtisanomisajankohtana täyden kalenterikuukauden osalta, vähennetään tosiasiallisesti saatujen työttömyyskorvausetuuksien ohella muun muassa laskennallinen Saksan tulovero ja tämä tehdään siirtymäajan korvauksen maksamisajankohtana sovellettujen verotuksellisten arviointiperusteiden mukaisesti. Saksan laskennallinen tulovero otetaan huomioon siis myös silloin kun on kyse Ranskassa asuvasta entisestä työntekijästä, jonka palkasta ei työsuhteen aikana ole tehty mitään Saksan oikeuden mukaisia ennakonpidätyksiä.

7.        Saksassa asuvan korvauksen saajan on maksettava veroa näin lasketusta siirtymäajan korvauksesta siltä osin kuin se ylittää vapaamäärän. Ranskassa asuvan korvauksen saajan on maksettava siirtymäajan korvauksesta veroa Ranskassa. Sosiaaliturvasta annetun kollektiivisen sopimuksen 4 §:n 4 momentin 2 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jos siirtymäajan korvaus maksetaan lisänä Bundesanstalt für Arbeitin – – suorittamiin etuuksiin, sitä on lisättävä tuloveron kattamiseen vaadittavalla summalla”. Saksan hallituksen asiamiehen suullisessa käsittelyssä esittämän näkemyksen mukaan ”kyseinen lisääminen – – neutralisoi mahdollisen verorasituksen. Tältä osin on merkityksetöntä, mikä jäsenvaltio – – kyseisen veron kantaa – –. Korvauksen saaja on Saksassa aina sellaisessa asemassa, että häntä ei taloudellisesti rasiteta verolla. Esillä olevassa asiassa vero, joka [kantajan] on suoritettava Ranskassa siirtymäajan korvauksesta, voitaisiin palauttaa. Tämän edellytyksenä on ainoastaan asianmukainen todiste maksetun veron määrästä. Oman maan kansalaisia ja ulkomaalaisia kohdellaan aina tarkalleen samalla tavalla siltä osin kuin on kyse veroista, jotka todellisuudessa on maksettava”.

III  Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

8.        Merida on Ranskan kansalainen, ja hän asuu Ranskassa. Hän työskenteli irtisanomiseensa saakka Saksaan sijoitettujen Ranskan asevoimien palveluksessa. Sen jälkeen kun hänen työsopimuksensa oli päättynyt, Merida sai sosiaaliturvasta tehdyn kollektiivisen sopimuksen perusteella siirtymäajan korvausta. Korvauksen määrä laskettiin sosiaaliturvasta tehdyn kollektiivisen sopimuksen mukaisesti, toisin sanoen siten, että aikaisemmasta bruttopalkasta vähennettiin Ranskassa tosiasiallisesti saadut työttömyyskorvaukset ja Saksan laskennallinen tulovero. Näin laskettua siirtymäajan korvausta verotettiin Meridan osalta asianomaisen kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaan Ranskassa palkkana ja siitä oli maksettava veroa Ranskassa.

9.        Koska Merida oli sitä mieltä, että laskennallisen Saksan tuloveron vähentämisellä hänet asetettiin lainvastaisesti epäedullisempaan asemaan suhteessa niihin työntekijöihin, joiden asuinpaikka on Saksassa, hän nosti kanteen Saksan liittotasavaltaa vastaan. Toimivaltainen Arbeitsgericht ja Landesarbeitsgericht hylkäsivät kanteen ja valituksen. Merida teki Landesarbeitsgerichtin tuomiosta Revision-valituksen Bundesarbeitsgerichtiin. Kyseinen tuomioistuin epäilee sitä, onko sosiaaliturvasta tehty kollektiivinen sopimus yhteensopiva työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön oikeuden kanssa siltä osin kuin on kyse siirtymäajan korvauksen laskentatavasta pääasiassa nyt kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa. Tämän johdosta Bundesarbeitsgericht päätti 27.6.2002 lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko EY 39 artiklan vastaista se, että määritettäessä siirtymäajan korvauksen (Überbrückungsbeihilfe) perustetta otetaan Tarifvertrag zur sozialen Sicherung der Arbeitsnehmer bei den Stationerungsstreiten im Gebiet der Bundesrepublik Deutschlandin (Saksan liittotasavallan alueelle sijoitettujen asevoimien palveluksessa olevien työntekijöiden sosiaaliturvasta tehty kollektiivinen sopimus) 4 §:n 1 momentin b kohdassa tarkoitetussa tilanteessa pohjaksi laskennallinen Saksan tulovero (TV SozSichin 4 §:n 3 momentin b kohdan toinen virke), kun entinen työntekijä asuu ulkomailla ja on siellä verovelvollinen?”

IV     Ennakkoratkaisukysymys

A       Osapuolten esittämät pääasialliset perustelut

10.      Merida ja komissio ovat sitä mieltä, että laskennallisen Saksan tuloveron vähentämisellä syrjitään välillisesti Ranskassa asuvia siirtymäajan korvauksen saajia. Siirtymäajan korvauksen laskentatapa johtaa siihen, että sen saajat saavat kokonaissumman, joka on pienempi kuin heidän entisen työnantajansa aikaisemmin maksama summa. Sellaisen työntekijän, johon sovelletaan hänellä Saksassa olevan asuinpaikan perusteella Saksan verolainsäädäntöä, saamasta siirtymäajan korvauksesta ei nimittäin tehdä laskennallisen Saksan tuloveron ja työttömyyskorvausten lisäksi muita vähennyksiä. Ranskassa asuvien siirtymäajan korvauksen saajien on sitä vastoin sen jälkeen kun laskennallista Saksan tuloveroa koskeva vähennys on tehty maksettava siirtymäajan korvauksesta myös tosiasiallista Ranskan veroa. Siirtymäajan korvauksen tavoitteena on Meridan ja komission mukaan kuitenkin aikaisemman työntekijän maksaman kokonaispalkan määrän säilyttäminen ennallaan työsuhteen päättymistä seuraavan ensimmäisen vuoden aikana. Tämä on turvattu niiden korvauksen saajien osalta, joiden asuinpaikka on Saksassa. Kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen perusteella niiden korvauksen saajien palkka, joiden asuinpaikka on Ranskassa, oli kuitenkin suurempi, koska työnantajan suorittamista etuuksista oli maksettava vielä Ranskan tuloveroa. Siirtymäajan korvausta koskevilta osin bruttopalkkaa vähennetään kuitenkin sekä laskennallisella Saksan tuloverolla että tosiasiallisella Ranskan verolla. Tämä huonompaan asemaan asettaminen ei voi olla myöskään perusteltua hallinnon helpottamiseen liittyvistä syistä. EY 39 artiklan mukaista työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa yhteisön oikeuden periaatetta ei Meridan eikä komission mukaan voida tästä syystä kaventaa.

11.      Saksan liittotasavalta on sitä mieltä, että siirtymäajan korvauksen määrän laskeminen siten, että huomioon otetaan Saksan laskennallinen tulovero, ei Meridan kaltaisissa tapauksissa merkitse syrjintää. Se vetoaa tältä osin muun muassa hallinnon yksinkertaistamista koskeviin syihin ja siihen, että siirtymäajan korvaus ei ole työttömyystilanteessa edelleen maksettavaa palkkaa. Saksan hallituksen asiamies on suullisessa käsittelyssä todennut, että kyse on pikemminkin Saksan liittotasavallan muiden valtioiden entisille työntekijöille vapaaehtoisesti maksamasta sosiaalietuudesta, joka on tarkoitettu ”sopeutumisjakson aikana ilmenevien sosiaalisten seurausten lievittämiseen” työttömyystilanteessa ja joka on ”tietynlaista sosiaalietuuden muodossa annettavaa tukea”. Siirtymäajan korvaus lasketaan tämän vuoksi samalla tavalla kaikkien edunsaajien kohdalla. Sille, että rajatyöntekijöitä olisi kohdeltava edullisemmin kuin maassa asuvia työntekijöitä, ei Saksan liittotasavallan mukaan löydy perustaa yhteisön oikeudesta. Saksan liittotasavalta totesi lisäksi suullisessa käsittelyssä, että myös Saksassa asuvien korvauksen saajien osalta siirtymäajan korvaus sellaisenaan on periaatteessa veronalaista tuloa. Mahdollisesti maksettavaksi tulevat verot kuitenkin ”neutralisoidaan” siirtymäajan korvauksen laskennan yhteydessä etuuden vastaavalla lisäämisellä. Kyseistä sääntelyä sovelletaan myös Ranskassa siirtymäajan korvauksista maksettaviin veroihin.

B       Arviointi

1.       Ennakkoratkaisukysymyksen muotoilu

12.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee sosiaaliturvasta tehdyn kollektiivisen sopimuksen 4 §:n 3 momentin b kohdan toisen virkkeen yhteensoveltuvuutta EY 39 artiklan kanssa siltä osin kuin kyseisen kollektiivisen sopimuksen määräyksessä todetaan, että ”määritettäessä [siirtymäajan korvauksen] perustaa” (tällä tarkoitetaan ilmeisesti korvauksen määrän laskemista) – myös niiden korvauksen saajien osalta, joiden asuinpaikka on Ranskassa – huomioon otetaan laskennallinen Saksan tulovero. Se pyytää tämän vuoksi tulkitsemaan EY 39 artiklaa. Siirtymäajan korvauksen kaltaiset kollektiiviseen sopimukseen perustuvat etuudet kuuluvat kuitenkin myös asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohdassa säädetyn syrjintäkiellon soveltamisalaan. Yhteisöjen tuomioistuin on vastaavissa tapauksissa tarkastellut tähän saakka EY:n perustamissopimusta ja asetusta N:o 1612/68 yhdessä ja todennut, että asetuksessa käsitellään tarkemmin siirtotyöläisten EY 39 artiklaan perustuvia oikeuksia siltä osin kuin on kyse työsuhteeseen ja/tai työehtosopimukseen perustuvista velvoitteista.(3)

13.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ennakkoratkaisukysymys muotoillaan uudelleen seuraavalla tavalla:

”Onko EY 39 artiklaa ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68  7 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä sellaista kansallista kollektiivisen sopimuksen määräystä, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan (siirtymäajan korvauksen) kaltaisen sosiaalietuuden määrä lasketaan sellaisten korvauksen saajien osalta, joiden asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, jossa he ovat myös verovelvollisia, siten, että huomioon otetaan aikaisemmasta bruttopalkasta pidätettävä laskennallinen kansallinen tulovero, vaikka edellä mainituilta korvauksen saajilta ei voimassa olevan työsuhteen aikana ole kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen perusteella pidätetty mitään kansallista tuloveroa?”

 2. EY 39 artiklan ja asetuksen N:o 1612/68  7 artiklan 4 kohdan tulkinta


 a) Kysymys mahdollisesta tosiasialliseen kaksoisverotukseen perustuvasta syrjinnästä

14.      Meridan ja komission mielestä kyse on lainvastaisesta syrjinnästä siltä osin kuin laskettaessa siirtymäajan korvausta Ranskassa asuville korvauksen saajille huomioon otetaan laskennallinen Saksan tulovero, vaikka siirtymäajan korvauksesta on maksettava veroa vielä Ranskassa. Tähän suuntaan vihjataan selvästikin myös kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksessä siltä osin kuin siinä viitataan verovelvollisuuteen Ranskassa.

15.      Tältä osin on aluksi todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole kattavasti esittänyt sosiaaliturvasta tehtyä kollektiivista sopimusta siltä osin kuin sitä olisi pidettävä perustana mahdolliselle syrjinnälle. Saksan liittotasavalta on vasta suullisessa käsittelyssä esittänyt – ilman, että sitä olisi kiistetty – lainaamalla kollektiivisen sopimuksen vastaavaa kohtaa, että myös Saksassa asuvat korvauksen saajat ovat velvollisia maksamaan veroa siirtymäajan korvauksesta mutta että kyseiset verot voidaan palauttaa ja kyseistä palautusta voivat hakea myös korvauksen saajat, joiden asuinpaikka on Ranskassa. Näin ollen kyse ei voi olla Meridan ja komission väitteissään ilmeiseksi olettamasta ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mahdollisena pitämästä sellaisesta Ranskassa asuvan korvauksen saajan syrjinnästä, joka perustuu näennäiseen ”kaksinkertaiseen” verotukseen (laskennallinen verotus Saksassa ja tosiasiallinen verotus Ranskassa).

 b) Kysymys mahdollisesta syrjinnästä sen perusteella, että Ranskassa asuville korvauksen saajille maksettavan siirtymäkorvauksen määrä ei vastaa heidän aikaisemman työnantajansa maksamaa määrää

16.      Kun siirtymäajan korvausta lasketaan keiden tahansa korvauksen saajien osalta – – toisin sanoen riippumatta siitä, onko heillä asuinpaikka Saksassa – – otetaan huomioon yksilöllisestä bruttopalkasta Saksassa asuvalta vertailuhenkilöltä pidätettävä laskennallinen Saksan tulovero. Tämän johdosta Ranskassa asuva korvauksen saaja asetetaan huonompaan asemaan Saksassa asuvaan korvauksen saajaan nähden siltä osin kuin siirtymäajan korvauksen määrä ei ensimmäiseksi mainittujen henkilöiden osalta vastaa toisin kuin jälkimmäisenä mainittujen henkilöiden osalta aikaisemman työnantajan maksamaa summaa.

17.      Voidaan kysyä, merkitseekö tämä EY 39 artiklassa ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohdassa kiellettyä välillistä syrjintää.

18.      EY 39 artiklassa ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohdassa ei kielletä pelkästään kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, vaan myös kaikki piilevät syrjinnän muodot, joissa tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen muita erotteluperusteita soveltamalla.(4) Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, kansallisen oikeuden säännöstä, jollei se ole objektiivisesti perusteltu ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään, on pidettävä välillisesti syrjivänä, jos sen vaikutukset kohdistuvat ominaislaatunsa vuoksi enemmän siirtotyöläisiin kuin kotimaisiin työntekijöihin ja jos säännös sen vuoksi sisältää vaaran erityisesti siirtotyöläisten joutumisesta huonompaan asemaan.(5)

19.      Sosiaaliturvasta tehdyssä kollektiivisessa sopimuksessa ei tosin tehdä eroa siirtymäajan korvauksen saajan kansalaisuuden perusteella, mutta sillä voi kuitenkin olla erilaiset vaikutukset siihen perustuen, asuuko työntekijä siirtymäajan korvauksen saamisen ajankohtana Saksassa vai Ranskassa. Tietyn maan kansalaiset asuvat kuitenkin yleisimmin omassa maassaan kuin entiset siirtotyöntekijät siten, että tällainen peruste on omiaan vaikuttamaan epäedullisesti entisiin rajatyöntekijöihin.(6) Kyse voi näin ollen olla välillisestä syrjinnästä.

20.      Erilaisten säännösten soveltaminen toisiinsa rinnastettaviin tilanteisiin tai saman säännöksen soveltaminen erilaisiin tilanteisiin merkitsee syrjintää, jollei sitä voida perustella objektiivisilla eroilla tai päämäärillä.(7) Siirtymäajan korvauksen laskentatavan osalta voisi olla kyse sellaisesta säännöksestä, jolla samaa säännöstä sovelletaan erilaisiin tilanteisiin.

21.      Yhteisöjen tuomioistuin on todennut usein kyseen olevan välillisestä syrjinnästä kulloisenkin riidanalaisen toimenpiteen tavoitteen huomioon ottaen.(8)

22.      Saksan liittotasavallan suullisessa käsittelyssä esittämien ja tältä osin uskottavien väitteiden perusteella siirtymäajan korvauksen tavoitteena ei ole yksilöllisen tulotason ennallaan säilyttäminen työttömyystilanteessa vaan sellaisen työsuhteesta riippumattoman julkisen sosiaalietuuden myöntäminen, jolla pyritään lievittämään työttömyydestä aiheutuneita sosiaalisia seurauksia. Tämä ilmenee siitä, että etuutta ei myönnetä entisen työnantajan vaan kolmannen osapuolen eli Saksan liittotasavallan lukuun tämän omista varoista ja ilman vastasuoritusta.

23.      Tämän tavoitteen kanssa on täysin yhteensopivaa laskea kyseinen sosiaalietuus toisiinsa rinnastettavien, omassa maassa ja toisessa jäsenvaltiossa asuvien korvauksen saajien osalta yhdenmukaisesti toisin sanoen ottamalla tältä osin huomioon laskennallinen Saksan tulovero.

24.      Tämä johtaa tosin siihen, että Ranskassa asuvalle korvauksen saajalle maksettavan siirtymäajan korvauksen määrä ei vastaa aikaisemman työnantajan maksamaa määrää. Kyseinen Ranskassa asuvan työntekijän saama laskennallisesti suurempi määrä oli kuitenkin vain luonnollinen seuraus siitä, että työskentelyajanjakson ajan hänen tulonsa oli verotuksesta tehdyn sopimuksen perusteella vapautettu Saksan tuloverosta.

25.      Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällainen eri jäsenvaltioissa asuvien verovelvollisten erilainen asema on kaksinkertaisesta verotuksesta tehdyn sopimuksen yhteydessä yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa siltä osin kuin erilainen asema johtuu ennen kaikkea näiden jäsenvaltioiden verokantojen erilaisuudesta, joiden vahvistaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.(9) Sen perusteella, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen Saksassa ja Ranskassa asuvien työssä käyvien työntekijöiden erilainen kohtelu on yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa, ei voida kuitenkaan päätellä, että tämän on myös heijastuttava sellaisen työnantajasta riippumattoman julkisen sosiaalietuuden laskentaan, jonka tarkoituksena on lievittää työttömyydestä aiheutuneita sosiaalisia seurauksia.

26.      Näin ollen on todettava, että EY 39 artikla ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohta eivät estä laskemasta siirtymäajan korvausta sosiaaliturvasta tehdyn kollektiivisen sopimuksen mukaisesti Ranskassa asuvien korvauksen saajien osalta siltä osin kuin siirtymäajan korvaus on työnantajasta riippumaton julkinen sosiaalietuus, jonka tavoitteena on työttömyydestä aiheutuneiden sosiaalisten seurausten lievittäminen.

 Ratkaisuehdotus

27.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavalla tavalla:

EY 39 artiklaa ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä kansallista kollektiivisen sopimuksen määräystä, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevan ”siirtymäajan korvauksen” kaltaisen sosiaalietuuden määrä lasketaan sellaisten korvauksen saajien osalta, joiden asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, jossa he ovat myös verovelvollisia, siten, että huomioon otetaan aikaisemmasta bruttopalkasta pidätettävä laskennallinen kansallinen tulovero, vaikka edellä mainituilta korvauksen saajilta ei voimassa olevan työsuhteen aikana ole kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen perusteella pidätetty mitään kansallista tuloveroa, silloin kun toisessa jäsenvaltiossa siirtymäajan korvauksesta maksettu vero palautetaan samalla tavalla kuin mahdollisesti omassa maassa maksettava vero.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2  – EYVL L 257, s. 2.

3  – Asia 175/88, Biehl, tuomio 8.5.1990 (Kok. 1990, s. I-1779, Kok. Ep. X, s. 417); asia C-419/92, Scholz, tuomio 23.2.1994 (Kok. 1994, s. I-505) ja asia C-15/96, Schöning-Kougebetopoulou, tuomio 15.1.1998 (Kok. 1998, s. I-47).

4  – Asia 152/73, Sotgiu, tuomio 12.2.1974 (Kok. 1974, s. 153, Kok. Ep. II, s. 219, 11 kohta); asia C-237/94, O’Flynn, tuomio 23.5.1996 (Kok. 1996, s. I-2617, 17 kohta) ja asia C-57/96, Meints, tuomio 27.11.1997 (Kok. 1997, s. I-6689, 44 kohta).

5  – Asia C-278/94, komissio v. Belgia, tuomio 12.9.1996 (Kok. 1996, s. I-4307) ja alaviitteessä 4 mainittu asia O’Flynn.

6  – Alaviitteessä 4 mainittu asia Meints ja asia C-35/97, komissio v. Ranska, tuomio 24.9.1998 (Kok. 1998 s. I-5325).

7  – Ks. esim. ulkomailla asuvien verotuksellisen kohtelun osalta asia C-279/93, Schumacker, tuomio 14.2.1995 (Kok. 1995, s. I-225); asia C-80/94, Wielockx, tuomio 11.8.1995 (Kok. 1995, s. I-2493); asia C-107/94, Asscher, tuomio 27.6.1996 (Kok 1996, s. I-3089) ja asia C-391/97, Gschwind, tuomio 14.9.1999 (Kok. 1999, s. I-5451, tuomion 21 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Tämän lisäksi alaviitteessä 4 mainittu asia Meints, tuomion 45 kohta ja alaviitteessä 4 mainittu asia O’Flynn, tuomion 20 kohta.

8  – Ks. tosin äskettäin yhdistetyissä asioissa C-4/02 ja C-5/02, Schönheit ja Becker, 23.10.2003 annettu tuomio (tuomion 84 ja 95 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

9  – Asia C-336/96, Gilly, tuomio 12.5.1998 (Kok. 1998, s. I-2793) ja asia C-385/00, de Groot, tuomio 12.12.2002 (Kok. 2002, s. I-11819).