Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PHILIPPE LÉGER

9 päivänä helmikuuta 2006 1(1)


Sisällys

I  Johdanto

II  Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt

III  Koordinointikeskuksiin sovellettava verojärjestelmä

IV  Asiaa koskevat tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

A  Komission päätöksen tekemistä edeltäneet tosiseikat

B  Komission päätös

C  Komission päätöstä koskevat oikeudenkäyntimenettelyt

D  Komission päätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneet tosiseikat

E  Neuvoston päätös

F  Neuvoston päätöstä koskeva oikeudenkäyntimenettely

V  Kanteen tarkastelu

A  Neuvoston päätöksestä nostettu kanne (asia C-399/03)

1. Asianosaisten vaatimukset ja perusteet

2. Asian arviointi

B  Komission päätöksestä nostetut kanteet (yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03)

1. Asianosaisten vaatimukset

a) Asia Belgia vastaan komissio (C-182/03)

b) Asia Forum 187 vastaan komissio (C-217/03)

2. Forum 187:n kanteen tutkittavaksi ottaminen

a) Asianosaisten lausumat

b) Asian arviointi

i) Forum 187:n kanteen tutkittavaksi ottaminen sillä perusteella, että päätös koskisi sitä itseään suoraan ja erikseen

ii) Forum 187:n kanteen tutkittavaksi ottaminen sillä perusteella, että se tulisi tiettyjen jäsentensä sijaan

3. Asiakysymysten tarkastelu

a) Forum 187:n vaatimus 17.2.2003 tehdyn päätöksen kumoamisesta kokonaisuudessaan

i) Oikeudellisen perustan puuttumista ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste

– Asianosaisten lausumat

– Asian arviointi

ii) EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste

– Riidanalaisen järjestelmän analysointimenetelmä

– Tietyille yrityksille myönnetyn edun olemassaolo

– Toimenpiteen valtiollinen luonne

– Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun

iii) Perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperuste

b) Belgian kuningaskunnan ja Forum 187:n vaatimukset 17.2.2003 tehdyn päätöksen osittaisesta kumoamisesta

i) Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen

– Asianosaisten lausumat

– Asian arviointi

ii) Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

– Asianosaisten lausumat

– Asian arviointi

4. Oikeudenkäyntikulut

VI  Ratkaisuehdotus


Yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03

Belgian kuningaskunta

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

ja

Forum 187 ASBL

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Valtiontuki – Belgiaan perustettuja koordinointikeskuksia koskeva verojärjestelmä – Yhdistyksen nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Komission päätös, jonka mukaan järjestelmä ei merkitse tukea – Komission arvioinnin muuttuminen – Oikeudenkäyntimenettely – Asetus (EY) N:o 659/1999 – Voimassa olevien tukien valvontaan sovellettava menettely – EY 87 artiklan 1 kohta – Siirtymätoimenpiteet – Luottamuksensuoja – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Asia C-399/03

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Belgian kuningaskunnan koordinointikeskuksille myöntämä tuki – Yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun, koordinointikeskuksia koskevan verojärjestelmän voimassaoloajan pidentämiseen tarkoitettu tuki – Neuvoston päätös tällaisen tuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi toteamisesta – EY 88 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta – Lainvastaisuus






I       Johdanto

1.     Yhteisöjen tuomioistuimessa nostetut kolme kumoamiskannetta koskevat Belgian kuningaskunnassa koordinointikeskuksiin sovellettavaa verojärjestelmää.

2.     Koordinointikeskus on monikansallisen konsernin perustama yritys, jonka tarkoituksena on tarjota konserniin kuuluville yrityksille erilaisia palveluja etenkin rahoituksen alalla. Belgian kuningaskunta alkoi vuonna 1982 soveltaa näihin keskuksiin erityistä verojärjestelmää, jonka soveltaminen edellyttää kymmeneksi vuodeksi kerrallaan annettavaa erillistä lupaa, joka voidaan uudistaa.

3.     Saatuaan ilmoituksen tästä järjestelmästä Euroopan yhteisöjen komissio katsoi, ettei se merkinnyt valtiontukea. Euroopan unionin neuvostossa vuonna 1997 jäsenvaltioiden välisestä verokilpailusta tehtyjen selvitysten johdosta se päätti kuitenkin tutkia tämän järjestelmän uudelleen.

4.     Komissio katsoi 17.2.2003 tekemällään päätöksellä,(2) että tällainen järjestelmä merkitsi yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Se kielsi Belgian hallitusta soveltamasta järjestelmää uusiin koordinointikeskuksiin ja uudistamasta kymmeneksi vuodeksi annettuja lupia 17.2.2003 alkaen. Se määräsi kuitenkin, että kyseisenä päivämääränä voimassa olevat luvat voidaan pitää voimassa niiden voimassaoloajan päättymiseen, kuitenkin korkeintaan 31.12.2010 asti.

5.     Tämän päätöksen seurauksena Belgian hallitus pyysi neuvostolta lupaa soveltaa 31.12.2005 asti koordinointikeskusten verojärjestelmän kanssa samanlaista verokohtelua niihin keskuksiin, joiden luvan voimassaoloaika oli päättymässä 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana. Neuvosto hyväksyi pyynnön 16.7.2003 tekemällään päätöksellä.(3)

6.     Komission päätöksestä on nostettu kumoamiskanteet yhdistetyissä asioissa C-182/03 ja C-217/03, joista ensimmäisen on nostanut Belgia kuningaskunta ja jälkimmäisen Belgian oikeuden mukaan perustettu yhdistys Forum 187 ASBL,(4) joka on koordinointikeskusten järjestö Belgiassa.

7.     Neuvoston päätöksestä on puolestaan komissio nostanut kumoamiskanteen asiassa C-399/03.

8.     Koska nämä kanteet koskevat samoja oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, ne käsitellään tässä ratkaisuehdotuksessa yhdessä.

9.     Näitä kanteita tutkittaessa tarkastelun kohteeksi on otettava seuraavat kuusi seikkaa: neuvoston toimivalta tehdä 16.7.2003 tehty päätös, Forum 187:n kanteen tutkittavaksi ottaminen, komission mahdollisuus muuttaa aikaisempaa arviointiaan tuen voimassaolosta, koordinointikeskusten verojärjestelmän luokittelua valtiontueksi koskevan päätöksen perusteltavuus ja lopuksi kysymys siitä, onko komissio jättänyt huomiotta koordinointikeskusten luottamuksensuojan ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kieltäessään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta edes väliaikaisesti lupia, joiden voimassaoloaika oli päättymässä sen 17.2.2003 tekemän päätöksen tiedoksiannon jälkeen.

II     Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt

10.   EY:n perustamissopimuksessa valtiontuet on periaatteessa kielletty tietyin poikkeuksin. EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

11.   Tämän jälkeen EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa luetellaan valtiontuet, jotka soveltuvat yhteismarkkinoille, ja tuet, joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina. Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat muun muassa tuki taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma, ja tuki tietyn taloudellisen toiminnan edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

12.   EY 88 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.      Komissio seuraa jatkuvasti jäsenvaltioiden kanssa niiden voimassa olevia tukijärjestelmiä. Se tekee jäsenvaltioille ehdotuksia yhteismarkkinoiden asteittaisen kehittämisen tai yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta aiheellisiksi toimenpiteiksi.

2.      Jos komissio vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei 87 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille taikka että tällaista tukea käytetään väärin, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä.

Jos kyseinen valtio ei noudata päätöstä asetetussa määräajassa, komissio tai mikä tahansa jäsenvaltio, jota asia koskee, voi 226 ja 227 artiklan määräyksistä poiketen saattaa asian suoraan yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Jäsenvaltion pyynnöstä neuvosto voi yksimielisesti päättää, että tukea, jota tämä jäsenvaltio myöntää tai aikoo myöntää, pidetään 87 artiklan määräyksistä tai 89 artiklassa tarkoitettujen asetusten säännöksistä poiketen yhteismarkkinoille soveltuvana, jos tällainen päätös on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi perusteltu. Jos komissio on aloittanut kyseistä tukea koskevan, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menettelyn, asianomaisen jäsenvaltion neuvostolle osoittama pyyntö keskeyttää menettelyn siihen asti, kunnes neuvosto on esittänyt kantansa.

Jos neuvosto ei kuitenkaan ole esittänyt kantaansa kolmen kuukauden määräajassa pyynnöstä, komissio tekee päätöksen asiassa.

3.      Komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 87 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.”

13.   EY 89 artiklassa annetaan neuvostolle toimivalta antaa asetuksia EY 87 ja EY 88 artiklan soveltamisesta. Neuvosto on tämän toimivallan nojalla antanut asetuksen (EY) N:o 659/1999,(5) jossa annetaan täsmälliset säännökset EY 88 artiklan soveltamista koskevista menettelyistä.

14.   Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdassa on voimassa olevan tuen määritelmä. Sen mukaan voimassa olevalla tuella tarkoitetaan tässä asetuksessa seuraavaa:

”i)      tukia, jotka olivat olemassa ennen perustamissopimuksen voimaantuloa kyseisessä jäsenvaltiossa, eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka on otettu käyttöön ennen perustamissopimuksen voimaantuloa ja joita voidaan soveltaa edelleen perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen;

ii)      hyväksyttyjä tukia eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka komissio tai neuvosto on hyväksynyt;

iii)      tukia, joiden voidaan katsoa joko tämän asetuksen 4 artiklan 6 kohdan nojalla [(6)] tai ennen tämän asetuksen antamista, mutta tämän menettelyn mukaisesti, tulleen hyväksytyiksi;

iv)      tukia, jotka voidaan tämän asetuksen 15 artiklan nojalla katsoa voimassa olevaksi tueksi;[(7)]

v)      tukia, joiden voidaan katsoa olevan voimassa olevia tukia, koska voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä. Jos tietyt toimenpiteet muuttuvat tuiksi sen jälkeen, kun tietty toiminta on vapautettu kilpailulle yhteisön lainsäädännössä, näitä toimenpiteitä ei kilpailun vapauttamiselle vahvistetun ajankohdan jälkeen pidetä voimassa olevana tukena.”

15.   Voimassa olevien tukien valvontamenettelystä säädetään asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa. Kyseisen 17 artiklan mukaan komissio tutkii voimassa olevat tukiohjelmat yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Jos se katsoo, että voimassa oleva tukiohjelma ei sovellu tai ei enää sovellu yhteismarkkinoille, se ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle alustavasta kannastaan ja antaa tälle mahdollisuuden esittää huomautuksensa kuukauden määräajassa, jota voidaan pidentää.

16.   Kyseisen asetuksen 18 kohdassa säädetään, että jos komissio jäsenvaltion 17 artiklan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella katsoo, että voimassa oleva tukiohjelma ei sovellu tai ei enää sovellu yhteismarkkinoille, se antaa suosituksen, jossa se ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tämä suositus voi koskea muun muassa tukiohjelman asiasisällön muuttamista, menettelytapoja koskevien vaatimusten asettamista tai tämän ohjelman lakkauttamista.

17.   Saman asetuksen 19 artiklassa säädetään, että jos asianomainen jäsenvaltio ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä ja komissio otettuaan huomioon asianomaisen jäsenvaltion esittämät perusteet, pitää näitä toimenpiteitä edelleen tarpeellisina, se aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn.

III  Koordinointikeskuksiin sovellettava verojärjestelmä

18.   Belgian kuningaskunnan toteuttama, koordinointikeskuksiin sovellettava verojärjestelmä otettiin käyttöön 30.12.1982 annetulla kuninkaan päätöksellä.(8) On selvää, ettei järjestelmää ole merkittävästi muutettu sen jälkeen, kun komissio ilmoitti vuonna 1984, vuonna 1987 ja vielä vuonna 1990 Belgian hallitukselle katsovansa, ettei se merkinnyt valtiontukea, ja ennen 17.2.2003 tehtyä päätöstä.(9)

19.   Koordinointikeskus voidaan perustaa Belgian oikeuden mukaan perustettuna yhtiönä, joka on oikeushenkilö, tai ulkomaisen yhtiön Belgiaan perustamana tytäryhtiönä. Kuninkaan päätöksellä nro 187 toteutetun verojärjestelmän soveltaminen edellyttää, että tällaiselle keskukselle on myönnetty etukäteen yksilöllinen lupa kuninkaan päätöksellä. Tämän luvan saamiseksi keskuksen on kuuluttava monikansalliseen konserniin. Edellytyksenä on myös, että kyseisen konsernin muodostavien yritysten on sijaittava vähintään neljässä eri maassa. Konsernin osakepääoman ja rahastojen määrän on oltava vähintään miljardi Belgian frangia (BEF). Lisäksi vuotuisen kokonaisliikevaihdon määrän täytyy olla vähintään 10 miljardia BEF. Pankit ja vakuutusyhtiöt on suljettu kyseisen järjestelmän ulkopuolelle.

20.   Kyseisen keskuksen yksinomaisena tarkoituksena on oltava yhden tai useamman valmistelevan tai liitännäisen toiminnon kehittäminen ja keskittäminen, ja niitä harjoitetaan ainoastaan kaikkien kyseiseen konserniin kuuluvien yritysten tai osan näistä yrityksistä hyväksi.(10)

21.   Keskuksen on palkattava Belgiassa vähintään kymmentä kokoaikaista työntekijää vastaava määrä kahden ensimmäisen toimintavuoden päättyessä.

22.   Kyseiselle keskukselle annettu lupa on voimassa kymmenen vuotta, ja se voidaan uudistaa samaksi ajaksi.

23.   Luvan saaneisiin koordinointikeskuksiin sovellettava verojärjestelmä sisältää seuraavat toimenpiteet:

–      Kyseisten keskusten verotettava tulo määräytyy kiinteämääräisesti. Se vastaa prosenttiosuutta menojen ja toimintakulujen määrästä, josta on vähennetty henkilöstö- ja rahoituskulut sekä yhtiövero.

–      Keskukset on vapautettu kiinteistöverosta niiden kiinteistöjen osalta, joita ne käyttävät ammattitoiminnan harjoittamiseen.

–      Keskukseen tehtävistä pääomasijoituksista ja sen yhtiöjärjestyksen mukaisen pääoman korotuksista ei tarvitse maksaa 0,5 prosentin rekisteröintimaksua.

–      Keskukset on vapautettu lähdeverosta. Näin ollen näiden keskusten jakamat osingot, korot ja rojaltit, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, sekä keskusten talletuksista saamat tulot on vapautettu tästä verosta.

–      Ne maksavat vuotuista veroa, jonka vahvistettu määrä on 400 000 BEF kutakin kokopäiväistä työntekijää kohti mutta joka ei voi olla suurempi kuin 4 000 000 BEF keskusta kohti.

IV     Asiaa koskevat tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

A       Komission päätöksen tekemistä edeltäneet tosiseikat

24.   Komissio tarkasteli koordinointikeskusten verojärjestelmää ensimmäisen kerran vuonna 1984. Se katsoi 16.5.1984 tekemässään päätöksessä, ettei tämä järjestelmä merkinnyt valtiontukea. Todellisuudessa toteutettu järjestelmä kuitenkin poikkesi komissiolle ilmoitetusta järjestelmästä. Komissio aloitti tämän vuoksi joulukuussa 1985 muodollisen tutkintamenettelyn. Belgian hallituksen muutettua tätä järjestelmää komissio arvioi, ettei se enää sisältänyt valtiontuen piirteitä, ja 9.3.1987 päivätyllä kirjeellään komissio ilmoitti tälle hallitukselle asian käsittelyn päättyneen.

25.   Tämä näkemys vahvistettiin kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen Leon Brittanin komission nimissä 24.9.1990 antamalla vastauksella Euroopan parlamentin jäsenen Gijs de Vriesin kirjalliseen kysymykseen nro 1735/90.(11)

26.   Jäsenvaltioiden verokilpailua tarkasteltuaan talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin) vahvisti yritysverotukseen sovellettavat käytännesäännöt.(12) Se perusti tilapäisryhmän, jota kutsutaan käytännesääntötyöryhmäksi ja jonka tehtävänä on arvioida yhteismarkkinoille haitallisia vaikutuksia aiheuttavat kansalliset verotukselliset toimenpiteet.

27.   Tämän jäsenvaltioiden toimenpiteen seurauksena komissio lupautui laatimaan suuntaviivat EY 87 ja EY 88 artiklan soveltamiselle yritysten välittömään verotukseen ja ”valvomaan, että tukisääntöjä sovelletaan tiukasti”. Komissio antoi 11.11.1998 tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen.(13) Tämän tiedonannon perusteella komissio ryhtyi tarkastelemaan tai tarkastelemaan uudelleen eri jäsenvaltioissa voimassa olevia verojärjestelmiä.

28.   Tässä yhteydessä komissio pyysi helmikuussa 1999 Belgian viranomaisilta tietoja koordinointikeskuksiin sovellettavasta verojärjestelmästä, jonka käytännesääntötyöryhmä oli maininnut yhtenä niistä 66 kansallisesta toimenpiteestä, jotka mahdollisesti haittasivat yhteismarkkinoiden toimintaa. Nämä viranomaiset vastasivat maaliskuussa 1999.

29.   Heinäkuussa 2000 komission yksiköt ilmoittivat näille viranomaisille, että kyseinen järjestelmä ilmeisesti merkitsi valtiontukea. Komission yksiköt pyysivät asetuksen N:o 659/1999 17 artiklan mukaisen yhteistoimintamenettelyn aloittamiseksi näitä viranomaisia esittämään huomautuksensa kuukauden määräajassa.

30.   Ecofin-neuvosto muistutti 26. ja 27.11.2000 pitämässään istunnossa, että sen 1.12.1997 antaman päätöslauselman mukaisesti kaikki yritysten välittömään verotukseen liittyvät haitalliset järjestelyt piti purkaa ennen 1.1.2003. Se hyväksyi puheenjohtajan ehdotuksen, jonka mukaan niiden yritysten osalta, jotka hyötyivät haitallisesta verojärjestelmästä 31.12.2000, näiden järjestelmien vaikutukset tulivat lakkaamaan viimeistään 31.12.2005 riippumatta siitä, oliko kysymyksessä määräajaksi myönnetty järjestelmä vai ei. Se päätti niin ikään, että se saattoi tapauskohtaisesti ja poikkeuksellisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi päättää käytännesääntötyöryhmän selvityksen perusteella, että tiettyjen haitallisten verojärjestelmien vaikutukset voivat jatkua 31.12.2005 jälkeen.(14)

31.   Käytyään kirjeenvaihtoa Belgian viranomaisten kanssa komissio antoi 11.7.2001 päivätyllä kirjeellään näille viranomaisille EY 88 artiklan 1 kohdan perusteella erilaisia aiheellisia toimenpiteitä koskevan ehdotuksen, jotta koordinointikeskuksiin sovellettava verojärjestelmä saatettaisiin yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Komissio ilmoitti tässä kirjeessään kyseisille viranomaisille, että ennen kyseisten toimenpiteiden hyväksymistä luvan saaneisiin keskuksiin voitaisiin edelleen väliaikaisesti soveltaa kyseistä verojärjestelmää 31.12.2005 saakka.(15)

32.   Koska Belgian viranomaiset eivät hyväksyneet komission ehdottamia toimenpiteitä, komissio aloitti muodollisen tutkintamenettelyn päätöksellä, joka annettiin tiedoksi 27.2.2002 päivätyllä ja 20.6.2002 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla kirjeellä.(16) Komissio kehotti Belgian kuningaskuntaa ilmoittamaan sille kyseisen kirjeen päivämäärään mennessä luvan saaneiden koordinointikeskusten lukumäärän ja kunkin niistä osalta viimeisen voimassa olevan luvan päivämäärän tai uudistamisen päivämäärän. Se kehotti myös kyseistä jäsenvaltiota ja kolmansia, joita asia koski, esittämään huomautuksensa ja toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot sen ratkaisemiseksi, oliko kyseisen järjestelmän edunsaajille syntynyt perusteltu luottamus, joka edellytti siirtymätoimenpiteistä määräämistä.(17)

33.   Belgian viranomaiset ilmoittivat 16.5.2002 päivätyllä kirjeellään komissiolle koordinointikeskuksia koskevasta uudesta verojärjestelmästä, jonka komissio kirjasi uutena tukena viitenumerolla N 351/2002.

34.   Ecofin-neuvosto kannatti 21.1.2003 tiettyjen haitallisten verojärjestelmien voimassaoloajan jatkamista vuoden 2005 jälkeen. Se päätti koordinointikeskuksia koskevan Belgian verojärjestelmän osalta, että tämän järjestelmän piiriin 31.12.2000 kuuluviin keskuksiin voidaan soveltaa kyseistä järjestelmää 31.12.2010 saakka.(18)

B       Komission päätös

35.   Komissio teki 17.2.2003 riidanalaisen päätöksen, joka annettiin tiedoksi Belgian kuningaskunnalle samana päivänä.

36.   Komissio esittää riidanalaisessa päätöksessä aluksi perustelut koordinointikeskuksia koskevan verojärjestelmän luokittelulle voimassa olevaksi tueksi sekä noudattamansa menettelyn oikeudelliselle perustalle. Tässä samassa päätöksessä todetaan, että asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohta voi olla käsiteltävänä olevassa asiassa oikeudellisena perustana ja että muussa tapauksessa EY 87 ja EY 88 artiklaa on pidettävä komission toiminnan todellisena oikeudellisena perustana.

37.   Tässä 17.2.2003 tehdyssä päätöksessä todetaan vielä, että vaikka päätös olisi tulkittava vuoden 1984 ja vuoden 1987 päätösten peruuttamiseksi tai muuttamiseksi, se täyttää edellytykset, jotka koskevat komissiolla olevaa oikeutta peruuttaa kaikki myönteiset toimet, jotka ovat lainvastaisia, tai muuttaa niitä.

38.   Jäljempänä kyseisessä päätöksessä komissio esittää eri perustelut, joiden vuoksi se katsoo, että eri toimenpiteet, jotka muodostavat koordinointikeskuksia koskevan verojärjestelmän, täyttävät EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset ja että niihin ei voida soveltaa yhtäkään saman artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista.

39.   Komissio tarkastelee tämän jälkeen vielä koordinointikeskusten perusteltua luottamusta. Se myöntää, että niillä on perusteltu luottamus, ja tämän perustellun luottamuksen vuoksi myöntää keskuksille, joilla on 31.12.2000 voimassa oleva lupa, oikeuden saada hyväkseen järjestelmän edut 17.2.2003 tehdyn päätöksen tiedoksiantamisajankohtana voimassa olevan luvan päättymiseen ja korkeintaan 31.12.2010 saakka. Tämä kanta perustuu jäljempänä esitettäviin seikkoihin.

40.   Komissio katsoo, että Belgian viranomaisten antama lupa merkitsee sitä, että luvan saaneen keskuksen katsotaan etukäteen täyttävän kymmenen vuoden ajan kuninkaan päätöksessä nro 187 säädetyn poikkeusjärjestelmän soveltamiselle asetetut edellytykset, eikä tästä tarvitse esittää näyttöä joka vuosi. Komissio toteaa kuitenkin, ettei tämä lupa merkitse kyseisten viranomaisten luvan saaneille keskuksille antamaa sitoumusta pitää kymmenen vuoden ajan voimassa tämän järjestelmän mukaisia etuuksia. Komissio huomauttaa vielä, että koska se on soveltanut voimassa olevien tukien valvontamenettelyä, sen päätöksellä ei voi olla taannehtivia vaikutuksia ja että sen on taattava oikeusvarmuus säätämällä tarvittaessa siirtymäajasta, jonka kuluessa riidanalaisen järjestelmän vaikutukset lakkaavat.

41.   Komissio katsoo tältä osin, että sen on otettava huomioon koordinointikeskusten ja konsernien, joihin ne kuuluvat, toteuttamat huomattavat investoinnit, jotka liittyvät näiden keskusten perustamiseen ja niiden infrastruktuurien kehittämiseen sekä rakenteita, verkostoja ja menettelyjä koskevien järjestelyjen muuttamiseen ja tehtävien uudelleen jakoon konsernissa. Sen on otettava huomioon myös henkilöstön sekä kiinteistö- ja rahoitusyhtiöiden osalta tehdyt pitkäaikaiset sitoumukset. Komissio toteaa, että vaikka lupa ei takaa kyseessä olevan verojärjestelmän pysyvyyttä tai siitä saatavia etuja, keskuksen perustamisesta, toteutetuista investoinneista ja tehdyistä sitoumuksista on päätetty siinä kohtuullisessa ja perustellussa odotuksessa, että taloudellisilla edellytyksillä, verojärjestelmä mukaan lukien, on tiettyä jatkuvuutta. Komissio päättelee tästä, että sen on säädettävä siirtymäajasta, jotta kyseinen järjestelmä voidaan lakkauttaa asteittain nykyisten edunsaajien osalta.

42.   Komissio lisää kuitenkin seuraavan 120. perustelukappaleen:

”Koska luvat eivät edes luvan voimassaoloaikana sisällä oikeutta järjestelmän tai sen edullisen luonteen jatkumiseen, komissio katsoo, että luvat eivät voi oikeuttaa järjestelmän jatkamiseen luvan umpeutumisen jälkeen. Kun otetaan huomioon, että luvat on selkeästi rajattu kymmeneen vuoteen, ei edes ole mahdollista, että perusteltu luottamus kohdistuisi luvan automaattiseen pidentämiseen, mistä olisi seurannut teoreettisesti ikuinen lupa.”

43.   Edellä olevista perusteluista komissio tekee seuraavat johtopäätökset:

”121. Komissio toteaa, että Belgian koordinointikeskuksiin sovellettu verojärjestelmä ei sovellu yhteismarkkinoille ja että sen eri osien soveltumattomuus pitää poistaa osia poistamalla tai muuttamalla. Tämän päätöksen tiedoksiantamisesta lähtien järjestelmän tai sen osien sisältämää etua ei saa enää myöntää uusille edunsaajille, eikä järjestelmää saa ylläpitää nykyisiä lupia jatkamalla. Komissio panee merkille, että vuonna 2001 luvan saaneet keskukset eivät enää hyödy järjestelmästä 31. joulukuuta 2002 jälkeen.

122.      Komissio myöntää niiden keskusten osalta, joihin järjestelmää tällä hetkellä sovelletaan, että vuonna 1984 tehty päätös [kuninkaan päätöksen nro] 187 hyväksymisestä sekä kilpailusta vastaavan komission jäsenen parlamenttikysymykseen antama vastaus ovat herättäneet perustellun luottamuksen siihen, että kyseinen järjestelmä ei riko EY:n perustamissopimuksen valtiontukea koskevia määräyksiä.

123.      Sen seurauksena tehtyjen huomattavien investointien ja edunsaajien perustellun luottamuksen ja oikeusvarmuuden kunnioittamisen takia on perusteltua myöntää kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa järjestelmä lakkautetaan jo luvan saaneiden keskusten osalta. Komissio katsoo, että tämä kohtuullinen määräaika päättyy 31. joulukuuta 2010. Keskukset, joiden lupa umpeutuu ennen tätä päivämäärää, eivät lupakautensa päätyttyä voi enää hyötyä järjestelmästä. Kyseisten veroetujen pidentäminen tai ylläpitäminen on sääntöjenvastaista luvan päättymisen jälkeen ja viimeistään 31. joulukuuta 2010 jälkeen.”

44.   Kyseisen 17.2.2003 tehdyn päätöksen päätösosa kuului alun perin seuraavasti:

”1 artikla

Belgiassa tällä hetkellä voimassa oleva verojärjestelmä, joka on tarkoitettu [kuninkaan päätöksen nro] 187:n perusteella luvan saaneiden koordinointikeskusten hyväksi, on yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea.

2 artikla

Belgian tulee kumota 1 artiklassa tarkoitettu tukiohjelma tai muuttaa sitä niin, että se soveltuu yhteismarkkinoille.

Belgia ei saa tämän päätöksen tiedoksiantamisen jälkeen enää myöntää kyseisen järjestelmän tai sen osien sisältämää etua uusille edunsaajille, eikä se saa ylläpitää tätä etua nykyisiä lupia pidentämällä.

Ne keskukset, joille lupa on myönnetty ennen 31. joulukuuta 2000, saavat ylläpitää järjestelmää kyseisenä päivämääränä voimassa olevien lupien viimeiseen voimassaolopäivämäärään asti, ja korkeintaan 31. joulukuuta 2010 asti. Toisen kappaleen mukaisesti tämän päätöksen kohteena olevia etuja ei saa enää edes väliaikaisesti myöntää lupaa pidentämällä.

– – ”

45.   Komissio totesi, että kyseisen päätöksen 2 artiklan kolmannen kohdan ensimmäisen virkkeen ilmaisu ”kyseisenä päivämääränä” voi aiheuttaa sekaannusta, minkä vuoksi se päätti korvata sen ilmaisulla ”tämän päätöksen tiedoksiantamispäivänä”. Komissio teki kyseisen oikaisun 23.4.2003, ja se annettiin tiedoksi Belgian kuningaskunnalle 25.4.2003.

46.   Kyseisen oikaisun mukaan 17.2.2003 tehdyn päätöksen 2 artiklan kolmas kohta kuuluu seuraavasti:

”Ne keskukset, joille lupa on myönnetty ennen 31. joulukuuta 2000, saavat ylläpitää järjestelmää tämän päätöksen tiedoksiantamispäivänä [(19)] voimassa olevien lupien viimeiseen voimassaolopäivämäärään asti, ja korkeintaan 31. joulukuuta 2010 asti. Toisen kappaleen mukaisesti tämän päätöksen kohteena olevia etuja ei saa enää edes väliaikaisesti myöntää lupaa pidentämällä.”

47.   Tämän oikaisun jälkeen 17.2.2003 tehdyllä päätöksellä tarkoitettujen siirtymätoimenpiteiden sisältö on ymmärrettävä seuraavasti, ja tästä myös kaikki asianosaiset ovat oikeudenkäynnin kuluessa saavuttaneet yhteisymmärryksen. Kaikkien niiden koordinointikeskusten, joilla on päätöksen tiedoksiantamisajankohtana eli 17.2.2003 voimassa oleva yksittäinen lupa, lupa voidaan pitää voimassa sen voimassaoloajan päättymiseen ja korkeintaan 31.12.2010 saakka. Yhtäkään lupaa ei kuitenkaan voida uudistaa 17.2.2003 jälkeen.

C       Komission päätöstä koskevat oikeudenkäyntimenettelyt

48.   Belgian kuningaskunta nosti 25.4.2003 kumoamiskanteen 17.2.2003 tehdystä päätöksestä, sellaisena kuin se oli alun perin. Lisäksi se vaati kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

49.   Kun oikaisu oli annettu 25.4.2003 tiedoksi Belgian kuningaskunnalle, tämä toimitti yhteisöjen tuomioistuimeen uuden, 9.5.2003 päivätyn kanteen, jossa se vetosi työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohtaan esittääkseen kaksi uutta perustetta ja laajentaakseen kumoamiskanteensa koskemaan komission päätöstä sellaisena kuin se on oikaistuna.

50.   Forum 187 nosti 28.4.2003 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kumoamiskanteen komission päätöksestä, sellaisena kuin se oli alun perin. Myös Forum 187 vaati kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Se laati 16.5.2003 lisäkannekirjelmän komission päätöksestä, sellaisena kuin se on oikaistuna.

51.   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 16.5.2003 antamallaan määräyksellä luopua tämän kanteen ja välitoimihakemuksen käsittelystä ja siirtää ne yhteisöjen tuomioistuimelle, jossa nämä oikeudenkäyntiasiat kirjattiin numeroilla C-217/03 ja C-217/03 R.

52.   Komissio esitti 16.6.2003 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen Forum 187 nostamasta kanteesta. Viimeksi mainittu toimitti huomautuksensa vastauksena tähän oikeudenkäyntiväitteeseen 7.8.2003. Yhteisöjen tuomioistuin päätti 30.3.2004 antamallaan määräyksellä käsitellä tämän väitteen pääasian yhteydessä.

53.   Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti ratkaisi 26.6.2003 antamallaan määräyksellä Belgian hallituksen ja Forum 187:n toimittamat, komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevat hakemukset. Se määräsi seuraavaa:

”1)      Belgian kuningaskunnan Belgiaan sijoittautuneiden koordinointikeskusten hyväksi toteuttamaa tukijärjestelmää koskevan 17 päivänä helmikuuta 2003 tehdyn komission päätöksen C (2003) 564 lopullista täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin siinä kielletään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta kyseisen päätöksen tiedoksiantohetkellä voimassa olleita koordinointikeskusten lupia.

2)      Tämän määräyksen nojalla mahdollisesti tapahtuvien uudistamisten vaikutukset eivät voi ulottua pitemmälle kuin siihen saakka, kun pääasiassa on annettu ratkaisu.

– – ”

54.   Asiat C-182/03 ja C-217/03 yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten. Asianosaisten lausumat kuultiin 14.9.2005 pidetyssä istunnossa.

D       Komission päätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneet tosiseikat

55.   Komissio ryhtyi tutkimaan Belgian kuningaskunnan 16.5.2002 päivätyllä kirjeellään tiedoksi antamaa koordinointikeskuksiin sovellettavaa uutta verojärjestelmää.

56.   Komissio hyväksyi tämän uuden järjestelmän 23.4.2003 tekemällään päätöksellä siltä osin kuin järjestelmän mukaan koordinointikeskuksille annetaan etukäteen lupa kymmeneksi vuodeksi ja veron peruste lasketaan kaikkien toimintakulujen perusteella, jolloin sovelletaan asianmukaista voittomarginaalia. Koska tässä uudessa järjestelmässä lisäksi vapautetaan nämä keskukset lähdeverosta ja pääoman hankintaverosta ja koska näille keskuksille myönnettyjä ”muita kuin tavanomaisia etuja ja vapaaehtoisia etuja” ei veroteta, komissio aloitti näiden kolmen toimenpiteen osalta muodollisen tutkintamenettelyn.

57.   Tämän menettelyn aloittamisen seurauksena Belgian kuningaskunta sitoutui poistamaan kyseiset vapautukset ja korvaamaan ne kaikkiin sen alueelle sijoittautuneisiin yrityksiin sovellettavilla vapautus- tai vähennystoimenpiteillä. Lisäksi se sitoutui verottamaan kaikkia koordinointikeskusten saamia muita kuin tavanomaisia etuja ja vapaaehtoisia etuja.

58.   Komissio katsoi 8.9.2004 tekemällään päätöksellä, että nämä sitoumukset huomioon ottaen koordinointikeskusten uuden verojärjestelmän muodostavat toimenpiteet eivät olleet EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.(20)

59.   Belgian kuningaskunnan asiamies kuitenkin ilmoitti 14.9.2005 pidetyssä istunnossa, että Belgian viranomaiset eivät olleet saaneet komission yksiköiltä riittäviä täsmennyksiä tämän uuden järjestelmän täytäntöön panemiseksi ja että tästä järjestelmästä oli lopulta luovuttu, kuten komissiolle oli ilmoitettu 28.2.2005 päivätyllä kirjeellä. Hän selitti vielä, että Belgian kuningaskunta oli päättänyt toteuttaa yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, jotka oli hyväksytty kesällä 2005.

60.   Toisaalta Belgian kuningaskunta oli toteuttanut toimenpiteitä sellaisten koordinointikeskusten hyväksi, joiden luvan voimassaoloaika päättyi 17.2.2003 tehdyn päätöksen jälkeen.

61.   Belgian kuningaskunnan valtiovarainministeri ilmoitti EY 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti 20.3.2003 päivätyllä kirjeellään komissiolle, että se aikoi myöntää 31.12.2005 saakka koordinointikeskuksia koskevan järjestelmän mukaiset veroedut niille keskuksille, joiden lupa päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana.

62.   Belgian kuningaskunta pyysi lisäksi samana päivänä päivätyllä kirjeellään neuvostolle, että se toteaisi näiden toimenpiteiden soveltuvan yhteismarkkinoille EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

63.   Komission puheenjohtaja vastasi Belgian valtiovarainministerille 25.4.2003 päivätyllä kirjeellään, että 17.2.2003 tehty päätös oli täytäntöönpanokelpoinen, että Belgia ei voinut lykätä sen soveltamista ja että koska kyseisellä päätöksellä oli nimenomaisesti käsitelty riidanalaisen verojärjestelmän mukaisten etuuksien myöntämistä tai uudistamista, 20.3.2003 päivättyä kirjettä ei voitu pitää EY 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun uuden tuen ilmoittamisena.

64.   Belgian kuningaskunta ilmoitti uudelleen 26.5.2003 päivätyllä kirjeellään komissiolle 20.3.2003 päivätyssä kirjeessään ilmaisemastaan aikomuksesta. Se pyysi myös uudelleen neuvostolta samana päivänä päivätyllä kirjeellään, että suunnitellut toimenpiteet todettaisiin yhteismarkkinoille soveltuviksi EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

65.   Ecofin-neuvosto ilmaisi 3.6.2003 pitämässään kokouksessa periaatteellisen suostumuksensa tälle pyynnölle ja antoi pysyvien edustajien komitean tehtäväksi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta neuvosto voisi tehdä asiasta päätöksen mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuoden 2003 kesäkuun loppua.

66.   Vastauksena Belgian kuningaskunnan 26.5.2003 tekemään ilmoitukseen komissio vahvisti 17.7.2003 päivätyllä kirjeellään 25.4.2003 antamansa vastauksen, tämän kuitenkaan rajoittamatta edellä mainitun 26.6.2003 annetun välitoimimääräyksen soveltamista.

E       Neuvoston päätös

67.   Neuvosto viittaa 16.7.2003 tekemässään päätöksessä oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskeviin olosuhteisiin, joiden vallitessa Belgian kuningaskunta pyysi sitä hyväksymään suunnitellut toimenpiteet niiden koordinointikeskusten hyväksi, joiden lupa päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana.

68.   Neuvosto toteaa, että komissio oli vuosina 1987 ja 1990 katsonut, ettei kuninkaan päätöksellä nro 187 toteutettua koordinointikeskusten verojärjestelmää ollut aihetta vastustaa. Neuvosto täsmentää, missä olosuhteissa komissio oli ryhtynyt tarkastelemaan uudelleen tätä järjestelmää, ja kuvailee 17.2.2003 tehdyn päätöksen sisältöä. Neuvosto huomauttaa myös, että sen 26. ja 27.11.2000 pitämässä istunnossa hyväksyttiin päätelmät, joiden mukaan haitallisen verojärjestelmän piiriin 31.12.2000 kuuluvien yritysten osalta tätä järjestelmää voitiin soveltaa 31.12.2005 asti, ja että se varasi itselleen mahdollisuuden myöntää lisäaikaa tämän päivämäärän jälkeen ottaakseen erityisolosuhteet huomioon.

69.   Tämän jälkeen neuvosto toteaa, että Belgian kuningaskunnan pyynnössä tarkoitetuille keskuksille on annettu tilapäinen lupa, joka voidaan kuninkaan päätöksen nro 187 nojalla uudistaa, että ilman suunniteltuja toimenpiteitä ne saattavat lopettaa toimintansa Belgiassa ja että tämän toiminnan päättymisestä aiheutuisi erittäin kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia kyseiselle jäsenvaltiolle.

70.   Neuvosto mainitsee myös, että komissio on päätöksessään katsonut, että koordinointikeskuksia koskevan järjestelmän vaikutuksia voidaan jatkaa 31.12.2005 jälkeen ja että muissa komission päätöksissä muiden jäsenvaltioiden kilpaileville verojärjestelmille on myönnetty 31.12.2010 saakka kestäviä määräaikoja, joten Belgian kuningaskunnan suunnittelemien erityisten toimenpiteiden soveltamisen ei pitäisi suhteettomasti vääristää kilpailua odotettuihin etuihin nähden.

71.   Neuvosto päättelee tästä, että on olemassa poikkeuksellisia olosuhteita, joiden vuoksi on syytä hyväksyä Belgian kuningaskunnan pyyntö saada soveltaa 31.12.2005 saakka suunniteltuja verotuksellisia toimenpiteitä 31.12.2000 hyväksyttyihin koordinointikeskuksiin, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana.

72.   Näillä perusteilla neuvosto teki seuraavan päätöksen:

”1 artikla

Belgian 31 päivään joulukuuta 2005 saakka myöntämää tukea yrityksille, joille oli 30 päivänä joulukuuta 1982 annetun kuninkaallisen asetuksen N:o 187 nojalla 31 päivänä joulukuuta 2000 myönnetty lupa toimia koordinointikeskuksina ja joiden toimiluvan voimassaoloaika päättyy 17 päivän helmikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana, pidetään yhteismarkkinoille soveltuvana. Kyseinen tuki muodostuu yleisistä verotussäännöistä poiketen seuraavasti:

–      normaalin yhtiöverokannan soveltaminen teoreettiseen veroperusteeseen, joka vastaa tiettyjen liiketoimintakulujen vaihtelevaa prosentuaalista osuutta (niin kutsuttu cost plus -menetelmä). Vaihtoehtoista veroperustetta sovelletaan kuitenkin, jos se ylittää cost plus -menetelmän soveltamisesta johtuvan veroperusteen; kyseinen vaihtoehtoinen veroperuste sisältää keskusten saamat muut kuin tavanomaiset edut ja vapaaehtoiset edut sekä muut kuin vähennyskelpoiset menot.

–      erityisen 10 000 euron suuruisen palkansaajakohtaisen vuosittaisen veron soveltaminen siten, että veron määrä on enintään 100 000 euroa,

–      vapautus kiinteistöverosta (précompte immobilier) keskusten omistamien kiinteistöjen osalta, joita ne käyttävät ammattitoiminnassaan,

–      vapautus keskusten maksamien osinkojen, korkojen ja rojaltien verosta (précompte mobilier) korkoja lukuun ottamatta, jos edunsaaja kuuluu luonnollisia henkilöitä koskevan tuloverotuksen tai yhtiöverotuksen piiriin,

–      vapautus keskusten talletuksista saamien tulojen verosta (précompte mobilier),

–      vapautus valtuuden mukaisen pääoman merkitsemisestä ja korottamisesta perittävästä 0,50 prosentin rekisteröintimaksusta.

– – ”

F       Neuvoston päätöstä koskeva oikeudenkäyntimenettely

73.   Komissio nosti 24.9.2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati neuvoston päätöksen kumoamista.

74.   Neuvosto toimitti vastineensa 16.12.2003, komissio vastauskirjelmänsä 27.2.2004 ja neuvosto vastauskirjelmänsä 18.5.2004.

75.   Kirjallisen käsittelyn päättymisen jälkeen yhteisöjen tuomioistuin antoi 29.6.2004 asiassa komissio vastaan neuvosto tuomion,(21) jossa se katsoi, ettei neuvostolla ollut enää EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla toimivaltaa hyväksyä sitä, että komission päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun lainvastaisen tuen saajille myönnetään määrä, joka on tarkoitettu korvaamaan takaisinmaksut, joihin heidät on velvoitettu kyseisen päätöksen nojalla.(22)

76.   Asianosaiset lausuivat näkemyksensä tämän tuomion vaikutuksista esillä olevan asian käsittelyyn 14.9.2005 pidetyssä istunnossa.

V       Kanteen tarkastelu

77.   Tarkastelen aluksi komission neuvoston päätöksestä nostamaa kannetta.

A       Neuvoston päätöksestä nostettu kanne (asia C-399/03)

1.       Asianosaisten vaatimukset ja perusteet

78.   Komissio vaatii neuvoston päätöksen kumoamista sekä sen velvoittamista oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen.

79.   Komissio esittää kanteensa tueksi neljä perustetta, jotka koskevat neuvoston toimivallan puuttumista, harkintavallan ja menettelyn väärinkäyttöä, perustamissopimuksen rikkomista sekä yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamista, ja toissijaisesti ilmeistä arviointivirhettä ja harkintavallan väärinkäyttöä poikkeuksellisten olosuhteiden toteamisen osalta.

80.   Komissio väittää, että ensimmäinen kanneperuste on perusteltu edellä mainitussa asiassa komissio vastaan neuvosto annetun tuomion valossa. Komissio toteaa, että neuvoston päätöksellä pyritään säilyttämään sen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi toteaman riidanalaisen verojärjestelmän vaikutukset ja että päätös ei koske uutta tukijärjestelmää tai yksittäisiä toimenpiteitä, kuten neuvosto väittää.

81.   Komissio vetoaa myös siihen, ettei neuvostolla ollut enää ajallista toimivaltaa tehdä päätöstä 16.7.2003, sillä EY 88 artiklan 2 kohdassa sille annetaan kolmen kuukauden määräaika esittää kantansa ja päivämääräksi, jolloin Belgian kuningaskunta on ilmoittanut neuvostolle kyseisestä tuesta, on vahvistettava 20.3.2003.

82.   Neuvosto vaatii ensisijaisesti kanteen hylkäämistä ja toissijaisesti sen päätöksen vaikutusten pitämistä voimassa siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaa asiassa tuomion. Se vaatii lisäksi, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

83.   Neuvosto väittää, että edellä mainitussa asiassa komissio vastaan neuvosto annetussa tuomiossa omaksuttua ratkaisua ei voida soveltaa esillä olevaan asiaan, koska tässä tapauksessa neuvosto on hyväksynyt uuden, komission päätöksessä tarkoitetusta poikkeavan tuen käyttöön ottamisen.

84.   Neuvoston mukaan se, että tukijärjestelmä on todettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ei estä kyseistä jäsenvaltiota myöntämästä uutta tukea yrityksille, joihin olisi voitu soveltaa aikaisempaa järjestelmää, kuten asetuksessa N:o 659/1999 sitä paitsi nimenomaisesti säädetään.

85.   Neuvosto väittää, että sen päätöksessä hyväksytty tuki poikkeaa komission yhteismarkkinoille soveltumattomaksi toteamasta koordinointikeskusten verojärjestelmästä seuraavista syistä: ensinnäkin se perustuu muodollisesti eri säännöksiin; toiseksi tästä verojärjestelmästä poiketen se on myönnetty tietyille yksilöitävissä oleville yrityksille, joiden lukumäärä on rajoitettu, eli noin 30 koordinointikeskukselle, joiden lupa päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana; lisäksi sen päätöksen vaikutukset päättyvät 31.12.2005.

86.   Neuvoston mukaan se, että komissio on todennut koordinointikeskusten verojärjestelmän yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ei estä Belgian kuningaskuntaa myöntämästä tietyille keskuksille verotuksellisia etuja, jotka rinnastuvat aikaisemman järjestelmän mukaisiin etuihin.

87.   Tämän jälkeen neuvosto toteaa, ettei sen päätöksellä ole tarkoitus mitätöidä komission päätöksen vaikutuksia. Koska komissio on todennut, että koordinointikeskusten verojärjestelmä merkitsee vastedes valtiontukea, neuvostolla ja komissiolla on oikeus hyväksyä tukitoimenpiteitä katsoessaan, että ne ovat olosuhteiden vuoksi perusteltuja.

88.   Belgian kuningaskunnan pyynnön ja 16.7.2003 tehdyn päätöksen välillä kuluneen ajan osalta neuvosto väittää, että Euroopan unionissa toimivan Belgian pysyvän edustajan 20.3.2003 päivätty kirje on ainoastaan valmisteleva asiakirja, joka on tarkoitettu käännösten helpottamiseen, jotta suunnitelluista toimenpiteistä voitaisiin käydä keskusteluja. Belgian kuningaskunnan pyyntö on näin ollen esitetty sille vasta 26.5.2003.

2.       Asian arviointi

89.   Kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa komissio vastaan neuvosto täysistunnossa antamassaan tuomiossa vahvistama kanta neuvoston ja komission välisestä toimivallan jaosta valtiontukiasioissa, mielestäni neuvoston toimivallan puuttumisesta 16.7.2003 tehdyn päätöksen osalta esitetty peruste on hyväksyttävä.

90.   Tarkasteluni tueksi palautan aluksi mieleen tosiseikat ja yhteisöjen tuomioistuimen esittämät perustelut kyseisessä tuomiossa.

91.   Vuosina 1994 ja 1999 Portugalin tasavalta oli toteuttanut tiettyjen maatalousyritysten hyväksi erilaisia tukijärjestelmiä lainojen, lainojen takaisinmaksuun myönnettyjen lykkäysten ja lainojen korkotuen muodossa. Komissio totesi nämä tuet joko kokonaan tai osittain yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja määräsi ne perittäviksi takaisin tuensaajilta korkoineen.

92.   Komission päätösten seurauksena Portugalin tasavalta pyysi neuvostolta EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla lupaa myöntää portugalilaisille karjankasvattajille, joiden oli palautettava edellä tarkoitetut tuet, palautettavana olevia summia vastaava määrä tukea.

93.   Neuvosto hyväksyi pyynnön.(23) Se totesi, että Portugalin tasavallan myöntämien tukien takaisinmaksu asettaa kyseenalaiseksi monien tuensaajien taloudellisen elinkelpoisuuden, ja sen sosiaalinen vaikutus on hyvin kielteinen tietyillä tämän jäsenvaltion alueilla.(24) Se päätteli tästä, että kysymys oli näin ollen EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, joiden vuoksi suunnitellun toimenpiteen hyväksyminen oli perusteltua.

94.   Komissio nosti tästä päätöksestä yhteisöjen tuomioistuimessa kumoamiskanteen, jossa se esitti muun muassa perusteen, jonka mukaan neuvostolla ei ollut toimivaltaa tämän päätöksen tekemiseen.

95.   Kyseistä kanneperustetta arvioidessaan yhteisöjen tuomioistuin esitti kaksiosaiset perustelut. Ensiksi se täsmensi neuvoston toimivaltuudet valtiontukiasioissa määrittävän, EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan sisältöä. Se totesi, että kyseinen määräys merkitsee poikkeusta, sillä EY 87 ja EY 88 artiklassa annetaan komissiolle keskeinen asema tuen mahdollisen soveltumattomuuden toteamisessa.

96.   Yhteisöjen tuomioistuin päätteli EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannesta ja neljännestä alakohdasta lisäksi, että ellei kyseessä oleva jäsenvaltio ole esittänyt neuvostolle mitään pyyntöä ennen kuin komissio toteaa kyseessä olevan tuen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, neuvostolla ei enää ole oikeutta käyttää sille mainitussa kolmannessa alakohdassa annettua poikkeuksellista toimivaltaa tällaisen tuen toteamiseen yhteismarkkinoille soveltuvaksi.(25)

97.   Yhteisöjen tuomioistuin lisäsi, että tällä tulkinnalla, jolla voidaan estää komissiota ja neuvostoa tekemästä peräjälkeen keskenään ristiriitaisia päätöksiä samasta tuesta, edistetään oikeusvarmuutta.

98.   Perustelujensa jälkimmäisessä osassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että neuvoston toimivallalle näin asetettu raja merkitsee sitä, että neuvostolla ei ole toimivaltaa myöskään ottaa kantaa tukeen, jolla on tarkoitus myöntää komission päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen saajille määrä, jolla pyritään kompensoimaan palautukset, joihin tuensaajat ovat velvollisia tämän päätöksen nojalla.

99.   Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lainvastaisesti myönnetyn valtiontuen poistaminen sen takaisinperinnällä on johdonmukainen seuraus sen lainvastaiseksi toteamisesta, sillä tukea myöntäneelle jäsenvaltiolle asetetulla velvollisuudella poistaa tällainen tuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne, ja tämä tavoite on saavutettu, kun tuensaaja on palauttanut kyseessä olevat tuet, tarvittaessa viivästyskorkoineen.

100. Yhteisöjen tuomioistuin päätteli tästä, että sen hyväksyminen, että jäsenvaltio voisi myöntää komission päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun lainvastaisen tuen saajille määrältään lainvastaista tukea vastaavan uuden tuen niiden takaisinmaksujen vaikutuksen kumoamiseksi, joihin tuensaajat on velvoitettu mainitun päätöksen nojalla, merkitsisi selvästi komission EY 87 ja EY 88 artiklan nojalla tekemien päätösten tehokkuuden vaarantamista.

101. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että neuvosto ei voi tehdä tuen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi tehtyä komission päätöstä tehottomaksi toteamalla itse, että tuki soveltuu yhteismarkkinoille, eikä neuvosto voi myöskään vaarantaa tällaisen päätöksen tehokkuutta toteamalla EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi tuen, jonka tarkoituksena on korvata yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun lainvastaisen tuen saajille takaisinmaksut, joihin heidät on mainitun päätöksen nojalla velvoitettu.(26)

102. Sovellettaessa näitä sääntöjä esillä olevassa asiassa on pääteltävä, ettei neuvosto voinut pätevästi tehdä 16.7.2003 tekemäänsä päätöstä.

103. Belgian kuningaskunta on esittänyt neuvostolle EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisen pyynnön vasta 17.2.2003 tehdyn päätöksen jälkeen. Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan neuvosto annetun tuomion mukaisesti(27) neuvostolla ei näin ollen ollut enää oikeutta käyttää kyseisen määräyksen mukaista poikkeuksellista toimivaltaa todetakseen komission tässä päätöksessä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi toteaman kansallisen järjestelmän soveltuvan yhteismarkkinoille. Saman tuomion mukaan neuvosto ei myöskään voinut vaarantaa kyseisen päätöksen tehokkuutta.

104. Toisin kuin neuvosto väittää, mielestäni se on 16.7.2003 tekemänsä päätöksen yhteydessä rikkonut näitä kahta sääntöä.

105. Vertailtaessa neuvoston päätöksen 1 artiklassa kuvattuja toimenpiteitä Belgian kuningaskunnan 28.3. ja 26.5.2003 päivätyissä kirjeissä kuvattuihin toimenpiteisiin voidaan havaita, että näillä toimenpiteillä on sama sisältö kuin koordinointikeskusten verojärjestelmässä, joka on komission päätöksen kohteena. Neuvoston hyväksymät toimenpiteet muodostuvat nimittäin saman verotettavaa voittoa koskevan määritystavan soveltamisesta ja samasta työntekijöiden lukumäärän perusteella maksettavasta verosta kuin koordinointikeskusten verojärjestelmässä. Niihin sisältyvät myös samat vapautukset lähdeverosta, kiinteistöverosta ja pääoman hankintaverosta.

106. Tämän jälkeen on todettava, että neuvoston päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet on hyväksytty niiden koordinointikeskusten hyväksi, joihin sovellettiin 31.12.2000 yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todettua verojärjestelmää ja joille myönnetty lupa päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana. Nämä toimenpiteet on siis hyväksytty sellaisten yritysten hyväksi, joihin sovellettiin komission päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todettua tukijärjestelmää ja joiden osalta tätä järjestelmää ei voitu uudistaa kyseisen päätöksen mukaisesti.

107. Neuvoston päätöksen perusteluista ilmenee myös selvästi, että sen tarkoituksena on korjata komission päätöksen vaikutukset niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana.(28)

108. Antaessaan Belgian kuningaskunnalle luvan soveltaa niihin koordinointikeskuksiin, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2005 välisenä aikana, samanlaista verotuskohtelua kuin komission 17.2.2003 tekemässä päätöksessä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetussa järjestelmässä korjatakseen tämän järjestelmän mahdollisen uudistamatta jättämisen vaikutukset näiden keskusten osalta, neuvosto on ottanut kantaa sellaisen järjestelmän yhteensopivuuteen, josta komissio oli jo lausunut, ja pyrkinyt mitätöimään tämän päätöksen vaikutukset näiden keskusten osalta.

109. Yksikään neuvoston esittämistä perusteluista ei mielestäni kyseenalaista tätä arviointia. Se, että neuvoston hyväksymät toimenpiteet perustuivat muodollisesti Belgian kuningaskunnan antamiin uusiin säännöksiin eivätkä kuninkaan päätöksellä nro 187 toteutetun verojärjestelmän vaikutusten pidentämistä koskevaan pyyntöön, ei oikeuta pitämään niitä eri toimenpiteinä. Neuvoston ja komission välistä toimivallan jakoa, jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut edellä mainitussa asiassa komissio vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa, voitaisiin helposti kiertää ja yhteismarkkinoille soveltumattomuutta koskeva päätös menettäisi pitkälti tehokkaan vaikutuksensa, jos riittäisi, että kyseessä oleva jäsenvaltio ottaa uuteen lainsäädäntöön yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tukijärjestelmän kanssa samanlaiset säännökset ja esittää ne neuvostolle.

110. Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan neuvosto annetun tuomion perusteella huomio on kiinnitettävä komission ja tämän jälkeen neuvoston tekemien päätösten kohteena olevien toimenpiteiden vaikutuksiin ratkaistaessa, onko viimeksi mainittu toiminut EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannessa kohdassa saamiensa toimivaltuuksien rajoissa.

111. Myöskään niiden väitteiden perusteella, joiden mukaan neuvoston päätös koskisi vain tiettyjä rajoitettuja yrityksiä ja sillä olisi ajallisesti rajallisia vaikutuksia, ei voida katsoa, että neuvostolla olisi ollut oikeus hyväksyä kyseiset toimenpiteet EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla.

112. Kuten edellä mainitussa asiassa komissio vastaan neuvosto annetun tuomion perusteluista ilmenee, neuvoston ja komission välisellä toimivallan jaolla valtiontukiasioissa myötävaikutetaan oikeusvarmuuteen, kun voidaan välttää saman valtiontuen oleminen näiden toimielinten tekemien peräkkäisten ja toisilleen vastakkaisten päätösten kohteena.(29) Kun komissio on todennut tuen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, jäsenvaltio ja tuensaajat voivat riitauttaa tämän päätöksen välittömästi tai välillisesti yhteisöjen tuomioistuimissa ja kansallisissa tuomioistuimissa. Oikeusvarmuus edellyttää myös, että kun komission päätöksestä on tullut lopullinen, sitä ei voida enää kumota neuvoston päätöksellä. Kysymys on myös neuvoston päätöksen ja yhteisöjen tuomioistuimen komission aikaisemmasta päätöksestä antaman tuomion välisen mahdollisen ristiriidan välttämisestä.

113. Näiden päämäärien vuoksi on ratkaisevaa selvittää, onko neuvoston päätös ristiriidassa komission päätöksen kanssa tai mitätöidäänkö sillä sen vaikutukset. Ei siis ole kovinkaan tärkeää, koskeeko neuvoston päätös pienempää yritysten lukumäärää kuin komission päätös tai onko sillä hyväksytyillä toimenpiteillä lyhyempi kesto kuin komission yhteismarkkinoille soveltumattomaksi toteamalla verojärjestelmällä. Esillä olevassa asiassa riittää, kun todetaan komission päätöksen 2 artiklassa säädettävän, että kyseiseen järjestelmään perustuvia etuja ei voida sen tiedoksi antamisesta lukien enää jatkaa voimassa olevia lupia uudistamalla (toinen kohta) ja että jos lupa päättyy ennen 31.12.2010, järjestelmään perustuvia etuja ei voida enää myöntää edes väliaikaisesti (kolmas kohta).

114. Tästä seuraa, että neuvostolla ei ollut enää toimivaltaa antaa Belgian kuningaskunnalle oikeutta myöntää näille keskuksille samanlaista verotuskohtelua kuin se, jonka komissio oli todennut yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Mielestäni komission ensimmäinen kanneperuste, joka koskee neuvoston toimivallan puuttumista 16.7.2003 tehdyn päätöksen osalta, on perusteltu ja tämä päätös on näin ollen kumottava.

115. Edellä esitetyn perusteella ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa neuvoston päätöksen ilman, että asiassa olisi tarpeen tutkia komission kanteensa tueksi esittämiä muita perusteita. Neuvoston, joka häviää tässä asiassa, on korvattava oikeudenkäyntikulut.

116. Neuvosto vaatii, että mikäli sen 16.7.2003 tekemä päätös kumotaan, sen vaikutukset pidetään voimassa siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaa asiassa tuomion.

117. Mielestäni tätä vaatimusta ei voida hyväksyä seuraavista syistä. EY 88 artiklassa tarkoitetulla toimivallan jaolla valtiontukiasioissa on tarkoitus, kuten on todettu, välttää mahdolliset ristiriidat paitsi komission ja neuvoston välillä saman kansallisen toimenpiteen osalta, myös neuvoston ja yhteisöjen tuomioistuimen välillä silloin, kun viimeksi mainittu ratkaisee komission päätöksestä nostettua kumoamiskannetta.

118. Esillä olevassa asiassa 17.2.2003 tehdystä päätöksestä on nostettu kaksi kumoamiskannetta, joista toisen on nostanut Belgian kuningaskunta ja toisen Forum 187. Kyseisen jäsenvaltion nostamalla kanteella vaaditaan tämän päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä kielletään sitä uudistamasta 17.2.2003 alkaen päättyviä lupia. Lisäksi tiedetään, että Belgian kuningaskunta ja Forum 187 ovat saaneet 26.6.2003 annetulla välitoimimääräyksellä komission päätöksen täytäntöönpanon lykätyksi siltä osin kuin siinä kielletään lupien uudistaminen kyseisestä päivämäärästä alkaen. Tästä seuraa, että kyseisen määräyksen mukaan Belgian kuningaskunta voi uudistaa luvan niiden keskusten osalta, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 jälkeen. Kyseisellä määräyksellä on siis neuvoston päätökseen rinnastuvia vaikutuksia, sillä kuten edellä on todettu, kyseisessä päätöksessä tarkoitetut verotukselliset toimenpiteet ovat samanlaisia kuin koordinointikeskusten verojärjestelmän mukaiset toimenpiteet.

119. Näiden seikkojen perusteella neuvoston vaatimuksella siitä, että sen päätöksen vaikutukset pidetään voimassa yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion julistamiseen asti, ei ole merkitystä, jos yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy Belgian kuningaskunnan ja Forum 187:n nostamat kanteet.

120. Jos yhteisöjen tuomioistuin sitä vastoin hylkää nämä kanteet ja tekee tyhjäksi välitoimimääräyksen vaikutukset, olisi ristiriitaista ja vastoin EY 88 artiklassa vahvistettua toimivallan jakoa todeta, että neuvoston päätöksen vaikutukset jatkuvat yhteisöjen tuomioistuimen tuomion julistamiseen saakka. Mikäli tätä tuomiota ei voida antaa ennen 31.12.2005, tällaisella ratkaisulla estettäisiin kokonaan neuvoston päätöksen kumoamisen vaikutukset.

B       Komission päätöksestä nostetut kanteet (yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03)

1.       Asianosaisten vaatimukset

a)       Asia Belgia vastaan komissio (C-182/03)

121. Belgian kuningaskunta vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan komission päätöksen siltä osin kuin siinä ei mahdollisteta edes väliaikaisesti ”koordinointikeskuksen” aseman antavan luvan uudistamista niiden osalta, joilla oli tällainen asema 31.12.2000.

122. Belgian kuningaskunnan kanteessa vaaditaan komission päätöksen 2 artiklan toisen ja kolmannen kohdan kumoamista siltä osin kuin siinä säädetään, että se ei saa ”tämän päätöksen tiedoksiantamisen jälkeen enää myöntää kyseisen järjestelmän tai sen osien sisältämää etua – – nykyisiä lupia pidentämällä” ja että ”toisen kappaleen mukaisesti tämän päätöksen kohteena olevia etuja ei saa enää edes väliaikaisesti myöntää lupaa pidentämällä [ennen 31.12.2010]”.(30)

123. Kyseinen jäsenvaltio vaatii lisäksi, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

124. Belgian kuningaskunta on 9.5.2003 päivätyssä kirjelmässään, joka on toimitettu 23.4.2003 tehdyn oikaisun seurauksena, esittänyt kaksi tähän oikaisuun kohdistuvaa uutta perustetta. Ensimmäinen näistä perusteista koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista niiden tulkintavaikeuksien vuoksi, joita kyseisen jäsenvaltion mukaan 17.2.2003 tehdyn päätöksen 2 artiklan kolmannen kohdan uusi sanamuoto, sellaisena kuin se ilmenee tästä oikaisusta, edelleen aiheuttaa. Komission tämän artiklan merkityksestä ja siinä säädettyjen siirtymätoimenpiteiden sisällöstä vastineessaan esittämien selitysten vuoksi Belgian kuningaskunta on kuitenkin vastauskirjelmässään nimenomaisesti luopunut tästä uudesta perusteesta.(31) Tätä perustetta ei näin ollen ole syytä tutkia.

125. Jälkimmäisessä näistä uusista perusteista kyseenalaistetaan olosuhteet, joissa tällainen oikaisu on tehty. Tässä perusteessaan Belgian kuningaskunta ilmoittaa vakavasti epäilevänsä kyseisen oikaisun hyväksymismenettelyn lainmukaisuutta. Se ilmoittaa myös pidättävänsä itselleen oikeuden kiistää sen pätevyyden. Se väittää, että komission asiana on täsmentää, minkä päätöksentekomenettelyn mukaisesti kyseinen oikaisu on toteutettu, ja esittää näyttöä siitä, että se on liittänyt oikaisun tapauksen mukaan joko tiivistelmään tai päivittäiseen asialuetteloon komission työjärjestyksen 18 artiklan mukaisesti.(32) Kyseinen jäsenvaltio toteaa, että mikäli näin ei ole tapahtunut, yhteisöjen tuomioistuimen on työjärjestyksensä 45 artiklan mukaisesti vahvistettava määräyksellä asianmukaisina pitämänsä selvittämistoimet rajoittamatta kuitenkaan kantajan oikeuksia.

126. Komissio toteaa vastineessaan, että 23.4.2003 päivätty oikaisu oli saatettu todistusvoimaiseksi samaa virallista menettelyä noudattaen kuin 17.2.2003 tehdyn päätöksen alkuperäinen versio. Se väittää niin ikään, että kyseinen oikaisu oli hyväksytty suullisessa menettelyssä 23.4.2003 pidetyssä komission kollegion kokouksessa ja että menettelysäännöksiä oli noudatettu tarkasti.

127. Todettakoon, että Belgian kuningaskunta ei ole lisäkannekirjelmässään vaatinut kyseisen oikaisun kumoamista vaan ainoastaan varannut itselleen oikeuden kiistää myöhemmin sen pätevyyden. Se ei näin ollen ole esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle työjärjestyksen 38 artiklassa tarkoitettua varsinaista vaatimusta.

128. Lisäksi on huomattava, että Belgian kuningaskunta ei ole esittänyt mitään sellaista näyttöä, jonka perusteella voitaisiin ajatella, että tämä oikaisu olisi hyväksytty komission työjärjestyksen vastaisesti ja että olennaisia menettelymääräyksiä olisi rikottu. Ainoa tämänsuuntainen seikka, jonka Belgian kuningaskunta on esittänyt, liittyy siihen, että kyseessä on oikaisu. Komission esittämien selitysten perusteella tämä oikaisu on kuitenkin hyväksytty samassa menettelyssä kuin 17.2.2003 tehdyn päätöksen alkuperäinen versio.(33) Tätä väitettä tukee se, että komission 23.4.2003 päivätty kirje ja 17.2.2003 tehdyn päätöksen oikaistu versio on saatettu todistusvoimaisiksi samaa virallista menettelyä noudattaen kuin päätöksen alkuperäinen versio. Näyttää lopulta siltä, että tämä jäsenvaltio ei ole enää vastauskirjelmässään tai suullisessa käsittelyssä kiistänyt tämän oikaisun hyväksymisessä noudatetun menettelyn lainmukaisuutta.

129. Katson näin ollen, että Belgian kuningaskunnan lisäkannekirjelmässään esittämää toista uutta perustetta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska siihen ei ole vedottu minkään vaatimuksen tueksi, ja toissijaisesti, että se on hylättävä.

130. Näillä perusteilla Belgian kuningaskunta on siis nostanut yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, jossa vaaditaan komission päätöksen osittaista kumoamista, koska siinä ei anneta sille oikeutta uudistaa edes väliaikaisesti niiden koordinointikeskusten lupia, joihin sovellettiin kyseistä järjestelmää 31.12.2000 ja joiden luvan voimassaoloaika päättyy ennen 31.12.2010.

131. Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää tämän vaatimuksen ja velvoittaa Belgian kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

b)       Asia Forum 187 vastaan komissio (C-217/03)

132. Forum 187 vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 30.4.2003 saapuneessa kanteessaan, että kyseinen tuomioistuin kumoaisi 17.2.2003 tehdyn päätöksen kokonaan tai osittain.

133. Tässä kanteessaan Forum 187 vaatii siis ensisijaisesti kyseisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan, eli erityisesti siltä osin kuin sen 1 artiklassa todetaan, että koordinointikeskusten verojärjestelmä on yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Lisäksi se vaatii toissijaisesti komission päätöksen osittaista kumoamista siltä osin kuin siinä ei ole säädetty asianmukaisista siirtymätoimenpiteistä.

134. Alkuperäisessä kanteessaan Forum 187 arvostelee komissiota siitä, ettei se ole toteuttanut tällaisia siirtymätoimenpiteitä ensinnäkään niiden koordinointikeskusten osalta, joiden lupa oli uudistettu 31.12.2000 ja 17.2.2003 välisenä aikana, ja toiseksi niiden osalta, joiden luvan voimassaoloaika päättyi 17.2.2003 jälkeen ja vuonna 2004. Kyseisen 17.2.2003 tehdyn päätöksen 2 artiklan sisältöön tehdyn korjauksen jälkeen Forum 187 kuitenkin luopui vaatimuksestaan niiden keskusten osalta, joiden lupa oli uudistettu 31.12.2000 ja 17.2.2003 välisenä aikana.(34)

135. Forum 187 vaatii vielä komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut asioissa C-217/03 ja T-276/02.(35)

136. Sen jälkeen kun 17.2.2003 tehtyä päätöstä oli oikaistu, Forum 187 toimitti yhteisöjen tuomioistuimelle 16.5.2003 päivätyn lisäkannekirjelmän, jossa se totesi, että se oli esittänyt komission kyseisen päätöksen 2 artiklan sanamuodossa tekemän virheen vuoksi väitteitä, joilla ei ollut enää merkitystä. Se vaati tämän toimielimen velvoittamista korvaamaan tästä aiheutuneet kulut kumoamiskanteen johdosta annettavan tuomion lopputuloksesta riippumatta.

137. Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin jättää Forum 187:n nostaman kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana. Se vaatii lisäksi Forum 187:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

138. Tarkastelen aluksi komission Forum 187:n nostamasta kanteesta esittämää oikeudenkäyntiväitettä.

2.       Forum 187:n kanteen tutkittavaksi ottaminen

a)       Asianosaisten lausumat

139. Komissio väittää, että Forum 187:llä, joka ei ole 17.2.2003 tehdyn päätöksen adressaatti, ei ole asiavaltuutta sen riitauttamiseksi, koska kyseinen päätös ei koske sitä suoraan ja erikseen.

140. Komissio huomauttaa, että toimenpide, joka vaikuttaa tietyn henkilöryhmän yleisiin etuihin, ei voi koskea erikseen Forum 187:n kaltaista yhdistystä, joka on perustettu tämän ryhmän yhteisten etujen edistämiseksi. Forum 187:n nostama kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos kyseinen yhdistys osoittaisi, että 17.2.2003 tehty päätös vaikuttaa sen omiin etuihin tai että se toimii tiettyjen sellaisten jäsentensä puolesta, joilla itsellään on asiavaltuus.

141. Komissio vetoaa ensimmäisen kohdan osalta siihen, ettei Forum 187 voi väittää 17.2.2003 tehdyn päätöksen koskevan sitä suoraan ja erikseen sillä perusteella, että se on ollut yhteydessä Belgian viranomaisiin ja osallistunut kyseisen päätöksen tekemiseen johtaneeseen hallinnolliseen menettelyyn.

142. Komissio toteaa, että asiassa Arbeitsgemeinschaft Deutscher Luftfahrt-Unternehmen ja Hapag-Lloyd vastaan komissio annetun tuomion(36) mukaisesti pelkästään se, että Forum 187 on esittänyt tämän menettelyn kuluessa huomautuksia jäsentensä nimissä, ei sellaisenaan riitä antamaan sille asiavaltuutta. Komissio väittää, ettei se ole koskaan tunnustanut Forum 187:lle neuvottelijan asemaa sen jäsenten nimissä ja ettei tällä yhdistyksellä ole myöskään virallista tai puolivirallista asemaa Belgian viranomaisiin nähden. Forum 187:n tilanne poikkeaa siis asiassa AIUFFASS ja AKT vastaan komissio annetussa tuomiossa(37) kyseessä olleen, tekstiiliteollisuuden alalla aivan erityisasemassa olleen yhdistyksen tilanteesta. Forum 187 ei rinnastu asemaltaan myöskään Landbouwschapiin, jonka kanne otettiin tutkittavaksi asiassa Van der Kooy ym. vastaan komissio annetussa tuomiossa(38) ja joka oli neuvotellut Alankomaiden hallituksen kanssa perustamissopimuksen kanssa yhteensopimattomaksi valtiontueksi katsotusta maakaasun etuustariffista.

143. Komissio toteaa vielä, ettei Forum 187 voi väittää 17.2.2003 tehdyn päätöksen kohdistuvan sen olemassaolon oikeutukseen, koska kyseisessä päätöksessä ei millään tavoin edellytetä koordinointikeskusten toiminnan lakkaamista Belgiassa.

144. Toisen kohdan osalta komissio toteaa, että sen päätös koskee tukijärjestelmää, jota voidaan soveltaa tietyn ryhmän yrityksiin, eikä useita yksittäisiä toimenpiteitä tuen myöntämiseksi yhdelle tai usealle nimeltä mainitulle yritykselle. Kyse on siis yleisesti sovellettavasta toimenpiteestä, jota sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat abstraktisti määritettyihin henkilöryhmiin. Komission mukaan kyseistä päätöstä ei sovelleta myöskään suljettuun piiriin henkilöitä, joiden lukumäärä ja henkilöllisyys olisivat tiedossa tai tarkistettavissa, vaan kaikkiin nykyisiin, aikaisemmin toimineisiin ja tuleviin yrityksiin, jotka olisivat voineet vaatia koordinointikeskusten verojärjestelmään perustuvia etuja.

145. Komissio täsmentää, ettei Forum 187 ole maininnut yhtään ominaispiirrettä, jonka perusteella voitaisiin asiassa Plaumann vastaan komissio annetussa tuomiossa(39) vahvistetun periaatteen mukaisesti katsoa, että päätös koskee tiettyjä sen jäseniä ”niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä yritykset erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu”. Komission päätös vaikuttaa mihin tahansa koordinointikeskusta nykyisin hallinnoivaan tai tällaisen keskuksen perustamista tulevaisuudessa suunnittelevaan yritykseen ainoastaan riidanalaisen verojärjestelmän perusteella todellisuudessa tai mahdollisesti etuja saavan yrityksen objektiivisesti määritellyssä ominaisuudessa, minkä vuoksi 17.2.2003 tehty päätös ei koske sitä suoraan ja erikseen.

146. Belgian viranomaiset tämän järjestelmän käyttöönoton yhteydessä tai komissio sitä tutkiessaan eivät ole myöskään kiinnittäneet erityistä huomiota yhteenkään Forum 187:n jäsenistä. Komissio toteaa, että Forum 187:n jäsenten tilanne poikkeaa niiden tuensaajien tilanteesta, joille on myönnetty yksittäinen alakohtainen tuki, joka niiden on palautettava, kuten asiassa CETM vastaan komissio,(40) asiassa Italia ja Sardegna Lines vastaan komissio (41) sekä asiassa Italia vastaan komissio(42) annetuissa tuomiossa kyseessä olleissa tilanteissa. Esillä olevassa tapauksessa yhdelläkään Forum 187:n jäsenellä ei ole ollut todellista ja toteen näytettyä oikeutta, johon 17.2.2003 tehty päätös olisi vaikuttanut. Komissio toteaa tältä osin, että kaikki koordinointikeskukset ovat voineet siirtymätoimenpiteiden johdosta saada etuja voimassa olevan lupansa perusteella sen päättymispäivämäärään saakka, 31.12.2010 jälkeen voimassa olevia lupia lukuun ottamatta.

147. Koordinointikeskukset, joiden luvan voimassaoloaika päättyy hieman 17.2.2003 tehdyn päätöksen jälkeen, eivät ole komission mukaan eri asemassa kuin muut Forum 187:n jäsenet siten, että ne voitaisiin yksilöidä samalla tavoin kuin se, jolle päätös on osoitettu. Verojärjestelmässä, jossa myönnetään ajallisesti rajoitettu etu, on väistämätöntä, etteivät kaikki luvat pääty samanaikaisesti. Tämä päättymispäivä on objektiivinen seikka, joka kuvaa sitä, että näihin keskuksiin vaikuttaa yleisesti sovellettava toimenpide ja että se voi vaikuttaa niihin eri tavoin. Komissio korostaa vielä, että kyseisillä keskuksilla ei ollut saavutettua oikeutta saada lupansa uudistetuksi. Kysymys siitä, saattoiko niillä olla perusteltu luottamus lupansa uudistamiseen, liittyy puolestaan asiakysymyksen ratkaisemiseen.

148. Forum 187:n jäseniltä ei ole komission mielestä evätty kaikkia oikeussuojakeinoja, koska ne voivat nostaa belgialaisissa tuomioistuimissa kanteen mistä tahansa niiden verotukselliseen asemaan vaikuttavasta, kansallisten viranomaisten toteuttamasta toimenpiteestä. Ne voivat riitauttaa tässä menettelyssä 17.2.2003 tehdyn päätöksen pätevyyden.

149. Forum 187 kiistää komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja katsoo, että sen kanne on otettava tutkittavaksi kahdella perusteella. Ensinnäkin komission päätös koskee joitakin sen jäseniä suoraan ja erikseen. Kyse on toisaalta 30 keskuksesta, joiden lupa on uudistettu vuosina 2001 ja 2002 ja joiden osalta riidanalaisen verojärjestelmän soveltaminen rajoittuu 31.12.2010 asti. Toisaalta kyse on kahdeksasta keskuksesta, joiden pyyntö luvan uudistamisesta oli vireillä komission päätöksen tekoajankohtana ja joihin ei tämän päätöksen nojalla voida soveltaa kyseistä järjestelmää.(43)

150. Toiseksi Forum 187 väittää, että komission päätös vaikuttaa siihen, koska se on Belgian viranomaisten hyväksymä ja niihin nähden puolivirallisessa asemassa oleva koordinointikeskusten etujärjestö, kuten sen oikeudenkäyntiväitteeseen antamaan vastaukseen liittämät asiakirjat osoittavat. Se toteaa, että se on toiminut tiiviissä yhteistyössä näiden viranomaisten kanssa komission ja käytännesääntötyöryhmän tutkiessa koordinointikeskusten verojärjestelmää ja että Belgian hallitus on säännönmukaisesti pyytänyt sitä tiedottamaan jäsenilleen tilanteesta. Komission päätös koskee näin ollen Forum 187:ää erikseen yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Van der Kooy ym. vastaan komissio annetussa tuomiossa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

151. Forum 187 lisää, että komission päätös koskee sitä erikseen, koska päätös vaikuttaa sen olemassaolon oikeutukseen. Ilman korvaavaa verojärjestelmää suuri osa koordinointikeskuksista joutuu pohtimaan toimintansa jatkamista Belgiassa.

152. Forum 187 korostaa vielä, että sillä on ollut merkittävä asema komission hallinnollisessa menettelyssä ja että komissio on antanut sille päätöksensä suoraan tiedoksi.

b)       Asian arviointi

153. Kuten keskustelujen kuluessa on esitetty ja kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, Forum 187:n kaltainen yhdistys, jonka tehtävänä on puolustaa yritysten yhteisiä etuja, voi lähtökohtaisesti nostaa kumoamiskanteen valtiontukea koskevasta komission lopullisesta päätöksestä ainoastaan kahdessa tilanteessa. Sen kanne voidaan ensinnäkin ottaa tutkittavaksi, jos sen edustamilla yrityksillä tai joillakin niistä on erillinen asiavaltuus.(44) Yhdistyksen katsotaan tällöin tulevan jäsentensä sijaan. Toiseksi kanne voidaan ottaa tutkittavaksi myös silloin, jos yhdistys voi vedota omaan intressiin nostaa kanne. Oikeuskäytännössä on katsottu tällaisesta tilanteesta voivan olla kyse silloin, kun toimi, jonka kumoamista vaaditaan, vaikuttaa yhdistyksen neuvotteluasemaan.(45)

154. Nämä yhteisiä etuja puolustavan yhdistyksen yhteisöjen tuomioistuimissa nostaman kanteen tutkittavaksi ottamiselle asetetut rajoitukset perustuvat EY 230 artiklan neljänteen kohtaan, jonka mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamalle kumoamiskanteelle päätöksestä, jonka adressaatti tämä henkilö ei ole, on asetettu kaksi edellytystä eli edellytykset siitä, että kyseinen päätös koskee henkilöä sekä suoraan että erikseen. Jos kyseessä oleva toimi ei täytä näitä edellytyksiä, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön siitä nostama kanne on jätettävä tutkimatta. Kumpikin vaadituista edellytyksistä on ehdoton prosessinedellytys, joka yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava omasta aloitteestaan.(46)

155. Yhteisiä etuja puolustava yhdistys voi siten vaatia sellaisen päätöksen kumoamista, jonka adressaatti se ei ole, ainoastaan, jos tämä päätös koskee sitä itseään tai sen jäseniä suoraan ja erikseen. Tästä seuraa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti yhdistys ei voi nostaa kannetta tällaisesta toimesta edustamiensa yritysten yleisten ja yhteisten etujen puolustamiseksi.(47) Kysymys on siis sen estämisestä, että yksityiset oikeussubjektit voisivat tällaisen yhdistyksen perustamalla kiertää EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetettuja edellytyksiä.(48)

156. Forum 187:n komission päätöksestä nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamista on arvioitava näiden perustelujen valossa. Tarkastelen aluksi sitä, voidaanko tämä kanne ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että kyseinen päätös vaikuttaa tämän yhdistyksen omiin etuihin.

i)       Forum 187:n kanteen tutkittavaksi ottaminen sillä perusteella, että päätös koskisi sitä itseään suoraan ja erikseen

157. Forum 187 väittää, että komission päätös koskee sitä erikseen, koska kyseinen päätös on vaikuttanut sen neuvotteluasemaan ja koska tällä päätöksellä kyseenalaistetaan sen olemassaolo sinänsä. Mielestäni mitään näistä Forum 187:n väitteistä ei voida hyväksyä.

158. Ensinnäkin tarkasteltaessa vaikutusta sen neuvotteluasemaan on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän kriteerin edellä mainitussa asiassa Van der Kooy ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa, jossa oli kyse aivan erityisestä tosiasiallisesta tilanteesta.

159. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että komission päätös todeta kasvihuoneviljelijöille myönnetyn maakaasun etuustariffin olevan yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea vaikutti Alankomaiden oikeuden mukaan perustetun julkisoikeudellisen laitoksen Landbouwschapin, jonka tehtävänä oli ajaa maatalousyrittäjien etuja, neuvotteluasemaan paitsi sen vuoksi, että tämä järjestö oli osallistunut aktiivisesti komission aloittamaan muodolliseen tutkintamenettelyyn, myös siitä syystä, että se oli neuvotellut näistä tariffeista tavarantoimittajan kanssa ja myös allekirjoittanut nämä tariffit vahvistavan sopimuksen ja komission päätöksen jälkeen se oli velvollinen käymään uusia neuvotteluja ja tekemään uuden sopimuksen. Landbouwschap oli siis tietyllä tavalla osaltaan laatimassa kyseistä kansallista järjestelmää.

160. Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että yhdistyksen nostama kanne voitiin ottaa tutkittavaksi, koska sen neuvotteluasemaan oli vaikutettu erilaisessa tilanteessa, josta oli kyse edellä mainitussa asiassa CIRFS ym. vastaan komissio annetussa tuomiossa. Tässä asiassa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä oli synteettisten kuitujen merkittävimpiä kansainvälisiä tuottajia edustavan yhdistyksen CIRFS:n nostama kanne päätöksestä, jossa komissio oli katsonut, ettei jäsenvaltion myöntämää valtiontukea tarvinnut ilmoittaa etukäteen, koska tämä tuki ei kuulunut jäsenvaltioiden hyväksymien, yhteisön synteettikuituteollisuudelle myönnettävää valtiontukea koskevien ja komission tiedonantoon sisällytettyjen ”toimintaohjeiden” soveltamisalaan.

161. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että päätös vaikutti CIRFS:n neuvotteluasemaan, koska kyseinen yhdistys oli synteettisten kuitujen merkittävimpien kansainvälisten tuottajien edun mukaisesti monin tavoin edistänyt kyseisen alan rakenneuudistuspolitiikan toteuttamista ja koska se oli ollut komission neuvottelukumppanina valtiontuen myöntämisedellytyksiä tällä alalla koskevia toimintaohjeita käyttöön otettaessa, niiden voimassaoloaikaa pidennettäessä ja niitä mukautettaessa. CIRFS oli näin ollen osallistunut aktiivisesti komission kanssa valtiontuen myöntämistä kyseisellä alalla rajoittavien toimintaohjeiden laatimiseen.

162. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on äskettäin vahvistanut asiassa komissio vastaan Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum antamassaan tuomiossa,(49) yhdistyksen osallistuminen muodolliseen tutkintamenettelyyn sen edustamien yritysten yhteisten etujen puolustamiseksi ei osoita, että kyseinen päätös vaikuttaisi yhdistyksen omiin etuihin.(50) Toimen voidaan katsoa vaikuttavan tällaisen yhdistyksen neuvotteluasemaan vain ja ainoastaan, jos yhdistys on osallistunut aktiivisesti kyseisen kansallisen toimenpiteen toteuttamiseen, kuten edellä mainitussa asiassa Van der Kooy ym. vastaan komissio annetussa tuomiossa kyseessä olleessa tapauksessa, tai sellaisen oikeudellisen järjestelmän toteuttamiseen, johon tämä toimenpide kuuluu, kuten CIRFS valtiontuen myöntämiseen kyseisellä alalla sovellettavien toimintaohjeiden osalta.

163. Forum 187:n esittämät seikat eivät osoita, että sen osallistuminen olisi ollut tämän tasoista. Ne todistavat toki sen, että se on ylläpitänyt suhteita Belgian viranomaisiin kyseisen verojärjestelmän asianmukaiseksi soveltamiseksi. Niistä ei kuitenkaan ilmene, että se olisi ollut mukana päätettäessä riidanalaisen järjestelmän mukaisten, komission valtiontukena pitämien eri toimenpiteiden sisällöstä. Se ei ole neuvotellut ja allekirjoittanut sopimusta, jolla otettiin käyttöön koordinointikeskusten verojärjestelmä. Sen tehtävänä ei myöskään ole aloittaa riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi uusia neuvotteluja ja tehdä näitä säännöksiä koskevaa uutta sopimusta.(51) En näin ollen usko, että 17.2.2003 tehty päätös voisi vaikuttaa sen neuvotteluasemaan.

164. Väite, jonka mukaan komissio kyseenalaistaa Forum 187:n olemassaolon sinänsä, voisi, jos se olisi perusteltu, johtaa kyseisen yhdistyksen nostaman kanteen tutkittavaksi ottamiseen, sillä tällöin vaikutettaisiin sen omiin intresseihin. Mielestäni tämä väite ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole seuraavista syistä perusteltu.

165. Forum 187 väittää, että komission päätöksen seurauksena koordinointikeskusten on ilman korvaavaa järjestelmää pakko lopettaa toimintansa Belgiassa. Kuten komissio huomauttaa, 17.2.2003 tehdyssä päätöksessä ei kuitenkaan kielletä koordinointikeskusten toimintaa Belgiassa eikä siinä myöskään vahvisteta niiden toiminnalle rajoituksia. Se koskee ainoastaan verojärjestelmää, jota näihin keskuksiin sovelletaan, eikä siinä kielletä Belgian kuningaskuntaa säätämästä korvaavaa järjestelmää. Lisäksi Forum 187 väittää EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevassa toisessa kanneperusteessaan, että kyseisen järjestelmän mukaiset verotukselliset toimenpiteet, jotka komissio on katsonut valtiontueksi, eivät merkitse taloudellista etua kyseisille keskuksille. Näissä olosuhteissa on siis vaikea katsoa, että kyseisen verojärjestelmän poistaminen saisi kaikki koordinointikeskukset tai huomattavan osan niistä lakkauttamaan toimintansa tässä jäsenvaltiossa.

166. Tämän vuoksi katson, että 17.2.2003 tehty päätös ei koske Forum 187:ää erikseen sen omien intressien perusteella.

167. Seuraavaksi on tutkittava, voidaanko Forum 187:n kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että tietyillä sen jäsenillä on itsellään oikeus nostaa tällainen kanne yhteisöjen tuomioistuimissa.

ii)     Forum 187:n kanteen tutkittavaksi ottaminen sillä perusteella, että se tulisi tiettyjen jäsentensä sijaan

168. Forum 187 väittää, että sen kanne on otettava tutkittavaksi, koska se edustaa kahta sellaista koordinointikeskusten ryhmää, joita komission päätös koskee suoraan ja erikseen. Kyse on ensinnäkin 30 keskuksesta, joiden lupa on uudistettu vuonna 2001 tai 2002 ja joiden osalta riidanalaisen verojärjestelmän soveltaminen rajoitetaan tässä päätöksessä 31.12.2010 asti, ja toiseksi kahdeksasta keskuksesta, joiden uudistamista koskeva pyyntö oli vireillä ja joiden lupaa ei voida tämän päätöksen nojalla uudistaa.

169. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti vahvistanut asiassa Codorníu vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa,(52) se että yhteisön toimi on yleisesti sovellettava, ei estä sitä, etteikö se voisi koskea joitakin taloudellisia toimijoita suoraan ja erikseen ja merkitä siten niiden osalta päätöstä. Se, että esillä olevassa asiassa komission päätös on taloudellisten toimijoiden osalta yleisesti sovellettava toimenpide siltä osin kuin siinä todetaan koordinointikeskuksiin eli tiettyyn yleisesti ja abstraktisti määritettyyn taloudellisten toimijoiden ryhmään sovellettavan verojärjestelmän olevan ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, ei siis estä sitä, etteikö se voisi koskea joitakin näistä keskuksista suoraan ja erikseen niille tunnusomaisten erityispiirteiden vuoksi.

170. Komissio ei ole kiistänyt sen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetetun ensimmäisen edellytyksen täyttymistä, jonka nojalla 17.2.2003 tehdyn päätöksen on koskettava suoraan Forum 187:n edustamiin kahteen ryhmään kuuluvia keskuksia. Myös minun mielestäni tämä edellytys täyttyy. Oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta riidanalainen toimi koskisi luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä suoraan, edellytetään, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on tavanomaista sanamuotoa käyttäen ”puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista”.(53)

171. Näin on juuri esillä olevassa asiassa, sillä sen jälkeen kun komission päätöksessä on todettu koordinointikeskusten verojärjestelmä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, siinä kielletään Belgian kuningaskuntaa soveltamasta sitä enää niihin keskuksiin, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 lukien, ja säädetään, että ennen tätä päivämäärää uudistettujen lupien ajalliset vaikutukset eivät voi jatkua 31.12.2010 jälkeen. Belgian viranomaisilla ei näin ollen ole ollenkaan harkintavaltaa näiden säännösten toimenpanon osalta.

172. Esillä olevassa asiassa riidan kohteena on sitä vastoin se, onko komission päätöksen katsottava koskevan Forum 187:n tarkoittamiin kahteen ryhmään kuuluvia keskuksia erikseen. Asiassa on siis ratkaistava, koskeeko 17.2.2003 tehty päätös näitä kahta ryhmää niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä ”samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu” yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Plaumann vastaan komissio esittämien ja sittemmin vakiintuneessa oikeuskäytännössä(54) vahvistettujen kriteerien mukaisesti.

173. Kuten komissio huomauttaa, sitä, että toimi on tiettyjen taloudellisten toimijoiden osalta yleisesti sovellettava, ei voida saattaa kyseenalaiseksi pelkästään sillä, että toimi vaikuttaa niihin enemmän tai eri tavoin kuin muihin toimijoihin. Yleisesti sovellettavan säännöksen luonteeseen kuuluu, että sen yhdenmukainen soveltaminen voi vaikuttaa asianomaisiin henkilöihin vaihtelevalla tavalla niiden tilanteen erityispiirteiden mukaisesti. Valtiontukiasioissa oikeuskäytännössä on myös vakiintuneesti katsottu, ettei yritys voi pääsääntöisesti vaatia toimialakohtaisen tukijärjestelmän kieltämisestä tehdyn komission päätöksen kumoamista, jos päätös koskee tätä yritystä vain siten, että yritys toimii kysymyksessä olevalla alalla ja voisi mahdollisesti olla kyseisen järjestelmän edunsaaja.(55)

174. Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että kun riidanalainen päätös vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä päätöksen tekoajankohtana tämän ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, kyseisen päätöksen voidaan katsoa koskevan niitä erikseen taloudellisten toimijoiden rajattuun piiriin kuuluvina henkilöinä.(56)

175. Tällaisten yksityisten oikeussubjektien nostama kanne on näin ollen otettu tutkittavaksi, kun riidanalaisella toimella muutetaan taannehtivasti kantajan oikeuksia. Yhteisöjen tuomioistuin ratkaisi asian näin edellä mainitussa asiassa Toepfer ja Getreide-Import vastaan komissio antamassaan tuomiossa, jossa se katsoi ensimmäisen kerran, että jäsenvaltiolle osoitettu päätös voi koskea yksityistä oikeussubjektia erikseen.(57) Se omaksui tämän ratkaisun myös asiassa Bock vastaan komissio antamassaan tuomiossa(58) sekä asioissa Agricola commerciale olio ym. vastaan komissio ja Savma vastaan komissio antamissaan tuomioissa.(59)

176. Asiassa CAM vastaan komissio antamassaan tuomiossa(60) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että kantajalla oli asiavaltuus, kun riidanalainen toimenpide koskee sen toteuttamisajankohtana voimassa olevia tilanteita ja sillä kyseenalaistetaan saavutetut oikeudet tulevien toimien osalta.(61)

177. Tästä seuraa, että kun oikeussubjektien aikaisemmin saavuttamat oikeudet saatetaan kyseenalaisiksi yhteisön toimella, nämä oikeussubjektit voivat riitauttaa kyseisen toimen lainmukaisuuden yhteisöjen tuomioistuimissa.

178. Katson tämän oikeuskäytännön perusteella, että komission päätöksen on todettava koskevan erikseen niitä koordinointikeskuksia, joiden lupa uudistettiin vuosina 2001 ja 2002.

179. Kyseessä olevan verojärjestelmän mukaan näiden keskusten lupien uudistaminen vuonna 2001 tai 2002 merkitsi sitä, että niihin voitiin soveltaa tätä järjestelmää kymmenen vuoden ajan, joka oli komission päätöksellä säädetty päättymään 31.12.2010. Näiden keskusten Belgian verojärjestelmän ja komission aikaisempien päätösten perusteella saavuttamia oikeuksia, joiden mukaan yhteisön valtiontukioikeus ei ollut esteenä tälle järjestelmälle, on siis selvästi rajoitettu 17.2.2003 tehdyllä päätöksellä.

180. Tällaisessa tilanteessa olevien keskusten lukumäärä voitiin selvittää kyseisen päätöksen tekoajankohtana eikä tämä määrä voi nousta. Ne muodostavat siten oikeuskäytännössä tarkoitetun taloudellisten toimijoiden rajoitetun tai suljetun piirin, johon komission päätös erityisesti vaikuttaa.

181. Myös näiden keskusten asiavaltuus voidaan mielestäni johtaa edellä mainituissa asioissa Italia ja Sardegna Lines vastaan komissio ja Italia vastaan komissio annetuista tuomioista. Näissä tuomioissa katsottiin, että komission päätös, jossa toimialakohtainen tukijärjestelmä oli katsottu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja jossa määrättiin tämän järjestelmän nojalla kullekin tuensaajalle myönnetyt summat palautettaviksi, koski erikseen yritystä, jolle oli myönnetty tällaista tukea. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että tällainen päätös ei koskenut yritystä ainoastaan siksi, että se on asianomaisella alalla toimiva yritys, joka voisi mahdollisesti saada etua riidanalaisesta tukijärjestelmästä. Päätös koski sitä myös siksi, että se on todellisuudessakin saanut tämän järjestelmän mukaisesti myönnettyä tukea.(62)

182. Tätä oikeuskäytäntöä voidaan mielestäni soveltaa esillä olevaan asiaan. Samalla tavoin kuin edellä mainittujen asioiden kantajia, komission päätös ei koske koordinointikeskuksia, joiden vuosina 2001 ja 2002 uudistettujen lupien voimassaoloaika on rajoitettu 31.12.2010 asti, ainoastaan siksi, että ne voivat mahdollisesti saada etua riidanalaisesta verojärjestelmästä. Päätös koskee niitä myös siksi, että ne ovat todellisuudessakin saaneet tästä järjestelmästä etua niiden yksilöllisen luvan uudistamisen perusteella.

183. Kaikilla näillä perusteilla Forum 187:n nostama kanne on mielestäni otettava tutkittavaksi sikäli kuin se edustaa niitä 30:tä keskusta, joiden osalta riidanalaiseen järjestelmään perustuvat oikeudet on rajattu päättymään 31.12.2010.

184. Tämä on riittävä peruste ottaa tutkittavaksi Forum 187:n nostama kumoamiskanne 17.2.2003 tehdystä päätöksestä, jolla todetaan koordinointikeskusten verojärjestelmän merkitsevän yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

185. Forum 187 vaatii kuitenkin myös 17.2.2003 tehdyn päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä ei ole säädetty siirtymätoimenpiteistä niiden keskusten osalta, joiden lupa päättyy 17.2.2003 jälkeen ja vuonna 2004. Forum 187:n edustamista kahdesta koordinointikeskusten ryhmästä, joilla on tämän yhdistyksen mukaan oikeus nostaa suoraan kanne yhteisöjen tuomioistuimissa, ainoastaan kahdeksalla keskuksella, joiden uudistamista koskeva hakemus oli vireillä 17.2.2003 tehdyn päätöksen tekoajankohtana, on intressi tällaisen vaatimuksen esittämiseen.

186. Kyseisen päätöksen kumoaminen siltä osin kuin siinä ei säädetä siirtymätoimenpiteistä niiden koordinointikeskusten osalta, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 jälkeen ja vuonna 2004, ei merkitse minkäänlaista etua keskuksille, joiden lupa on uudistettu vuonna 2001 tai 2002. Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät vain, jos kantajalla on intressi saada kyseinen toimi kumotuksi, mikä edellyttää, että tämä kanne on omiaan mahdollisesti tuottamaan sen nostajalle jotakin hyötyä.(63) Oikeussuojan tarpeen puuttuminen merkitsee lisäksi ehdottoman prosessinedellytyksen täyttymättä jättämistä.(64)

187. Tämän Forum 187:n esittämän toissijaisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen edellyttää näin ollen, että myös kyseessä olevilla kahdeksalla keskuksella on asiavaltuus. Se, että komission päätöksen osittaista kumoamista koskeva vaatimus sisältyy Belgian kuningaskunnan vaatimukseen, jonka tutkittavaksi ottamista ei ole vastustettu eikä se vaikuta kiistanalaiselta,(65) ei vapauta tällaisesta tutkinnasta, jos Forum 187:n ensisijaisesti esittämä vaatimus mahdollisesti hylätään ja asiassa on lausuttava sen toissijaisesta vaatimuksesta.

188. Mikäli näin olisi, mielestäni Forum 187:n nostama kanne on otettava tutkittavaksi, koska koordinointikeskukset, joiden uudistamista koskeva hakemus oli vireillä komission päätöstä tiedoksi annettaessa, voisivat nostaa kyseisestä päätöksestä kumoamiskanteen yhteisöjen tuomioistuimissa.

189. Sellaisen henkilöryhmän, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä riidanalaisen toimen antamisajankohtana tämän ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, jäsenten nostama kanne on otettu tutkittavaksi, kun yhteisön oikeussäännössä, jonka perusteella kyseinen toimi on annettu, nimenomaisesti velvoitetaan toimen laatinut toimielin ottamaan huomioon kantajien erityinen tilanne.(66)

190. Mielestäni tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa koordinointikeskuksiin, joiden luvan uudistamista koskeva hakemus oli vireillä silloin, kun 17.2.2003 tehty päätös hyväksyttiin.

191. Nämä keskukset kuuluvat ensinnäkin oikeuskäytännössä tarkoitettuun suljettuun piiriin, jonka jäseniin komission päätös erityisesti vaikuttaa. On syytä muistaa, että kyseisen päätöksen mukaan keskukset, jotka oli hyväksytty 31.12.2000 ja joiden yksilöllinen lupa oli voimassa 17.2.2003, voivat saada sen mukaiset edut luvan voimassaoloajan päättymiseen ja korkeintaan 31.12.2010 asti. Päätöksen mukaan lupia, jotka päättyvät ennen 31.12.2010, ei voida uudistaa edes väliaikaisesti. Keskukset, jotka oli jo hyväksytty 31.12.2000 ja joille kymmeneksi vuodeksi myönnetyn luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2010 välisenä aikana, muodostavat siten ryhmän, joka oli täysin yksilöitävissä komission päätöksen tekoajankohtana ja joka ei voi kasvaa tämän päätöksen jälkeen.

192. Lisäksi päätös vaikuttaa kyseisiin keskuksiin erityisellä tavalla verrattuna muihin koordinointikeskuksiin ja kaikkiin niihin yrityksiin, jotka olisivat voineet perustaa tällaisia keskuksia. Ne erottaa muista se, että niillä oli kymmeneksi vuodeksi myönnetty lupa, joka päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2010 välisenä aikana, että tämä lupa oli vuosina 1984 ja 1987 tehdyissä komission päätöksissä tarkoitetun Belgian lainsäädännön mukaan uudistettavissa ja että komission päätöksen nojalla sitä ei voida enää uudistaa.

193. Kuten edellä mainitussa asiassa Sofrimport vastaan komissio annetusta tuomiosta(67) ilmenee ja kuten yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut edellä mainitussa asiassa Antillean Rice Mills ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa,(68) perustavanlaatuinen seikka arvioitaessa, koskeeko yleisesti sovellettava toimi erikseen yksityisiä oikeussubjekteja, joihin tämä toimi erityisesti vaikuttaa, on suoja, jota ne saavat yhteisön oikeuden mukaan. Forum 187 vetoaa luottamuksensuojan periaatteeseen ja väittää, että kyseisillä koordinointikeskuksilla oli perusteltu luottamus siihen, että niiden lupa uudistetaan.

194. Mielestäni ei ole epäilystä siitä, että luottamuksensuojan periaatteen kaltainen yleinen oikeusperiaate voisi antaa suojaa, joka on omiaan yksilöimään kantajat, samalla tavoin kuin yhteisön oikeuden nimenomainen säännös, jonka perusteella riidanalaiset toimenpiteet on toteutettu ja joka velvoittaa kyseisen toimen antaneen toimielimen ottamaan huomioon kantajien erityisen tilanteen, kuten yhteisöjen tuomioistuin on katsonut edellä mainituissa asioissa Piraiki-Patraiki ym. vastaan komissio ja Sofrimport vastaan komissio antamissaan tuomioissa. Yleisellä oikeusperiaatteella taattu suoja näyttäisi hyvinkin voivan yksilöidä kantajan ja antavan sille oikeuden nostaa suoraan kumoamiskanteen yhteisöjen tuomioistuimissa.(69)

195. Kuten komissio toteaa, kysymys siitä, saattoiko koordinointikeskuksilla olla perusteltu luottamus lupansa uudistamiseen, on riitautettu asiakysymys. Kanteen tutkittavaksi ottamista tarkasteltaessa on mielestäni kuitenkin riittävää todeta, että komissio on 17.2.2003 tekemänsä päätöksen 117.–120. perustelukappaleessa pohtinut, mihin perusteltuun luottamukseen koordinointikeskukset, joilla oli voimassa oleva lupa kyseisen päätöksen tiedoksiantamisajankohtana, voivat vedota. Se, että komissio on tehnyt tällaisen analyysin, osoittaa, että nämä keskukset saivat luottamuksensuojan periaatteen nojalla erityistä suojaa verrattuna kaikkiin muihin koordinointikeskuksiin ja monikansallisten konsernien yrityksiin, jotka olivat suunnitelleet tällaisten keskusten perustamista.

196. Tämä seikka riittää mielestäni yksilöimään ne koordinointikeskukset, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 ja 31.12.2010 välisenä aikana, kaikkiin niihin muihin yrityksiin nähden, joihin komission päätös vaikuttaa. Nämä keskukset muodostavat siten näihin muihin taloudellisiin toimijoihin nähden riittävän yksilöidyn suljetun piirin ja saavat luottamuksensuojan periaatteen nojalla erityistä suojaa, johon niiden täytyy voida vedota nostamalla kanne yhteisöjen tuomioistuimissa.

197. Toisella koordinointikeskusten ryhmällä, jota Forum 187 ilmoittaa edustavansa tässä oikeudenkäynnissä, on siis mielestäni katsottava olevan asiavaltuus.

3.       Asiakysymysten tarkastelu

198. Forum 187:n nostama kanne on Belgian kuningaskunnan nostamaa kannetta laajempi, koska siinä vaaditaan 17.2.2003 tehdyn päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan, minkä vuoksi aloitan tarkastelemalla tätä vaatimusta.

199. Tämän jälkeen tarkastelen tarvittaessa Forum 187:n ja Belgian kuningaskunnan vaatimuksia komission päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin siinä ei ole säädetty siirtymätoimenpiteistä keskuksille, joiden lupa päättyy 17.2.2003 alkaen.

a)       Forum 187:n vaatimus 17.2.2003 tehdyn päätöksen kumoamisesta kokonaisuudessaan

200. Forum 187 vetoaa tämän kumoamisvaatimuksensa tueksi kolmeen perusteeseen. Ensimmäisessä perusteessaan se väittää, että tällä päätöksellä ei ole oikeudellista perustaa ja että sillä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, koska se on ristiriidassa yli 15 vuotta aikaisemmin tehtyjen päätösten kanssa. Toisessa perusteessaan Forum 187 väittää, että pitäessään koordinointikeskusten verojärjestelmää valtiontukena komissio on jättänyt noudattamatta EY 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä. Viimeisessä perusteessaan Forum 187 väittää, että kyseinen päätös on perusteltu puutteellisesti siltä osin kuin kyse on perusteluista, joiden vuoksi komissio on palannut aikaisempiin päätöksiinsä.

i)       Oikeudellisen perustan puuttumista ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste

–        Asianosaisten lausumat

201. Forum 187 väittää, että oikeusvarmuuden periaate velvoittaa komissiota noudattamaan omia päätöksiään ja että tilanteet, joissa komissio voi peruuttaa lainvastaisen päätöksen, ovat hyvin rajoitettuja. Kyseisen yhdistyksen mukaan komissio on perustanut muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksensä kahteen perustaan, eli asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohtaan ja yleiseen toimivaltaansa korjata aikaisempi virhe. Komissio on lisännyt EY 87 ja EY 88 artiklan 17.2.2003 tekemässään päätöksessä. Forum 187 väittää, että tällä päätöksellä ei ole oikeudellista perustaa sen vuoksi, ettei sitä ole voitu tehdä minkään näistä perustoista nojalla.

202. Forum 187:n mukaan asetusta N:o 659/1999 ei voida pitää oikeudellisena perustana, koska voimassa olevan tuen käsitteen määrittelevässä 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa edellytetään yhteismarkkinoiden kehitystä, jotta toimenpide, joka ei ole ollut tuki, muuttuisi voimassa olevaksi tueksi. Tätä säännöstä ei voida soveltaa tilanteessa, jossa komissio haluaisi muuttaa arviointiaan, jonka mukaan tietty toimenpide ei ole valtiontukea.

203. Forum 187 väittää, ettei komissio voinut perustaa päätöstään myöskään EY 87 ja EY 88 artiklaan seuraavien kahden syyn vuoksi. Ensinnäkin komissio on aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn ainoastaan asetuksen N:o 659/1999 perusteella eikä voi perustaa tämän menettelyn päättävää päätöstä toiseen oikeudelliseen perustaan. Toiseksi näissä artikloissa ei anneta komissiolle laajempaa toimivaltaa kuin asetuksessa N:o 659/1999, jossa määritellään tyhjentävästi tämän toimielimen toimivaltuudet. Koska koordinointikeskusten verojärjestelmä ei kuulu kyseisessä asetuksessa säädetyn voimassa olevan tuen käsitteen piiriin, komissio ei voi väittää perustaneensa 17.2.2003 tehtyä päätöstä EY 88 artiklan 1 kohtaan.

204. Forum 187 toteaa vielä, että komissio ei voi väittää korjanneensa virheellistä päätöstä yli 15 vuotta sen tekemisen jälkeen. Oikeuskäytännön mukaan oikeutta virheen korjaamiseen pitäisi käyttää kohtuullisessa ajassa. Palatessaan yli 15 vuotta myöhemmin päätökseensä, jonka mukaan riidanalainen verojärjestelmä ei ole valtiontukea, komissio loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta erityisesti siltä osin, että sen on noudatettava aikaisempia päätöksiään kokonaisuudessaan. Lisäksi komissio ei ole esittänyt mitään selitystä, joka oikeuttaisi näin pitkän ajan kulumisen. Komissio ei voi vedota myöskään siihen, että sen päätöksellä ei ole taannehtivaa vaikutusta. Forum 187:n mukaan 17.2.2003 tehdyllä päätöksellä on väistämättä taannehtivia vaikutuksia koordinointikeskuksissa toteutettujen huomattavien investointien vuoksi.

205. Vastauksena näihin väitteisiin komissio toteaa, että sillä oli oikeus muuttaa arviointiaan, jonka mukaan riidanalainen verojärjestelmä ei merkitse valtiontukea, edellyttäen, että oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita noudatetaan ja saavutettuja oikeuksia kunnioitetaan. Tämä toimivalta perustuu sen voimassa olevien tukien jatkuvaa valvontaa koskevaan valtaan, jonka perusteella se voi tarkistaa tulevaisuutta varten tuen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi tehdyn päätöksen. Noudatettavan menettelyn osalta komission mielestä on selvää, ettei riidanalaista järjestelmää voida pitää uutena tukea ja että analogian perusteella asiassa on sovellettava voimassa olevien tukien valvonnassa noudatettavaa menettelyä.

–        Asian arviointi

206. Aluksi on tärkeää todeta, että komission 17.2.2003 tehdyssä päätöksessä ei säädetä sen koordinointikeskusten verojärjestelmästä tekemien aikaisempien päätösten peruuttamisesta. Kyseisen päätöksen perusteluissa tai päätösosassa ei todeta, että komission vuosina 1984 ja 1987 tehdyt päätökset sekä sen vuonna 1990 antama vastaus parlamentin kysymykseen olisi taannehtivasti kumottava ja että sen 17.2.2003 tekemällä päätöksellä olisi tarkoitus korvata ne. Mikäli näin olisi ollut, olisi selvää, että tällainen päätös olisi ollut oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastainen.

207. Vaikka toimielimellä onkin oikeus peruuttaa taannehtivasti virheellisenä pitämänsä päätös, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällainen peruuttaminen on tehtävä kohtuullisen ajan kuluessa ja siten, että päätöksen tehnyt toimielin ottaa huomioon, missä määrin kyseisestä päätöksestä etua saaneet ovat voineet luottaa päätöksen lainmukaisuuteen.(70) Nämä edellytykset eivät selvästikään olisi täyttyneet, jos komissio olisi halunnut peruuttaa taannehtivasti arviointinsa, jonka mukaan koordinointikeskuksiin sovellettava verojärjestelmä ei merkitse valtiontukea, 19 vuotta jälkikäteen ja sen aikaisempien päätösten adressaattina olevan jäsenvaltion pantua tämän järjestelmän täytäntöön.

208. Kyseisen 17.2.2003 tehdyn päätöksen sisällöstä ja asiakirja-aineistosta ilmenee, että päätös on tehty komission päätettyä tutkia uudelleen koordinointikeskusten verojärjestelmää soveltamalla siihen voimassa olevien tukien valvontamenettelyä, mikä merkitsee sitä, ettei sen lopullisella päätöksellä ole taannehtivaa vaikutusta. Päätöksen sisällöstä seuraa myös, että komissio on katsonut tämän järjestelmän merkitsevän vastedes yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. 

209. Esillä olevaa kanneperustetta tarkasteltaessa on siis ratkaistava, oliko komissiolla oikeus muuttaa arviointiaan siitä, merkitseekö tämä yleisesti sovellettava järjestelmä, ilman että sitä olisi merkittävästi muutettu siitä vuosina 1984, 1987 ja 1990 tehtyjen aikaisempien arviointien jälkeen, EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ja jos näin on, oliko komissiolla oikeus noudattaa voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä.

210. Oikeusvarmuuden periaate toki edellyttää, että yhteisön lainsäädäntö on selvää ja että sen soveltaminen on oikeussubjektien ennakoitavissa.(71) Sen tarkoituksena on taata niiden tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin yhteisön oikeutta sovelletaan.(72) Kyseistä periaatetta on noudatettava erityisen tiukasti, kun johdetun oikeuden säädös voi merkitä taloudellisia seurauksia,(73) kuten komission valtiontukiasioissa tekemät päätökset saattavat merkitä. Lisäksi EY 88 artiklan 3 kohdassa asetetun, näitä tukia koskevan ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on poistaa mahdolliset epäilyt siitä, merkitseekö kansallinen toimenpide EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea vai ei.

211. Oikeusvarmuuden periaate ja luottamuksensuojan periaate, joka on ensin mainitun subjektiivinen ilmentymä, merkitsevät siis sitä, että komissiolle suunnittelemansa verojärjestelmän täytäntöönpanosta ilmoittanut jäsenvaltio sekä tämän järjestelmän edunsaajat voivat luottaa siihen, että kyseisen toimielimen päätös, jonka mukaan kyseinen järjestelmä ei merkitse valtiontukea, on lainmukainen.

212. On myös selvää, että asetuksessa N:o 659/1999, jolla toisen perustelukappaleensa mukaan kodifioidaan komission EY 88 artiklassa saamien toimivaltuuksien harjoittaminen, ei nimenomaisesti säädetä esillä olevassa tapauksessa kyseessä olevasta tilanteesta. Siten ainoa tilanne – joka ilmenee voimassa olevan tuen määritelmän sisältävästä, kyseisen asetuksen 1 artiklan b alakohdan v alakohdasta – jossa toimenpiteet, jotka eivät käyttöönottohetkellä vielä olleet tukia, on kuitenkin katsottava voimassa oleviksi tuiksi, on tilanne, jossa ne ovat ”muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta”.

213. Asetuksessa N:o 659/1999 ei määritellä, mitä ”yhteismarkkinoiden kehitys” sisältää. Se voidaan kuitenkin ymmärtää taloudellisten ja oikeudellisten olosuhteiden muutoksena kyseisen toimenpiteen kohteena olevalla alalla. Käsitteet ”kehitys” ja ”yhteismarkkinat” saavat ajattelemaan, että markkinoilla, joilla kyseinen kansallinen toimenpide vaikuttaa, on tapahtunut muutos, jonka vuoksi tämä toimenpide, joka ei ollut tukea, kuuluu vastedes EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tällä käsitteellä ei siis tarkoiteta tilannetta, jossa esillä olevan asian tavoin komissio muuttaa arviointiaan pelkästään perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen tiukemman soveltamisen perusteella.

214. Toisin kuin Forum 187, en kuitenkaan usko, että oikeusvarmuuden periaate ja asetuksen N:o 659/1999 sanamuoto estäisivät komissiota muuttamasta arviointiaan siitä, merkitseekö yleisesti sovellettava verojärjestelmä tukea, kun se katsoo, että perustamissopimusten määräysten asianmukainen soveltaminen edellyttää tällaista johtopäätöstä.

215. Tämän analyysin perustelut saadaan mielestäni EY 87 ja EY 88 artiklasta. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, oikeusvarmuuden periaatetta, niin tärkeä kuin se onkin, ei voi soveltaa absoluuttisesti, vaan sen soveltaminen on yhdistettävä laillisuusperiaatteen soveltamiseen.(74) Kuten komissio toteaa, sen toimivaltuuksien ja velvoitteiden sisältö valtiontukiasioissa on arvioitava EY 87 ja EY 88 artiklan perusteella. Asetusta N:o 659/1999, joka on EY 87 ja EY 88 artiklan soveltamiseksi annettu johdetun oikeuden säädös, ei siten voida tulkita tavalla, joka rajoittaisi perustamissopimuksen määräysten sisältöä.

216. Komission tehtävänä on EY 88 artiklan perusteella paitsi tutkia etukäteen jäsenvaltioiden suunnitelmat uuden tuen käyttöön ottamisesta, myös valvoa jatkuvasti kaikkia voimassa olevia tukia. Tätä jatkuvaa valvontaa harjoittaessaan komissio voi yhteistyössä kyseessä olevan tuen myöntäneen jäsenvaltion kanssa ehdottaa tälle valtiolle tulevaisuuden varalta aiheelliseksi katsomiaan muutoksia, jotta tuki pysyisi yhteismarkkinoille soveltuvana. Jos tämä menettely ei tuota tulosta, komissio voi EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaatia kyseistä valtiota tekemään muutoksia tällaiseen tukeen tai poistamaan sen asettamassaan määräajassa.

217. Komissiolle EY 88 artiklassa annettujen toimivaltuuksien tarkoituksena on siis estää se, että yleisen tukijärjestelmän soveltamista jatketaan ja sen perusteella myönnetään uusia yksittäisiä tukia silloin, kun tämä järjestelmä ei enää näytä soveltuvan yhteismarkkinoille. Komission tehtävä on siis huolehtia siitä, ettei yhtäkään yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan vastaista tukijärjestelmää hyväksytä tai ettei sellainen johda uusiin soveltamistapauksiin.

218. EY 88 artiklan tarkoituksena on myös varmistaa jäsenvaltioiden ja taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisuus. Taloudellisen ja oikeudellisen kehityksen vuoksi komission olisi näin ollen voitava tehdä kielteinen päätös uudesta tukijärjestelmästä, joka olisi sisällöltään kaikilta osin samanlainen kuin toisessa jäsenvaltiossa voimassa oleva järjestelmä. Olisi siis yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista sallia se, että taloudelliset toimijat voisivat hyötyä voimassa olevan tukijärjestelmän uusista soveltamistapauksista.

219. Katson näillä perusteilla, että komissiolla on oikeus muuttaa arviointiaan tuen voimassaolosta, jos se katsoo perustamissopimuksen määräysten asianmukaisen soveltamisen tätä edellyttävän. Vaikka komission on näin ollen noudatettava oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, niin tärkeä kuin tämä vaatimus onkin, se on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen ja siten EY 87 ja EY 88 artiklan määräysten kanssa. Olisi kuitenkin näiden määräysten vastaista sallia kansallisen järjestelmän uusia soveltamistapauksia silloin, kun se näyttää olevan yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan vastaista. Se olisi myös jäsenvaltioiden ja taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisuuden vastaista, sillä uudesta järjestelmästä, joka on samanlainen kuin kansallinen järjestelmä, jonka ei alun perin ole katsottu merkitsevän tukea, tehtäisiin kielteinen päätös.

220. Tästä syystä katson, että komissio on täyttänyt perustamissopimuksessa annettua tehtäväänsä valtiontukiasioissa, kun se on esillä olevassa asiassa päättänyt tutkia tai tutkia uudelleen kaikki jäsenvaltioissa voimassa olevat verojärjestelmät, jotka käytännesääntötyöryhmä oli todennut yhteismarkkinoille haitallisiksi, jos nämä järjestelmät näyttivät voivan kuulua EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

221. Tämän vuoksi oikeusvarmuus ei mielestäni estä komissiota muuttamasta tulevaisuutta varten arviointiaan tuen voimassaolosta. Vastaavasti 17.2.2003 tehty päätös ei ole vailla oikeudellista perustaa, kuten Forum 187 väittää, vaan se on tehty EY 87 ja EY 88 artiklan perusteella, kuten sen 69. perustelukappaleessa todetaan.

222. Mielestäni ainoa mahdollinen menettely komission muuttaessa tällä tavoin arviointiaan on voimassa olevien tukien valvontaan sovellettava menettely. Asetuksessa N:o 659/1999, jolla kodifioidaan komission EY 88 artiklassa saamien toimivaltuuksien harjoittaminen, tunnetaan vain kahdenlaisia kansallisia toimenpiteitä: uudet toimenpiteet ja voimassa olevat tuet. Nyt esillä olevassa tapauksessa komissio aikoo muuttaa arviointiaan kansallisesta järjestelmästä, josta on ilmoitettu sille ja jota ei oletuksen mukaan ja tässä tapauksessa ole muutettu merkittävästi komission aikaisemman päätöksen jälkeen. Tätä järjestelmää ei siis voida pitää uutena toimenpiteenä, josta on vasta ilmoitettu komissiolle ilman, että sitä olisi vielä pantu täytäntöön, tai lainvastaisena tukena, eli tukena, joka on myönnetty ilmoittamatta siitä etukäteen kyseiselle toimielimelle tai ennen kuin tämä on ottanut siihen asetetussa määräajassa kantaa. Kyse on komission kannalta voimassa olevasta tuesta, koska se on ollut siitä tietoinen, ja se on rinnastettavissa noudatettavan valvontamenettelyn määrittämiseksi asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun voimassa olevaan tukeen.

223.  Tällä luonnehdinnalla taataan myös parempi oikeusvarmuus kyseisen toimenpiteen toteuttaneelle jäsenvaltiolle ja siitä hyötyville taloudellisille toimijoille. Sen seurauksena kyseistä toimenpidettä voidaan edelleen soveltaa siihen asti, kunnes komissio toteaa sen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Jos komissio tekee tällaisen päätöksen, sillä voi olla ainoastaan tulevaisuuteen kohdistuvia vaikutuksia tämän toimielimen määrittämässä aikataulussa.(75)

224. Tämä menettely ei myöskään estä yrityksiä, joihin riidanalaista yleistä järjestelmää on sovellettu, riitauttamasta komission uutta arviointia, jonka mukaan kyseinen järjestelmä merkitsee valtiontukea, joko nostamalla kumoamiskanne yhteisöjen tuomioistuimissa, kuten Forum 187 on tehnyt, tai esittämällä lainvastaisuusväite kansallisessa tuomioistuimessa, mistä mahdollisuudesta yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa.(76)

225. Forum 187 ei näin ollen voi myöskään perustellusti arvostella komissiota siitä, että se on Belgian hallitukselle muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta toimittamassaan kirjeessä todennut, että noudatettava menettely on asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklan mukainen, tai siitä, että se on muuttanut oikeudellista perustaa menettelyn kuluessa, sillä kyseisellä asetuksella on ainoastaan tarkoitus kodifioida komission EY 87 ja EY 88 artiklassa saamien toimivaltuuksien harjoittaminen.

226. Kysymystä siitä, onko komissio 17.2.2003 tekemässään päätöksessä ottanut asianmukaisesti huomioon koordinointikeskusten perustellun luottamuksen, arvioidaan tarvittaessa tämän päätöksen osittaista kumoamista koskevan vaatimuksen yhteydessä. Vastaus tähän kysymykseen ei voi kuitenkaan muuttaa johtopäätöstä, jonka mukaan komissiolla oli oikeus muuttaa kantaansa siitä, merkitseekö koordinointikeskusten verojärjestelmä valtiontukea, ja soveltaa asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädettyä voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä.

227. Katson kaikilla näillä perusteilla, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

ii)     EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste

228. Forum 187 esittää useita väitteitä osoittaakseen, että komissio on soveltanut virheellisesti EY 87 artiklan 1 kohtaa, kun se on pitänyt koordinointikeskusten verojärjestelmää tässä määräyksessä tarkoitettuna valtiontukena. Ensinnäkin se vastustaa menetelmää, jolla komissio on analysoinut tätä verojärjestelmää. Tämän jälkeen se väittää, että tämän järjestelmän muodostavat eri toimenpiteet eivät täytä EY 87 artiklan 1 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Forum 187 vetoaa siihen, että näillä toimenpiteillä ei myönnetä koordinointikeskuksille etuja, että ne eivät perustu valtion varojen siirtämiseen, että komissio ei ole näyttänyt niiden vaikuttavan kilpailuun ja yhteisön sisäiseen kauppaan, että kyseinen järjestelmä ei ole valikoiva ja että se on joka tapauksessa perusteltu Belgian verojärjestelmän luonteen ja rakenteen vuoksi.

229. Komissio puolestaan kiistää kaikki nämä väitteet.

230. Asian tarkastelun selkeyden vuoksi selostan tarkemmin asianosaisten esittämät eri perustelut sen kohdan yhteydessä, johon ne liittyvät.

–        Riidanalaisen järjestelmän analysointimenetelmä

231. Forum 187 väittää komission sivuuttaneen jäsenvaltioiden toimivallan verotusasioissa. Se muistuttaa, että koska yhtiöveron määrää ja rakennetta ei ole yhdenmukaistettu yhteisössä, Belgian kuningaskunnalla on oikeus määrittää monikansallisten konsernien tytäryhtiöiden verotukseen sovellettavat säännöt. Forum 187 katsoo, että jos nämä säännöt aiheuttavat kilpailun vääristymistä, tilanne kuuluu EY 96 ja EY 97 artiklan eikä valtiontukisäännösten soveltamisalaan.

232. Forum 187 arvostelee komissiota myös siitä, että se on tehnyt aivan liian yleisen analyysin kyseisestä järjestelmästä. Se väittää, että koordinointikeskusten verojärjestelmää sovelletaan 230 keskukseen, jotka kuuluvat hyvin eri aloilla toimiviin konserneihin. Riidanalaisten toimenpiteiden taloudellinen vaikutus vaihtelee hyvin paljon sen mukaan, myykö konserni autoja vai elintarvikkeita. Komission olisi näin ollen pitänyt suorittaa paljon yksityiskohtaisempi analyysi kyseisten toimenpiteiden vaikutuksesta.

233. Komission tavoin en usko, että kansallisen verojärjestelmän tutkiminen EY 87 artiklan määräysten valossa merkitsisi sinänsä jäsenvaltioiden verotuksellisen toimivallan sivuuttamista. Vaikka pitää toki paikkansa, että välitön verotus kuuluu niiden toimivaltaan, siten että kukin jäsenvaltio voi vapaasti vahvistaa omat yhtiöverotuksessa sovellettavat säännöksensä, on myös selvää, ettei näitä säännöksiä ole suljettu EY 87 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Valtion verotuksellisen toimivaltansa nojalla antamat säännökset voivat siis mahdollisesti osoittautua kyseisen artiklan vastaisiksi.

234. Kuten komissio perustellusti toteaa, tämän kanneperusteen yhteydessä on siis ratkaistava, merkitseekö riidanalainen järjestelmä valtiontukea vai ei. Koska valtiontuen käsite, sellaisena kuin se on määritelty EY 87 artiklan 1 kohdassa, on oikeudellinen ja sitä on arvioitava objektiivisten seikkojen perusteella,(77) on tutkittava riippumatta siitä, että komissio oli vuosina 1984, 1987 ja 1990 ottanut vastakkaisen kannan, täyttääkö koordinointikeskusten verojärjestelmä tämän määräyksen soveltamisalaan kuulumiselle asetetut edellytykset.

235. Tarkasteltaessa tämän jälkeen sitä, missä määrin komission oli tutkittava tässä asiassa riidanalaisen järjestelmän vaikutuksia, on totta, kuten tämä perustellusti huomauttaa, että kun kyseessä oleva toimenpide on tukijärjestelmä eikä yksittäinen tukitoimenpide, komissio voi oikeuskäytännön mukaisesti tyytyä tutkimaan kyseisen järjestelmän yleispiirteitä olematta velvollinen lisäksi tutkimaan sen vaikutuksia tiettyjen yritysten erityiseen tilanteeseen.(78) Kysymyksellä siitä, onko tätä oikeuskäytäntöä sovellettava tässä asiassa ja saattoiko komissio siten tyytyä tällaiseen tutkimukseen, vaikka riidanalainen järjestelmä hyödyttää keskuksia, joiden konsernit toimivat hyvin erilaisilla aloilla, saatetaan kyseenalaiseksi komission arviointi, jonka mukaan riidanalaisen järjestelmän mukaiset toimenpiteet täyttävät jokaisen EY 87 artiklan 1 kohdassa asetetuista edellytyksistä. Tarkastelen tätä väitettä näiden edellytysten tutkinnan yhteydessä.

236. Tässä vaiheessa on vielä täsmennettävä, että nämä edellytykset ovat kumulatiivisia.(79) Koska valtiontuki on edellä todetulla tavalla oikeudellinen käsite, jota on arvioitava objektiivisten seikkojen perusteella, yhteisöjen tuomioistuinten on lähtökohtaisesti silloin, kun komission analyysi ei perustu monimutkaisiin taloudellisiin arviointeihin, valvottava kokonaisvaltaisesti sitä, kuuluuko kansallinen järjestelmä EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.(80)

237. Tarkastelen seuraavaksi kysymystä siitä, täyttääkö koordinointikeskusten verojärjestelmä kaikki kyseisessä määräyksessä asetetut edellytykset. Asiassa on siis arvioitava, onko tämän järjestelmän mukaisilla toimenpiteillä myönnetty tietyille yrityksille etu, onko tämän edun myöntänyt jäsenvaltio tai onko se myönnetty valtion varoista ja vääristääkö se tai voiko se vääristää kilpailua yhteisön sisäisessä kaupassa.

–        Tietyille yrityksille myönnetyn edun olemassaolo

238. Tarkastelen aluksi sitä, voivatko koordinointikeskuksiin sovellettavan verojärjestelmän mukaiset verotukselliset toimenpiteet merkitä etua niille, joihin järjestelmää sovelletaan. Tämän jälkeen tutkin, onko tämä etu valikoiva. Arvioin tarvittaessa, onko tämä valikoivuus perusteltavissa sen oikeusjärjestyksen tavoitteilla, johon tämä järjestelmä nivoutuu.

Taloudellisen edun olemassaolo

239. Oikeuskäytännön mukaan tuen käsite on erittäin laaja. Se ei kata ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteet, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia.(81) Siten ”toimenpidettä, jolla valtion viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille vapautuksen maksuista, joka ei tosin liity valtion varojen siirtämiseen, mutta asettaa edunsaajan taloudellisesti parempaan asemaan kuin muut maksuvelvolliset, on pidettävä [EY 87 artiklassa] tarkoitettuna valtiontukena”.(82)

240. Komissio katsoi 17.2.2003 tekemässään päätöksessä, että verotettavien tulojen määrittämistapa, vapautus kiinteistöverosta, vapautus pääoman hankintaverosta, vapautus lähdeverosta ja laskennallista lähdeveroa koskeva järjestelmä ovat koordinointikeskuksille myönnettyjä etuja. Forum 187 kiistää tämän arvioinnin kunkin toimenpiteen osalta. Tarkastelen niitä peräjälkeen ja aloitan verotettavien tulojen määrittämistä koskevasta menetelmästä.

Verotettavien tulojen määrittäminen

241. Koordinointikeskuksiin sovellettavan verojärjestelmän mukaan näiden keskusten verotettava tulo ei perustu yrityksen tulojen ja menojen väliseen erotukseen Belgiassa yleisesti sovellettavan järjestelmän mukaisesti. Se on vahvistettu kiinteämääräisesti ja vastaa tiettyä prosenttiosuutta menojen ja toimintakulujen kokonaismäärästä, josta on vähennetty henkilöstökulut(83) sekä rahoituskulut.(84)

242. Koordinointikeskuksen voittomarginaali on lähtökohtaisesti vahvistettava kussakin tapauksessa erikseen, jolloin on otettava huomioon tämän todellisuudessa harjoittama toiminta. Jos tämä keskus itse laskuttaa tietyistä palveluista hinnan, joka vastaa kulujen määrää voittomarginaalilla korotettuna, tämän marginaalin prosenttiosuus voidaan hyväksyä, mikäli se ei poikkea tavanomaisesta. Silloin kun voiton määrittämisessä käytettävän prosenttiosuuden määrittämiseksi ei ole objektiivisia arviointiperusteita, prosenttiosuudeksi on pääsääntöisesti vahvistettava kahdeksan prosenttia.

243. Kyseessä olevan keskuksen verotettava voitto ei voi kuitenkaan olla alhaisempi kuin muiden kuin vähennyskelpoisten henkilöstökulujen tai -menojen (yleensä hyväksymättä jätetyt kulut) sekä sen konsernin, johon kyseinen keskus kuuluu, yhtiöiden tälle keskukselle myöntämien muiden kuin tavanomaisten etujen ja vapaaehtoisten etujen kokonaismäärä.

244. Näin määriteltyä keskusten voittoa verotetaan tavanomaista yhtiöverokantaa soveltaen.

245. Tämä verotettavan voiton määrittämistapa perustuu ns. cost plus -menetelmään, joka on yksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suosittelemista järjestelmistä samaan monikansalliseen konserniin kuuluvien ja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhtiöiden tytäryhtiön tai kiinteän toimipaikan näiden yhtiöiden lukuun tarjoamien palvelujen verottamiseksi.

246. Tällä menetelmällä on seuraava tavoite. Samaan monikansalliseen konserniin kuuluvien yritysten välisten liiketoimien hinnan vahvistamiseen voivat vaikuttaa verotukselliset seikat siten, että kyseisen konsernin kokonaisveroastetta voidaan laskea ottamalla huomioon kussakin maassa sovellettava veron määräytymisperuste. Tällaisten käytäntöjen estämiseksi ja niistä kansallisille viranomaisille aiheutuvien veronoikaisujen sekä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi OECD:ssä on kehitetty erilaisia menetelmiä saman monikansallisen konsernin sisäisten tuotteiden tai palvelujen ”siirtohinnan” määrittämiseksi. Näillä menetelmillä pyritään siihen, että nämä hinnat vastaisivat tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa vahvistettavia hintoja. Ns. cost plus -menetelmässä, joka on yksi kyseisistä menetelmistä, laskennan perustaksi otetaan palvelujen tuottajalle aiheutuneet kustannukset, ja niihin sovelletaan prosenttiosuutena ilmaistua, kohtuullista voittoa vastaavaa marginaalia.(85)

247. Komissio ei ole 17.2.2003 tekemässään päätöksessä pitänyt valtiontukena tätä kiinteämääräistä verotusta koskevaa menetelmää sinänsä. Päätös perustuu siihen, että Belgian viranomaiset ovat päättäneet vähentää kaikista koordinointikeskusten verotettavan tulon määrittämisessä laskentaperusteeksi otettavista toimintakuluista ensinnäkin henkilöstökulut ja toiseksi rahoituskulut, jotka ovat määrällisesti huomattavia kulueriä. Komissio huomauttaa myös, että kun huomioon otettavien voittojen prosenttiosuuden määrittämiseksi ei ole vahvistettu objektiivisia arviointiperusteita, tämä prosenttiosuus vahvistetaan pääsääntöisesti kahdeksaksi prosentiksi. Komissio katsoo, että näiden kahden poissuljennan sekä tämän prosenttiosuuden perusteella verotettava määrä, johon on sovellettava kyseisten yhtiöiden tavanomaista yhtiöverokantaa, ei mahdollista koordinointikeskusten tuottamien palvelujen verottamista samalla tavoin kuin jos jokin toinen yritys olisi tuottanut ne vapaassa kilpailussa OECD:n cost plus -menetelmän taustalla olevan periaatteen mukaisesti.

248. Forum 187 vastustaa komission esittämää analyysiä seuraavilla perusteilla.

249. Se toteaa ensinnäkin, että rahoitus- ja henkilöstökulujen jättäminen veron perusteen ulkopuolelle ei ole vastoin OECD:n periaatteita siirtohintojen vahvistamisen osalta. Näissä periaatteissa määritellään kulut, jotka on otettava huomioon laskutettaessa tavaroista ja palveluista yritykseen sidoksissa olevalta toiselta yritykseltä, mutta ne eivät koske näiden kulujen verotusta, joka muodostaa seuraavan vaiheen.

250. Rahoituskulujen ulkopuolelle jättämisen osalta Forum 187 väittää, että niiden verottamisen seurauksena olisi kyseisten keskusten voittomarginaalia paljon korkeampi vero. Näin tapahtuisi erityisesti silloin, kun ne suorittavat liiketoimia, jotka merkitään kirjanpitoon sekä kuluina että voittoina ilman tappion tai voiton realisointia.

251. Forum 187:n mukaan olisi välttämätöntä ottaa huomioon myös monikansallisen konsernin talous kokonaisuudessaan. Koordinointikeskusten tasolla alennettu verokanta voitaisiin kompensoida korkeammalla verotuksella konsernin tasolla. Sen mukaan useissa maissa emoyhtiötä verotetaan maailmanlaajuisista tuloistaan, ja niissä on näiden yhtiöiden määräysvallassa olevia ulkomaisia yhtiöitä koskeva verotusjärjestelmä.

252. Komissio ei Forum 187:n mukaan ole sitä paitsi ottanut huomioon sitä, että cost plus -menetelmän mukaan tällaisia keskuksia voidaan verottaa, vaikka niille on aiheutunut tappiota, eikä tämä tilanne ole pelkästään hypoteettinen.

253. Henkilöstökulujen poissulkemisen osalta Forum 187 toteaa, että se on kompensoitu 10 000 euron verolla kunkin ensimmäisen kymmenen työntekijän osalta. Olisi syytä ottaa huomioon myös se, että useat koordinointikeskukset työllistävät rajatyöntekijöitä, joiden verotuksellinen asema on monimutkainen.

254. Forum 187 kiistää vielä komission väitteen, joka koskee kiinteämääräisen, kahdeksan prosentin suuruisen standardiverokannan soveltamista voittomarginaalin määrittämiseksi. Komission varapuheenjohtaja Leon Brittan on hyväksynyt tämän verokannan vuonna 1990. Se vastaa Belgiassa sijaitsevien ulkomaisten tytäryhtiöiden verokantaa. Se, että kyse on hallinnollisesta käytännöstä, ei poista sen oikeudellista merkitystä. Kyseistä verokantaa ei sitä paitsi ole sovellettu systemaattisesti, sillä toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa alhaisempaa tai korkeampaa verokantaa kunkin kyseessä olevan keskuksen tuottaman lisäarvon perusteella.

255. Forum 187 muistuttaa myös, että on olemassa sääntö, jonka mukaan verotettava tulo ei voi olla alhaisempi kuin muiden kuin vähennyskelpoisten henkilöstökulujen tai -menojen sekä konsernin, johon keskus kuuluu, yhtiöiden tälle keskukselle myöntämien muiden kuin tavanomaisten etujen ja vapaaehtoisten etujen kokonaismäärä.

256. Nämä perustelut eivät saa minua vakuuttuneeksi.

257. Ensinnäkin on huomattava, että Forum 187 ei näytä kyseenalaistavan sitä, että edun olemassaoloa arvioitaessa on sovellettava OECD:n cost plus -menetelmän taustalla olevaa kriteeriä, jonka mukaan siirtohinnat on vahvistettava siten, että ne vastaavat tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa vahvistettavia hintoja. Edun olemassaolon määrittäminen edellyttää vertailukohtaa. Kuten komissio on todennut 17.2.2003 tehdyn päätöksen 95 perustelukappaleessa, OECD:n kehittämän cost plus -menetelmän tarkoituksena on verottaa keskuksia, jotka suorittavat konsernin sisäisiä palveluja, sellaisella veron perusteella, joka on verrattavissa yleisen järjestelmän soveltamisesta seuraavaan perusteeseen, laskettaessa tulojen ja menojen välinen erotus yhtiössä, joka toimii vapaan kilpailun ympäristössä. Tällä perusteella on siis tutkittava, alentaako koordinointikeskusten verojärjestelmän mukainen verotettavien tulojen määrittämistapa menoja, jotka niiden ”normaalisti” kuuluisi maksaa.

258. Forum 187:n mukaan rahoitus- ja henkilöstökulujen ulkopuolelle jättäminen ei ole vastoin OECD:n cost plus -menetelmän taustalla olevaa periaatetta. Yhdyn komission vastakkaiseen kantaan. Kuten edellä on todettu, tällä menetelmällä pyritään sellaisten siirtohintojen vahvistamiseen, jotka ovat lähellä vapaassa kilpailussa vahvistettavia hintoja. Kuten komissio toteaa 17.2.2003 tehdyn päätöksen 89 perustelukappaleessa, henkilöstökulut ja käteisvarojen hallinnasta tai rahoitustoiminnoista syntyvät rahoituskulut muodostavat oleellisia kustannuskomponentteja, jotka edistävät ratkaisevalla tavalla koordinointikeskusten tulojen toteuttamista, sillä viimeksi mainitut tuottavat palveluja, jotka ovat lähinnä taloudellista laatua. Tästä samasta syystä näyttäisi olevan selvää, että nämä kaksi kuluryhmää muodostavat merkittävän osan kyseisten keskusten kaikista toimintakuluista.(86)

259. Yhdyn näin ollen komission analyysiin, jonka mukaan jättämällä nämä kulut ja menot kyseessä olevien keskusten verotettavan tulon määrittämisperusteena olevien kustannusten ulkopuolelle ei saada sellaisia siirtohintoja, jotka olisivat lähellä vapaassa kilpailussa vahvistettavia hintoja. Tämä poissulkeminen merkitsee siten taloudellista etua näille keskuksille ja konserneille, joihin ne kuuluvat.

260. Tätä analyysiä ei kyseenalaista myöskään se, että rahoituskulujen sisällyttäminen voisi joissakin tapauksissa johtaa liian korkeaan veron perusteeseen. Tämä seikka osoittaisi, mikäli se olisi toteen näytetty, ettei cost plus -menetelmä ole asianmukainen koordinointikeskusten siirtomaksujen vahvistamiseksi. Sillä ei kuitenkaan voida perustella rahoituskulujen poissulkemista kokonaisuudessaan.

261. Tällä poissulkemisella luotua taloudellista etua ei voida myöskään suhteuttaa monikansallisen konsernin kokonaisverotaakkaan tai mitätöidä sen perusteella siitä syystä, että konserniin kuuluvia eri yhtiöitä verotetaan muissa valtioissa. Sitä, merkitseekö kyseinen järjestelmä etua niille, joihin sitä sovelletaan, on arvioitava kyseessä olevan jäsenvaltion verojärjestelmän perusteella.

262. Lisäksi se, että tällaisessa järjestelmässä koordinointikeskusta voidaan verottaa, vaikka se ei olisi tuottanut voittoa, ei mielestäni kyseenalaista komission analyysiä. Tällainen riski on ominaista cost plus -menetelmälle, sillä siinä laskentaperusteeksi otetaan toimintakulut eikä tulojen ja menojen välistä erotusta. Tällä riskillä ei näin ollen voida perustella kyseisten keskusten toiminnan kannalta välttämättömien henkilöstö- ja rahoituskulujen systemaattista ulkopuolelle jättämistä. Lisäksi se, että noin 220 tai 230 koordinointikeskusta on useiden vuosien ajan hyötynyt kyseisen järjestelmän soveltamisesta, vahvistaa komission analyysin ja sen, ettei riski tulla verotetuksi voiton puuttumisesta huolimatta ole poistanut tämän järjestelmän edullisuutta.

263. Tarkastellessaan vuotuisen veron vahvistamista 1.1.1993 alkaen 10 000 euroon kutakin kokopäiväistä työntekijää kohti komissio on mielestäni perustellusti päätellyt tämän veron enimmäismäärän vahvistamisesta 100 000 euroon, ettei sillä kompensoida kaikkien henkilöstökulujen poissulkemisesta aiheutuvia edullisia vaikutuksia. Tämä enimmäismäärä vastaa vähintään kymmentä työntekijää, jotka koordinointikeskusten on palkattava kokopäiväisesti kahden ensimmäisen toimintavuotensa päättyessä. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että Belgiassa perustetut 220 tai 230 koordinointikeskusta ovat mahdollistaneet 9 000 välittömän työpaikan luomisen, mikä vastaa keskimäärin yli kymmentä työntekijää keskusta kohti.

264. Veron perusteen määrittämiseksi toimintakuluihin sovellettavan kahdeksan prosentin verokannan osalta komissio on mielestäni esittänyt vakuuttavasti sen olevan riittämätön, koska se kohdistuu laskentaperusteeseen, joka on pienentynyt merkittävästi, ja koska koordinointikeskukset harjoittavat toimintaansa hyvin eri toimialojen konsernien hyväksi, jolloin voittomarginaali voi siis vaihdella huomattavasti. Forum 187:n esiin tuomalla seikalla, jonka mukaan tämä verokanta vastaisi Belgiassa olevien tytäryhtiöiden voittoihin sovellettavaa verokantaa, ei näytä olevan merkitystä, sillä koordinointikeskusten verojärjestelmässä kyseisen verokannan perusteella voidaan laskea voittomarginaali, johon sovelletaan tavanomaista yhtiöverokantaa.

265. Komissio on mielestäni oikeassa väittäessään, että vaihtoehtoinen veron peruste, jolla pyritään välttämään mahdolliset väärinkäytökset ottamalla käyttöön vähimmäismäärä, ei poista etua, joka saadaan edellä mainituista poissulkemisista ja kahdeksan prosentin verokannasta. Komissio onkin 17.2.2003 tekemässään päätöksessä todennut, että tämä vaihtoehtoinen peruste sisältää vain määriä, joita verotetaan Belgiassa myös riidanalaisen järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle jäävien yhtiöiden osalta, sen kirjanpitoon perustuvan voiton lisäksi, joka cost plus -menetelmällä pyritään muodostamaan uudelleen koordinointikeskusten osalta.

266. Näiden seikkojen perusteella komissio on mielestäni perustellusti katsonut, että verotettavan tulon määrittämistä koskevat säännökset merkitsivät etua koordinointikeskuksille ja konserneille, joihin ne kuuluvat.

Vapautus kiinteistöverosta

267. Koordinointikeskusten verojärjestelmän mukaan nämä keskukset on vapautettu kiinteistöverosta toimintansa harjoittamisessa käyttämiensä kiinteistöjen osalta. Kuten 17.2.2003 tehdystä päätöksestä ilmenee, kiinteistöveroa kannetaan pääsääntöisesti kaikilta yhtiöiltä, jotka hallinnoivat Belgiassa joko omistusoikeuden tai hallintaoikeuden perusteella kiinteistöä, jolla tarkoitetaan rakennettuja ja rakentamattomia kiinteistöjä samoin kuin materiaaleja ja varusteita, jotka ovat luonteeltaan tai kohteensa puolesta kiinteää omaisuutta.

268. Forum 187 kiistää, että kyse olisi edusta, sillä tämä vapautus hyödyttää vain niitä koordinointikeskuksia, joilla on oma kiinteistö, eli alle viittä prosenttia näistä keskuksista. On myös muita tilanteita, joissa tästä verosta on Belgiassa myönnetty vapautus, jota olisi voitu soveltaa tämän vapautuksen saaneisiin keskuksiin.

269. Komission arviointi, jonka mukaan vapautus kiinteistöverosta on juuri oikeuskäytännössä tarkoitettu etu, näyttää mielestäni perustellulta. Huomattakoon, että Belgian oikeudessa säädetyt muut vapautukset tästä verosta eivät kata kaikkia Belgiaan sijoittautuneita yhtiöitä. Tällainen koordinointikeskuksille myönnetty vapautus merkitsee näin ollen helpotusta verosta, joka yleensä rasittaa yhtiöiden taloutta.

270. Tätä analyysiä ei muuta se, että alle viisi prosenttia kyseisistä keskuksista todellisuudessa hyötyy vapautuksesta, koska yli 95 prosenttia niistä toimii vuokralaisina kiinteistössä, jossa ne harjoittavat toimintaansa. On riittävää todeta tämän toimenpiteen merkitsevän taloudellista etua koordinointikeskuksille, jotka omistavat kiinteistön, jossa ne harjoittavat toimintaansa, verrattuna sellaiseen yhtiöön, joka niin ikään omistaa ammattitoiminnassaan käyttämänsä kiinteistön ja johon ei sovelleta jotakin toista Belgian oikeudessa säädetyistä vapautuksista.

271. Komissio on näin ollen pitänyt perustellusti vapautusta kiinteistöverosta EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna etuna.

Vapautus pääoman hankintaverosta

272. Koordinointikeskusten verojärjestelmässä säädetään myös, että Belgian kuningaskunnan lainsäädännön mukaista 0,5 prosentin suuruista rekisteröintimaksua ei peritä koordinointikeskuksiin tehdyistä pääomasijoituksista ja -korotuksista.

273. Forum 187 väittää, ettei kysymys ole edusta, koska direktiivin 69/335/ETY(87) 7 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan pitämään voimassa 1.7.1984 voimassa olleet vapautukset pääomansiirroista(88) ja koska koordinointikeskusten hyväksi säädetty vapautus on otettu käyttöön ennen kyseistä päivämäärää.

274. Mielestäni Forum 187:n esittämiä perusteluja ei voida hyväksyä. Kuten komissio toteaa, vaikka direktiivin 69/335 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa vapautukset toimista, jotka oli jo vapautettu 1.7.1984, tätä säännöstä ei voida tulkita EY 87 artiklan 1 kohdan kaltaisten perustamissopimuksen määräysten vastaisesti. Jäsenvaltio ei voi näin ollen kyseisen säännöksen perusteella pitää oikeusjärjestyksessään voimassa tilannetta, jossa vapautus pääoman hankintaverosta koskee vain tietynlaisia yhtiöitä, kuten koordinointikeskuksia, ja joka merkitsee niille annettua etua muihin tämän valtion alueelle sijoittautuneisiin yhtiöihin nähden.

275. Tällainen erilainen kohtelu olisi voinut mahdollisesti perustua direktiivin 69/335 9 artiklaan, jonka mukaan tietyntyyppisiin toimiin tai tietyntyyppisiin pääomayhtiöihin voidaan soveltaa vapautuksia verotuksen tasapuolisuuden tai sosiaalisten syiden vuoksi taikka sen mahdollistamiseksi, että jäsenvaltio pystyisi hoitamaan tiettyjä erityistilanteita. Tämän mahdollisuuden käyttäminen olisi kuitenkin edellyttänyt, että kyseinen jäsenvaltio esittää komissiolle hyvissä ajoin tätä koskevan pyynnön EY 97 artiklan soveltamiseksi. Komissio toteaa, ettei tätä edellytystä ole noudatettu eikä Forum 187 ole kiistänyt sitä.

276. Komissio on näin ollen perustellusti katsonut, että vapautus koordinointikeskuksiin tehtyjen pääomasijoitusten ja niiden pääoman korotusten rekisteröintimaksusta merkitsee etua, joka voi kuulua EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

Vapautus lähdeverosta

277. Koordinointikeskuksiin sovellettavan verojärjestelmän mukaan lähdeverosta on vapautettu keskusten jakamat osingot, korot ja rojaltit, lukuun ottamatta Belgiassa luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden verotuksen piiriin kuuluvalle edunsaajalle maksettavia korkoja. Lähdeverosta on vapautettu myös kyseisten keskusten talletuksista saamat tulot.

278. Komissio on 17.2.2003 tekemässään päätöksessä katsonut, että tämä yleinen vapautus koordinointikeskuksen maksamista tai jakamista tuloista merkitsee taloudellista etua näille keskuksille sekä konserneille, joihin ne kuuluvat, sillä se menee pidemmälle kuin yleisesti sovellettavat vapautukset. Vapautusta sovelletaan siten seuraavissa kolmessa tapauksessa näiden keskusten maksamiin tai jakamiin tuloihin, vaikka muiden yhtiöiden vastaavia tuloja ei ole vapautettu: ensinnäkin silloin kun edunsaaja on ulkomainen yhtiö, joka sijaitsee Euroopan unionin ulkopuolella maassa, jonka kanssa Belgian kuningaskunta ei ole tehnyt sopimusta kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi, toiseksi silloin, kun kyse on Belgiassa tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta yhtiöstä, joka ei täytä direktiivissä 90/435/ETY(89) asetettuja kriteerejä, ja kolmanneksi silloin, kun kyse on yhtiöstä, joka sijaitsee jossakin niistä lukuisista maista, joiden kanssa tämä jäsenvaltio on tehnyt sopimuksen lähdeveron pidättämisestä, vaikka se olisi rajallinenkin.

279. Komissio toteaa vielä, että tällä vapautuksella myönnetty etu muodostuu joko lopullisen veron maksamisen lykkäytymisestä, tämän veron alenemisesta tai jopa kyseisten osinkotulojen kokonaan verottamatta jättämisestä.

280. Forum 187 kiistää tämän vapautuksen merkitsevän etua ja esittää kiistämiselleen seuraavat perustelut. Belgian vero-oikeudessa on sen mukaan säädetty useita poikkeuksia lähdeverosta, ja koordinointikeskukset ovat samassa asemassa kuin pankit ja rahoituslaitokset, joihin sovelletaan vastaavaa vapautusta. Komission tarkoittamat tilanteet, joissa näille keskuksille myönnetty vapautus poikkeaa muiden yhtiöiden hyväksi säädetyistä vapautuksista, ovat marginaalisia. Käytännössä hyvin pieni osa keskuksista saa tämän ylimääräisen vapautuksen hyväkseen, sillä Belgian kuningaskunta on tehnyt sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi useiden valtioiden kanssa, ja koordinointikeskuksia, jotka eivät täytä direktiivissä 90/435 säädettyjä edellytyksiä, on hyvin pieni määrä. Komissio ei ole myöskään ottanut huomioon sitä, että tämä vapautus voi joissakin tapauksissa olla kyseisille keskuksille epäedullinen.

281. Forum 187:n mukaan on myös virheellistä väittää, että vapautus lähdeverosta merkitsisi veron maksamisen lykkäytymisen muodossa myönnettävää etua, sillä kaikkien yhtiöiden, koordinointikeskukset mukaan lukien, on maksettava ennakkoveroa neljässä erässä. Ainoat tapaukset, joissa tällainen vapautus johtaisi kokonaan verottamatta jättämiseen, ovat ne, joissa edunsaajiin ei sovelleta Belgian yhtiöverotusta, minkä vuoksi kyse ei ole todellisesta edusta.

282. Forum 187:n väitteet eivät osoita komission analyysiä virheelliseksi. Komissio on 17.2.2003 tekemässään päätöksessä esittämillään selityksillä perustellut tällä vapautuksella eri tilanteissa myönnettyjä etuja. Se esittää näin ollen, että lähdevero merkitsee lopullista Belgian verotusta niille tuloille, joita maksetaan tai jaetaan ulkomaisille yhtiöille, jotka näiden tulojen kohdemaassa eivät voi ottaa niitä huomioon tai saada niiden osalta palautusta. Vapautus koordinointikeskusten jakamien tai maksamien tulojen lähdeverosta johtaa edellä kuvatussa tilanteessa olevien, konserniin kuuluvien yhtiöiden verottamatta jättämiseen. Forum 187:n väite, jonka mukaan tällainen vapautus johtaisi kokonaan verottamatta jättämiseen ainoastaan tilanteessa, jossa edunsaajia ei veroteta Belgiassa, ei kyseenalaista tätä arviointia.

283. Komission esittämät selitykset ovat mielestäni vakuuttavia myös siltä osin kuin se selittää, että vapautus lähdeverosta merkitsee etua veron maksamisen lykkäytymisen muodossa. Koordinointikeskusten maksamien suoritusten edunsaajien kannalta näyttäisi olevan edullisempaa maksaa Belgian kuningaskunnalle vapaaehtoisesti yrityksen valitsemassa aikataulussa ennakkoveroa, jonka summa määräytyy arvioitujen verotettavien tulojen mukaan, kuin maksaa kustakin jaetusta summasta systemaattisesti ja kiinteämääräisesti pidätetty vero.

284. Komissio on myös näyttänyt, että näille keskuksille myönnetty vapautus lähdeverosta menee pidemmälle kuin yrityksiin yleisesti sovellettavat vapautukset, minkä vuoksi riidanalaisella järjestelmällä luodaan tältä osin etu yleisesti sovellettavaan järjestelmään nähden.

Laskennallinen lähdevero

285. Koordinointikeskusten verojärjestelmässä lähdeverovapautuksen lisäksi on säädetty laskennallisesta lähdeverosta näiden keskusten suorittamien maksujen osalta. Tämän järjestelmän nojalla edunsaajat vastaanottavat niiden maksamat tulot ilman, että niistä vähennetään lähdeveroa, mutta ne voivat vähentää laskennallisen lähdeveron maksettavakseen tulevasta kokonaisveromäärästä.

286. Belgian viranomaiset ilmoittivat muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa komissiolle, ettei tätä laskennallista lähdeveroa myönnetty enää koordinointikeskusten maksamista koroista 24.7.1991 alkaen tehtyjen sopimusten nojalla, eikä myöskään tämän saman päivämäärän jälkeen jaetuista osingoista tai 1.1.1986 alkaen maksetuista tai myönnetyistä rojalteista.

287. Komissio katsoo 17.2.2003 tekemässään päätöksessä, että vaikka laskennallisen lähdeveron verokanta on laskettu nollaan vuonna 1991, se merkitsee kuitenkin etua, koska sitä ei ole kumottu. Komissio toteaa, että tämä verokannan laskeminen nollaan vuodesta 1991 tehtyjen sopimusten nojalla maksetuista koroista ei estä tällaisen järjestelmän soveltamista edelleen ennen kyseistä vuotta sovittujen pitkäaikaisten luottojen korkoihin. Komissio huomauttaa vielä, että verokantaa voitaisiin tarkistaa pelkällä kuninkaan päätöksellä.

288. Forum 187 kiistää komission arvioinnin. Se väittää, että koska laskennallinen lähdevero on vahvistettu nollaan vuodesta 1991, komissio ei voi väittää kyseessä olevan valtiontuki.

289. Yhdyn komission arviointiin ainoastaan siltä osin kuin se koskee ennen 24.7.1991 sovittujen pitkäaikaisten luottojen perusteella maksettuja korkoja. Koska laskennallista lähdeveroa voidaan edelleen soveltaa näiden sopimusten nojalla maksettuihin korkoihin, järjestelmä merkitsee mielestäni taloudellista etua koordinointikeskuksille ja niille konserneille, joihin nämä keskukset kuuluvat. Tämä laskennallinen lähdevero vähennetään nimittäin niiden yhtiöiden verosta, joille koordinointikeskukset maksavat korkoja, samalla tavoin kuin vähennettäisiin lähdevero, jota ei todellisuudessa ole peritty.

290. En sitä vastoin usko, että järjestelmää voitaisiin pitää etuna sen jälkeen, kun verokanta on laskettu nollaan. Arvioitaessa tuen voimassaoloa on otettava huomioon seuraukset, joita kyseessä olevasta toimenpiteestä voi aiheutua.(90) Komissio ei kuitenkaan ole mielestäni näyttänyt, miten nollaan alennettu laskennallinen lähdevero voisi merkitä etua koordinointikeskusten suorittamia maksuja saaville tai näille keskuksille itselleen ja konserneille, joihin keskukset kuuluvat. Pelkästään se, että tätä verokantaa voitaisiin tarkistaa kuninkaan päätöksellä, ei oikeuta pitämään sitä etuna, koska kyse on pelkästä olettamuksesta ja koska kuninkaan päätös on normatiivinen säädös. Komission väite voitaisiin mielestäni hyväksyä ainoastaan siinä tapauksessa, että laskennallista lähdeverokantaa voitaisiin nostaa tapauskohtaisesti kansallisten viranomaisten puhtaasti harkintavaltaan perustuvassa käytännössä.

291. Katson näin ollen, että laskennallinen lähdevero merkitsee etua ainoastaan siltä osin kuin sitä sovelletaan nollaa suuremmalla verokannalla ennen 24.7.1991 tehtyjen sopimusten nojalla maksettuihin korkoihin.

Valikoivuus

292. EY 87 artiklan 1 kohdan mukaan valtiontuki on toimenpide, jolla myönnetty etu koskee ”jotakin yritystä” tai ”tuotannonalaa”. Kansallinen toimenpide, jonka soveltaminen riippuu esillä olevan asian tavoin objektiivisista arviointiperusteista, kuuluu näin ollen EY 87 artiklan soveltamisalaan ainoastaan, jos se ei ole yleisesti sovellettava toimenpide. Kuten Forum 187 toteaa, yleisesti sovellettavilla kansallisilla toimenpiteillä aiheutetut kilpailun vääristymät eivät kuulu perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen soveltamisalaan vaan niihin on sovellettava EY 94 ja EY 96 artiklaa, jotka koskevat yhteismarkkinoiden toimintaan vaikuttavien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämistä. Verotuksellinen toimenpide kuuluu siten EY 87 artiklan piiriin vain, jos se on erityinen tai valikoiva.(91)

293. Toisin kuin Forum 187 väittää, komissio on näyttänyt toteen, että koordinointikeskusten verojärjestelmä on valikoiva. Oikeuskäytännön mukaan kansallista toimenpidettä on pidettävä valikoivana, kun tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä kyseisellä toimenpiteellä suositaan joitakin yrityksiä verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa.(92) Toisin sanoen, kuten julkisasiamies Darmon on katsonut asiassa Sloman Neptun(93) antamansa ratkaisuehdotuksen 50 ja 58 kohdassa, perustavanlaatuinen kriteeri arvioitaessa kansallisen toimenpiteen valikoivuutta on sen poikkeuksellisuus siinä järjestelmässä, jonka osa tämä toimenpide on, ja toimenpiteen on katsottava olevan poikkeuksellinen, kun sitä ei sovelleta kaikkiin yrityksiin, joihin sitä voitaisiin järjestelmän luonteen ja rakenteen mukaisesti soveltaa.

294. Koordinointikeskusten verojärjestelmän mukaiset verotukselliset toimenpiteet täyttävät täysin tämän edellytyksen.

295. Kuten edellä on todettu, vapautukset kiinteistöverosta, pääoman hankintaverosta ja lähdeverosta yhdistettynä laskennalliseen lähdeveroon muodostavat poikkeukset Belgian yleisesti sovellettavasta verojärjestelmästä, jota voitaisiin soveltaa koordinointikeskuksiin. Forum 187:n esille tuoma seikka, jonka mukaan näistä veroista on säädetty lukuisia muita poikkeuksia ja jonka mukaan niitä voitaisiin soveltaa myös tiettyihin koordinointikeskuksiin, ei muuta sitä, että riidanalainen järjestelmä sinänsä merkitsee poikkeusta ja että siinä rajataan näiden vapautusten soveltaminen keskuksiin, jotka täyttävät järjestelmässä asetetut edellytykset. Nämä seikat riittävät osoittamaan kyseessä olevien vapautusten valikoivuuden.

296. Forum 187 väittää, että riidanalainen järjestelmä ei ole verotettavien tulojen määrittämistavan osalta valikoiva, koska se on otettu käyttöön kaikkein tarkoituksenmukaisimman verotuskohtelun antamiseksi monikansallisille yrityksille, jotka perustavat koordinointikeskuksia palvelujen tarjoamiseksi oman konserninsa sisällä ja jotka saattaisivat joutua kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi erityisesti ns. cash pooling -toiminnan perusteella.(94) Tätä järjestelmää sovelletaan siten yhtiöihin, joita varten se on otettu käyttöön. Olisi epätarkoituksenmukaista soveltaa sitä pieniin belgialaisyrityksiin ja mielivaltaista soveltaa sitä kaikkiin yrityksiin.

297. Komissio esittää mielestäni perustellusti tätä väitettä vastaan, että koordinointikeskusten verojärjestelmä ei ole avoin kaikille monikansallisille konserneille vaan ainoastaan niille, joiden tytäryhtiöt ovat sijoittautuneet vähintään neljään eri maahan, joilla on omaa pääomaa ja varauksia vähintään yhden miljardin BEF:n arvosta ja joiden vuotuinen kokonaisliikevaihto on vähintään kymmenen miljardia BEF.

298. Kun otetaan huomioon koordinointikeskusten verotettavan tulon määrittämisen taustalla Forum 187:n mukaan oleva tavoite eli konsernin sisäisten palvelujen verotukseen mukautetun ja kaksinkertaisen verotuksen estämisen mahdollistavan järjestelmän valitseminen, on todettava komission 17.2.2003 tekemänsä päätöksen 112 perustelukappaleessa esittämällä tavalla, että edellä mainitut edellytykset jättävät kyseisen järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle keskukset, jotka harjoittavat samanlaista toimintaa mutta pienemmille konserneille, eli konserneille, joiden tytäryhtiöt ovat sijoittautuneet alle neljään maahan ja joiden pääoma sekä liikevaihto ovat vaadittua tasoa alhaisemmat. Kyse on tältäkin osin valikoivasta toimenpiteestä, sillä se on varattu ”joillekin yrityksille”.

299. Edellä esitetyn perusteella komissio ei ole kääntänyt todistustaakkaa Forum 187:n väittämällä tavalla, vaikka se on 17.2.2003 tekemänsä päätöksen 104 perustelukappaleessa todennut, että muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa sille esitetyt väitteet ”eivät ole pystyneet millään lailla muuttamaan komission vakaumusta siitä, että järjestelmä on valikoiva”. Komissio on esittänyt kyseisessä päätöksessä vakuuttavasti, mistä syistä koordinointikeskusten verojärjestelmän mukaiset toimenpiteet ovat valikoivia.

Perusteltavuus järjestelmän luonteen ja rakenteen vuoksi

300. Oikeuskäytännön mukaan riidanalaista toimenpidettä ei voida pitää valikoivana, eikä näin ollen kyse ole perustamissopimuksessa tarkoitetusta valtiontuesta, kun yritysten erilainen kohtelu kustannusten osalta on perusteltu sen järjestelmän luonteen ja rakenteen vuoksi, johon kyseinen toimenpide kuuluu.(95)

301. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että jäsenvaltion, joka on säätänyt, että yrityksiä täten kohdellaan kustannusten osalta eri tavoin, on osoitettava, että tällainen erilainen kohtelu on todellakin perusteltu kyseisen järjestelmän luonteen ja rakenteen nojalla.(96)

302. Forum 187 toistaa tässä jo esittämiään väitteitä, joiden mukaan riidanalainen järjestelmä ei merkitse poikkeusta yleisesti sovellettavaan järjestelmään nähden, vaan erilaista verotustyyppiä, jonka on sanellut verotuksen johdonmukaisuus ja tarve ratkaista monikansallisen konsernin sisällä suoritettujen palvelujen kaksinkertaisen verotuksen ongelma. Se toteaa jälleen, että tämä riidanalainen järjestelmä on avoin vain monikansallisille yrityksille, koska tästä ongelmasta tulee todella monimutkainen vasta silloin, kun mukana on useita tytäryhtiöitä. Koordinointikeskusten verojärjestelmä muodostaa kokonaisuuden eikä sen sisältämiä eri toimenpiteitä pitäisi arvioida erikseen.

303. Nämä väitteet eivät mielestäni osoita, että koordinointikeskusten verojärjestelmä olisi perusteltu näiden keskusten tai niiden konsernien, joihin ne kuuluvat, erityisen tilanteen vuoksi. Forum 187 tyytyy esittämään pelkkiä väitteitä mutta ei varsinaisesti selitä, miten kaksinkertaisen verotuksen uhka oikeuttaisi rajoittamaan riidanalaisen järjestelmän soveltamisen tietynkokoisten konsernien perustamiin keskuksiin. Se ei ole myöskään näyttänyt, millä tavoin tämä kaksinkertaisen verotuksen uhka tekisi verotettavien tulojen määritystapaan perustuvista eduista tai riidanalaisen järjestelmän mukaisista eri vapautuksista välttämättömiä, eikä myöskään sitä, miksi tämän järjestelmän muodostavia eri toimenpiteitä olisi arvioitava kokonaisuutena. Forum 187 ei ole todistanut, miten kyseisen järjestelmän yhteydessä toteutetut eri toimenpiteet olisivat perusteltuja Belgiassa voimassa olevan verojärjestelmän vuoksi.

304. Näiden seikkojen perusteella koordinointikeskusten verojärjestelmän mukaiset toimenpiteet merkitsevät EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.

–        Toimenpiteen valtiollinen luonne

305. Oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta etuja voidaan pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, niiden on ensinnäkin oltava seurausta valtion toiminnasta ja toiseksi oltava suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja.(97)

306. Ensimmäistä näistä kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä ei ole kiistetty eikä se myöskään vaikuta kiistanalaiselta, sillä riidanalainen järjestelmä on Belgian kuningaskunnan säätämä verojärjestelmä.

307. Sitä vastoin Forum 187 väittää, että riidanalainen järjestelmä ei täytä jälkimmäistä edellytystä, koska se on lisännyt kyseisen jäsenvaltion verotuloja. Tämä valtio on perinyt yli 500 miljoonaa euroa vuotuisina verotuloina ja sosiaaliturvamaksuina, jotka ovat peräisin koordinointikeskuksilta. Kyse ei näin ollen ole sen mielestä valtion varojen siirrosta.

308. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Jotta täytettäisiin edellytys, jonka mukaan tuki on rahoitettava valtion varoista, riittää, että toimenpide tosiasiallisesti, suoraan tai välillisesti, kustannetaan julkisista varoista.(98) Se, että kyseessä oleva jäsenvaltio luopuu veron tai maksun perimisestä kokonaan tai osittain, merkitsee valtiontukea, koska se asettaa edunsaajat muita verovelvollisia edullisempaan asemaan,(99) vaikka riidanalaisella järjestelmällä saataisiin verotuloja tälle valtiolle muun muassa verottamalla tuensaajayritysten toteuttamia voittoja ja näiden yritysten työntekijöilleen maksamia palkkoja. Tätä edellytystä tarkasteltaessa ratkaiseva merkitys on annettava varojen julkiselle luonteelle eikä sille, merkitseekö toimenpide viime kädessä menoa kyseisen valtion varoista vai ei.

309. Kuten komissio perustellusti toteaa, Forum 187:n väitteen hyväksyminen voisi johtaa siihen, ettei toimenpide kuuluisi enää EY 87 artiklan 1 kohdassa asetetun kiellon piiriin, jos sen vaikutuksena kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuminen tehtäisiin yritykselle houkuttelevaksi tai jos sen verotettavien tulojen kasvu mahdollistettaisiin tai jos toiseen maahan sijoittautuminen tehtäisiin yritykselle vähemmän houkuttelevaksi. Tämä lopputulos saattaisi olla ristiriidassa kyseisellä määräyksellä tavoitellun päämäärän kanssa. Kyseinen väite merkitsisi myös sitä, että valtiontuen voimassaoloa voitaisiin arvioida vasta sen jälkeen, kun riidanalainen toimenpide on tuottanut oikeusvaikutuksia, mikä olisi EY 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, uusien tukien ennakkovalvontaa koskevan järjestelmän vastaista.

–        Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun

310. Forum 187 toteaa ensinnäkin, ettei komissio ole perustellut, miten koordinointikeskusten verojärjestelmä vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämän yhdistyksen mukaan komissio ei ole täsmentänyt, ilmeneekö tämä vaikutus keskusten vai niiden konsernien tasolla, joihin nämä keskukset kuuluvat.

311. Forum 187 väittää tämän jälkeen, ettei järjestelmä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska ilman riidanalaista järjestelmää monikansalliset konsernit olisivat suorittaneet samat sisäiset toimenpiteet jostakin toisesta maasta käsin. Forum 187 korostaa tältä osin, että muissa jäsenvaltioissa on toteutettu Belgian järjestelmää vastaavia järjestelmiä. Myöskään koordinointikeskusten sijainnilla ei ole merkitystä jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, koska nämä keskukset suorittavat konsernin sisäisiä toimenpiteitä.

312. Forum 187 väittää niin ikään, ettei komissio ole näyttänyt, millä tavoin niiden yritysten, joilla on koordinointikeskuksia, asema olisi vahvempi kuin kilpailevilla yrityksillä. Tämän yhdistyksen mukaan komissio on jättänyt huomiotta yhden taloudellisen yksikön periaatteen, jonka nojalla saman konsernin sisäisten toimintojen ei pidä katsoa kilpailevan kolmansien kanssa. Kilpailu koordinointikeskusten välillä ei myöskään ole mahdollista.

313. Kyseinen järjestelmä on Forum 187:n mukaan avoin kaikille monikansallisille yrityksille, minkä vuoksi kilpailun vääristymistä ei tapahdu tällä tasolla. Nämä monikansalliset yritykset eivät sitä paitsi kilpaile pienten yritysten kanssa, jotka eivät toteuta ns. cash poolingin kaltaisia rajat ylittäviä toimenpiteitä ja jotka eivät joudu kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi sisäisten rahansiirtojen osalta.

314. Nämä eri väitteet eivät ole mielestäni perusteltuja.

315. Ensinnäkin 17.2.2003 tehdystä päätöksestä ilmenee, että komissio on selvästi todennut, miksi se katsoi riidanalaisen järjestelmän vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua. Se on todennut tämän päätöksen 100. perustelukappaleessa, että kyseisille keskuksille myönnettyjen etujen takia keskusten kilpailuasema vahvistuu sillä alalla, jolla ne tarjoavat konserniin kuuluville yrityksille palveluja, eli alalla, jolla ne kilpailevat suoraan muun muassa rahoituslaitosten ja sijoitusyhtiöiden kanssa sekä muun muassa verotuslainsäädäntöön, työvoiman hankintaan ja tietojenkäsittelyyn erikoistuneiden konsulttitoimistojen kanssa. Näiden etujen takia myös kyseiseen konserniin kuuluvien, lukuisilla talouden aloilla toimivien yhtiöiden kilpailuasema vahvistuu. Komissio toteaa vielä, että kaikilla näillä aloilla harjoitetaan intensiivistä kansainvälistä ja yhteisön sisäistä kauppaa, ja suuret monikansalliset yritykset kilpailevat suoraan erikokoisten monikansallisten tai paikallisten yritysten kanssa.

316. Toisin kuin Forum 187 väittää, komissio on näin ollen todennut, että sekä koordinointikeskusten että niiden konsernien, joihin nämä keskukset kuuluvat, vahvistunut kilpailuasema vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun.

317. Tämä analyysi on mielestäni perusteltu.

318. Riidanalaisen järjestelmän vaikutuksia kilpailuun tarkasteltaessa on huomattava, että kyseistä käsitettä on tulkittava laajasti. Oikeuskäytännön mukaan kilpailun vääristymisen kannalta riittää, että toimenpide keventää tuensaajayrityksen kustannuksia ja vahvistaa siten sen asemaa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna.(100)

319. Komissio on perustellusti katsonut, että koordinointikeskuksille myönnetyt edut vääristivät kilpailua näiden keskusten ja rahoitus- ja sijoitusalan sekä tietojenkäsittelyn ja työvoiman hankinnan alalla palveluja tarjoavien yritysten, toisin sanoen näiden keskusten kanssa samanlaisia palveluja tarjoavien yritysten välillä. Forum 187 ei ole kiistänyt, eikä asiassa myöskään vaikuta kiistanalaiselta, että näiden eri palvelujen osalta käydään todellista kilpailua unionin sisällä. Forum 187:n esille tuoma seikka, jonka mukaan kyseiset keskukset voivat tarjota palvelujaan ainoastaan samaan konserniin kuuluville yhtiöille, ei estä sitä, että näitä palveluja tarjotessaan nämä keskukset kilpailevat samanlaisia palveluja tuottavien ulkomaisten palvelujen tarjoajien kanssa. Kuten komissio toteaa, näiden koordinointikeskusten alhaisen verotuksen vuoksi konserniin kuuluvien yritysten kannalta on houkuttelevampaa turvautua näiden samojen keskusten tarjoamiin palveluihin kuin muiden palvelujen tarjoajien palveluihin. Mielestäni Forum 187 ei ole esittänyt vakuuttavaa perustelua, joka osoittaisi, että muut palvelujen tarjoajat eivät voisi suorittaa näiden keskusten konserninsa yrityksille tarjoamia palveluja.

320. Yhdyn myös komission analyysiin, joka koskee kilpailuun kohdistuvia vaikutuksia 220 tai 230 Belgiassa toimivaa koordinointikeskusta perustaneisiin monikansallisiin konserneihin kuuluvien yritysten tasolla. Riidanalaisella järjestelmällä vahvistetaan näiden yritysten kilpailuasemaa niiden kilpailijoihin verrattuna, sillä sen avulla ne voivat saada koordinointikeskusten tarjoamia palveluja edullisemmilla edellytyksillä kuin pelkästään vastaavien tehtävien keskittämisellä saavutettavien mittakaavaetujen perusteella. Koska nämä yritykset toimivat hyvin monilla eri aloilla, jotka voivat Forum 187:n esimerkkiä lainatakseni olla niinkin erilaisia kuin autojen tai elintarvikkeiden myynti ja joilla harjoitetaan todellista kilpailua, mielestäni tällainen verojärjestelmä vaikuttaa väistämättä kilpailuun juuri sen kohteena olevien monikansallisten konsernien toimintakentän laajuuden vuoksi.

321. Forum 187:n esittämä väite, jonka mukaan kyseinen järjestelmä olisi avoin kaikille monikansallisille konserneille, ei voi mielestäni kyseenalaistaa tätä analyysiä. Kuten komissio korostaa, tämä väite ei pidä paikkaansa, sillä järjestelmä on avoin vain konserneille, jotka ovat sijoittautuneet riittävän moneen maahan ja joiden pääoma ja liikevaihto ovat määrättyä tasoa. Toisaalta nämä monikansalliset konsernit voivat toiminnastaan riippuen kilpailla myös kansallisten yritysten kanssa.

322. Näyttäisi olevan selvää, että riidanalainen järjestelmä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Myös tätä edellytystä on tulkittava laajasti, sillä oikeuskäytännön mukaisesti silloin, kun valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tämän tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.(101)

323. Syyt, joiden vuoksi komissio on perustellusti katsonut, että riidanalainen järjestelmä oli omiaan vääristämään kilpailua, osoittavat niin ikään sen vaikuttavan yhteisön sisäiseen kauppaan. Koska koordinointikeskukset tarjoavat palvelujaan yrityksille, jotka kuuluvat sen kanssa samaan, vähintään neljään eri maahan sijoittautuneeseen konserniin, ei ole epäilystäkään, etteikö riidanalaisella järjestelmällä vääristettäisi kilpailua yhteisön sisäisessä kaupassa.

324. Edellä esitetyn perusteella katson lisäksi, ettei komission ollut tarpeen mennä yksityiskohtiin ja tutkia riidanalaisen järjestelmän vaikutuksia tiettyjen yritysten erityiseen tilanteeseen. Kaikista näistä seikoista ilmenee mielestäni riittävällä tavalla, että koordinointikeskusten verojärjestelmä täyttää EY 87 artiklan 1 kohdassa asetetut eri edellytykset, eikä tätä arviointia ole tarpeen havainnollistaa konkreettisilla esimerkeillä siitä, mitä vaikutuksia järjestelmällä on ollut erityisesti tiettyjen keskusten tai tiettyjen konsernien eduksi.

325. Kaikilla näillä perusteilla koordinointikeskusten verojärjestelmä täyttää täysin EY 87 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset ja kuuluu näin ollen tämän määräyksen soveltamisalaan.

326. Ehdotan siten, että EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste hylätään perusteettomana.

iii)  Perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperuste

327. Forum 187 väittää, että perusteluvelvollisuus on suhteutettava siihen, missä määrin kyseessä oleva päätös voi vaikuttaa yksityisiin intresseihin, ja että esillä olevassa tapauksessa tämä vaatimus velvoittaa aivan erityisesti, koska komissio on palannut kahteen aikaisempaan, yli 15 vuotta aiemmin tehtyyn päätökseensä.

328. Forum 187 väittää, että komissio on jättänyt selittämättä, miksi sen aikaisemmat päätökset olivat virheellisiä. Se viittaa tältä osin asiassa Stork Amsterdam vastaan komissio annettuun tuomioon,(102) jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi perustelujen puutteellisuuden vuoksi komission päätöksen, jolla tämä oli ottanut aikaisemmasta päätöksestä poikkeavan kannan.

329. Forum 187 arvostelee komissiota myös siitä, ettei se ole selostanut, millä tavoin yhteismarkkinoiden kehitystä on tapahtunut.

330. Nämä väitteet eivät ole mielestäni perusteltuja.

331. Ensinnäkin väite, jonka mukaan yhteismarkkinoiden kehityksen osalta ei ole esitetty selitystä, on merkityksetön, koska kuten edellä on todettu, komissio ei ole muuttanut arviointiaan valtiontueksi määrittelemisestä tällaisen kehityksen perusteella.

332. Toisella väitteellään Forum 187 esittää perustellusti, että perusteluvelvollisuutta on noudatettava erityisen tarkasti komission muuttaessa aikaisempaa arviointiaan tuen voimassaolosta. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että EY 253 artiklassa tarkoitettu yhteisön toimenpiteen perusteluvelvollisuus määräytyy tämän toimenpiteen luonteen mukaan ja että näistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.(103) Kun komissio on esillä olevan asian tavoin todennut yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi sille ilmoitetun kansallisen verojärjestelmän, josta se oli aikaisemmin päättänyt, ettei kyse ole tuesta, kyseessä olevan jäsenvaltion ja niiden, joita asia koskee, täytyy komission päätöksen perusteella voida ymmärtää, mistä syistä se katsoo kunkin EY 87 artiklan 1 kohdassa asetetuista edellytyksistä täyttyvän.

333. Kuten edellistä kanneperustetta tarkasteltaessa on todettu, komissio on täyttänyt perusteluvelvollisuuden, koska Forum 187 on voinut sen päätöksen perustelujen nojalla kiistää perustavanlaatuisella tavalla sen arvioinnit valtiontuen voimassaolosta ja koska yhteisöjen tuomioistuin voi mielestäni näiden perustelujen nojalla tutkia, voidaanko nämä arvioinnit hyväksyä.

334. En katso, että komission olisi pitänyt 17.2.2003 tekemässään päätöksessä lisäksi selittää, mistä syistä se oli päätynyt vastakkaiseen johtopäätökseen vuosina 1984 ja 1987 tekemissään päätöksissä sekä vuonna 1990 kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen antamassa vastauksessa parlamentin jäsenen kysymykseen. Kuten olen jo todennut, valtiontuen käsite, sellaisena kuin se on määritelty EY 87 artiklan 1 kohdassa, vastaa objektiivista tilannetta, ja syillä, joiden vuoksi komissio oli aikaisemmissa päätöksissään tehnyt erilaisen arvioinnin, ei ole merkitystä tutkittaessa, kuuluuko kyseessä oleva järjestelmä EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan vai ei.

335. Näillä perusteilla katson, että perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperuste on hylättävä sikäli kuin se perustuu edellä esitettyihin väitteisiin.

b)       Belgian kuningaskunnan ja Forum 187:n vaatimukset 17.2.2003 tehdyn päätöksen osittaisesta kumoamisesta

336. Huomattakoon, että komissio on 17.2.2003 tekemässään päätöksessä todennut, että koordinointikeskusten verojärjestelmä oli yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, ja kieltänyt Belgian kuningaskuntaa soveltamasta tätä järjestelmää uusiin taloudellisiin toimijoihin.

337. Voimassa olevien lupien osalta komissio katsoi, että sen vuosina 1984 ja 1987 tekemät päätökset sekä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen vuonna 1990 antama vastaus parlamentin jäsenen kysymykseen nro 1735/90 olivat luoneet koordinointikeskuksille perustellun luottamuksen siihen, ettei kyseisellä verojärjestelmällä rikottu perustamissopimuksen valtiontukisääntöjä. Komission mukaan niiden huomattavien investointien, joita nämä keskukset sekä konsernit, joihin ne kuuluvat, ovat voineet toteuttaa, ja toisaalta näiden samojen keskusten pitkäaikaisten sitoumusten perusteella kyseisen järjestelmän edunsaajien perusteltu luottamus teki aiheelliseksi säätää, että kyseistä järjestelmää voitiin soveltaa keskuksiin, jotka oli hyväksytty jo 31.12.2000 ja joiden lupa oli voimassa sen päätöksen tiedoksiantopäivänä eli 17.2.2003, niiden luvan voimassaoloajan päättymiseen, kuitenkin korkeintaan 31.12.2010 asti.

338. Komissio päätti kuitenkin, ettei 31.12.2000 voimassa olleita lupia, joiden voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 alkaen, voitu enää uudistaa.

339. Se totesi päätöksensä 120. perustelukappaleessa, että koska luvat eivät edes luvan voimassaoloaikana sisällä oikeutta kyseisen järjestelmän tai sen edullisen luonteen jatkumiseen, luvat eivät voi oikeuttaa järjestelmän jatkamiseen luvan umpeutumisen jälkeen. Se lisäsi, että kun otetaan huomioon, että luvat on selkeästi rajattu kymmeneen vuoteen, ei edes ole mahdollista, että perusteltu luottamus kohdistuisi luvan automaattiseen pidentämiseen, mistä olisi seurannut ikuinen lupa.

340. Komission päätöksen 2 artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa säädetään siten seuraavaa:

”Belgia ei saa tämän päätöksen tiedoksiantamisen jälkeen enää myöntää kyseisen järjestelmän – – sisältämää etua uusille edunsaajille, eikä se saa ylläpitää tätä etua nykyisiä lupia pidentämällä.

Ne keskukset, joille lupa on myönnetty ennen 31. joulukuuta 2000, saavat ylläpitää järjestelmää tämän päätöksen tiedoksiantamispäivänä voimassa olevien lupien viimeiseen voimassaolopäivämäärään asti, ja korkeintaan 31. joulukuuta 2010 asti. Toisen kappaleen mukaisesti tämän päätöksen kohteena olevia etuja ei saa enää edes väliaikaisesti myöntää lupaa pidentämällä.”

341. Belgian kuningaskunta vaatii komission päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä ei anneta sille oikeutta uudistaa edes väliaikaisesti niiden koordinointikeskusten lupia, joihin sovellettiin kyseistä järjestelmää 31.12.2000 ja joiden luvan voimassaoloaika päättyy ennen 31.12.2010.

342. Forum 187 vaatii puolestaan tämän saman päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä ei ole säädetty asianmukaisista siirtymätoimenpiteistä niiden keskusten osalta, joiden luvan voimassaoloaika päättyy 17.2.2003 alkaen ja vuonna 2004.

343. Tarkastelen siis näitä vaatimuksia yhdessä, koska Forum 187:n vaatimus sisältyy Belgian kuningaskunnan vaatimukseen.

344. Belgian kuningaskunta vetoaa neljään perusteeseen kanteensa tueksi. Ensimmäinen peruste koskee EY 88 artiklan 2 kohdan rikkomista sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

345. Toisessa perusteessaan se vetoaa luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen luvan uudistamismahdollisuuden osalta.

346. Kolmannessa perusteessaan Belgian kuningaskunta katsoo, että 17.2.2003 tehty päätös on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen.

347. Neljäs peruste koskee perustelujen puutteellisuutta.

348. Forum 187 vetoaa puolestaan kahteen perusteeseen, joista toinen koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ja toinen perustelujen puutteellisuutta.

349. Tarkastelen ensiksi luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, johon Belgian kuningaskunta on vedonnut kahdessa ensimmäisessä kanneperusteessaan ja johon myös Forum 187 on vedonnut.

i)       Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen

–        Asianosaisten lausumat

Belgian kuningaskunta

350. Belgian kuningaskunta väittää, että komissio on nimenomaisesti perustanut päätöksensä käytännesääntöihin ja Ecofin-neuvoston selvityksiin arvioidessaan koordinointikeskuksille myönnettävää siirtymäaikaa. Se korostaa vielä, että päivämäärät 31.12.2000 ja 31.12.2010 vastaavat neuvoston 21.1.2003 antamaa periaatteellista suostumusta, jonka mukaan riidanalaista järjestelmää voidaan soveltaa kuluvien kymmenen vuoden ajan ja korkeintaan 31.12.2010 asti niihin keskuksiin, jotka kuuluivat sen piiriin 31.12.2000. Se toteaa kuitenkin, ettei komissio ole noudattanut kaikkia neuvoston kantoja. Belgian kuningaskunnan mukaan neuvosto on 26. ja 27.11.2000 hyväksynyt puheenjohtajamaan muistion, jonka mukaan kyseinen verojärjestelmä pidetään voimassa kaikkien kyseessä olevien keskusten osalta 31.12.2005 asti. Komission päätös ei näin ollen ole johdonmukainen.

351. Lisäksi Belgian kuningaskunta väittää, että tämän neuvoston kannanoton vuoksi Belgian valtiovarainministeri on virallisesti ilmoittanut 20.12.2000 Belgian edustajainhuoneelle tästä mahdollisuudesta uudistaa lupia 31.12.2005 asti. Se lisää, että komissio on sisällyttänyt 11.7.2001 antamaansa ehdotukseen aiheellisista toimenpiteistä koordinointikeskusten mahdollisuuden hyötyä kyseisestä järjestelmästä tuohon päivämäärään asti.

352. Belgian kuningaskunta päättelee näistä seikoista, että sekä sillä itsellään että kyseessä olevilla koordinointikeskuksilla oli perusteltu luottamus siihen, että keskukset, joiden lupa päättyy ennen vuoden 2005 loppua, eivät voineet menettää siitä saamiaan etuja välittömästi, vaan että tämä lupa voitiin uudistaa vähintään 31.12.2005 asti.

353. Belgian kuningaskunta väittää niin ikään, että koordinointikeskuksilla oli perusteltu luottamus mahdollisuuteen saada lupansa uudistetuksi kyseessä olevan verojärjestelmän säännösten perusteella. Se toteaa, että tämä uudistaminen oli automaattista, jos asetetut edellytykset täyttyivät, ja että tällä perusteella keskukset, joiden luvan voimassaoloaika päättyi komission päätöksen tiedoksi antamista seuraavien kuukausien kuluessa, olivat tehneet pitkäaikaisia sitoumuksia. Se väittää, että uudistamiskiellon seurauksena näille koordinointikeskuksille asetettiin huomattava verorasitus erityisesti kyseisten keskusten maksamista koroista – mukaan luettuna ns. cash poolingin yhdessä maksetut korot – perittävän lähdeveron vuoksi.

354. Kantaja vastustaa komission väitettä, jonka mukaan Belgian kuningaskunta ja kyseessä olevat koordinointikeskukset olisivat lukuisia ”merkkejä” saatuaan olleet tietoisia siitä, ettei kyseistä verojärjestelmää voitu pitää voimassa, ja vetoaa siihen, että tämä väite on hylätty edellä mainitussa 26.6.2003 annetussa välitoimimääräyksessä, koska muutoin EY 88 artiklan mukaisella kontradiktorisella menettelyllä ei olisi mitään merkitystä. Se korostaa vielä, että 17.2.2003 tehdyn päätöksen tiedoksi antamiseen asti keskukset tai se itse eivät voineet tietää, että komissio vahvistaisi juuri kyseisen päivämäärän, josta lukien lupia ei enää voitaisi uudistaa.

Forum 187

355. Myös Forum 187 väittää, että komission hyväksyttyä kyseisen järjestelmän vuonna 1984, vuonna 1987 ja vielä vuonna 1990 koordinointikeskukset saattoivat perustellusti luottaa siihen, että ne voisivat jatkaa toimintaansa ja että yhteisön oikeus ei olisi esteenä niiden luvan uudistamiselle.

356. Se väittää niin ikään, että keskukset, joiden luvan voimassaoloaika päättyi vuosina 2003 ja 2004, olisivat tarvinneet siirtymäajan uudelleenjärjestelyjä ja mahdollista toiseen maahan sijoittautumista varten, kun otetaan huomioon Belgian työlainsäädännön velvoitteet, tietojenkäsittelyjärjestelmien konfiguraatioiden muuttaminen ja toiminnan harjoittamiseksi tehtyjen, pitkäaikaisten liike- ja rahoitussopimusten neuvotteleminen uudelleen. Forum 187:n mukaan nämä keskukset olisivat tarvinneet kahden vuoden pituisen siirtymäajan.

357. Forum 187 riitauttaa myös perustelut, joiden vuoksi komissio on katsonut siirtymätoimenpiteiden myöntämisen näille keskuksille olevan perusteetonta. Sen mukaan sillä komission esiin tuomalla seikalla, että luvat eivät antaneet automaattisesti oikeutta niiden uudistamiseen, ei ole merkitystä arvioitaessa, oliko kyseessä oleville keskuksille annettava siirtymäaika. Komissio ei näin ollen ole täyttänyt velvollisuuttaan korjata arviointinsa muuttamisesta aiheutunut vahinko. Se ei ole myöskään ottanut huomioon, että nämä keskukset tiesivät lupansa tulevan uudistetuksi.

Komissio

358. Komissio kiistää ensinnäkin, että Ecofin-neuvoston selvitykset olisivat voineet luoda perustellun luottamuksen Belgian kuningaskunnalle ja koordinointikeskuksille. Se väittää, että neuvoston yhtiöverotuksen alalla tekemät poliittiset päätelmät, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia toimia, eivät voi rajoittaa komission valtiontukiasioissa yksinomaisen toimivaltansa puitteissa toteuttamaa toimintaa. Toissijaisesti komissio väittää, että neuvoston 26. ja 27.11.2000 hyväksymää kantaa ei voida tulkita siten kuin Belgian hallitus on Belgian edustajainhuoneelle tekemänsä ilmoituksen yhteydessä tehnyt.

359. Aiheellisia toimenpiteitä koskevien ehdotustensa osalta komissio toteaa, että ne eivät merkitse lopullista toimea ja että se voi muuttaa niiden sisältöä saatuaan huomautukset jäsenvaltiolta, jota ne koskevat. Komissio toteaa vielä, että sen ehdotuksen taustalla olevana ajatuksena oli se, että kaikki koordinointikeskukset saisivat saman vähimmäissiirtymäajan ennen kyseisen järjestelmän purkamista, ja että Belgian kuningaskunta on koko menettelyn ajan kannattanut toista vaihtoehtoa, joka hyväksyttiin 17.2.2003 tehdyssä päätöksessä ja jonka mukaan luvat täytyy voida pitää voimassa loppuun asti ilman uudistamista.

360. Tämän jälkeen komissio kiistää, että koordinointikeskuksiin sovellettavalla oikeudellisella järjestelmällä annettaisiin näille keskuksille automaattisesti oikeus saada lupansa uudistetuksi. Se väittää, että Belgian kuningaskunta ei ole antanut mitään takeita koordinointikeskuksille niille myönnettyjen etujen pysyvyydestä ja luvan automaattisesta uudistamisesta, koska siinä oli noudatettava samaa menettelyä ja samoja edellytyksiä kuin alkuperäisen luvan myöntämisessä. Komission mukaan jo se, että lupa oli voimassa määräajan, tarkoittaa, ettei sillä annettu oikeuksia tämän määräajan jälkeen. Se korostaa vielä, että Belgian kuningaskunta oli jo muuttanut kyseistä järjestelmää ennen sen 17.2.2003 tekemää päätöstä ja että nämä muutokset, joilla oli rajoitettu alun perin myönnettyjä etuja, eivät sisältäneet siirtymätoimenpiteitä.

361. Komissio toteaa lisäksi, että Belgian kuningaskunta ja koordinointikeskukset olivat saaneet ennen 17.2.2003 tehtyä päätöstä lukuisia merkkejä siitä, ettei kyseistä järjestelmää voida pitää voimassa. Se viittaa tältä osin neuvoston hyväksymiin käytännesääntöihin ja käytännesääntötyöryhmän selvitykseen. Se vetoaa myös antamaansa tiedonantoon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen, Belgian viranomaisille helmikuussa 1999 toimittamaansa tietopyyntöön kyseisestä järjestelmästä, 11.7.2001 näille viranomaisille osoittamaansa ehdotukseen aiheellisista toimenpiteistä ja muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 27.2.2002 tehtyyn päätökseen. Se toteaa myös, että nämä toimenpiteet on julkaistu tai niistä on annettu lehdistötiedote.

362. Komissio toteaa, että ainoa perusteltu luottamus, johon kyseiset keskukset voivat oikeutetusti vedota, on voinut syntyä sen aikaisempien päätösten perusteella. Se väittää kunnioittaneensa tätä luottamusta myöntämällä siirtymäajan keskuksille, joiden lupa oli voimassa päätöksen tiedoksiantopäivänä, ja säätämällä, että lupa voidaan pitää voimassa loppuun asti, kuitenkin korkeintaan 31.12.2010 asti. Edellä esitetyistä syistä se on kuitenkin perustellusti säätänyt, että tämän järjestelmän perusteella ei voida myöntää uusia lupia tai uudistaa niitä sen päätöksen tiedoksi antamisen jälkeen, jotta järjestelmän vaikutukset lakkaisivat asteittain sitä mukaa kun lupien voimassaoloaika päättyy.

363. Komissio kiistää myös, että sen päätöksen seurauksena keskukset, joihin ei voitaisi enää soveltaa riidanalaista järjestelmää, joutuisivat välittömästi lopettamaan toimintansa. Se toteaa, että sen päätöksessä ei määrätä koordinointikeskuksia lopettamaan toimintaansa. Se muistuttaa Forum 187:n väittäneen, että kyseisen järjestelmän mukaisilla toimenpiteillä ei anneta mitään etuja näille keskuksille. Komissio kiistää tältä osin Belgian kuningaskunnan väitteen, jonka mukaan sen päätös johtaa näiden samojen keskusten verorasituksen kohtuuttomaan lisäykseen ja kaksinkertaiseen verotukseen.

364. Komissio vastustaa vielä vastaavilla perusteilla Forum 187:n väitteitä ja katsoo, ettei siirtymätoimenpiteiden säätäminen keskuksille, joiden luvan voimassaoloaika päättyi vuosina 2003 ja 2004, ollut tarpeellista eikä tarkoituksenmukaista.

–        Asian arviointi

365. Palautan ensin lyhyesti mieleen luottamuksensuojan periaatteen sisällön.

366. Tämä periaate on tunnustettu asteittain yhteisön oikeusjärjestyksessä oikeuskäytännön kautta, jossa sitä on pidetty yksityisiä oikeussubjekteja suojaavana ”ylemmäntasoisena oikeussääntönä”,(104) ”yhteisön perustavanlaatuisena oikeusperiaatteena”(105) tai ”yleisenä periaatteena”.(106) Luottamuksensuojan periaate on siis yhteisön oikeuden yleinen periaate, jonka valossa toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta voidaan valvoa.

367. Se perustuu välittömästi oikeusvarmuuden periaatteeseen, joka edellyttää, että yhteisön lainsäädäntö on selvää ja sen soveltaminen oikeussubjektien ennakoitavissa, ja oikeussäännön muuttuessa sillä pyritään varmistamaan yhden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön laillisesti saavuttamien asemien suojelu.(107)

368. Luottamuksensuojan periaatteen subjektiivisuuden vuoksi sille on vaikeaa esittää tyhjentävää määritelmää. Sen oikeuskäytännössä soveltamisen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että tätä periaatetta katsotaan loukatun seuraavien edellytysten täyttyessä. Ensinnäkin kyseessä täytyy olla yhteisön hallinnon toimi tai menettely, joka on voinut saada aikaan tämän luottamuksen. Oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojan periaatteeseen voidaan vedota yhteisön toimenpidettä vastaan vain silloin, kun yhteisö on itse luonut tilanteen, johon tämä luottamus perustuu.(108) Juuri tämä tilanne muodostaa ikään kuin kyseessä olevan henkilön luottamuksen ”perustan”. Lisäksi kysymyksen täytyy olla ”täsmällisistä vakuutuksista”.(109)

369. Lisäksi kyseisen henkilön ei pitäisi kyetä ennakoimaan yhteisön hallinnossa aikaisemmin omaksutun linjan muuttamista. Oikeuskäytännössä on katsottu, että silloin kun huolellinen ja harkitseva taloudellinen toimija voi ennakoida sellaisen yhteisön toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa sen etuihin, se ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan.(110) Yhteisön hallinnon toimenpiteellä tai menettelyllä aikaansaatu luottamus on siis ”perusteltu” ja sitä on näin ollen suojattava, kun kyseinen henkilö saattoi huolellisen ja harkitsevan taloudellisen toimijan tavoin kohtuudella luottaa tällä tavoin luodun tilanteen säilyttämiseen tai jatkuvuuteen.

370. Riidanalaisella toimella tavoiteltu päämäärä ei oikeuta loukkaamaan asianomaisen perusteltua luottamusta. Tämä edellytys täyttyy, kun intressivertailu osoittaa, että esillä olevan asian olosuhteissa yhteisön intressiä ei ole asetettu etusijalle verrattuna kyseisen henkilön intressiin säilyttää ennallaan tilanne, jota se saattoi perustellusti pitää pysyvänä.(111)

371. Tutkin näin ollen, onko nämä eri edellytykset täytetty esillä olevassa asiassa.

Luottamuksen perusta

372. Komissio on myöntänyt, että sen vuosina 1984 ja 1987 tehdyillä päätöksillä sekä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen vuonna 1990 parlamentin jäsenen kysymykseen nro 1735/90 antamalla vastauksella on saatu aikaan perusteltu luottamus siihen, ettei koordinointikeskusten verojärjestelmä ole ristiriidassa perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa.(112)

373. Asianosaisten välinen riita koskee seuraavaa kahta kysymystä. Ensinnäkin Belgian kuningaskunta ja komissio ovat eri mieltä siitä, ovatko neuvoston 26. ja 27.11.2000 tekemät päätelmät sekä komission ehdotukset aiheellisista toimenpiteistä voineet saada aikaan perustellun luottamuksen riidanalaisen verojärjestelmän säilyttämiseen vähintään 31.12.2005 asti kaikkien koordinointikeskusten osalta. Tämän lisäksi toisaalta Belgian kuningaskunta ja Forum 187 ja toisaalta komissio ovat eri mieltä siitä, saattoivatko nämä keskukset luottaa lupansa uudistamiseen koordinointikeskusten verojärjestelmän, tämän toimielimen vuosina 1984 ja 1987 tekemien päätösten sekä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen vuonna 1990 parlamentin jäsenen kysymykseen antaman vastauksen perusteella.

374. Mielestäni Belgian kuningaskunnan kantaa ei voida hyväksyä ensimmäisen kohdan osalta, kun se katsoo luottamuksen perustuvan Ecofin-neuvoston selvityksiin ja komission ehdotuksiin aiheellisista toimenpiteistä.

375. Ensinnäkään en usko, että neuvoston 26. ja 27.11.2000 tekemillä päätelmillä olisi voitu saada aikaan Belgian kuningaskunnan tai koordinointikeskusten perusteltua luottamusta kyseessä olevan järjestelmän säilyttämiseen vähintään 31.12.2005 asti. Kantani perustuu seuraaviin syihin.

376. Kuten komissio huomauttaa, jäsenvaltioiden 26. ja 27.11.2000 pidetyissä neuvoston kokouksissa hyväksymät päätelmät muodostavat poliittisen asiakirjan, jolla on julistava tehtävä ja jolla ei sellaisena voi olla oikeusvaikutuksia. Nämä päätelmät eivät näin ollen voi sitoa tai edes rajoittaa komission toimintaa sen käyttäessä perustamissopimuksessa saamaansa toimivaltaa valtiontukiasioissa.

377. Belgian kuningaskunta ei ole kiistänyt tätä Ecofin-neuvoston päätelmistä tehdyn analyysin sisältöä. Tältä osin on huomattava, että Belgian kuningaskunta toteaa 30.8.2002 komissiolle antamassaan vastauksessa tämän toimielimen esittämiin kysymyksiin perustellun luottamuksen sisällöstä tässä asiassa, että ”neuvoston tasolla käydyt keskustelut käytännesäännöistä jäävät kokonaan valtiontukia koskevien oikeudellisten puitteiden ulkopuolelle. Kyse on itse asiassa poliittisesta toimenpiteestä, joka voidaan toteuttaa vasta vuoden 2002 lopussa.”(113)

378. Neuvoston päätelmistä tekemänsä analyysin vuoksi Belgian kuningaskunta ei näin ollen voi väittää, että se olisi niiden johdosta perustellusti vakuuttunut niiden siirtymätoimenpiteiden sisällöstä, joita komission täytyisi toteuttaa, jos se päätyisi pitämään riidanalaista verojärjestelmää yhteismarkkinoille soveltumattomana valtiontukena.(114)

379. Olen taipuvainen katsomaan, että sama arviointi pätee myös koordinointikeskuksiin. Kuten tiedetään, valtiontukiasioissa tuensaajayrityksen mahdollisuus vedota perusteltuun luottamukseensa tuen lainmukaisuudesta edellyttää, että perustamissopimuksen mukaista menettelyä on noudatettu. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu myös, että huolellisen taloudellisen toimijan on yleensä varmistettava, että tätä menettelyä on noudatettu.(115) Nämä vaatimukset perustuvat komission suorittaman valvonnan pakottavuuteen, sellaisena kuin siitä on määrätty EY 88 artiklassa.

380. Tästä voidaan siis päätellä, että pääsääntöisesti valtiontukiasioissa taloudelliset toimijat voivat vedota perusteltuun luottamukseen ainoastaan tilanteessa, jossa ei loukata komissiolle EY 88 artiklassa annettuja toimivaltuuksia. Toisin sanoen taloudellisten toimijoiden oletetaan tuntevan perustamissopimuksessa komissiolle annetut toimivaltuudet valtiontukiasioissa.

381. Tämän oikeuskäytännön valossa katson, että vaikka koordinointikeskusten oletettaisiin tienneen neuvoston 26. ja 27.11.2000 tekemistä päätelmistä, ne eivät voi perustaa luottamustaan siihen, että nämä päätelmät sitoisivat komissiota.

382. Kuten komissio korostaa, tämän 26. ja 27.11.2000 pidetyn neuvoston kokouksen puheenjohtajan ehdotuksen sisältö ei ole yksiselitteinen. Kyseinen ehdotus kuuluu seuraavasti: ”Puheenjohtajamaa ehdottaa, että neuvosto – – hyväksyisi ehdotuksen, jonka mukaan niiden yritysten osalta, jotka hyötyivät haitallisesta verojärjestelmästä 31.12.2000, näiden haitallisten järjestelmien vaikutukset tulevat lakkaamaan viimeistään 31.12.2005 riippumatta siitä, onko kysymyksessä määräajaksi myönnetty järjestelmä vai ei.”(116) Ehdotus voitiin näin ollen ymmärtää siten, että päivämäärä 31.12.2005 oli viimeinen päivämäärä, johon asti 31.12.2000 voimassa olleilla kymmeneksi vuodeksi myönnetyillä luvilla saattoi olla vaikutuksia. Se ei välttämättä merkitse sitä, että kaikkien lupien, myös ennen 31.12.2005 päättyvien, vaikutukset ulotettaisiin kyseiseen päivämäärään saakka.

383. Tästä seuraa, että neuvoston 26. ja 27.11.2000 tekemillä päätelmillä ei ole annettu Belgian kuningaskunnalle ja koordinointikeskuksille oikeuskäytännössä edellytettyjä täsmällisiä vakuutuksia siitä, että riidanalaista järjestelmää voitaisiin soveltaa kaikkiin näihin keskuksiin vähintään 31.12.2005 asti.

384. En myöskään usko, että komission Belgian kuningaskunnalle voimassa olevien tukien valvontamenettelyn yhteydessä tiedoksi antamat ehdotukset aiheellisista toimenpiteistä olisivat voineet merkitä tälle jäsenvaltiolle ja koordinointikeskuksille kyseisen valtion väittämiä täsmällisiä vakuutuksia.

385. Kuten komissio toteaa, näissä ehdotuksissa tarkoitetut siirtymätoimenpiteet eivät sido sitä, jos asianomainen jäsenvaltio ei hyväksy kyseisiä ehdotuksia. Näitä siirtymätoimenpiteitä voidaan näin ollen tarvittaessa muuttaa muodollisen tutkintamenettelyn jälkeen tehtävässä päätöksessä. Tämä mahdollisuus on johdonmukaista seurausta kyseiselle jäsenvaltiolle annetusta oikeudesta kieltäytyä komission sille ehdottamista aiheellisista toimenpiteistä ja riitauttaa tämän muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa kyseisen toimenpiteen luokittelu valtiontueksi.

386. Näin ollen ei ole mahdollista katsoa, että komission Belgian kuningaskunnalle 11.7.2001 päivätyssä kirjeessään ilmoittamat aiheelliset toimenpiteet olisivat voineet merkitä täsmällisiä vakuutuksia niiden siirtymätoimenpiteiden sisällöstä, joista tämä toimielin mahdollisesti säätää muodollisen tutkintamenettelyn päättävässä päätöksessään.

387. Näiden seikkojen perusteella katson, että 26. ja 27.11.2000 tehdyt neuvoston päätelmät tai komission ehdotukset aiheellisista toimenpiteistä eivät ole voineet saada aikaan Belgian kuningaskunnan ja koordinointikeskusten perusteltua luottamusta riidanalaisen verojärjestelmän säilyttämiseen vähintään 31.12.2005 asti kaikkien näiden keskusten osalta.

388. Sen sijaan yhdyn Belgian kuningaskunnan ja Forum 187:n kantaan, jonka mukaan Belgian verojärjestelmän sisältö huomioon ottaen vuosina 1984 ja 1987 tehdyt komission päätökset sekä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen vuonna 1990 antama vastaus parlamentin jäsenen kysymykseen nro 1735/90 antoivat koordinointikeskuksille aihetta luottaa siihen, etteivät perustamissopimuksen valtiontukisäännöt estä niille kymmeneksi vuodeksi myönnettyjen lupien uudistamista ja tämän verojärjestelmän soveltamisen jatkamista.

389. Huomattakoon, että komissio on vuosina 1984 ja 1987 tekemissään päätöksissä sekä kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen vuonna 1990 antamassa kyseisessä vastauksessa ilmoittanut, ettei koordinointikeskusten verojärjestelmä ole ristiriidassa perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa.

390. Tämän järjestelmän sisällön tarkastelusta ilmenee, että siinä säädettiin useista eduista, joille oli asetettu lukuisia edellytyksiä ja joiden noudattaminen oli todettava kuninkaan päätöksellä. Pitää myös paikkansa, kuten komissio toteaa, että tämän järjestelmän mukaisesti kuninkaan päätöksellä myönnetty lupa oli voimassa kymmenen vuotta. Tämän perusteella ei kuitenkaan voida päätellä komission tavoin, että koordinointikeskus ei voisi luottaa kyseisen järjestelmän uudistamiseen tämän määräajan päättyessä.

391. Koordinointikeskusten verojärjestelmä oli luonteeltaan pysyvä. Se oli säädetty olemaan voimassa toistaiseksi. Tämän järjestelmän mukaiset edellytykset kymmeneksi vuodeksi myönnetyn lupansa päättyessä täyttävät koordinointikeskukset saattoivat siten vaatia lupansa uudistamista. Tämä mahdollisuus on nimenomaisesti vahvistettu 23.10.1991 annetussa laissa, sillä kyseisen lain perusteluissa täsmennetään, ettei sillä tuoda varsinaisesti uutta vaan sen tarkoituksena on ainoastaan poistaa koordinointikeskusten epäilyt tästä uudistamisen mahdollisuudesta.(117) Tämä verojärjestelmän pysyvyys ja sen soveltamisen jatkuvuus asetetut edellytykset täyttävien keskusten osalta ovat mielestäni osatekijöinä siinä kansallisessa järjestelmässä, johon komissio on ottanut kantaa vuosina 1984, 1987 ja 1990.

392. Komissio vastustaa tätä analyysiä kyseessä olevasta verojärjestelmästä ja vetoaa useisiin perusteluihin. Se korostaa, että luvan uudistaminen edellytti saman muodollisen menettelyn noudattamista ja samojen edellytysten täyttämistä kuin luvan saaminen alun perin. Nämä seikat eivät kuitenkaan näytä estävän sitä, että koordinointikeskukset ovat luottaneet tämän verojärjestelmän jatkuvuuteen. Todettakoon, että luvan uudistamiselle asetetut edellytykset olivat samoja kuin luvan saamiselle alun perin ja että nämä edellytykset olivat objektiivisia. On myös syytä korostaa, että kuten komissio on todennut 17.2.2003 tekemässään päätöksessä, luvan uudistaminen tai uudistamatta jättäminen ei edellyttänyt Belgian viranomaisten harkintavaltaa.(118)

393. Näiden seikkojen perusteella se, että kymmeneksi vuodeksi myönnetyn luvan voimassaoloaika päättyi, ei näin ollen merkinnyt kyseisen järjestelmän soveltamisen lakkaamista koordinointikeskuksen kannalta. Kyse oli määräajan päättymispäivästä, jona sen oli osoitettava Belgian viranomaisille täyttävänsä edelleen järjestelmän soveltamiselle asetetut edellytykset. Se, että riidanalaisen järjestelmän edut oli myönnetty kymmenen vuoden määräajaksi, ei siten kyseenalaistanut riidanalaisen verojärjestelmän jatkuvuutta koordinointikeskusten kannalta.

394. Komissio vetoaa vielä siihen, että Belgian viranomaiset eivät ole missään vaiheessa taanneet tällä järjestelmällä myönnettyjen etujen pysyvyyttä ja että ne ovat vähentäneet näitä etuja esimerkiksi ottamalla 1.1.1993 alkaen käyttöön 10 000 euron vuotuisen veron kokopäiväistä työntekijää kohti.

395. Nämä perustelut eivät mielestäni osoita myöskään sitä, että koordinointikeskukset, joiden luvan voimassaoloaika päättyi, eivät olisi voineet luottaa riidanalaisen verojärjestelmän jatkuvuuteen. Tästä on mielestäni todisteena ensinnäkin se, että komissio on itse myöntänyt 17.2.2003 tekemässään päätöksessä, että vaikka luvan saaminen ei takaa kyseisen järjestelmän jatkumista tai sen edullista luonnetta, koordinointikeskukset ovat ”luotta[neet] perustellusti taloudellisten ehtojen tiettyyn jatkuvuuteen, verojärjestelmä mukaan lukien”.(119) Belgian kuningaskunnan kyseiseen järjestelmään toteuttamat muutokset sen kuninkaan päätöksellä nro 187 perustamisen jälkeen ovat olleet suhteellisen toisarvoisia eikä niillä ole puututtu järjestelmän keskeisimpiin osatekijöihin, eli veron perusteen laskentatapaan ja vapautuksiin lähdeverosta, kiinteistöverosta ja pääoman hankintaverosta.

396. Päättelen näistä seikoista, että koordinointikeskukset saattoivat riidanalaisen verojärjestelmän perusteella luottaa sen jatkuvuuteen ja siihen, että niiden lupa uudistetaan, jos ne täyttävät tässä järjestelmässä säädetyt objektiiviset edellytykset. Näin ollen toteamalla vuosina 1984 ja 1987 tekemissään päätöksissä ja kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen vuonna 1990 parlamentin jäsenen kysymykseen nro 1735/90 antamassa vastauksessa, ettei tämä järjestelmä kuulu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, komissio on antanut 31.12.2000 hyväksytyille koordinointikeskuksille aihetta luottaa siihen, etteivät perustamissopimuksen valtiontukisäännöt estä niille kymmeneksi vuodeksi myönnettyjen lupien uudistamista niiden voimassaoloajan päättyessä.

Kyseisen luottamuksen perusteltavuus

397. Komissio väittää, että koordinointikeskukset eivät voineet sen 17.2.2003 tehdyn päätöksen tiedoksiantoajankohtana vedota perusteltuun luottamukseen riidanalaisen järjestelmän jatkuvuudesta ja lupiensa uudistamisesta, koska nämä keskukset olivat saaneet lukuisia merkkejä siitä, ettei tätä järjestelmää voitu pitää voimassa. Komissio viittaa tältä osin neuvoston hyväksymiin käytännesääntöihin ja käytännesääntötyöryhmän selvitykseen. Se vetoaa myös antamaansa tiedonantoon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen, Belgian viranomaisille helmikuussa 1999 toimittamaansa tietopyyntöön kyseisestä järjestelmästä, 11.7.2001 näille viranomaisille osoittamaansa ehdotukseen aiheellisista toimenpiteistä ja muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 27.2.2002 tehtyyn päätökseen.

398. Komission kanta merkitsee sitä, että näiden seikkojen perusteella koordinointikeskusten olisi pitänyt sen 17.2.2003 tehdyn päätöksen tiedoksiantoajankohtana varautua siihen, että perustamissopimuksen valtiontukisäännöt estävät niiden lupien uudistamisen miksi tahansa ajaksi. En usko, että tämä kanta voitaisiin hyväksyä ja että komission esille tuomat merkit oikeuttaisivat esillä olevassa asiassa epäämään kyseisiltä keskuksilta mahdollisuuden vedota perusteltuun luottamukseen lupansa uudistamisen osalta.

399. Tämä analyysini perustuu valtiontukien valvontamenettelyn rakenteeseen ja tavoitteisiin sekä kyseessä olevan verojärjestelmän erityispiirteisiin.

400. Kuten edellä on todettu, EY 88 artiklan 3 kohdassa vahvistetulla velvollisuudella ilmoittaa valtiontuet etukäteen on tarkoitus poistaa kyseisen toimenpidettä suunnittelevan jäsenvaltion mahdolliset epäilykset siitä, merkitseekö toimenpide EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea vai ei.

401. Edellä on myös todettu, että valtiontuki, sellaisena kuin se on määritelty tässä määräyksessä, on objektiivinen käsite. Toisin kuin komissio antaa ymmärtää asiassa C-182/03 toimittamassaan vastineessa,(120) kysymys siitä, kuuluuko kansallinen toimenpide EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan vai ei, ei ole harkinnanvarainen. Se, että komissiolla on laaja harkintavalta sen määrittäessä, kuuluuko kansallinen toimenpide tämän määräyksen soveltamisalaan, kun siinä asetettujen edellytysten tutkinta käsittää monitahoisia taloudellisia arviointeja, ei merkitse sitä, että tämä toimielin voisi milloin tahansa muuttaa harkinnanvaraisesti arviointiaan tuen voimassaolosta.

402. Tämä komission väite on ristiriidassa EY 88 artiklan 3 kohdassa käyttöön otetun mekanismin tavoitteen ja tästä tavoitteesta oikeuskäytännössä tehtyjen johtopäätösten kanssa. On selvää, että tässä määräyksessä vahvistetulla ilmoitusvelvollisuudella tavoitellaan oikeusvarmuutta.(121) Tämän tavoitteen vuoksi on katsottu, että jäsenvaltiolle oli vahvistettava nopeasti, onko tuki yhteensopiva perustamissopimuksen kanssa, ja että asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 5 kohdassa komissiolle asetettu kahden kuukauden määräaika tehdä päätös asiasta on ehdoton.(122) Tämän saman periaatteen nojalla on katsottu, että sen jälkeen kun komissio on hyväksynyt yleisen tukijärjestelmän, sille ei tarvitse ilmoittaa sen nojalla myönnetyistä yksittäisistä tuista, jotka ovat pelkkiä täytäntöönpanotoimenpiteitä.(123)

403. Tämän vuoksi päätöksellä, jolla komissio toteaa, ettei toimenpide ole EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ei luoda oikeudellista tilannetta, jonka jatkuva muuttaminen olisi toimielinten harkintavallassa, kuten voi olla erityisesti yhteisten markkinajärjestelyjen kaltaisella alalla, koska markkinajärjestelyjen tarkoitus edellyttää jatkuvia sopeutuksia taloudellisen tilanteen vaihtelujen mukaan.(124)

404. Näin ollen kun kansallinen toimenpide on ilmoitettu komissiolle EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja kun komissio on tehnyt päätöksen, jonka mukaan kyseinen toimenpide ei ole EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, sekä tämän toimenpiteen käyttöön ottanut valtio että sen edunsaajat voivat olla varmoja siitä, että tästä päätöksestä nostettavalle kanteelle asetetun määräajan kuluttua kyseinen järjestelmä ei ole yhteisön valtiontukisääntöjen vastainen. Asianomaiset henkilöt voivat siis perustellusti uskoa siihen, että tällainen päätös voidaan periaatteessa kyseenalaistaa ainoastaan yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta.

405. Vaikka, kuten edellä on todettu, komissio voi myös palata tällaiseen arviointiin laillisuusperiaatteen nojalla katsoessaan, että toisin kuin se on aikaisemmin ilmoittanut, kyseinen järjestelmä kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, mielestäni tällaisessa tapauksessa sen aikaisemmalla arvioinnilla aikaansaatua luottamusta on suojattava erityisen tarkasti.

406. Ainoastaan silloin, jos kyseessä olevilla taloudellisilla toimijoilla on ollut käytettävissään tietoja, joiden perusteella ne ovat voineet riittävällä todennäköisyydellä ajatella komission palaavan aikaisempaan arviointiinsa, voidaan katsoa, ettei tämä luottamus ole perusteltua. Toisin sanoen se, että komissio tutkii uudelleen kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen, ja mahdollisuus, että se tekee muodollisen tutkintamenettelyn päättyessä kielteisen päätöksen, eivät sellaisinaan riitä epäämään kyseisiltä toimijoilta mahdollisuutta vedota perusteltuun luottamukseen voimassa olevan tilanteen säilymisen osalta.

407. On vielä varmistuttava siitä, että kansallisen toimenpiteen erityispiirteet huomioon ottaen toimijoilla, joihin sitä sovelletaan, on ollut tarvittava aika ottaa todella huomioon toimenpiteen yhteensopivuudesta perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen kanssa tehdyn komission arvioinnin mahdollinen muuttuminen.

408. Näillä perusteilla en usko, että komission esille tuomat eri merkit, olivatpa ne peräisin Ecofin-neuvostolta tai siltä itseltään, oikeuttaisivat epäämään koordinointikeskuksilta mahdollisuuden vedota perusteltuun luottamukseen lupansa uudistamisen osalta.

409. Ensinnäkin katson, että neuvoston hyväksymät käytännesäännöt ja käytännesääntötyöryhmän selvitys eivät ole seuraavista syistä merkityksellisiä. Jäsenvaltioiden näissä käytännesäännöissä antama sitoumus poistaa yhteismarkkinoille haitallisiksi katsotut verotukselliset toimenpiteet ja se, että kyseessä oleva järjestelmä on mainittu käytännesääntötyöryhmän selvityksessä haitallisiksi katsottujen kansallisten toimenpiteiden yhteydessä, saattoivat toki antaa koordinointikeskuksille viitteitä siitä, että Belgian hallituksen olisi tietyn ajan kuluttua neuvoston asettamassa määräajassa muutettava tätä järjestelmää tai poistettava se.

410. Kuten edellä on todettu, kysymys on kuitenkin poliittisesta sitoumuksesta, joka ei velvoittanut komissiota sen käyttäessä perustamissopimuksessa saamiaan toimivaltuuksia ja siten arvioidessa EY 87 artiklan 1 kohdassa asetettujen objektiivisten edellytysten täyttymistä. Neuvoston käytännesääntöjä ja käytännesääntötyöryhmän selvitystä ei näin ollen voida mielestäni pitää seikkoina, joiden vuoksi koordinointikeskusten olisi pitänyt ajatella komission päättävän, että kyseinen järjestelmä merkitsee yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

411. En myöskään usko, että tiedonantoa valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen ja sitä, että komissio ilmoitti tässä tiedonannossa aikovansa tarkastella tai tarkastella uudelleen kaikkia eri jäsenvaltioissa voimassa olevia verojärjestelmiä, voitaisiin pitää merkkinä koordinointikeskusten verojärjestelmän kuulumisesta EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja siitä, ettei sitä voida pitää voimassa, kuten komissio väittää.

412. Kyseisen tiedonannon tarkoituksena on selventää EY 87 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamista yrityksiä koskeviin verotuksellisiin toimenpiteisiin.(125) Sen sisältö on näin ollen aivan liian yleinen, jotta sen lukemisen perusteella voitaisiin päätellä koordinointikeskusten verojärjestelmän täyttävän kunkin tässä määräyksessä asetetuista edellytyksistä. Komissio ei tässä tiedonannossa myöskään ilmoita muuttavansa kriteerejä, joiden perusteella se on aikaisemmin arvioinut, merkitseekö verojärjestelmä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea vai ei.

413. Koordinointikeskukset eivät nähdäkseni ole myöskään Belgian viranomaisille helmikuussa 1999 toimitetun tietopyynnön kyseisestä järjestelmästä, 11.7.2001 näille viranomaisille osoitetun ehdotuksen aiheellisista toimenpiteistä ja muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 27.2.2002 tehdyn päätöksen perusteella voineet riittävällä todennäköisyydellä olettaa, millainen komission lopullinen päätös tulee olemaan.

414. Näiden seikkojen perusteella koordinointikeskukset ovat saaneet tietää, että komissio tarkasteli uudelleen verojärjestelmää. Kuten edellä mainitussa 26.6.2003 annetussa välitoimimääräyksessä on todettu, Belgian kuningaskunnalle osoitetulla aiheellisia toimenpiteitä koskevalla ehdotuksella tai muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 27.2.2002 tehdyllä päätöksellä ei ollut itsenäisiä oikeusvaikutuksia kyseiseen jäsenvaltioon tai koordinointikeskuksiin nähden.(126)

415. Koordinointikeskusten verojärjestelmän luokittelu näissä kahdessa toimessa voimassa olevaksi tueksi ei myöskään merkinnyt, että komissio tulisi tekemään kielteisen päätöksen ja päättäisi lopullisessa päätöksessään palaavansa vuosina 1984, 1987 ja 1990 tekemiinsä arviointeihin. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Forum 187 vastaan komissio antamassaan määräyksessä, jossa se jätti tutkimatta Forum 187:n kanteen 27.2.2002 tehdystä komission päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely, tämä luokittelu oli väliaikaista. Asetuksen N:o 659/1999 7 artiklassa säädetään, että tämä menettely voidaan lopettaa myös päätöksellä, jossa todetaan vastoin kyseisen menettelyn aloittamisvaiheessa tehtyä luokitusta, että tutkittu kansallinen toimenpide ei ole tukea tai että kyse on yhteismarkkinoille soveltuvasta tuesta.

416. Myöskään näissä komission toimia koskevissa lehdistötiedotteissa ei mainita syitä, joiden vuoksi tämä toimielin katsoi koordinointikeskusten verojärjestelmän merkitsevän vastedes EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.(127) Vasta muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 20.6.2002 lähtien kaikki koordinointikeskukset ovat voineet saada selville täsmälliset perusteet, joiden vuoksi komissio katsoi kyseessä olevalla verojärjestelmällä toteutettujen toimenpiteiden täyttävän kaikki tässä määräyksessä asetetut edellytykset ja niiden olevan yhteismarkkinoille soveltumattomia.

417. Vaikka oletettaisiinkin, että koordinointikeskusten olisi pitänyt tässä päätöksessä esitettyjen perustelujen vuoksi pitää mahdollisena, että komissio palaa aikaisempiin päätöksiinsä, niillä olisi kuitenkin pitänyt olla vielä riittävästi aikaa ottaa huomioon tällainen mahdollisuus ennen muodollisen tutkintamenettelyn lopettavan päätöksen tekemistä. En silti usko, että tällainen huomioon ottaminen olisi kyseessä olevan verojärjestelmän erityispiirteiden vuoksi ollut mahdollista.

418. Kuten edellä on todettu, riidanalainen järjestelmä muodostaa yleisesti sovellettavasta verolainsäädännöstä vahvistetun poikkeuksen, joka sisältää useita vapautuksia ja erityisen veron perusteen määrittämistavan. Yrityksen on siten paljon vaikeampaa ottaa huomioon tämänkaltaisten toimenpiteiden poistamista kuin tuen poistamista koskevaa mahdollisuutta. Se edellyttää paitsi tällaisesta poistamisesta aiheutuvien mahdollisesti huomattavien taloudellisten seurausten huomioon ottamista, myös merkittävää uudelleenjärjestelyä erityisesti kirjanpidon osalta.

419. On myös huomattava, että kyseinen järjestelmä on ollut voimassa vuodesta 1982 ja että sen perusteella oli myönnetty etuja kymmenen vuoden voimassaoloajaksi, joka voitiin uudistaa samanpituiseksi ajaksi. Tämän järjestelmän pitkäaikaisuuden ja sen edut mahdollistavien lupien keston vuoksi on kohtuullista ajatella Belgian kuningaskunnan ja Forum 187:n tavoin, että koordinointikeskukset, joilla oli lupa 31.12.2000 ja joiden lupa oli voimassa 17.2.2003 tehdyn päätöksen tiedoksiantamisajankohtana, olivat järjestäneet toimintansa pitkäaikaisesti luottaen tiettyyn jatkuvuuteen ja vakauteen paitsi alkuperäisen luvan kymmenen vuoden pituisen voimassaoloajan, myös jossain määrin sen uudistamisen perusteella.

420. Ei siten ole kovinkaan todennäköistä, että näiden keskusten toimintansa harjoittamiseksi tekemät sopimukset sekä henkilöstön että kolmansien osapuolten kanssa olisivat olleet määräaikaisia ja että niiden olisi pitänyt päättyä kymmeneksi vuodeksi myönnetyn luvan voimassaoloajan päättyessä. Päinvastoin on täysi syy olettaa, että koordinointikeskusten toiminta oli järjestetty kyseisen verojärjestelmän soveltamisen jatkuvuuteen luottaen.

421. Näissä olosuhteissa en usko, että koordinointikeskuksilla olisi ollut tarvittava aika tarkistaa investointejaan ja järjestää uudelleen toimintansa 20.6.2002, jolloin muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehty päätös julkaistiin, ja 17.2.2003 välisenä aikana, voidakseen ottaa komission kielteisen päätöksen mahdollisuuden huomioon.

422. Tämä analyysi pätee mielestäni sitäkin suuremmalla syyllä niiden keskusten tilanteeseen, joiden lupa päättyi 17.2.2003 tehdyn päätöksen tiedoksi antamista seuraavien kuukausien kuluessa. Vaikka katsottaisiinkin, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen julkaisemisen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä olisi pitänyt saada nämä keskukset ottamaan huomioon mahdollisuuden, että komissio tekee kielteisen päätöksen, niillä oli vain muutama kuukausi aikaa mukautua lupien mahdolliseen poistamiseen. Näin lyhyt ajanjakso soveltuu sitäkin huonommin, kun suurella osalla kyseisistä keskuksista on meneillään toinen lupakausi, kuten komissio toteaa asiassa C-182/03 antamassaan vastineessa,(128) joten niiden investoinneista ja toimintaperiaatteista on päätetty kyseisen verojärjestelmän perusteella lähes 20 vuoden ajan.

423. Katson kaikilla näillä perusteilla, että koordinointikeskukset, jotka oli hyväksytty 31.12.2000 ja joiden lupa oli voimassa 17.2.2003 tehdyn päätöksen tekoajankohtana, saattoivat perustellusti luottaa siihen mahdollisuuteen, että niiden lupa uudistetaan, kun tämä päätös annettiin niille tiedoksi, ja erityisesti keskukset, joiden uudistamishakemus meni umpeen tätä tiedoksi antamista seuraavien kuukausien kuluessa.

Kysymyksessä olevien intressien vertailu

424. Oikeuskäytännön mukaan taloudellisten toimijoiden perusteltua luottamusta voidaan loukata ainoastaan, jos on olemassa oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva intressi, jolle on annettava etusija verrattuna edunsaajan intressiin säilyttää tilanne, jota se saattoi pitää vakaana. On selvää, että yhteisön etu edellyttää jäsenvaltioiden välistä kilpailua vääristävien voimassa olevien tukijärjestelmien vaikutusten lakkaamista.

425. Komissio ei ole esillä olevassa asiassa selittänyt, millä tavoin tämä yhteisön etu olisi riittävän ehdoton oikeuttaakseen kieltämään kaikki lupien uudistamiset sen päätöksen tiedoksi antamisesta lukien. Komissio on perustanut väitteensä pääasiallisesti siihen, että koordinointikeskukset eivät voineet riidanalaisen verojärjestelmän nojalla perustellusti luottaa mahdollisuuteen saada lupansa uudistetuksi. Olen edellä selittänyt, miksi näitä väitteitä ei mielestäni voida hyväksyä.

426. Komissio väittää niin ikään, että lupien uudistamatta jättäminen ei aiheuttaisi merkittävää tai tuntuvaa verorasitusta koordinointikeskuksille. Katson kuitenkin, ettei tätä väitettä voida hyväksyä ja että 17.2.2003 tehdyssä päätöksessä tarkoitettujen siirtymätoimenpiteiden välillä ei ole johdonmukaista yhteyttä. Komissio ei ole mielestäni voinut säätää, että sen päätöksen tiedoksiantamispäivänä voimassa olevat luvat, muun muassa vuosina 2001 ja 2002 uudistetut luvat pidetään voimassa 31.12.2010 asti ja samalla kieltää kokonaan lupien uudistamisen kyseisestä tiedoksi antamisesta lukien.

427. Niille keskuksille, joilla oli komission päätöksen tiedoksiantamispäivänä voimassa oleva lupa, annettu mahdollisuus saada näiden lupien mukaisia etuja niiden voimassaoloajan päättymiseen ja korkeintaan 31.12.2010 asti osoittaa komission katsoneen, että kyseisen järjestelmän vaikutukset yhteisön sisäiseen kauppaan eivät ole liian vahingollisia, sillä se hyväksyy näiden vaikutusten jatkuvan vielä yli seitsemän vuoden ajan. Komissio ei ole myöskään 17.2.2003 tekemässään päätöksessä maininnut kilpailijoiden kanteluista tai muista seikoista, joiden perusteella voitaisiin arvioida täsmällisesti kyseisestä järjestelmästä yhteisön sisäiseen kauppaan aiheutuvien vahingollisten vaikutusten laajuus.

428. Vastaavasti komissio on päätöksensä 119. perustelukappaleessa perustellut lupien voimassa pitämistä niiden voimassaoloajan päättymiseen asti koordinointikeskusten ja konsernien, joihin ne kuuluvat, toteuttamilla huomattavilla investoinneilla ja näiden keskusten tekemillä pitkäaikaisilla sitoumuksilla. Katsoessaan, että nämä investoinnit ja sitoumukset olivat perusteena sille, että voimassa olevat luvat pidetään voimassa niiden päättymispäivään ja korkeintaan 31.12.2010 asti, komissio on väistämättä myöntänyt, että riidanalaisen järjestelmän soveltamisen estäminen olisi saattanut vaarantaa näillä investoinneilla ja näiden sitoumusten täytäntöönpanolla tavoiteltujen päämäärien saavuttamisen.

429. Komissio ei voi näin ollen pätevästi väittää yhteisöjen tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä, ettei riidanalaisen järjestelmän uudistamatta jättäminen lisäisi tuntuvasti koordinointikeskusten verorasitusta ja aiheuttaisi siten niille selvää vahinkoa. Tältä osin riittää, kun viitataan riidanalaisella järjestelmällä toteutettujen toimenpiteiden sisältöön eli verovapautuksiin ja verotettavien tulojen laskentatavan osalta erityisen edulliseen poikkeusjärjestelmään.

430. Lisäksi on huomattava, että komission päätöksen tekopäivänä ei ollut olemassa korvaavaa järjestelmää, jolla lievennettäisiin lupien uudistamatta jättämisen vaikutuksia niiden koordinointikeskusten osalta, joiden lupien voimassaoloaika päättyi kyseisen päätöksen tiedoksi antamisen jälkeen. Belgian kuningaskunnalle asetettu kielto uudistaa mitään lupia 17.2.2003 tehdyn päätöksen tiedoksi antamisen jälkeen voi näin ollen aiheuttaa selvää vahinkoa koordinointikeskuksille, joilla oli kyseisenä päivämääränä voimassa oleva lupa, jonka on päätyttävä ennen 31.12.2010.

431. Katson näillä perusteilla, että kysymyksessä olevien intressien vertailu ei oikeuttanut kieltämään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta edes väliaikaisesti lupia, joiden voimassaoloaika päättyi komission päätöksen tiedoksi antamisen jälkeen.

432. Kaikilla näillä perusteilla luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on mielestäni hyväksyttävä. Tämän kanneperusteen hyväksyttävyyden vuoksi on siis hyväksyttävä komission päätöksen kumoamista koskeva vaatimus siltä osin kuin päätöksessä kielletään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta mitään lupia uudistamisen voimassaoloajasta riippumatta niiden koordinointikeskusten osalta, joilla oli voimassa oleva lupa 17.2.2003.

433. Belgian kuningaskunta vaatii kuitenkin myös komission päätöksen 2 artiklan kumoamista siltä osin kuin siinä kielletään sitä uudistamasta edes väliaikaisesti lupia, jotka olivat voimassa 17.2.2003 ja joiden voimassaoloaika päättyy ennen 31.12.2010. Tämä vaatimus, jolla pyritään mahdollistamaan kaikkien ennen 31.12.2010 päättyvien lupien uudistaminen ja niiden vaikutusten voimassa pitäminen kyseiseen päivämäärään saakka, edellyttää yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen tutkimista.

ii)     Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

–        Asianosaisten lausumat

434. Belgian kuningaskunta väittää, että komission päätös merkitsee perusteetonta syrjintää toisaalta niiden keskusten, joiden lupa on uudistettu hieman ennen päätöksen tekemistä ja jotka hyötyvät järjestelmästä 31.12.2010 asti, ja toisaalta niiden keskusten välillä, joiden lupa päättyy tämän päätöksen tiedoksi antamisen jälkeen ja joihin ei sovelleta mitään siirtymätoimenpiteitä. Se pitää tätä syrjintää perusteettomana, koska nämä keskukset ovat toisiinsa verrattavissa olevissa taloudellisissa tilanteissa.

435. Belgian kuningaskunta väittää, että komission päätöksen seurauksena koordinointikeskuksia, joihin kyseistä järjestelmää on sovellettu useiden vuosien ajan, kohdellaan epäedullisemmin kuin keskuksia, jotka ovat saaneet lupansa vasta myöhemmin. Se toteaa, että syrjinnän estämiseksi komission olisi pitänyt säätää, että tätä järjestelmää voidaan soveltaa kaikkiin näihin keskuksiin 31.12.2010 saakka.

436. Komissio kiistää tämän väitteen. Se toteaa kaikkien koordinointikeskusten olevan samassa asemassa Belgian lainsäädännön osalta sikäli kuin niille on myönnetty lupa kymmeneksi vuodeksi. Se väittää kohdelleensa näitä keskuksia samalla tavoin säätäessään, että jokainen niistä voi hyödyntää koko lupakautensa sen voimassaoloajan päättymiseen asti. Se on näin ollen ottanut huomioon toteutetut investoinnit ja tehdyt sitoumukset kymmeneksi vuodeksi myönnetyn luvan voimassaoloajaksi. Se katsoo kuitenkin, että jos nämä investoinnit ja sitoumukset ylittävät luvan voimassaoloajan, yritys on itse ottanut tilanteeseen liittyvän riskin.

437. Komissio katsoo, että näissä olosuhteissa siirtymäajan myöntäminen pidentämällä riidanalaisen järjestelmän soveltamisaikaa keskuksiin, joiden lupa päättyy sen päätöksen tiedoksi antamisen jälkeen, merkitsisi epäyhdenvertaista kohtelua. Kaikki nämä keskukset joutuvat samalla tavoin vastaamaan investoinneista ja pitkäaikaisista sitoumuksista, riippumatta siitä, minä päivämääränä niiden luvan voimassaoloaika päättyy vuosina 2003–2010.

–        Asian arviointi

438. Oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tapauksia ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella.(129)

439. Komissio väittää esillä olevassa asiassa noudattaneensa tätä periaatetta, koska kaikki keskukset ovat samassa asemassa Belgian lainsäädäntöön nähden ja joutuvat samalla tavoin vastaamaan investoinneista ja pitkäaikaisista sitoumuksista ja koska se on kohdellut niitä samalla tavalla säätäessään, että niiden lupa voidaan pitää voimassa sen voimassaoloajan päättymiseen asti.

440. Mielestäni komission kantaa ei voida hyväksyä, koska se perustuu olettamukseen siitä, että sen päätöstä tehtäessä koordinointikeskuksilla ei olisi ollut perusteltua luottamusta lupansa uudistamiseen. Kuten olen edellä todennut, tämä olettamus on mielestäni virheellinen. Jos lähdetään päinvastaisesta olettamuksesta, jonka mukaan kyseiset keskukset saattoivat perustellusti luottaa, että perustamissopimuksen valtiontukisäännöt eivät estä niiden lupien uudistamista, komission 17.2.2003 tekemässä päätöksessä toteuttamien siirtymätoimenpiteiden logiikan on todettava johtavan epäyhdenvertaiseen kohteluun.

441. Jos koordinointikeskusten ajatellaan voineen perustellusti uskoa kyseisen verojärjestelmän soveltamisen jatkumiseen, kaikkia uudistamisia koskeva kielto uudistamisen voimassaoloajan pituudesta riippumatta johtaa kiistatta näiden keskusten epäyhdenvertaiseen kohteluun sen mukaan, minä päivänä niiden luvan voimassaoloaika päättyy, sillä riidanalaista järjestelmää voidaan soveltaa 31.12.2010 asti niihin, joiden lupa on uudistettu vuonna 2001 tai 2002, kun taas keskuksiin, joiden luvan voimassaoloaika päättyy ennen kyseistä päivämäärää, kyseistä järjestelmää ei voida enää soveltaa tuon voimassaoloajan päättymisen jälkeen.

442. En usko, että tätä erilaista kohtelua voitaisiin perustella sillä, että koordinointikeskukset ovat saaneet ensimmäisen lupansa eri ajankohtina. En toisin sanoen pidä perusteltuna sitä, että koordinointikeskukseen, joka on hyväksytty ensimmäisen kerran vuonna 1985 ja jonka lupa on uudistettu vuonna 1995, ei voida enää soveltaa riidanalaista järjestelmää vuoden 2005 jälkeen, kun taas keskukseen, joka on hyväksytty ensimmäisen kerran vuonna 1990 ja jonka lupa on uudistettu vuonna 2000, sitä voidaan soveltaa vuoteen 2010 asti.

443. On aivan yhtä perusteltua väittää, että koordinointikeskuksen, johon tätä järjestelmää oli sovellettu yli 18 vuoden ajan komission päätöksen tekoajankohtana, pitäisi yhtä lailla saada hyväkseen kyseisen järjestelmän mukaiset edut komission järjestelmän vaikutusten lopulliselle lakkaamiselle vahvistamaan määräpäivään asti kuin 13 vuotta sitten toimintansa aloittanut koordinointikeskus, koska se on pidemmän ajan järjestänyt toimintansa ja kasvanut kyseisen verojärjestelmän mukaisesti sen jatkuvuuteen luottaen.

444. Sen, ettei riidanalaisella järjestelmällä aikaansaatu erilainen kohtelu ole perusteltavissa, vahvistaa mielestäni vielä se, että päivämääräksi, josta lähtien yhtäkään lupaa ei voida uudistaa uudistamisen voimassaoloajasta riippumatta, on valittu muodollisen tutkintamenettelyn päättämistä koskevan päätöksen tiedoksiantamispäivä, joka on pitkälti harkinnanvarainen. Olisi riittänyt, että komissio tekee tämän menettelyn päättämistä koskevan päätöksensä asetuksen N:o 659/1999 7 artiklassa(130) säädetyn 18 kuukauden määräajan kuluttua, jotta niiden koordinointikeskusten, joiden lupa päättyi 30.6.2003, lupa olisi voitu uudistaa ja jotta myös niihin olisi sovellettu komission päätöksen 2 artiklan mukaisesti riidanalaista järjestelmää 31.12.2010 asti.

445. Näillä perusteilla katson komission jättäneen 17.2.2003 tekemässään päätöksessä noudattamatta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se on säätänyt, että kyseisenä päivämääränä voimassa olevat luvat voidaan pitää voimassa niiden päättymiseen asti, kuitenkin korkeintaan 31.12.2010 asti, ja että lupia, joiden voimassaoloaika päättyy ennen tätä päivämäärää, ei voida ollenkaan uudistaa eikä niitä voida pitää voimassa tuohon päivämäärään asti.

446. Ehdotan kaikilla näillä perusteilla, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa komission päätöksen siltä osin kuin siinä kielletään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta edes väliaikaisesti kyseisen päätöksen tiedoksiantamispäivänä voimassa olevia lupia, joiden voimassaoloaika päättyy ennen 31.12.2010.

447. Koska tämän ehdotuksen perusteella Belgian kuningaskunnan kanne ja siten Forum 187:n toissijainen vaatimus voidaan hyväksyä, näiden kantajien esittämiä muita kanneperusteita ei ole tarpeen tutkia.

4.       Oikeudenkäyntikulut

448. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Tämän saman artiklan 3 kohdassa määrätään kuitenkin, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken.

449. Forum 187 vaatii komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, asiaan T-276/02 liittyvät oikeudenkäyntikulut mukaan lukien. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin velvoittanut sen korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä viimeksi mainitussa asiassa 2.6.2003 antamassaan määräyksessä, jossa sen nostama kanne komission päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely jätettiin tutkimatta. Forum 187:n oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus voidaan näin ollen tutkia ainoastaan tätä oikeudenkäyntimenettelyä sekä välitoimimenettelyä koskevien kulujen osalta, joista todettiin edellä mainitussa 26.6.2003 annetussa määräyksessä päätettävän myöhemmin.

450. Mikäli yhteisöjen tuomioistuin seuraa ratkaisuehdotustani siltä osin kuin osa Forum 187:n asiassa C-217/03 esittämistä vaatimuksista hylätään, ehdotan oikeudenkäyntikulujen jakamista seuraavasti: Forum 187 vastaa puolesta asiassa C-217/03 aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan, komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä asiassa ja velvoitetaan korvaamaan puolet Forum 187:n oikeudenkäyntikuluista, minkä lisäksi komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa C-217/03 R.

451. Koska Belgian kuningaskunnan kanne todetaan perustelluksi, ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan tämän jäsenvaltion oikeudenkäyntikulut asioissa C-182/03 ja C-182/03 R.

VI     Ratkaisuehdotus

452. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

–        Asiassa C-399/03

1)      Belgian hallituksen tuesta tietyille Belgiaan sijoittautuneille koordinointikeskuksille 16 päivänä heinäkuuta 2003 tehty neuvoston päätös 2003/531/EY kumotaan.

2)      Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

–        Yhdistetyissä asioissa C-182/03 ja C-217/03

1)      Valtiontukiohjelmasta, jonka Belgia on toteuttanut Belgiassa sijaitsevien koordinointikeskusten hyväksi, 17 päivänä helmikuuta 2003 tehty komission päätös C(2003) 564, sellaisena kuin se on oikaistuna 23.4.2003 tehdyllä oikaisulla, kumotaan siltä osin kuin siinä kielletään Belgian kuningaskuntaa uudistamasta edes väliaikaisesti tämän päätöksen tiedoksiantamispäivänä voimassa olevia lupia, joiden voimassaoloaika päättyy ennen 31.12.2010.

2)      Forum 187 ASBL:n kanne hylätään muilta osin.

3)      Forum 187 ASBL velvoitetaan vastaamaan puolesta asiassa C-217/03 aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan. Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan puolet Forum 187 ASBL:n oikeudenkäyntikuluista tässä asiassa. Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa C-217/03 R.

4)      Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asioissa C-182/03 ja C-182/03 R.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – Valtiontukiohjelmasta, jonka Belgia on toteuttanut Belgiassa sijaitsevien koordinointikeskusten hyväksi, tehty komission päätös C (2003) 564 lopullinen, sellaisena kuin se on oikaistuna 23.4.2003 päivätyllä oikaisulla (jäljempänä komission päätös tai 17.2.2003 tehty päätös).

3 – Belgian hallituksen tuesta tietyille Belgiaan sijoittautuneille koordinointikeskuksille tehty neuvoston päätös 2003/531/EY (EYVL L 184, s. 17; jäljempänä neuvoston päätös tai 16.7.2003 tehty päätös).

4 – Jäljempänä Forum 187.

5 – Euroopan yhteisön perustamissopimuksen [88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EYVL L 83, s. 1).

6 –      Asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa säädetään, että kun komissiolle on tehty kansallisesta toimenpiteestä täydellinen ilmoitus, sen on kahden kuukauden kuluessa tehtävä päätös, että toimenpide ei ole tukea tai että kyse on yhteismarkkinoille soveltuvasta tuesta taikka että toimenpiteen soveltuvuudesta näille markkinoille on epäilyjä, joiden vuoksi on aloitettava muodollinen tutkintamenettely. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos komissio ei ole tehnyt päätöstä asetetussa kahden kuukauden määräajassa, tukea pidetään komission hyväksymänä.

7 –      Asetuksen N:o 659/1999 15 artikla koskee vanhentumisaikaa, ja sen mukaan komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Kyseisen asetuksen 15 artiklan 3 kohdassa säädetään, että tuki, jonka osalta tämä vanhentumisaika on kulunut umpeen, katsotaan voimassa olevaksi tueksi.

8 – Koordinointikeskusten perustamisesta tehty kuninkaan päätös nro 187 (Moniteur belge 13.1.1983).

9 – Komission asiassa C-217/03 toimittama vastine (27 ja 31 kohta).

10 – Kuninkaan päätöksen nro 187 1 §:n 2 momentissa mainitaan seuraavat toiminnot: ”mainonta, tietojen toimittaminen ja kerääminen, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminta, tieteellinen tutkimus, yhteydenpito kansallisiin ja kansainvälisiin viranomaisiin, kirjanpito-, hallinnollisten ja tietoteknisten tehtävien keskittäminen, rahoitustoimintojen ja valuuttakurssien heilahteluista aiheutuvien riskien hallinnan keskittäminen sekä kaikki muu sellainen toiminta, joka on konserniin kuuluvien yritysten kannalta valmistelevaa tai liitännäistä toimintaa.”

11 – EYVL 1991, C 63, s. 37. Kirjallinen kysymys sisälsi useita kysymyksiä, jotka kuuluivat seuraavasti:

”Vuoden 1982 ’koordinointikeskuksia koskevien säännösten’ mukaan Belgia myöntää huomattavia verotuksellisia etuja kansainvälisellä tasolla toimiville yrityksille. Tällä hetkellä 213 yritykseen sovelletaan näitä säännöksiä ja 54 uuden keskuksen perustaminen on suunnitteilla – – .

1. Pitääkö paikkansa, että Irlannissa, Luxemburgissa ja Itävallassa on voimassa vastaavia säännöksiä?

2. Suunnittelevatko muut jäsenvaltiot kuin Irlanti ja Luxemburg vastaavien säännösten antamista?

3. Onko kaikista näistä säännöksistä, jotka ovat merkittävä kilpailutekijä jäsenvaltioiden välillä, ilmoitettu komissiolle [EY 88 artiklan 3 kohdan] mukaisesti? Ovatko ne yhteensopivia [EY 10] ja [EY 87] artiklan kanssa?

4. Aikooko komissio tässä tapauksessa käyttää oikeuttaan tehdä ehdotuksia ’yhteismarkkinoiden asteittaisen kehittämisen tai yhteismarkkinoiden kannalta aiheellisiksi toimenpiteiksi’ (EY 88 artiklan 1 kohta)?”

Kilpailuasioista vastaava komission jäsen antoi seuraavan vastauksen:

”Useissa jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, Saksan liittotasavallassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on voimassa verosäännöksiä, jotka koskevat Eurooppaan sijoittautuneiden monikansallisten konsernien pääkonttorien verottamista ja joissa kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi muun muassa vahvistetaan kiinteämääräisesti verotettavan voiton määrä. Komissio katsoo, ettei näihin verosäännöksiin ole sovellettava [EY 87] ja [EY 88] artiklan määräyksiä.

Belgian koordinointikeskuksiin sovellettavien säännösten osalta on todettava, että Belgian hallituksen muutettua sen komissiolle ensimmäisen kerran ilmoittamia säännöksiä komissio on katsonut, ettei nyt voimassa olevalle lainsäädännölle ole esteitä [EY 87] artiklan kannalta.”

12 – Yritysverotukseen sovellettavista menettelysäännöistä 1.12.1997 annettu neuvoston ja neuvostoon kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma (EYVL 1998, C 2, s. 2).

13 – EYVL C 384, s. 3.

14 – Belgian kuningaskunnan kannekirjelmän liitteen 17 s. 5 ja liitteen 18 s. 7 ja 8.

15 – Belgian kuningaskunnan kannekirjelmän liitteeseen 23 sisältyvän komission kirjeen 33 kohta.

16 – EYVL C 147, s. 2.

17 – Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen 76 ja 77 kohta.

18 – Belgian kuningaskunnan kannekirjelmän liitteessä 29 oleva 10 kohta.

19 –      Oikaisun korostamiseksi kursivointi tässä.

20 – Tukijärjestelmästä, jonka Belgia aikoo toteuttaa koordinointikeskuksia varten, tehty komission päätös 2005/378/EY (EYVL 2005, L 125, s. 10).

21 – Asia C-110/02 (Kok. 2004, s. I-6333).

22 – Tuomion 47 kohta.

23 – Portugalin hallituksen valtuuttamisesta myöntämään tukea vuosina 1994 ja 1998 myönnettyjä tukia saaneille portugalilaisille siankasvattajille 21.1.2002 tehty neuvoston päätös 2002/114/EY (EYVL L 43, s. 18).

24 – Päätöksen 2002/114 13. perustelukappale.

25 – Em. asiassa komissio v. neuvosto annettu tuomio (33 kohta).

26 – Em. asiassa komissio v. neuvosto annettu tuomio (44 ja 45 kohta).

27 – Tuomion 33 kohta.

28 – Tämän analyysin vahvistavat myös Euroopan unionissa toimivan Belgian pysyvän edustajan kyseisten toimenpiteiden hyväksymistä koskevan pyynnön tueksi esittämät perustelut neuvostolle 28.3. ja 20.5.2003 päivätyissä kirjeissä. Hän toteaa niissä hänen hallituksensa katsovan, että komission päätös loukkaa kyseisten keskusten perusteltua luottamusta sikäli kuin niiden lupien uudistamista ei sallittu ja että se aikoi soveltaa niihin koordinointikeskusten verojärjestelmää 31.12.2005 asti.

29 – Tuomion 35 kohta.

30 – Belgian kuningaskunnan kannekirjelmän 18 kohta.

31 – Vastauskirjelmän 45 ja 46 kohta.

32 – EYVL 2000, L 308, s. 26.

33 – Ks. vastaavasti asia C-137/92 P, komissio v. BASF ym., tuomio 15.6.1994 (Kok. 1994, s. I-2555; Kok. Ep. XV, s. I-239, 68 kohta).

34 – Forum 187:n vastauskirjelmän 36 kohta.

35 – Asia Forum 187 v. komissio, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 2.6.2003 määräyksen (Kok. 2003, s. II-2075).

36 – Asia T-86/96, tuomio 11.2.1999 (Kok. 1999, s. II-179; jäljempänä asiassa ADL annettu tuomio).

37 – Asia T-380/94, tuomio 12.12.1996 (Kok. 1996, s. II-2169).

38 – Yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, tuomio 2.2.1988 (Kok. 1988, s. 219; Kok. Ep. IX, s. 307).

39 – Asia 25/62, tuomio 15.7.1963 (Kok. 1963, s. 223; Kok. Ep. I, s. 181).

40 – Asia T-55/99, tuomio 29.9.2000 (Kok. 2000, s. II-3207).

41 – Yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, tuomio 19.10.2000 (Kok. 2000, s. I-8855).

42 – Asia C-298/00 P, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4087).

43 – Kannekirjelmän liitteessä A 4 olevan taulukon mukaan kahdeksan uudistamista koskevaa asiaa, jotka olivat vireillä kyseisen päätöksen tekoajankohtana, vastaavat kahta asiaa, joiden uusi lupakausi olisi voinut alkaa heinäkuussa ja lokakuussa 2003, viittä asiaa, joiden lupakausi olisi voinut alkaa 1.1.2004, ja yhtä asiaa, jonka osalta kyseinen kausi olisi voinut alkaa 1.1.2005.

44 – Asia C-6/92, Federmineraria ym. v. komissio, tuomio 7.12.1993 (Kok. 1993, s. I-6357, 17 kohta).

45 – Asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993 (Kok. 1993, s. I-1125; Kok. Ep. XIV, s. I-95, 29 ja 30 kohta) sekä em. asiassa AIUFFASS ja AKT v. komissio annetun tuomion 50 kohta.

46 – Ks. mm. asia 294/83, Les Verts v. parlamentti, tuomio 23.4.1986 (Kok. 1986, s. 1339; Kok. Ep. VIII, s. 551, 19 kohta); em. asiassa CIRFS ym. v. komissio annetun tuomion 23 kohta ja em. asiassa Italia v. komissio annetun tuomion 35 kohta.

47 – Yhdistetyt asiat 16/62 ja 17/62, Confédération nationale des producteurs de fruits et légumes ym. v. neuvosto, tuomio 14.12.1962 (Kok. 1962, s. 901, s. 910 ja 920; Kok. Ep. I, s. 145); asia C-409/96 P, Sveriges Betodlares ja Henrikson v. komissio, määräys 18.12.1997 (Kok. 1997, s. I-7531, 45 kohta); em. asiassa ADL annetun tuomion 55 kohta ja asia T-78/98, Unione provinciale degli agricoltori di Firenze ym. v. komissio, määräys 29.4.1999 (Kok. 1999, s. II-1377, 36 kohta).

48 – Yhdistetyt asiat T-447/93–T-449/93, AITEC ym. v. komissio, tuomio 6.7.1995 (Kok. 1995, s. II-1971, 60 kohta) ja em. asiassa ADL annetun tuomion 65 kohta.

49 – Asia C-78/03 P, tuomio 13.12.2005 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

50 – Tuomion 56 kohta. Ks. myös asia C-106/98 P, Comité d’entreprise de la Société française de production ym. v. komissio, tuomio 23.5.2000 (Kok. 2000, s. I-3659, 42 ja 45 kohta).

51 – Ks. vastaavasti em. asiassa ADL annetun tuomion 62 kohta.

52 – Asia C-309/89, tuomio 18.5.1994 (Kok. 1994, s. I-1853; Kok. Ep. XV, s. I-177, 19 kohta).

53 – Ks. mm. asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998 (Kok. 1998, s. I-2309, 43 kohta oikeustapausviittauksineen).

54 – Ks. mm. asia C-263/02 P, komissio v. Jégo-Quéré, tuomio 1.4.2004 (Kok. 2004, s. I-3425, 45 kohta).

55 – Em. asiassa Van der Kooy ym. v. komissio annetun tuomion 15 kohta; em. asiassa Federmineraria v. komissio annetun tuomion 14 kohta sekä em. asiassa Italia ja Sardegna Lines v. komissio annetun tuomion 33 kohta.

56 – Yhdistetyt asiat 106/63 ja 107/63, Toepfer ja Getreide-Import v. komissio, tuomio 1.7.1965 (Kok. 1965, s. 525, s. 533); asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985 (Kok. 1985, s. 207, 31 kohta); asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990 (Kok. 1990, s. I-2477, 11 kohta) ja asia C-390/95 P, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999 (Kok. 1999, s. I-769, 25–30 kohta). Yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995 (Kok. 1995, s. II-2305, 67 kohta) ja asia T-47/00, Rica Foods v. komissio, tuomio 17.1.2002 (Kok. 2002, s. II-113, 41 kohta).

57 – Yhteisöjen tuomioistuin otti tutkittavaksi kahden viljaa Saksaan maahantuoneen yrityksen kanteen komission päätöksestä, jolla annettiin tälle jäsenvaltiolle taannehtivasti oikeus toteuttaa suojatoimenpiteitä, joiden nojalla niiden tuontitodistusta koskevat hakemukset oli hylätty.

58 – Asia 62/70, tuomio 23.11.1971 (Kok. 1971, s. 897). Kyseisessä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin otti tutkittavaksi elintarvikkeiden maahantuontiyrityksen nostaman kanteen komission päätöksestä, jolla Saksan liittotasavallalle oli annettu lupa jättää yhteisökohtelun ulkopuolelle tietyt Kiinasta peräisin olevat ja Benelux-maissa vapaaseen liikkeeseen saatetut tuotteet, siltä osin kuin kyseinen päätös koski myös sellaisten tuotteiden maahantuontia, joita koskevat lupahakemukset olivat sen voimaantullessa Saksan viranomaisten käsiteltävänä. Kantaja oli 4.9.1970 pyytänyt toimivaltaiselta Saksan viranomaiselta tuontilupaa Alankomaissa vapaaseen liikkeeseen saatetulle kiinalaiselle sienierälle. Kyseinen viranomainen varoitti sitä 11.9.1970, että se tulee hylkäämään hakemuksen heti kun komissio on antanut vastaavan luvan. Komissio antoi 15.9.1970 Saksan liittotasavallalle oikeuden jättää yhteisökohtelun ulkopuolelle paitsi Kiinasta peräisin olevia mustia sieniä koskevat tulevat tuontilupahakemukset, myös vireillä olevat tuontilupahakemukset.

59 – Asia 232/81, tuomio 27.11.1984 (Kok. 1984, s. 3881) ja asia 264/81, tuomio 27.11.1984 (Kok. 1984, s. 3915). Kyse oli tarjouskilpailun voittaneiden yritysten nostamista kanteista komission asetuksesta, jolla oli kumottu aikaisempi asetus, jonka perusteella italialainen interventioelin oli saattanut markkinoille tietyn määrän oliiviöljyä. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että koska tilanne kaupan osapuolten välillä oli vahvistettu, ”yhteisön toimielinten puuttuminen tilanteeseen tavalla, joka estäisi [italialaista interventioelintä] täyttämästä velvoitteitaan arpomalla valittuihin tarjouksentekijöihin nähden, merkitsee välttämättä niitä suoraan ja erikseen koskevaa toimea” (molempien tuomioiden 11 kohta).

60 – Asia 100/74, tuomio 18.11.1975 (Kok. 1975, s. 1393).

61 – Kyse oli yhtiöstä, joka oli 19.7.1974 saanut vientitodistuksen 10 000 tonnin ohran osalta, ja tämä todistus oli voimassa 16.10.1974 saakka. Neuvoston asetuksen nojalla erityisesti viljatuotteisiin sovellettavia tavoite- ja interventiohintoja oli korotettava viisi prosenttia 7.10.1974 alkaen. Komissio oli kuitenkin 4.10.1974 antamallaan asetuksella säätänyt, että tätä toimenpidettä ei sovellettu ennen 7.10. annettuihin vientitodistuksiin, ja esti siten kantajaa hyötymästä neuvoston säätämästä korotuksesta niiden 3 978 tonnin ohraa osalta, jotka sen piti vielä viedä 7.–16.10. Yhteisöjen tuomioistuin otti kantajan komission asetuksesta nostaman kanteen tutkittavaksi. Se katsoi, että tämä asetus, jolla evättiin tietyltä taloudellisten toimijoiden ryhmältä määrättyjen vientien osalta korotuksen määrä, koski määrättyä ja tunnettua määrää viljanviejiä ja että vaikka tämä toimenpide oli osa normatiivista säädöstä, se vaikutti viejiin sellaisen tosiasiallisen tilanteen vuoksi, joka erotti ne kaikista muista henkilöistä.

62 – Em. asiassa Italia ja Sardegna Lines v. komissio annetun tuomion 34 kohta ja em. asiassa Italia v. komissio annetun tuomion 39 kohta.

63 – Asia T-310/00, MCI v. komissio, tuomio 28.9.2004 (44 kohta oikeustapausviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

64 – Ibidem, 45 kohta oikeustapausviittauksineen.

65 – Etuoikeutetun kantajan asemassa olevan Belgian kuningaskunnan kanne on otettava tutkittavaksi, ja oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiolla on oikeudellinen intressi nostaa toimielimen toimesta kanne sillä perusteella, että kyseinen toimi loukkaa tiettyjen taloudellisten toimijoiden etuja (asia C-284/94, Espanja v. neuvosto, tuomio 19.11.1998, Kok. 1998, s. I-7309, 42 kohta oikeustapausviittauksineen).

66 – Edellä mainitussa asiassa Piraiki-Patraiki ym. v. komissio annetussa tuomiossa komission päätöksen, jolla Ranskan tasavalta oikeutettiin toteuttamaan suojatoimenpiteitä Kreikasta peräisin olevan puuvillan tuontia vastaan, katsottiin koskevan erikseen puuvillan vientiyrityksiä sillä perusteella, että nämä kantajat olivat jo tehneet sopimuksia, joita ei voitu panna täytäntöön tämän päätöksen vuoksi, ja että Helleenien tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (EYVL 1979, L 291, s. 17) 130 artikla, jonka nojalla kyseinen päätös oli tehty, velvoitti komissiota ottamaan selvää asianomaisille yrityksille päätöksen johdosta mahdollisesti aiheutuvista kielteisistä seurauksista. Myös edellä mainitussa asiassa Sofrimport v. komissio annetussa tuomiossa komission kahden asetuksen, joilla lykättiin Chilestä peräisin olevien omenoiden tuontitodistusten myöntämistä Euroopan yhteisössä, katsottiin koskevan Sofrimport-nimistä yritystä erikseen sillä perusteella, että se oli matkalla olevien tuotteiden maahantuoja ja että määräys, jonka nojalla kyseiset riidanalaiset asetukset oli annettu, velvoitti komissiota ottamaan huomioon tuontilupien lykkäämistoimenpiteitä toteuttaessaan näiden tuotteiden erityisen tilanteen.

67 – Tuomion 12 kohta.

68 – Tuomion 28 kohta.

69 – Ks. vastaavasti em. asiassa Les Verts v. parlamentti annettu tuomio, jossa yhteisöjen tuomioistuin otti tutkittavaksi kyseisen poliittisen puolueen nostaman kanteen Euroopan parlamentin toimenpiteistä, jotka koskivat määrärahojen jakamista, sillä perusteella, että kyseisen kanteen tutkimatta jättäminen johtaisi kilpailevien ryhmittymien eriarvoisuuteen oikeussuojan osalta (36 kohta).

70 – Asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, tuomio 3.3.1982 (Kok. 1982, s. 749, 10 kohta); asia 15/85, Consorzio Cooperative d’Abruzzo v. komissio, tuomio 26.2.1987 (Kok. 1987, s. 1005, Kok. Ep. IX, s. 29, 12 kohta); asia C-248/89, Cargill v. komissio, tuomio 20.6.1991 (Kok. 1991, s. I-2987, 20 kohta); asia C-90/95 P, De Compte v. parlamentti, tuomio 17.4.1997 (Kok. 1997, s. I-1999, 35 kohta) ja asia T-251/00, Lagardère ja Canal+ v. komissio, tuomio 20.11.2002 (Kok. 2002, s. II-4825, 140 kohta).

71 – Asia 325/85, Irlanti v. komissio, tuomio 15.12.1987 (Kok. 1987, s. 5041, 18 kohta).

72 – Asia C-63/93, Duff ym., tuomio 15.2.1996 (Kok. 1996, s. I-569, 20 kohta).

73 – Idem.

74 – Yhdistetyt asiat 42/59 ja 49/59, Snupat v. korkea viranomainen, tuomio 22.3.1961 (Kok. 1961, s. 99, s. 160; Kok. Ep. I, s. 95, s. 116).

75 – Em. asiassa Italia v. komissio annetun tuomion 42 kohta oikeustapausviittauksineen.

76 – Asia C-50/00 P, tuomio 25.7.2002 (Kok. 2002, s. I-6677, 40 kohta).

77 – Asia C-83/98 P, Ranska v. Ladbroke Racing ja komissio, tuomio 16.5.2000 (Kok. 2000, s. I-3271, 25 kohta). Ks. myös asia T-274/01, Valmont v. komissio, tuomio 16.9.2004 (37 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

78 – Em. asiassa Italia ja Sardegna Lines v. komissio annetun tuomion 51 kohta ja asia C-278/00, Kreikka v. komissio, tuomio 29.4.2004 (Kok 2004, s. I-3997, 24 kohta).

79 – Asia C-482/99, Ranska v. komissio, tuomio 16.5.2002 (Kok. 2002, s. I-4397, 68 kohta); asia C-280/00, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, tuomio 24.7.2003 (Kok. 2003, s. I-7747, 74 kohta) ja asia C-126/01, GEMO, tuomio 20.11.2003 (Kok. 2003, s. I-13769, 21 kohta).

80 – Em. asiassa Ranska v. Ladbroke Racing ja komissio annetun tuomion 25 kohta ja em. asiassa Valmont v. komissio annetun tuomion 37 kohta.

81 – Ks. mm. asia C-5/01, Belgia v. komissio, tuomio 12.12.2002 (Kok. 2002, s. I-11991, 32 kohta oikeustapausviittauksineen) ja em. asiassa GEMO annetun tuomion 28 kohta oikeustapausviittauksineen.

82 – Asia C-387/92, Banco Exterior de España, tuomio 15.3.1994 (Kok. 1994, s. I-877, 14 kohta) ja asia C-6/97, Italia v. komissio, tuomio 19.5.1999 (Kok. 1999, s. I-2981, 16 kohta).

83 – Tällä tarkoitetaan erityisesti palkkaa sekä johdon ja henkilöstön jäsenille välittömästi myönnettyjä sosiaalisia etuuksia, työnantajan sosiaalivakuutusmaksuja, työnantajan vapaaehtoisia vakuutusmaksuja sekä työ- ja perhe-eläkkeitä (29.11.1993 päivätty yleiskirje nro Ci.RH.421/439.244, luku III, F, 42 kohta).

84 – Rahoituskulujen käsite on määritelty edellä mainitun yleiskirjeen samassa 42 kohdassa, jonka mukaan tämä käsite kattaa lainojen korot, käsittelymaksut ja kulut, muiden kuin kaupallisten luottojen, sijoitusvarallisuuden ja rahavarojen kirjanpitoarvon alenemisen, muun vaihto-omaisuuden kuin kaupallisten luottojen, sijoitusvarallisuuden ja rahavarojen realisointiin perustuvan arvonalennuksen, kyseisen keskuksen vastattavaksi tulevat vähennykset luottoneuvottelujen osalta, valuuttakurssien vaihteluista johtuvat muutokset sekä kaikki muut sellaiset kulut, jotka on kirjanpitolain mukaan laskettava rahoituskuluiksi.

85 – Ks. Principes applicables en matière de prix de transfert à l’intention des entreprises multinationales et des administrations fiscales, OECD:n julkaisut, Pariisi, 2001, s. II-12 ja VII-1.

86 – Ks. tältä osin 29.11.1993 päivätyn yleiskirjeen nro Ci.RH.421/439.244 50 kohdassa oleva esimerkkilaskelma.

87 – Pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 249, s. 25), sellaisena kuin se on muutettuna 10.6.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY (EYVL L 156, s. 23; jäljempänä direktiivi 69/335).

88 – Direktiivin 69/335 7 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on vapautettava pääomansijoitusverosta sellaiset muut kuin 9 artiklassa tarkoitetut toimet, jotka 1 päivänä heinäkuuta 1984 olivat vapautettuja verosta tai joista tuolloin kannettiin veroa 0,5 prosenttia tai tätä vähemmän.

Vapautuksen edellytyksenä on, että vapautuksen myöntämisen tai 0,5 prosentin tai tätä alemman verokannan soveltamisen edellytyksenä tuona päivämääränä olleet ehdot täyttyvät.

– – ”

89 – Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 225, s. 6).

90 – Asia T-67/94, Ladbroke Racing v. komissio, tuomio 27.1.1998 (Kok. 1998, s. II-1, 52 kohta).

91 – Asia C-200/97, Ecotrade, tuomio 1.12.1998 (Kok. 1998, s. I-7907, 40 kohta); asia C-75/97, Belgia v. komissio, tuomio 17.6.1999 (Kok. 1999, s. I-3671, 26 kohta); asia C-295/97, Piaggio, tuomio 17.6.1999 (Kok. 1999, s. I-3735, 39 kohta); asia C-409/00, Espanja v. komissio, tuomio 13.2.2003 (Kok. 2003, s. I-1487, 47 kohta) ja asia C-172/03, Heiser, tuomio 3.3.2005 (Kok. 2005, s. I-1627, 40 kohta oikeustapausviittauksineen).

92 – Em. asiassa Espanja v. komissio annetun tuomion 47 kohta ja em. asiassa Heiser annetun tuomion 40 kohta.

93 – Yhdistetyt asiat C-72/91 ja C-73/91, tuomio 17.3.1993 (Kok. 1993, s. I-887; Kok. Ep. XIV, s. I-47).

94 – Tässä toiminnassa, sellaisena kuin oikeudenkäynnin asianosaiset ovat sitä kuvanneet, koordinointikeskus keskittää päivittäin konsernin, johon se kuuluu, tiettyjen yritysten rahoitusylijäämät ja lainaa nämä ylijäämät saman konsernin muille yrityksille.

95 – Asia C-308/01, GIL Insurance ym., tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4777, 72 kohta oikeustapausviittauksineen). Ks. viimeaikaisen soveltamisen osalta yhdistetyt asiat C-128/03 ja C-129/03, AEM ja AEM Torino, tuomio 14.4.2005 (Kok. 2005, s. I-2861, 39 kohta).

96 – Asia C-159/01, Alankomaat v. komissio, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I-4461, 43 kohta).

97 – Ks. mm. em. asiassa Ranska v. komissio annetun tuomion 24 kohta oikeustapausviittauksineen ja em. asiassa GEMO annetun tuomion 24 kohta.

98 – Keppenne, J.-P., Guide des aides d’État en droit communautaire – Réglementation, jurisprudence et pratique de la Commission, Bruylant, Bryssel, 1999, s. 112, 141 kohta.

99 – Ks. vastaavasti em. asiassa Banco Exterior de España annetun tuomion 13 ja 14 kohta; em. asiassa Italia v. komissio 19.5.1999 annetun tuomion 16 kohta ja asia C-156/98, Saksa v. komissio, tuomio 19.9.2000 (Kok. 2000, s. I-6857, 25 ja 26 kohta).

100 – Asia 730/79, Philip Morris v. komissio, tuomio 17.9.1980 (Kok. 1980, s. 2671; Kok. Ep. V, s. 313, 11 kohta) ja asia 259/85, Ranska v. komissio, tuomio 11.11.1987 (Kok. 1987, s. 4393, 24 kohta).

101 – Em. asiassa Philip Morris v. komissio annetun tuomion 11 kohta ja em. asiassa Saksa v. komissio annetun tuomion 33 kohta.

102 – Asia T-241/97, tuomio 17.2.2000 (Kok. 2000, s. II-309).

103 – Ks. mm. asia 1/69, Italia v. komissio, tuomio 9.7.1969 (Kok. 1969, s. 277, 9 kohta) ja asia C-310/99, Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002 (Kok. 2002, s. I-2289, 48 kohta).

104 – Asia 74/74, CNTA v. komissio, tuomio 14.5.1975 (Kok. 1975, s. 533; Kok. Ep. II, s. 469, 44 kohta) ja em. asiassa Sofrimport v. komissio annetun tuomion 26 kohta.

105 – Asia C-104/97 P, Atlanta v. Euroopan yhteisö, tuomio 14.10.1999 (Kok. 1999, s. I-6983, 52 kohta) ja asia C-17/03, VEMW ym., tuomio 7.6.2005 (73 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

106 – Yhdistetyt asiat C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 19.5.1992 (Kok. 1992, s. I-3061; Kok. Ep. XII, s. I-99, 15 kohta) ja asia C-403/99, Italia v. komissio, tuomio 4.10.2001 (Kok. 2001, s. I-6883, 35 kohta).

107 – Ks. vastaavasti em. asiassa Duff ym. annetun tuomion 20 kohta ja asia C-107/97, Rombi ja Arkopharma, tuomio 18.5.2000 (Kok. 2000, s. I-3367, 66 kohta).

108 – Asia 289/81, Mavridis v. parlamentti, tuomio 19.5.1983 (Kok. 1983, s. 1731, 21 kohta); asia C-177/90, Kühn, tuomio 10.1.1992 (Kok. 1992, s. I-35, 14 kohta); em. asiassa Rombi ja Arkopharma annetun tuomion 67 kohta ja asia C-459/02, Gerekens ja Procola, tuomio 15.7.2004 (Kok. 2004, s. I-7315, 29 kohta).

109 – Asia C-82/98 P, Kögler v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 25.5.2000 (Kok. 2000, s. I-3855, 33 kohta); asia C-44/00 P, Sodima v. komissio, määräys 13.12.2000 (Kok. 2000, s. I-11231, 50–52 kohta) ja asia C-274/99 P, Connolly v. komissio, tuomio 6.3.2001 (Kok. 2001, s. I-1611, 113 kohta).

110 – Asia 265/85, Van den Bergh en Jurgens ja Van Dijk Food Products v. komissio, tuomio 11.3.1987 (Kok. 1987, s. 1155, 44 kohta); asia C-22/94, Irish Farmers Association ym., tuomio 15.4.1997 (Kok. 1997, s. I-1809, 25 kohta); yhdistetyt asiat C-37/02 ja C-38/02, Di Lenardo ja Dilexport, tuomio 15.7.2004 (Kok. 2004, s. I-6911, 70 kohta) ja em. asiassa VEMW ym. annetun tuomion 74 kohta.

111 – Ks. esimerkkeinä tästä intressivertailuista em. asiassa De Compte v. parlamentti annetun tuomion 39 kohta ja asia C-183/95, Affish, tuomio 17.7.1997 (Kok. 1997, s. I-4315, 57 kohta).

112 – Komissio on myöntänyt tämän perustellun luottamuksen olemassaolon nimenomaisesti päätöksensä 122. perustelukappaleessa, kuten edellä on todettu.

113 – Belgian kuningaskunnan kannekirjelmän liite 36 (s. 9).

114 – Ks. vastaavasti myös yhdistetyt asiat 87/77, 130/77, 22/83, 9/84 ja 10/84, Salerno ym. v. komissio ja neuvosto, tuomio 11.7.1985 (Kok. 1985, s. 2523, 59 kohta).

115 – Asia C-24/95, Alcan Deutschland, tuomio 20.3.1997 (Kok. 1997, s. I-1591, 25 kohta oikeustapausviittauksineen).

116 – Belgian kuningaskunnan kannekirjelmän liite 17.

117 – Belgian kuningaskunnan kannekirjelmän liite 39.

118 – Päätöksen 105. perustelukappale. Se, että tämä 17.2.2003 tehdyn päätöksen perustelukappale kuuluu järjestelmän valikoivuutta koskevaan analyysiin eikä luottamuksensuojan arviointiin, kuten komissio korostaa vastineensa 172 kohdassa, ei heikennä tätä toteamusta ja sen merkitystä luottamuksensuojan arvioinnissa.

119 – Päätöksen 119. perustelukappale.

120 – Vastineen 98 kohta.

121 – Asia C-99/98, Itävalta v. komissio, tuomio 15.2.2001 (Kok. 2001, s. I-1101, 73 ja 85 kohta).

122 – Ibidem, 73 kohta.

123 – Asia C-47/91, Italia v. komissio, tuomio 5.10.1994 (Kok. 1994, s. I-4635; Kok. Ep. XVI, s. I-147, 21 kohta) ja asia C-400/99, Italia v. komissio, tuomio 10.5.2005 (Kok. 2005, s. I-3657, 57 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”muuten komissio voisi kunkin yksittäisen tuen tutkinnan yhteydessä palata tekemäänsä tukijärjestelmää koskevaan hyväksymispäätökseen, jonka teko on jo edeltänyt tarkastelua [EY 87 artiklan] kannalta. Tällöin luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita saatettaisiin loukata sekä jäsenvaltioiden että taloudellisten toimijoiden kannalta, koska komissio voisi asettaa kyseenalaisiksi kaikin tavoin tukijärjestelmää koskevan hyväksymispäätöksen mukaiset yksittäiset tuet” (em. asiassa Italia v. komissio 5.10.1994 annetun tuomion 24 kohta).

124 – Ks. mm. em. asiassa Atlanta v. Euroopan yhteisö annetun tuomion 52 kohta.

125 – Ks. tämän tiedonannon 2 kohta.

126 – Määräyksen 119 kohta.

127 – Ks. 11.7.2001 ja 27.2.2002 annetut lehdistötiedotteet, jotka sisältyvät komission asiassa C-182/03 antaman vastineen liitteisiin B3 ja B5.

128 – Vastineen 199 kohta.

129 – Yhdistetyt asiat 66/79, 127/79 ja 128/79, Salumi ym., tuomio 27.3.1980 (Kok. 1980, s. 1237; Kok. Ep. V, s. 165, 14 kohta) ja asia C-14/01, Niemann, tuomio 6.3.2003 (Kok. 2003, s. I-2279, 49 kohta oikeustapausviittauksineen).

130 – Asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 6 kohdassa säädetään, että komission ”on pyrittävä mahdollisuuksiensa mukaan” tekemään päätöksensä 18 kuukauden kuluessa menettelyn aloittamisesta. Tätä määräaikaa voidaan kuitenkin pidentää komission ja asianomaisen jäsenvaltion yhteisestä sopimuksesta.