Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PAOLO MENGOZZI

16 päivänä heinäkuuta 2009 1(1)

Asia C-153/08

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Espanjan kuningaskunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Palvelujen tarjoamisen vapaus – EY 49 artikla ja ETA-sopimuksen 36 artikla – Välitön verotus – Tulovero – Arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saatujen voittojen verottaminen – Tiettyjen kansallisten yksiköiden järjestämistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saatujen voittojen vapauttaminen verosta – Syrjintä





I       Johdanto

1.        Euroopan yhteisöjen komissio vaatii 15.4.2008 nostamallaan kanteella yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön oikeuden ja erityisesti EY 49 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus)(2) 36 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa verolainsäädännön, jonka nojalla verotetaan Espanjan kuningaskunnan ulkopuolella järjestettyihin kaikentyyppisiin arvontoihin, peleihin ja vedonlyönteihin osallistumisesta saatuja voittoja, kun taas Espanjan kuningaskunnassa järjestetyistä tietynlaisista arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saadut voitot on vapautettu tuloverosta.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Yhteisön oikeus

2.        EY 49 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä.”

3.        ETA-sopimuksen 36 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tämän sopimuksen määräysten mukaisesti sopimuspuolten alueella ei ole rajoituksia, jotka koskevat muuhun EY:n jäsenvaltioon tai EFTA-valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisen vapautta tarjota palveluja sopimuspuolten alueella.”

B       Kansallinen säännöstö

4.        Luonnollisten henkilöiden tuloverosta sekä yhteisöveroa, ulkomailla asuvien tuloveroa ja varallisuusveroa koskevien lakien osittaisesta muuttamisesta 28.11.2006 annetun lain nro 35/2006 (jäljempänä tuloverolaki)(3) 7 §:ssä säädetään seuraavaa:

”7 §. Verovapaat tulot.

Seuraavat tulot ovat verovapaita:

– –

ñ) Loterías y Apuestas del Estadon (kansallinen arvontoja ja vedonlyöntejä järjestävä julkinen yritys, jäljempänä LAE) ja itsehallintoalueiden elinten tai yksiköiden järjestämistä arvonnoista ja vedonlyönneistä saadut voitot sekä voitot, jotka on saatu Espanjan Punaisen Ristin järjestämistä arpajaisista ja voitot Organización Nacional de Ciegos Españolesin (Espanjan sokeiden kansallinen järjestö, jäljempänä ONCE) eräistä sallituista peleistä.

– –”

5.        Sitä vastoin muiden kansallisten ja ulkomaisten elinten, myös niiden, jotka ovat sijoittautuneet Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltioihin, järjestämistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saadut voitot lisätään veron laskentaperustaan ja niitä verotetaan progressiivisen verokannan mukaan (tuloverolain 33.1 §, 45 § ja 63 §:n 1 momentti, sellaisena kuin tämä laki on muutettuna valtion vuoden 2008 yleisestä talousarviosta 26.12.2007 annetun lain nro 51/2007(4) 67 §:llä).

III  Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

6.        Espanjan hallitukselle 4.4.2006 antamallaan virallisella huomautuksella komissio ilmoitti katsovansa, että Espanjan lainsäädännössä säädetty Espanjan kuningaskunnan ulkopuolella järjestetyistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saatuihin voittoihin sovellettava verokohtelu on ristiriidassa EY 49 artiklan ja ETA-sopimuksen 36 artiklan kanssa, koska näitä voittoja verotetaan ankarammin kuin tietyistä espanjalaisista arvonnoista ja peleistä saatuja voittoja, ja se kehotti Espanjan hallitusta toimittamaan komissiolle huomautuksensa tästä asiasta.

7.        Espanjan hallitus väitti 13.6.2006 päivätyssä vastauksessaan, että kyseessä olevaa verovapautusta sovelletaan ainoastaan tietyissä tapauksissa ja se liittyy joidenkin järjestävien yksiköiden erityisluonteeseen. Sen mukaan verovapautus ei ole syrjivä, koska Espanjaan sijoittautuneet arvontojen järjestäjät ovat yleensä samassa tilanteessa kuin ne, jotka eivät ole sijoittautuneet Espanjaan. Espanjan hallitus perusteli verovapautusta tällaisen toiminnan haitallisten vaikutusten torjunnalla sekä laajalla harkintavallalla, joka jäsenvaltioilla on tällaisten pelien sääntelyssä.

8.        Komissio antoi 15.12.2006 perustellun lausunnon, jossa se kehotti Espanjan kuningaskuntaa toteuttamaan kyseisen lausunnon noudattamisen kannalta tarpeelliset toimet kahden kuukauden kuluessa lausunnon tiedoksiantamisesta.

9.        Espanjan hallitus ilmoitti komissiolle 22.2.2007 päivätyssä kirjeessä, että se pysyi kannassaan. Espanjan kyseessä olevaan lainsäädäntöön ei sen mukaan sisälly mitään arvontojen ja onnenpelien järjestäjien kansalaisuuteen, asuinpaikkaan tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää, ja se on perusteltu kuluttajansuojaan ja yhteiskuntajärjestykseen liittyvistä syistä.

10.      Komissio totesi, että Espanjan kuningaskunta oli toistanut alkuperäiset huomautuksensa ja ettei se ollut toteuttanut toimia perustellun lausunnon noudattamiseksi sille asetetun määräajan kuluessa, joten se päätti nostaa tämän kanteen.

IV     Asianosaisten vaatimukset

11.      Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–        toteaa, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhteisön oikeuden ja erityisesti EY 49 artiklan ja ETA-sopimuksen 36 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa verolainsäädännön, jonka nojalla verotetaan Espanjan kuningaskunnan ulkopuolella järjestettyihin kaikentyyppisiin arvontoihin, peleihin ja vedonlyönteihin osallistumisesta saatuja voittoja, kun taas Espanjan kuningaskunnassa järjestetyistä tietynlaisista arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saadut voitot on vapautettu tuloverosta(5)

–        velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.      Espanjan kuningaskunta vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

V       Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

A       Yhteenveto asianosaisten lausumista

13.      Komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan oikeuskäytännön ja erityisesti asiassa Lindman(6) annetun tuomion perusteella Espanjan kyseessä olevat säännökset ovat EY 49 artiklan vastaisia siltä osin kuin niillä syrjitään perusteettomasti ulkomaisia arvontojen järjestäjiä, koska näiden tuotteista, jos ne on myyty Espanjassa asuville, syntyy verorasite, jota ei ole tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltujen espanjalaisten järjestäjien vastaavien tuotteiden tapauksessa.

14.      Vaikka kyseinen verovapautus ei koske kaikkia Espanjaan sijoittautuneiden arvontojen ja onnenpelien järjestäjiä ja rajoittuu tiettyihin määriteltyihin yksiköihin, mainittu verovapautus on luonteeltaan syrjivää, koska sen voivat saada ainoastaan espanjalaiset yksiköt. Tältä osin on todettava, että Espanjan lainsäädännön sanamuoto ei ole yleinen siten, että mikä tahansa elin voisi saada verovapautuksen täyttämällä tietyt objektiiviset kriteerit. Koska Espanjan lainsäädännössä viitataan nimenomaisesti tiettyihin kansallisiin yksiköihin, syrjintä on päinvastoin ilmeistä. Täten Espanjan Punainen Risti saa verovapautuksen, mutta Ranskan Punainen Risti ei. Tämän vuoksi on virheellistä väittää, kuten Espanjan hallitus tekee, että kyseessä oleva verovapautus on luotu ”tietyiltä määritellyiltä yksiköiltä saatuja voittoja varten ilman, että kansalaisuus tai maassa asuvan asema olisi ratkaisevana tekijänä”.

15.      Harkintavallalla, joka jäsenvaltioilla yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön(7) mukaan on tällaisen toiminnan sääntelyssä, ei komission mukaan voida perustella kyseessä olevaa lain säännöstä. Nimittäin sen sijaan, että viimeksi mainitussa säännöksessä asetettaisiin kyseisten yksiköiden ominaisuuksien osalta tiettyjä edellytyksiä edullisen verokohtelun saamiselle, siinä rajataan vapautus koskemaan tiettyjä tarkasti nimettyjä yksiköitä, vaikka sen nojalla vastaavia palveluja voivat tarjota muut yksiköt, jotka eivät saa tällaista edullista verokohtelua ja joiden joukossa on muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia samantyyppisiä yksiköitä tai yksiköitä, joilla on samat tavoitteet kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitetuilla espanjalaisilla yksiköillä. Komissio kiistää lisäksi sen, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet sosiaalista toimintaa harjoittavat julkiset yksiköt ja voittoa tavoittelemattomat elimet eivät olisi samassa tilanteessa kuin ne, jotka saavat verovapautuksen. Tämän lisäksi syyt, joiden perusteella Espanjan kuningaskunta on säätänyt tämän verovapautuksen, ovat sellaisia, että ne tukevat komission väittämää, sillä jos nämä syyt perustuvat siihen, että yksiköt ovat luonteeltaan sosiaalisia eikä niillä tavoitella voittoa, ei ole mitään pätevää syytä jättää laajentamatta verovapautusta niin, että se koskee ominaisuuksiltaan vastaavia mutta muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yksiköitä.

16.      Komissio lisää, että kyseisen verovapautuksen saavien yksiköiden keräämien varojen käyttökohde ei ole merkityksellinen mainitun verovapauden syrjivän luonteen poissulkemisen kannalta.

17.      Riidanalaisen verovapautuksen taloudellisen ulottuvuuden osalta komissio väittää yhtäältä, että Espanjan sisäasiainministeriön julkaisemasta vuotta 2006 koskevasta asiakirjasta ”Informe Anual del Juego en España” (vuosikertomus pelitoiminnasta Espanjassa) käy ilmi, että hallinnointityypin mukaisen prosentuaalisen jaottelun mukaan 40,8 prosenttia peleistä (pelattujen summien perusteella) oli LAE:n (33,4 prosenttia) ja ONCE:n (7,4 prosenttia) järjestämiä, kun sellaisten pelisummien, joiden voitot on vapautettu tuloverosta, kokonaismäärä oli 11,790 miljardia euroa vuonna 2006.

18.      Komissio väittää toisaalta, että Espanjan lainsäädännössä on vapautettu tuloverosta lähes kaikki voitot, jotka ovat peräisin Espanjaan sijoittautuneiden järjestäjien tarjoamien palvelujen erityisalalta, johon kuuluu sellaisten pelien järjestäminen, joissa voitot saadaan myöhemmin ja joissa pelaaja vain ostaa peliosuuden tai pelikupongin, kun taas muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden pelinjärjestäjien samoista palveluista peräisin olevat voitot ovat veronalaisia. Juuri tällaisten pelien järjestäjät todennäköisimmin yrittävät tarjota palvelujaan yli rajojen, koska tällainen palvelujen tarjoaminen ei edellytä minkäänlaista infrastruktuuria muissa maissa toisin kuin kasinot tai peliautomaatit. Näin ollen verotuksellinen syrjintä kohdistuisi todennäköisimmin juuri näihin järjestäjiin.

19.      Niistä oikeuttamisperusteista, joihin jäsenvaltio voi vedota, komissio toteaa aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön(8) mukaan niiden tueksi on esitettävä kyseisen jäsenvaltion toteuttaman rajoittavan toimenpiteen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskeva analyysi, mutta Espanjan hallitus ei ole esittänyt käsiteltävänä olevassa asiassa mitään seikkaa sen perustelemiseksi.

20.      Lisäksi kyseessä olevan oikeuskäytännön valossa tämä toimenpide ei ole perusteltu yhteiskuntajärjestyksen suojaamisen näkökulmasta, koska ei ole mitään syytä olettaa, että osallistuminen Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen muiden jäsenvaltioiden julkisen vallan tai Punaista Ristiä tai ONCE:tä vastaavien elinten järjestämiin arvontoihin olisi Espanjan kansalaisille haitallisempaa kuin osallistuminen arvontoihin, joista saatuihin voittoihin sovelletaan kyseessä olevaa suotuisaa verokohtelua. Lisäksi Espanjan kuningaskunnan tapauksessa arvontojen järjestämiselle ei ole ilmeisesti asetettu merkittäviä rajoituksia lukuun ottamatta vaatimusta hankkia siihen hallinnollinen lupa. Lisäksi julkinen yritys vastaa Espanjassa useimpien arvontojen ja pelien järjestämisestä, ja komission mukaan niihin liittyvä mainonta on huomattavaa. Espanjan hallituksen kanta on näin ollen ainakin vastoin väitettyjä tavoitteita.

21.      Komissio toteaa vielä, että turvautuminen verovapautustoimeen ei ole sopivin keino Espanjan hallituksen tavoitteleman pelaamisen vähentämistä koskevan päämäärän saavuttamiseen, sillä mainittu verovapautus paremminkin kannustaa kansalaisia osallistumaan näihin peleihin.

22.      Rahanpesun ehkäisemistä ja veropetosten torjuntaa koskevien tavoitteiden osalta komissio toteaa, että se ei ymmärrä, miten käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltainen verovapautus voisi osaltaan vaikuttaa mainittujen tavoitteiden toteutumiseen. Komissio toteaa edelleen, ettei se ymmärrä, miksi rahanpesu tai veropetokset lisääntyisivät, jos riidanalainen verovapautus ulotettaisiin koskemaan sellaisia voittoja, jotka ovat peräisin palveluista, joita tarjoavat muiden jäsenvaltioiden sellaiset elimet, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia kuin mainitun verovapautussäännön piiriin kuuluvat elimet.

23.      Tätä toimenpidettä ei voida perustella myöskään verovapautukseen liittyvillä tarkastusmenettelyillä, joiden tarkoituksena on rahanpesun torjuminen, koska Espanjan lainsäädännössä estetään ehdottomasti muiden jäsenvaltioiden yksiköitä, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia kuin verovapautussäännössä tarkoitetut yksiköt, saamasta kyseistä edullista verokohtelua. Nämä elimet jäävät verovapautuksen ulkopuolelle, vaikka ne olisivat valmiit täyttämään rahanpesun estämistä, veropetosten torjuntaa ja kuluttajansuojaa koskevassa lainsäädännössä vaaditut edellytykset.

24.      Siltä osin kuin kyse on Espanjassa säädettyjen sääntöjen mukaisesta tarpeesta taata kuluttajansuoja, komission kanta on, että on mahdotonta pätevästi väittää tämän suojan olevan uhattuna siksi, että kyseisiä arvontoja järjestävät muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet yksiköt. Ei voida myöskään pätevästi väittää, että verovapautuksen laajentaminen kannustaisi sellaista toimintaa, joka ei takaa riittävästi kuluttajansuojaa. Nimittäin sen lisäksi, että kyseinen toiminta on jo säänneltyä kussakin jäsenvaltiossa, on olemassa valvontamenettelyjä, joilla voidaan taata tämä suoja ja jotka ovat yhteisön oikeuden mukaisia.

25.      Espanjan lainsäädäntö on komission mukaan joka tapauksessa luonteeltaan syrjivää eikä sitä siis voida pitää EY:n perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen mukaisena.

26.      Espanjan kuningaskunta kiistää jäsenvelvoitteiden noudattamatta jättämisen ja väittää ensisijaisesti, että kyseessä oleva verovapautus ei ole syrjivä rajoitus. Mainitusta verovapautuksesta, jonka soveltamisala on sen mukaan henkilöllinen siltä osin kuin se rajoittuu tiettyihin valtion tai itsehallintoalueiden julkisiin laitoksiin, Espanjan Punaiseen Ristiin ja ONCE:hen, kyllä seuraa, että niitä, joita se ei koske, kohdellaan eri tavalla. Tämä erilainen kohtelu ei ole kuitenkaan syrjivää eikä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista, koska yksiköt, joita riidanalainen säännös ei koske, eivät ole samassa tilanteessa kuin ne, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.

27.      Espanjan hallitus täsmentää, että verovapautuksen soveltamisalaan eivät kuulu kaikki Espanjassa järjestettyjen tai Espanjassa asuvien yksiköiden järjestämien arvontojen ja onnenpelien voitot. Näin ollen maassa asuvien yksiköiden järjestämien pelien yhteydessä jaettuja voittoja verotetaan, ellei riidanalaisesta säännöksestä muuta johdu, samalla tavalla kuin ulkomailla asuvien järjestäjien peleistä jaettuja voittoja. Espanjan hallituksen mukaan ei siis voida päätellä, että riidanalainen säännös on tai voi olla muualle kuin Espanjaan sijoittautuneita arvontojen järjestäjiä syrjivä.

28.      Espanjan hallitus väittää, ettei ole olemassa mitään sellaisiin ulkomailla asuviin yksiköihin kohdistuvaa syrjintää, joiden ominaisuudet ovat vastaavia kuin kyseessä olevassa Espanjan säännöksessä luetellut ominaisuudet, koska säännöksessä verovapautuksen soveltamisalaa ei määritellä tiettyjen ominaisuuksien mukaan, ja että näin ollen ei ole mitään viittausta yksiköiden kansalaisuuden, asuinpaikan tai sijoittautumispaikan käsitteisiin. Espanjan hallitus on kuitenkin useaan otteeseen vahvistanut, että kyse on verovapautuksista, jotka on vahvistettu ottamalla huomioon järjestäjien, jotka kaikki harjoittavat voittoa tavoittelematonta luonteeltaan sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa, tietyt erityispiirteet. Tästä seuraa, että muiden vastaavia tuotteita tarjoavien arvontojen järjestäjien erilainen kohtelu johtuu siitä, että näillä viimeksi mainituilla (riippumatta siitä, ovatko ne espanjalaisia vai ulkomaisia) ei ole näitä erityispiirteitä. Erityispiirteiden osalta Espanjan hallitus väittää, että syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että Espanjan lainsäätäjä on myöntänyt tämän verovapautuksen, ovat luonteeltaan sosiaalisia ja että kyse on voittoa tavoittelemattomista yksiköistä.

29.      Komission esittämien esimerkkien ja tarkemmin Ranskan Punaisen Ristin Espanjassa järjestämää arvontaa koskevan esimerkin osalta Espanjan hallitus väittää erityisesti, että kyse on hypoteettisesta tilanteesta, koska tämä yksikkö ei ole milloinkaan hakenut lupaa arvonnan järjestämiseen eikä sillä ole tässä valtiossa samankaltaista myyntipisteverkostoa kuin riidanalaisen verovapautuksen sisältävässä säännöksessä tarkoitetuilla yksiköillä. Näin ollen ”on selvää, että Ranskan Punainen Risti ja Espanjan Punainen Risti eivät ole keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa”.

30.      Espanjan hallitus tarkastelee myös sitä, ovatko voittojen saajat keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa. Erot yhtäältä sellaisen espanjalaisen verovelvollisen, joka saa LAE:n, ONCE:n tai Espanjan Punaisen Ristin järjestämien arvontojen ja pelien voitoista verovapautuksen, ja toisaalta sellaisen toisen jäsenvaltion, jossa nämä voitot ovat veronalaisia, verovelvollisen välillä eivät Espanjan hallituksen mukaan johdu Espanjan vero-oikeudessa kyseisille yksiköille myönnettävästä subjektiivisesta verovapautuksesta, vaan siitä, että tämän toisen jäsenvaltion vero-oikeudessa näitä tuloja pidetään tuloveron alaisina tuloina. Tällaista erilaista kohtelua ei kuitenkaan voida pitää luonteeltaan syrjivänä perustamissopimuksen tai ETA-sopimuksen määräyksissä tarkoitetulla tavalla.

31.      Se väittää, että edellä mainitussa asiassa Lindman annettuun tuomioon perustuvaa oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa esillä olevaan asiaan, koska mainitussa asiassa kyseessä olevasta suomalaisesta lainsäädännöstä poiketen Espanjan lainsäädännössä tuloveroa peritään lähtökohtaisesti onnenpeleistä saaduista voitoista riippumatta näiden pelien järjestämispaikasta ja niiden järjestäjän asuinpaikasta. Riidanalainen verovapautus ei nimittäin koske kaikkia Espanjassa järjestettyjen tai sallittujen arvontojen ja pelien voittoja, vaan ainoastaan erityisominaisuutensa perusteella valittujen elinten jakamia voittoja.

32.      Siltä osin kuin kyse on kahden pelimuodon (pelit, joiden voitot saadaan myöhemmin, ja pelit, joiden tulos saadaan välittömästi) välisestä erosta ja komission kannasta, jonka mukaan Espanjan lainsäädännössä tuloverosta vapautetaan lähes kaikki voitot, jotka ovat peräisin Espanjaan sijoittautuneiden järjestäjien tarjoamien palvelujen erityisalalta eli sellaisten pelien alalta, joiden voitot saadaan myöhemmin, Espanjan hallitus väittää, että tämä erottelu ei ole merkityksellinen verotuksen näkökulmasta. Sen mukaan verovapautus on luonteeltaan subjektiivinen ja koskee kaikkia verosta vapautettujen yksiköiden arvontojen, vedonlyöntien ja numeroarpajaisten voittoja riippumatta siitä, onko voitto saatu välittömästi vai myöhemmin. Pika-arpajaiset kuuluvat myös verovapautuksen saavien voittoja jakavien yksiköiden järjestämiin pelimuotoihin, mikä osoittaa Espanjan hallituksen mukaan komission perustelujen epäjohdonmukaisuuden tältä osin.

33.      Espanjan hallitus väittää toissijaisesti, että vaikka tässä asiassa kyseessä oleva verovapautus muodostaisi syrjivän rajoituksen palvelujen tarjoamisen vapaudelle, tämä rajoitus voi olla, kun kyseisen toiminnan erityisyys otetaan huomioon, oikeutettu yhteiskuntajärjestykseen, rahanpesun estämiseen, veropetosten torjumiseen sekä kuluttajansuojan tavoitteisiin liittyvistä syistä.

34.      Yhteiskuntajärjestyksen osalta Espanjan hallitus katsoo, että sikäli kuin tässä asiassa kyseessä oleva lainsäädäntö on verrattavissa niihin lainsäädäntöihin, joita yhteisöjen tuomioistuin on käsitellyt asioissa Schindler ja Läärä ym.(9) sekä edellä mainitussa asiassa Zenatti antamissaan tuomioissa, yhteisöjen tuomioistuimen näissä asioissa antamissaan tuomiossa tekemä päättely on siirrettävissä esillä olevaan asiaan. Edellä mainitussa asiassa Schindler kyseessä olevan lainsäädännön ja Espanjan lainsäädännön välinen ainoa ero, jonka väitetään tukevan Espanjan kuningaskunnan puolustamaa näkemystä, on siinä, että kun Ison-Britannian lainsäädännössä kiellettiin arvontojen järjestäminen tietyin poikkeuksin, Espanjan säännöksen nojalla luonnollisilta henkilöiltä peritään tuloveroa arvontojen ja pelien voitoista. Ei voida kohtuudella väittää, että vaikka yhteisön oikeudessa sallitaan tällaisen toiminnan kieltäminen tietyin poikkeuksin, mikä muodostaa palvelujen tarjoamisen vapauden olennaisen rajoituksen, jäsenvaltio ei voi verottaa tämän saman toiminnan tuottoa ja säätää samalla Espanjan lainsäädännössä säädetyn kaltaisia poikkeuksia, koska kyseisellä verolla on ainoastaan välillinen vaikutus suhteessa kyseisen toiminnan toteutumiseen etenkin, kun esillä olevassa asiassa kyseessä olevalla Espanjan säännöksellä ei aiheuteta kansalaisuuteen, asuinpaikkaan tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää.

35.      Espanjan hallituksen mukaan riidanalainen verovapautus on säädetty nimenomaan yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi eli yhtäältä tarkoituksena on hillitä pelaamista yleensä vahvistamalla periaate, jonka mukaan tällaiset tulot ovat veronalaisia, ja toisaalta myöntää erityiskohtelu julkisten laitosten järjestämien arvontojen ja pelien voitoille näiden laitosten toiminnasta saatujen voittojen yleishyödyllisyyden vuoksi. Näiden yksiköiden, joiden järjestämiin peleihin sovelletaan mainittua verovapautusta, tuloja käytetään infrastruktuurien ja yleishyödyllisten hankkeiden rahoittamiseen.

36.      Espanjan hallitus korostaa, että onnenpelien voittojen verottamisen tarkoituksena on hillitä pelaamista yleensä, kun taas tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa säädetyn verovapauden tarkoituksena on kanavoida pelien alalla oleva kysyntä tiettyihin pelimuotoihin, joille on tunnusomaista, että niissä vaaditaan pieniä pelisummia, joista ei helposti aiheudu addiktiota tai peliriippuvuutta, ja että niitä valvotaan monin tavoin.

37.      Rahanpesun ja veropetosten torjunnan osalta Espanjan hallitus väittää, että näiden tavoitteiden toteutuminen vaarantuisi vakavasti, jos riidanalaista verovapautusta olisi sovellettava voittoihin, jotka ovat peräisin peleistä, joita järjestävät tietyt julkiset elimet tai avustusjärjestöt, jotka eivät kuulu Espanjan lainsäädännön alaisuuteen, koska veroviranomaisilla ei olisi mahdollisuutta valvoa näitä tuloja nykyistä menettelyä vastaavalla tavalla. Sen mukaan Espanjassa käyttöön otetun järjestelmän ansiosta toimivaltaiset viranomaiset saavat nimittäin käyttöönsä luettelon voittajista ja voivat ryhmitellä tietoja epäilyttävien toimien paljastamiseksi. Vastineeksi jakamiensa voittojen verovapautukselle kyseessä olevilla yksiköillä on erityisiä yhteistyövelvoitteita, jotka liittyvät edellä mainittujen rikollisten ja vilpillisten käytäntöjen valvontaan.

38.      Luonnollisten henkilöiden tuloveroa koskevan, 30.3.2007 annetulla kuninkaan asetuksella nro 439/2007(10) vahvistetun asetuksen 69.4 §:n mukaan mainitut yksiköt ”toimittavat välittömästi seuraavan vuoden tammikuun 30 ensimmäisen kalenteripäivän kuluessa ilmoituksen, josta on ilmettävä voitot, jotka on vapautettu luonnollisten henkilöiden tuloverosta, ja joka voi sisältää yksilöintitietojen lisäksi edunsaajien henkilötiedot, eli etunimet, sukunimen ja verotusnumeron, sekä näiden saamien, valtionvarainministeriön tätä tarkoitusta varten vahvistaman rajan [3 000 euroa] ylittävien voittojen määrän tai arvon”.

39.      Espanjan hallituksen mukaan tämä tarkastusjärjestelmä on tehokas, koska kyseessä olevat yksiköt osallistuvat hyvin aktiivisesti yhteistyöhön, koska niiden lukumäärä on pieni ja koska ne kuuluvat Espanjan lainsäädännön ja hallinnon alaisuuteen. Nämä edellytykset eivät täyttyisi, jos kyseiset verovapautukset laajennettaisiin koskemaan, kuten komissio haluaisi, suurta joukkoa yksiköitä, jotka jäävät Espanjan lainsäädännön ja Espanjan viranomaisten suoran valvonnan ulkopuolelle. Tämän tarkastusjärjestelmän ulottaminen koskemaan ulkomailla asuvia yksiköitä merkitsisi nimittäin kansallisen lain ekstraterritoriaalista soveltamista, sillä tällaisesta tietojen antamisesta ei ole säädetty jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla 19.12.1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/799/ETY.(11) Olisi vaikeaa vaatia, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet yksiköt toimittavat mainitussa järjestelmässä tarkoitetut tiedot ja noudattavat siinä määrättyjä edellytyksiä sillä hypoteettisella perusteella, että jotkut tämän toisen jäsenvaltion peleissä ja arvonnoissa voittaneista saattavat asua Espanjassa. Näin ollen komission ehdotus, jonka mukaan Espanjan viranomaiset voisivat vaatia ulkomaisia edunsaajayksiköitä noudattamaan kyseistä tarkastusjärjestelmää, on täysin suhteeton.

40.      Kuluttajansuojan osalta Espanjan hallitus muistuttaa, että Espanjassa arvontojen ja onnenpelien järjestäminen on sellaisen sääntelyn alaista toimintaa, jonka tarkoituksena on suojella pelaajien oikeuksia ja etuja takaamalla voimassa olevan lainsäädännön soveltaminen keskeytyksettä. Ehkäisevä toiminta on sen mukaan tiiviisti yhteydessä sovellettavan lainsäädännön noudattamisen valvontaan ja sen tarkoituksena on estää, että olosuhteita, joissa yksityisten yksiköiden hallinnoiman pelitoiminnan harjoittaminen on sallittua, mahdollisesti muutetaan tai niitä manipuloidaan vilpillisesti. Tätä varten on säädetty sääntöjä esimerkiksi hallinnollista toimilupaa koskevasta vaatimuksesta, peliin laitettuja ja voittoina jaettuja summia koskevasta vähimmäisosuudesta, mainonnan valvonnasta sekä toteutetun toiminnan hallinnollisesta valvonnasta.

41.      Kyseisen verovapautuksen laajentaminen koskemaan yksiköitä, jotka eivät kuulu mainittujen pelien järjestämistä säätelevän lainsäädännön alaisuuteen, heikentäisi kuluttajansuojaa. Mainittu verovapautus on Espanjan hallituksen mukaan näin ollen perusteltu Espanjan viranomaisten sopivaksi katsoman kuluttajansuojan takaamiseksi, ja tämä on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössään laajasti hyväksymä peruste.

B       Asian arviointi

1.       Onnenpelien alaa koskeva oikeuskäytäntö sekä tämän asian ja asiassa Lindman annetun tuomion välinen yhteys

42.      Aivan aluksi, ennen kuin aloitan EY 49 artiklan ja ETA-sopimuksen 36 artiklan väitetyn rikkomisen arvioimisen, muistutan mieliin onnenpelien alaa sekä välitöntä verotusta koskevan oikeuskäytännön.

43.      Viimeksi mainitun osalta on muistettava, että yhteisöjen tuomioistuimen(12) mukaan siitä huolimatta, että välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on käytettävä tätä toimivaltaansa yhteisön oikeutta noudattaen ja pidättäydyttävä kaikenlaisesta kansalaisuuteen perustavasta syrjinnästä.

44.      Toisaalta perustamissopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä sovelletaan, kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo nimenomaisesti todennut arvontojen järjestämisen tapauksessa, toimintaan, joka muodostuu vastikkeellisesta osallistumisesta rahapeliin, jos ainakin yksi palvelujen tarjoajista on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelua tarjotaan.(13)

45.      Tästä seuraa, ettei ole epäilystä siitä, että Espanjassa asuville tarkoitettu, toisessa jäsenvaltiossa järjestettyjen arvonta- ja rahapelipalvelujen tarjonta kuuluu EY 49 artiklan soveltamisalaan, jos ainakin yksi palvelujen tarjoajista on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin Espanjan kuningaskuntaan. On siis syytä tarkastella tässä asiassa kyseessä olevaa Espanjan lainsäädäntöä palvelujen tarjoamisen vapauden näkökulmasta.

46.      Edellä mainitussa asiassa Lindman yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavana jo oli onnenpelejä koskevan verolainsäädännön yhteensopivuus perusvapauksien kanssa ja erityisesti palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa. Mielestäni on siis tarpeen tarkastella esillä olevan asian ja asiassa Lindman annetun tuomion asiayhteyksien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja, jotta voidaan määritellä kyseessä olevassa kanteessa esille tullut uusi problematiikka.

47.      Asiassa Lindman oli kyse suomalaisesta lainsäädännöstä, jonka mukaan voittoja, jotka olivat peräisin arpajaisista, joille ei ollut Suomessa annettu lupaa, pidettiin veronalaisina tuloina, kun taas tässä jäsenvaltiossa toimeenpannuista arpajaisista saadut voitot eivät olleet veronalaista tuloa. Koska kyseessä olleen lainsäädännön mukaan verottamatta jättäminen koski ainoastaan Suomessa järjestettäviä onnenpelejä, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ulkomaisia arpajaisia kohdeltiin verotuksessa eri tavalla kuin suomalaisia arpajaisia ja että ne olivat epäedullisemmassa asemassa kuin suomalaiset arpajaiset, mikä oli ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa.(14)

48.      Tässä asiassa ulkomaisten järjestäjien erilainen kohtelu ei ole yhtä selvää ja ilmeistä kuin asiassa Lindman, koska verovapautus koskee yksinomaan tiettyjen espanjalaisten julkisten yksiköiden ja tiettyjen espanjalaisten voittoa tavoittelemattomien elinten arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saatuja voittoja eikä kaikkia Espanjassa järjestettyjen tai Espanjaan sijoittautuneiden yksiköiden järjestämien arvontojen ja onnenpelien voittoja.

49.      Kyseisen verovapautuksen soveltamisalaa ei ole myöskään määritelty suoraan objektiivisilla perusteilla toisin kuin asiassa Lindman, jossa kaikkia ulkomaisia arvontoja kohdeltiin verotuksessa eri tavalla kuin Suomessa järjestettyjä onnenpelejä, jolloin syrjivää lainsäädäntöä sovellettiin yhden ainoan objektiivisen kriteerin perusteella: palvelun alkuperä.

50.      Esillä olevan asian ja asiassa Lindman annetussa tuomiossa kyseessä olleen tilanteen välillä on nämä kaksi eroa eli se, että verovapautusta ei sovelleta kaikkiin espanjalaisiin pelien järjestäjiin, sekä se, että ensi näkemältä syrjintä, jonka komissio väittää Espanjan lainsäädännöstä aiheutuvan, ei perustu objektiiviseen kriteeriin.

51.      Komissio väittää kanteessaan, että Espanjan lainsäädännössä syrjitään ulkomaisia pelien järjestäjiä ja että tällainen syrjintä on vastoin EY 49 artiklassa ja ETA-sopimuksen 36 artiklassa taattua palvelujen tarjoamisen vapautta.

52.      Tästä seuraa, että on syytä tarkastella, sisältyykö Espanjan lainsäädäntöön syrjintää tai onko sillä syrjiviä vaikutuksia.

2.       Syrjintä

53.      Ensiksi on muistettava, että EY 49 artiklan ensimmäisessä kohdassa kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä.

54.      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että palvelujen tarjoamisen vapaus merkitsee ensisijaisesti kaiken sellaisen syrjinnän poistamista, jonka kohteeksi palvelujen tarjoaja joutuu kansalaisuutensa perusteella tai sen vuoksi, että hän on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelu on tarkoitus suorittaa.(15)

55.      Yleisesti ottaen on myönnettävä, että kaikesta verovapautuksesta seuraa erilainen kohtelu niihin nähden, jotka eivät ole vapautuksen kohteena. Esillä olevassa asiassa ei ole myöskään kiistetty sitä, että kyseessä olevassa Espanjan lainsäädännössä kohdellaan suotuisammin tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltujen yksiköiden järjestämien vedonlyöntien voittoja kuin muiden kansallisten yksiköiden sekä kaikkien ulkomaisten yksiköiden järjestämien vedonlyöntien voittoja riippumatta näiden yksiköiden ominaispiirteistä.

56.      Seuraavaksi on syytä tutkia, onko Espanjan lainsäädäntöön kiistattomasti sisältyvä erilainen kohtelu syrjivää sellaisten pelien järjestäjien vahingoksi, joiden kotipaikka on ulkomailla.

57.      Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate, josta kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto on ainoastaan yksi ilmentymä, on yksi yhteisön oikeuden perusperiaatteista. Tämän periaatteen mukaan samanlaisia tilanteita ei saa kohdella eri tavoin, ellei erilainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltavissa.(16)

58.      Sen arvioimiseksi, voidaanko Espanjan lainsäädäntöä pitää syrjivänä, on määriteltävä, mitkä espanjalaiset ja ulkomaiset yksiköt ovat käsiteltävänä olevassa asiassa keskenään vertailukelpoisessa tilanteessa.

59.      On todettava, että kaikki pelien järjestäjät, jotka kuuluvat käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevassa lainsäädännössä säädetyn verovapauden piiriin, ovat sijoittautuneet Espanjaan ja lisäksi ne ovat julkisia yksikköjä tai voittoa tavoittelemattomia elimiä, jotka harjoittavat luonteeltaan sosiaalista toimintaa.

60.      Siltä osin kuin kyse on siitä Espanjan hallituksen perustelusta, jonka mukaan Espanjan kyseisessä lainsäädännössä verovapauden soveltamisalaa ei määritellä tiettyjen ominaisuuksien perusteella, eikä ulkomailla asuviin yksiköihin, jotka ovat ominaisuuksiltaan vastaavia kuin kyseisessä säännöksessä luetellut yksiköt, siis kohdistu mitään syrjintää, on tärkeää korostaa, että Espanjan hallitus on vastineessaan monta kertaa kiistänyt tämän väittämän. Se on vahvistanut, että ”kyse on verovapautuksista, jotka on vahvistettu ottamalla huomioon järjestäjien ominaispiirteet”, ja ”kaikki järjestäjät harjoittavat voittoa tavoittelematonta sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa”. Se toteaa jopa, että ”muiden, vastaavia tuotteita tarjoavien arvontojen järjestäjien erilainen kohtelu johtuu vain siitä, että näillä viimeksi mainituilla (riippumatta siitä, ovatko ne espanjalaisia vai ulkomaisia) ei ole näitä erityisominaisuuksia”. Lopuksi Espanjan hallitus korostaa, että ”syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että Espanjan lainsäätäjä on myöntänyt tämän verovapauden, ovat luonteeltaan sosiaalisia, ja kyseessä ovat voittoa tavoittelemattomat yksiköt”.

61.      On siis todettava, että vaikka kyseisessä Espanjan lainsäädännössä ei säädetä nimenomaisesti yhdestäkään, verosta vapautettujen voittoja jakavien yksiköiden määrittelyyn liittyvästä objektiivisesta kriteeristä, nämä elimet olisi voitu määritellä joidenkin kriteerien avulla, esimerkiksi siten, että niiden on oltava sosiaalista toimintaa harjoittavia voittoa tavoittelemattomia julkisia yksiköitä ja elimiä.

62.      Tältä osin on muistettava, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Persche antamassaan tuomiossa, että vaikka jäsenvaltio voi päättää myöntää veroetuja vain laitoksille, jotka tavoittelevat määrättyjä yleishyödyllisiä päämääriä, jäsenvaltio ei kuitenkaan voi varata tällaisia etuja ainoastaan sen alueelle sijoittautuneille laitoksille, jotka siis voivat toiminnallaan vapauttaa sen tietyistä sille kuuluvista velvollisuuksista.(17)

63.      Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi, että jos jäsenvaltioon sijoittautunut laitos, joka tavoittelee samoja yleishyödyllisiä päämääriä ja jonka on toisessa jäsenvaltiossa tunnustettu tavoittelevan näitä päämääriä, täyttää tässä toisessa jäsenvaltiossa veroedun saamiseksi asetetut edellytykset, se on viimeksi mainitun jäsenvaltion näiden etujen saamisen suhteen tilanteessa, joka on rinnastettavissa niiden yleishyödyllisiksi tunnustettujen laitosten tilanteeseen, jotka ovat sijoittautuneet viimeksi mainittuun jäsenvaltioon. (18)

64.      Vaikka asia Persche koskee jäsenvaltion asukkaan toisessa jäsenvaltiossa yleishyödylliseksi tunnustetulle laitokselle antamien lahjoitusten arvon verovähennyskelpoisuutta – eikä onnenpelien voittojen verovapautta – asiassa Persche annetussa tuomiossa vahvistettua periaatetta voidaan kuitenkin soveltaa analogisesti nyt esillä olevaan asiaan.

65.      Voittoa tavoittelematonta sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa harjoittavat julkiset elimet ja yksiköt, joita komission kanne koskee, tavoittelevat, samoin kuin yleishyödylliseksi tunnustettu laitos asiassa Persche, yleishyödyllisiä päämääriä ja voivat samoin toiminnallaan vapauttaa jäsenvaltion tietyistä sille kuuluvista velvollisuuksista. Sekä asiassa Persche kyseessä ollut lahjoitusten arvon vähennyskelpoisuus että tämän asian kohteena oleva voittojen verovapautus ovat tuloverotuksessa sovellettavia toimenpiteitä, joilla annetaan veroetu kyseisten lahjoitusten ja voittojen saajille.

66.      Näin ollen on todettava, että LAE:n, itsehallintoalueiden elinten ja yksiköiden, Espanjan Punaisen Ristin ja ONCE:n tilanne on rinnastettavissa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden, voittoa tavoittelemattomien, luonteeltaan sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa harjoittavien ja samoja päämääriä tavoittelevien julkisten elinten ja yksiköiden tilanteeseen.

67.      Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 55 kohdassa olen jo korostanut, kyseisessä Espanjan lainsäädännössä kohdellaan tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltujen yksiköiden järjestämistä vedonlyönneistä saatuja voittoja suotuisammin kuin muiden kansallisten yksiköiden sekä kaikkien ulkomaisten yksiköiden järjestämistä vedonlyönneistä saatuja voittoja. Tästä seuraa, että julkiset elimet ja yksiköt, jotka harjoittavat voittoa tavoittelematonta toimintaa, jotka ovat sijoittautuneet johonkin toiseen jäsenvaltioon ja jotka tavoittelevat samoja päämääriä kuin ne espanjalaiset yksiköt, joita tämä verovapaus koskee, ovat näitä viimeksi mainittuja epäedullisemmassa asemassa.

68.      Kun otetaan huomio se seikka, jota ei myöskään ole kiistetty, että kaikki kyseisen verovapautuksen kohteena olevat elimet ovat sijoittautuneet Espanjaan, katson, että käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevat verosäännökset merkitsevät kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää sellaisten julkisten elinten ja yksiköiden vahingoksi, jotka harjoittavat voittoa tavoittelematonta, luonteeltaan sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon ja jotka tavoittelevat samoja päämääriä kuin espanjalaiset yksiköt, joihin kyseistä toimenpidettä sovelletaan.

69.      On kuitenkin korostettava, että tämä syrjintä ei koske kaikkia toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita pelien järjestäjiä. Kuten Espanjan hallitus tuo esiin, jos tuloverolain 7 §:n ñ kohdasta ei muuta johdu, maassa asuvien yksiköiden järjestämien kaikenlaisten pelien voitoista peritään sama vero kuin ulkomailla asuvien järjestämien pelien voitoista. Tästä seuraa, että sellaisiin ulkomaisiin yksityisiin voittoa tavoitteleviin tai luonteeltaan sosiaalista toimintaa harjoittaviin yksiköihin, jotka kuitenkin tavoittelevat erilaisia päämääriä kuin ne espanjalaiset yksiköt, joita verovapautus koskee, kohdellaan verotuksessa samoin kuin kaikkia espanjalaisia elimiä, joita kyseinen säännös ei koske.

70.      Ei kuitenkaan voida jättää huomiotta, että kanteen vaatimusosassa Espanjan kuningaskuntaa moititaan siitä, että se kohtelee lainsäädännössään eri tavoin Espanjassa järjestetyistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saatuja voittoja, jotka on vapautettu tuloverosta, ja Espanjan ulkopuolella järjestetyistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saatuja voittoja.(19) Siten komissio moittii Espanjan hallitusta siitä, että sen lainsäädännöllä syrjitään laajemmin kaikkia Espanjan ulkopuolelle sijoittautuneita onnenpelien järjestäjiä. Ehdotan siis, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa syrjinnän vain osittaisena niin, että syrjintää ilmenee yhtäältä tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltujen yksiköiden ja toisaalta sellaisten voittoa tavoittelemattomien, luonteeltaan sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa harjoittavien julkisten elinten ja yksiköiden, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon ja jotka tavoittelevat samoja päämääriä kuin kyseiset espanjalaiset yksiköt, välillä, ja hylkää kanteen muilta osin perusteettomana.

71.      Vaikka syrjivä verovapautus koskee vain muutamaa espanjalaista yksikköä, sen taloudelliset vaikutukset ovat huomattavat. Kuten komissio korostaa, Espanjan sisäministeriön julkaisemasta vuoden 2006 vuosikertomuksesta, joka koskee pelitoimintaa Espanjassa, ilmenee, että hallinnointityypin mukaisen prosentuaalisen jaottelun mukaan 40,8 prosenttia peleistä (pelattujen summien perusteella) ovat olleet LAE:n (33,4 prosenttia) ja ONCE:n (7,4 prosenttia) järjestämiä sillä seurauksella, että tämä verovapautus koskee yli 40:tä prosenttia Espanjan onnenpelimarkkinoista.

72.      Tämän seurauksen merkittävyyttä lisää se, ettei Espanjan hallitus ole osoittanut vääräksi komission väitettä – joka lisäksi saa tukea vuoden 2006 pelitoimintaa Espanjassa koskevasta vuosikertomuksesta – jonka mukaan Espanjan lainsäädännössä on vapautettu tuloverosta lähes kaikki voitot, jotka ovat peräisin Espanjaan sijoittautuneiden vedonlyöntien järjestäjien tarjoamien palvelujen erityisalalta, eli sellaisten pelien järjestämisen osalta, joiden voitot saadaan myöhemmin ja joissa pelaaja vain ostaa peliosuuden tai pelikupongin. Espanjan hallitus vetoaa ainoastaan siihen, että joitakin pelejä, joiden tulos saadaan heti, järjestävät myös verosta vapautettuja voittoja jakavat yksiköt, eikä väitteessä suljeta pois sitä, että suurin osa peleistä, joiden voitot saadaan myöhemmin, ovat verovapautuksen kohteena olevien yksiköiden järjestämiä. Lisäksi on mainittava, että tällaisia pelejä tarjotaan todennäköisimmin rajojen yli, koska niitä varten ei tarvita infrastruktuuria muissa maissa, sillä niitä voidaan tarjota mistä tahansa toisesta jäsenvaltiosta.

73.      Syrjivän verovapautuksen tämä taloudellinen seuraus huomioon ottaen on syytä hylätä Espanjan hallituksen väite, jonka mukaan Espanjan Punaisen Ristin ja Ranskan Punaisen Ristin tilanteet eivät ole rinnastettavissa toisiinsa, koska tällä jälkimmäisellä a) ei ole Espanjassa mitään vastaavaa myyntipisteverkostoa b) eikä se ole koskaan hakenut Espanjassa lupaa onnenpelien järjestämiselle. Ensimmäisen väitteen osalta sen lisäksi, että nämä kaksi järjestöä eittämättä tavoittelevat samoja päämääriä ja niillä on samat ominaisuudet – mikä tekee niiden tilanteista paitsi vertailukelpoiset myös samankaltaiset –, on muistettava edellisessä kohdassa esiin tuotu seikka siitä, että suurin osa peleistä, joita kyseessä oleva verovapautus koskee, ovat pelejä, jotka eivät tarvitse mitään jakelujärjestelmää.

74.      Toisen väitteen osalta katson, että kyseessä olevan syrjinnän toteamisen kannalta ei ole tarpeen, että ulkomailla asuva yksikkö jättää lupahakemuksen. Tämä Espanjan hallituksen väite on siis mielestäni merkityksetön.

75.      Lopuksi sen Espanjan hallituksen väitteen osalta, jonka mukaan sellaisen espanjalaisen verovelvollisen tilanne, joka saa kyseisten yksiköiden järjestämien pelien voittojen verovapautuksen, ei ole vertailukelpoinen sellaisen toisen jäsenvaltion verovelvollisen, jossa voitoista peritään veroa, tilanteen kanssa, on muistettava, että tuloverolaki koskee ainoastaan espanjalaisia verovelvollisia ja että syrjintä ei kohdistu muiden jäsenvaltioiden verovelvollisiin vaan sellaisiin muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin pelien järjestäjiin, jotka haluavat laajentaa toimintaansa Espanjan alueelle. Myös tämä Espanjan hallituksen väite on siksi mielestäni merkityksetön.

76.      Jos katsotaan, että kyseinen Espanjan lainsäädäntö on EY 49 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja ETA-sopimuksen 36 artiklassa tarkoitetulla tavalla syrjivää, se muodostaa sellaisenaan perustamissopimuksessa tarkoitetun palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksen ja on näin ollen lähtökohtaisesti yhteisön oikeuden vastainen.

3.       Oikeuttamisperusteet

77.      Palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset voivat kuitenkin olla sallittuja EY 45 ja EY 46 artiklassa nimenomaisesti määrättyinä poikkeustoimenpiteinä tai oikeutettuja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti yleistä etua koskevista pakottavista syistä.(20)

78.      Silloin, kun on ollut kyse yhtäältä syrjivistä palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksista, yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut, että tällaiset toimet ovat oikeutettuja ainoastaan EY 45 artiklassa tai EY 46 artiklassa nimenomaisesti määrätyillä perusteilla, eli silloin, kun niihin liittyy, edes tilapäisesti, julkisen vallan käyttöä tai yleistä järjestystä, yleistä turvallisuutta ja kansanterveyttä koskevia syitä.(21)

79.      Toisaalta erotuksetta sovellettavista toimenpiteistä aiheutuvien rajoitusten osalta yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt, että siltä osin kuin niitä sovelletaan erotuksetta jäsenvaltiossa asuviin toimijoihin ja toisessa jäsenvaltiossa asuviin toimijoihin, ne voivat olla perusteltuja yleistä etua koskevista kuluttajansuojan ja yhteiskuntajärjestyksen suojaamisen kaltaisista pakottavista syistä, jos niillä voidaan saavuttaa niillä tavoiteltu päämäärä ja jos niillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen saavuttamiseksi.(22)

80.      Onnenpelien alalla yhteisöjen tuomioistuin ei vielä ole hyväksynyt ehdottomasti kahdessa edellisessä kohdassa kuvattua erottelua.(23) Vaikka edellä mainituissa asioissa Läärä ym. ja Zenatti oli kyse erotuksetta sovellettavista lainsäädännöistä, joita voitiin perustella yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, yhteisöjen tuomioistuin viittasi samoin EY 46 artiklan mukaisiin oikeuttamisperusteisiin tutkimatta asiaa erikseen tämän säännöksen valossa.(24) Edellä mainitussa asiassa Gambelli antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kyseiset toimenpiteet rajoittivat palvelujen tarjoamisen vapautta, mutta jätti kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi määritellä, oliko kyse syrjivästä lainsäädännöstä.(25) Edellä mainitussa asiassa Lindman antamassaan tuomiossa, jossa oli kyseessä syrjivä lainsäädäntö, yhteisöjen tuomioistuin ei tutkinut oikeuttamisperusteita, joihin oli vedottu, vaan antoi ratkaisunsa vain viitaten siihen, että jäsenvaltio ei ollut esittänyt rajoittavan toimenpiteen tarkoituksenmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevaa analyysiä.(26)

81.      On nimittäin vaikeata vahvistaa selkeitä erotteluperusteita syrjivien toimenpiteiden ja erotuksetta sovellettavien toimenpiteiden sellaisille oikeuttamisperusteille, joihin voidaan vedota tällä alalla, jolla peleihin ja vedonlyöntiin liittyvien moraalisten, uskonnollisten tai kulttuuristen erityispiirteiden sekä yksilön ja yhteiskunnan kannalta moraalisesti ja taloudellisesti vahingollisten seurausten vuoksi on perusteltua, että kansallisilla viranomaisilla on riittävästi harkintavaltaa päättää vaatimuksista, jotka voivat johtaa eri oikeuttamisperusteiden soveltamiseen.(27)

82.      Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että Espanjan hallituksen ja komission esittämät perustelut heijastavat edellisessä kohdassa kuvattua tilannetta. Vastatakseen komission kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskevaan väitteeseen Espanjan hallitus vetoaa oikeuttamisperusteisiin, joilla lähtökohtaisesti voidaan perustella erotuksetta sovellettavia toimenpiteitä eikä syrjiviä toimenpiteitä. Se vetoaa yhteiskuntajärjestystä koskeviin perusteisiin, rahanpesun estämistä ja veropetosten torjuntaa koskeviin syihin sekä kuluttajansuojan tavoitteisiin.

83.      Näin ollen näiden argumenttien arvioimiseksi asiakysymyksen osalta pitäydyn siinä erottelun logiikassa, jonka, kuten edellä 78 ja 79 kohdassa on todettu, yhteisöjen tuomioistuin on yleensä tehnyt syrjivien toimenpiteiden ja erotuksetta sovellettavien toimenpiteiden oikeuttamisperusteiden välillä, ja tarkastelen näitä oikeuttamisperusteiden kolmea ryhmää – jotka Espanjan kuningaskunta on johtanut yleistä etua koskevista pakottavista syistä – tarkastaen niiden perustana olevien seikkojen sopivuuden tulla otetuiksi huomioon EY 46 artiklassa määrättyjen poikkeusten näkökulmasta. Jos nimittäin katsotaan, että kyseessä on kansalaisuuteen perustuva syrjintä, Espanjan hallituksen esittämät oikeuttamisperusteet on otettava huomioon vain siltä osin kuin ne ovat konkreettiselta sisällöltään sellaisia, että niillä voidaan katsoa olevan sellaisille oikeuttamisperusteille tunnusomaisia piirteitä, joihin voidaan vedota syrjinnän tapauksessa.

a)       Kansanterveyden suojeluun liitettävissä olevat perustelut

84.      Ensiksi on pantava merkille, että osa Espanjan hallituksen esittämistä perusteluista, jotka koskevat yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseen liittyviä syitä, voidaan liittää EY 46 artiklassa määrättyyn kansanterveyden suojelun perusteeseen. Espanjan hallituksen mukaan kyseisen lainsäädännön pitäisi hillitä pelaamista yleisesti vahvistamalla tämän tyyppisten tulojen verottamisen periaate, ja kyseisellä verovapautuksella pyritään kanavoimaan pelialalla olemassa oleva kysyntä tiettyihin pelimuotoihin, joille on tyypillistä, että niissä edellytetään pieniä pelisummia, joista ei helposti aiheudu addiktiota tai peliriippuvuutta.

85.      Sen väitteen osalta, joka koskee tavoitetta hillitä osallistumista onnenpeleihin, ei ole epäilystä siitä, että onnenpelien kiehtovuus liittyy paljolti mahdollisesti saatavan voiton suuruuteen. Onnenpelien voittojen verotuksella voidaan vähentää tämän tyyppisiin peleihin osallistumisen kiehtovuutta pienentämällä voittojen nettosummia. Komission kanne ei kuitenkaan kohdistu näistä onnenpeleistä saatavien voittojen verotukseen sinänsä, vaan tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltujen espanjalaisten yksiköiden järjestämien pelien voittojen verovapautuksen väitettyyn syrjivään luonteeseen. Tämä voittojen verovapautus paremminkin kannustaa kuluttajia osallistumaan näihin arvontoihin, peleihin ja vedonlyönteihin tekemällä niistä kiehtovampia verrattuna niihin onnenpeleihin, jotka ovat sellaisten yksiköiden järjestämiä, joiden jakamista voitosta peritään vero. Näin ollen kyseinen verovapautus ei ole luonteeltaan sellainen, että sillä taattaisiin tavoite hillitä onnenpeleihin osallistumista.

86.      Väitteestä, joka koskee tavoitetta pelihalun kanavoimisesta tiettyihin pelimuotoihin peliriippuvuuden ehkäisemiseksi, on todettava, että huolimatta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jossa edellytetään rajoittavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden osoittavien analyysien esittämistä,(28) Espanjan hallitus ei ole toimittanut mitään tilastollisia tai muita todisteita, joista voitaisiin päätellä, että yhtäältä vain yksiköt, jotka saavat verovapautuksen, järjestävät sellaisia pelejä, joille on tyypillistä, että niissä käytetään ainoastaan pieniä pelisummia, ja että toisaalta ne järjestävät ainoastaan tämän kaltaisia onnenpelejä. Ei ole kiistetty myöskään sitä, että kyseisessä lainsäädännössä verovapautuksen myöntämiseksi ei ota huomioon pelitypologiaa, vaan se perustuu pelien järjestäjien ominaisuuksiin ja niiden tavoittelemiin päämääriin, ja siksi on vaikeata ymmärtää, miten tällä säännöllä voitaisiin kanavoida pelihaluja sellaisiin peleihin, joissa vaadittavat pelisummat ovat pieniä. Mielestäni kyseinen verovapautus ei ole sen kaltainen, että sillä voitaisiin taata tällaisen tavoitteen toteutuminen.

87.      Sen Espanjan hallituksen väitteen osalta, jonka mukaan yksiköiden, joiden pelejä kyseinen verovapautus koskee, saamilla tuloilla rahoitetaan infrastruktuureja ja yleishyödyllisiä hankkeita, on muistettava, että taloudelliset syyt eivät kuulu EY 46 artiklan syihin eivätkä sellaisiin yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin, jotka voisivat oikeuttaa perustamissopimuksessa taatun palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamisen.(29)

88.      Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut edellä mainituissa asioissa Zenatti ja Gambelli ym. antamissaan tuomioissa, vaikka ei ole merkityksetöntä, että arvonnat ja muut rahapelit osallistuvat merkittävällä tavalla voittoa tavoittelemattoman tai yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseen, tätä perustetta itsessään ei voida pitää palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten objektiivisena oikeuttamisperusteena.(30) Näin ollen kyseistä Espanjan lainsäädäntöä ei voida perustella tiettyjen yleishyödyllisten tavoitteiden rahoituksen takaamisella.

89.      Lopuksi on syytä tarkastella kahta Espanjan hallituksen tekemää huomautusta sen vedotessa oikeuttamiseen yhteiskuntajärjestyksen perusteella. Yhtäältä Espanjan hallitus tuo esiin mahdollisuuden käyttää käsiteltävänä olevan asian rajoitusten arvioinnissa yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainituissa asioissa Schindler, Läärä ym. ja Zenatti antamissaan tuomioissa esittämää tämän oikeuttamisperusteen soveltamista koskevaa päättelyä, koska kyseinen lainsäädäntö on samankaltainen kuin yhteisöjen tuomioistuimen näiden asioiden yhteydessä tarkastelema lainsäädäntö. Toisaalta Espanjan hallitus vetoaa siihen, että kyseisellä verotuksella on vain välillinen ja vähemmän rajoittava vaikutus kuin kolmessa edellä mainitussa asiassa kyseessä olleella onnenpelitoiminnan rajoittamisella.

90.      Tältä osin on muistettava, että edellä mainituissa asioissa Schindler ja Zenatti antamissaan tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että kansallisilla viranomaisilla on riittävästi harkintavaltaa päättää kuluttajia ja yhteiskunnallista järjestystä koskevasta suojasta, ja näissä asioissa annettujen tuomioiden mukaan niille kuuluu paitsi sen arvioiminen, onko onnenpelitoiminnan rajoittaminen tarpeen, myös sen arvioiminen, onko tällainen toiminta kiellettävä kokonaan, kunhan tällaiset rajoitukset eivät ole syrjiviä.(31)

91.      Kuten edellä mainituissa asioissa Zenatti ja Gambelli ym. sekä asiassa Placanica ym. annetuista tuomioista ilmenee, rajoituksilla on joka tapauksessa pyrittävä vähentämään pelimahdollisuuksia.(32) Lisäksi, kuten yhteisöjen tuomioistuin on erityisesti todennut asiassa Gambelli ym. antamassaan tuomiossa, sikäli kuin jäsenvaltioiden viranomaiset houkuttelevat ja rohkaisevat kuluttajia osallistumaan arpajaisiin, uhkapeleihin tai vedonlyöntiin, nämä viranomaiset eivät voi vedota rajoittavien toimenpiteiden perustelemiseksi siihen, että pelimahdollisuuksia on vähennettävä yhteiskuntajärjestyksen vuoksi.(33)

92.      Vaikka käsiteltävänä olevassa asiassa onnenpeleistä peräisin olevien voittojen verotus on vähemmän rajoittava toimenpide kuin pelien järjestäjien määrän rajoittaminen tai onnenpelitoiminnan rajoittaminen, kyseistä Espanjan verovapautusta ei voida perustella yhteiskuntajärjestyksen suojaamisen tarpeella, koska tämä verotuksellinen toimenpide, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohdassa olen jo todennut, on luonteeltaan kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää. Kyseinen verovapautus ei nimittäin ole, toisin kuin edellä mainitussa asioissa Schindler, Läärä ym. ja Zenatti kyseessä olleet kansalliset säännökset, erotuksetta sovellettavaa lainsäädäntöä, joka siis voisi olla oikeutettua yleistä etua koskevista pakottavista syistä. Kyseessä on sitä vastoin syrjivä toimenpide, joka voi olla oikeutettu ainoastaan EY 46 artiklassa mainittujen syiden perusteella. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen päättely edellä mainituissa tuomioissa ei sovellu noudatettavaksi siltä osin kuin kyse on yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseen liittyvästä oikeuttamisperusteesta.

93.      Joka tapauksessa edellä mainituissa asioissa Zenatti, Gambelli ym. ja Placanica ym. annetuissa tuomioissa yhteiskuntajärjestyksen oikeuttamisperusteelle asetettujen kriteerien osalta on todettava, että kyseisellä verovapautuksella ei pyritä tosiasiallisesti vähentämään pelimahdollisuuksia, vaan sillä päinvastoin kannustetaan osallistumaan sellaisiin onnenpeleihin, joiden voitot ovat tuloverosta vapaita.

94.      Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kyseinen Espanjan lainsäädäntö ei ole sen kaltainen, että sillä voitaisiin taata EY 46 artiklassa määrätyn kansanterveyden suojelun tavoitteen toteutuminen.

b)       Yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseen liitettävissä olevat perustelut

95.      Rahanpesun ja veropetosten torjuntaa koskevan tavoitteen, joka voidaan liittää EY 46 artiklassa määrättyyn yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseen, osalta on mielestäni vaikeata käsittää Espanjan hallituksen toimittamien tietojen perusteella, miten tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltujen espanjalaisten yksiköiden järjestämien pelien voittojen verovapautus soveltuisi tai olisi tarpeen näiden tavoitteiden toteutumiseksi. Mielestäni ei vaikuta ilmeiseltä, että verovapautuksella voitaisiin estää tällaisia tekoja eikä tämä toimenpide mielestäni yksinään vaikuta mitenkään rahanpesun tai veropetosten torjumiseen.

96.      Samalla haluan huomauttaa, että tarkastusjärjestelmä, jonka yhteydessä tarkistetaan voittajaluettelot, voi periaatteessa toimia yhtä hyvin ilman näiden voittojen verovapautusta. Mikään ei nimittäin estä sitä, että Espanjan viranomaiset edelleen velvoittavat samat pelien järjestäjät, jotka saavat tämän verovapautuksen, ilmoittamaan voiton saajien henkilöllisyyttä ja voiton suuruutta koskevat tiedot, vaikka kyseinen verovapautus ei enää olisi voimassa.

97.      Tarkastusjärjestelmän tehokkuudesta on todettava, että tämä tarkastus koskee ainoastaan tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltuja espanjalaisia yksikköjä, eli tämän tarkastuksen piiriin kuuluu vain hieman yli 40 prosenttia (pelattujen summien perusteella) Espanjan onnenpelien markkinoista. Lisäksi Espanjan luonnollisten henkilöiden tuloveroa koskevan asetuksen 69.4 §:n mukaan, josta on lainaus tämän ratkaisuehdotuksen 38 kohdassa, tämä ilmoitusvelvollisuus koskee verovapautuksen saavien yksiköiden järjestämien pelien voittojen osalta vain niitä voittoja, joiden summa on yli 3 000 euroa.

98.      Vaikka myönnettäisiin, että tämä tarkastus on hyödyllinen rahanpesun ja veropetosten torjumiseksi ja että sen mahdollisesta laajentamisesta ulkomaille sijoittautuneisiin pelien järjestäjiin voisi aiheutua vaikeuksia, on vahvoja epäilyjä sen tehokkuudesta ja soveltuvuudesta tämän tavoitteen toteuttamiseen, koska yli puolet Espanjan onnenpelien markkinoista ei kuulu tämän voittajien henkilöllisyyttä ja voittojen suuruutta koskevan ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

99.      Toisaalta haluan kiinnittää huomiota siihen, että tuloverosta vapautettuja voittoja ei tarvitse – tämän verovapautuksen vuoksi ja toisin kuin muista onnenpeleistä saatuja voittoja – ilmoittaa veroilmoituksessa, joka on yleisesti kaikkien espanjalaisten verovelvollisten velvollisuutena. Olen kuitenkin varma, että henkilökohtainen veroilmoitus Espanjan veroviranomaiselle – joka annetaan vuosittain, eli yhtä usein kuin luettelot voittajista – soveltuu aivan yhtä hyvin voittajien henkilöllisyydestä ja voittojen suuruudesta kertovien täsmällisten tietojen toimittamiseen, joten tämä ilmoitusvelvollisuus soveltuu myös rahanpesun ja veropetosten tehokkaaseen torjumiseen. Tässä tapauksessa, koska tämä ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia voittoja ja sitä sovelletaan riippumatta siitä, ovatko nämä voitot peräisin espanjalaisten vai ulkomaisten yksiköiden järjestämistä onnenpeleistä, jäsenvaltioiden veroviranomaisten keskinäisen avun puitteissa, josta on säädetty direktiivissä 77/799, ei ole voittajien henkilöllisyyttä ja voittojen suuruutta koskevien tietojen siirtoon liittyviä ongelmia eikä Espanjan hallituksen esiintuomaa ekstraterritoriaalisuuteen liittyvää problematiikkaa.

100. On siis olemassa muitakin verovalvonnan toimenpiteitä kuin tämän ratkaisuehdotuksen 96 kohdassa esitetty toimenpide, ja ne soveltuvat hyvin rahanpesun ja veropetosten torjuntaan jopa Espanjan ulkopuolelle sijoittautuneiden yksiköiden järjestämien onnenpelien voittojen osalta ilman, että kyseisessä Espanjan lainsäädännössä käyttöön otettu syrjivä verovapautus on tarpeen näiden tavoitteiden toteutumiseksi.

101. Edellä esitetyn perusteella kyseinen verovapautus ei ole mielestäni asianmukaisessa suhteessa EY 46 artiklassa määrättyyn yhteiskuntajärjestyksen suojaamisen päämäärään, joten tällä tavoitteella ei voida perustella kyseistä rajoitusta.

c)       Kuluttajansuojaan liittyvä kolmas perustelujen ryhmä

102. Kolmannen perustelujen ryhmän osalta on todettava, että Espanjan hallituksen esittämät perustelut eivät kahdesta syystä sovellu kyseisen verovapautuksen oikeuttamiseen.

103. Yhtäältä kuluttajansuojaan tukeutuvien oikeuttamisperusteiden yhteydessä esitettyjä perusteluja ei mielestäni voida rinnastaa EY 46 artiklassa määrättyihin syihin. Espanjan hallitus ei ole selittänyt, missä määrin hallinnollisen toimiluvan edellyttäminen, peliin laitettujen ja voittoina jaettujen summien vähimmäisprosenttimäärän määrääminen, valvottu mainonta ja toteutetun toiminnan hallinnollinen valvonta, jotka epäilemättä soveltuvat kuluttajan etujen suojaamiseen, kuuluvat yleisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai kansanterveyden suojelun piiriin.

104. Toisaalta kyseinen verovapautus ja Espanjan hallituksen mainitsemat kuluttajansuojaan liittyvät toimenpiteet eivät mielestäni ole missään tapauksessa suoraan yhteydessä toisiinsa. Vaatimus hallinnollisesta luvasta, peliin laitettuja summia ja voittosummien jakoa koskevat rajoitukset, mainontaan liittyvät säännöt ja toiminnan hallinnollinen valvonta ovat yleisesti sovellettavia niin, että nämä toimenpiteet eivät koske ainoastaan tuloverolain 7 §:n ñ kohdassa lueteltuja yksikköjä vaan kaikkia espanjalaisia ja ulkomaisia yksiköitä, jotka harjoittavat toimintaa arvontojen, pelien ja vedonlyöntien alalla Espanjan kuningaskunnan alueella. Tällaisen suoran yhteyden puuttumisesta kyseisen verovapautuksen ja kuluttajien etujen suojaamiseen tähtäävien hallinnollisten toimenpiteiden välillä seuraa, että tämä verovapautus ei sovellu tämän päämäärän saavuttamiseen.

105. Näin ollen katson, että Espanjan hallituksen kuluttajasuojaan tukeutuvien oikeuttamisperusteiden yhteydessä esittämät perustelut on hylättävä.

106. Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että kyseistä Espanjan lainsäädäntöä ei voida pitää oikeutettuna millään EY 46 artiklassa määrätyllä syyllä.

VI     Oikeudenkäyntikulut

107. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Tämän työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi kuitenkin määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä.

108. Jos kanne hyväksytään vain osittain, kuten ehdotan, eli siltä osin kuin se koskee voittoa tavoittelematonta sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa harjoittaviin julkisiin elimiin ja yksiköihin, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon ja tavoittelevat samoja päämääriä kuin ne espanjalaiset yksiköt, joita kyseinen verovapautus koskee, kohdistuvaa kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, mutta ei siltä osin kuin se koskee väitettyä syrjintää, joka kohdistuu kaikkiin muihin onnenpelien järjestäjiin, jotka ovat sijoittautuneet muualle kuin Espanjaan, mielestäni on kohtuullista määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken. Ehdotan tarkemmin, että Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa kaikista oikeudenkäyntikuluista ja komissio velvoitetaan vastaamaan jäljelle jäävästä kolmasosasta.

VII  Ratkaisuehdotus

109. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

1)      hyväksyy kanteen osittain todeten, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut EY 49 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa verolainsäädännön, jossa myönnetään verovapautus eräiden espanjalaisten julkisten elinten ja espanjalaisten yksiköiden, jotka harjoittavat sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa tavoittelematta voittoa, Espanjan kuningaskunnassa järjestämistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saaduille voitoille ilman, että tämä verovapautus myönnetään sellaisten toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden ja kyseisten espanjalaisten yksiköiden kanssa samoja päämääriä tavoittelevien julkisten elinten ja yksiköiden, jotka harjoittavat sosiaalista toimintaa tai avustustoimintaa tavoittelematta voittoa, järjestämistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saaduille voitoille

2)      hylkää kanteen muilta osin

3)      velvoittaa Espanjan kuningaskunnan korvaamaan kaksi kolmasosaa kaikista oikeudenkäyntikuluista ja Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan jäljelle jäävän kolmasosan.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – EYVL 1994, L 1, s. 3.

3 – Julkaistu Boletín Oficial del Estadossa, 29.11.2006.

4 – Julkaistu Boletín Oficial del Estadossa, 27.11.2007, s. 53323.

5 – Mielestäni on tärkeää huomauttaa, että kanteen vaatimusosan ranskankielisessä versiossa viitataan syrjintää koskevan kysymyksen osalta tietynlaisista (”certains types”) Espanjan kuningaskunnassa järjestetyistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä saatuihin voittoihin, jotka on vapautettu tuloverosta. On korostettava, että ilmaisua ”tietynlaiset” ei ole käytetty kanteen eikä myöskään perustellun lausunnon espanjankielisessä versiossa. Niissä puhutaan päinvastoin ainoastaan ”tietyistä (”certains”) Espanjan kuningaskunnassa järjestetyistä arvonnoista, peleistä ja vedonlyönneistä”. On siis tarpeen tarkentaa, että komissio ei moiti Espanjan kuningaskuntaa tietynlaisiin peleihin rajoittuvasta syrjinnästä. Esillä olevassa asiassa ei komission mukaan ole kyse pelimuotoon liittyvästä syrjinnästä vaan päinvastoin rajoituksesta, jota sovelletaan kaikkiin arvontoihin, peleihin ja vedonlyönteihin niiden lajista riippumatta.

6 – Asia C-42/02, Lindman, tuomio 13.11.2003 (Kok., s. I-13519).

7 – Ks. erityisesti asia C-67/98, Zenatti, tuomio 21.10.1999 (Kok., s. I-7289).

8 – Em. asia Lindman, tuomion 25 kohta.

9 – Ks. asia C-275/92, Schindler, tuomio 24.3.1994 (Kok., s. I-1039) ja asia C-124/97, Läärä ym., tuomio 21.9.1999 (Kok., s. I-6067).

10 – Julkaistu Boletín Oficial del Estadossa, 31.3.2007.

11 – EYVL L 336, s. 15.

12 – Ks. erityisesti asia C-80/94, Wielockx, tuomio 11.8.1995 (Kok., s. I-2493, 16 kohta) ja asia C-360/06, Heinrich Bauer Verlag, tuomio 2.10.2008 (17 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

13 – Ks. em. asia Schindler, tuomion 19 kohta.

14 – Ks. em. asia Lindman, tuomion 21 kohta.

15 – Ks. asia C-288/89, Collectieve Antennevoorziening Gouda, tuomio 25.7.1991 (Kok., s. I-4007, 10 kohta); asia C-17/92, Distribuidores Cinematográficos, 4.5.1993 (Kok., s. I-2239, Kok. Ep. XIV, s. II-57, 13 kohta) ja asia C-490/04, komissio v. Saksa, tuomio 18.7.2007 (Kok., s. I-6095, 83 kohta).

16 – Ks. erityisesti asia 810/79, Überschär, tuomio 8.10.1980 (Kok., s. 2747, 16 kohta); asia C-174/89, Hoche, tuomio 28.6.1990 (Kok., s. I-2681, 25 kohta) ja asia C-418/06 P, Belgia v. komissio, tuomio 24.4.2008 (Kok., s. I-3047, 93 kohta).

17 – Asia C-318/07, Persche, tuomio 27.1.2009 (44 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

18 – Ibidem, 50 kohta.

19 – Kursivointi tässä.

20 – Em. asia Läärä ym., tuomion 30 kohta; em. asia Zenatti, tuomion 28 kohta ja asia C-243/01, Gambelli ym., tuomio 6.11.2003 (Kok., s. I-13031, 60 kohta).

21 – Ks. asia 352/85, Bond van Adverteerders ym., tuomio 26.4.1988 (Kok., s. 2085, 32 ja 33 kohta); asia C-353/89, komissio v. Alankomaat, tuomio, 25.7.1991 (Kok., s. I-4069, 15 kohta) ja asia C-388/01, komissio v. Italia, tuomio 16.1.2003 (Kok., s. I-721, 19 kohta).

22 – Ks. em. asia Schindler, tuomion 54 kohta; em. asia Läärä ym., tuomion 31 kohta ja em. asia Zenatti, tuomion 29 kohta.

23 – Tältä osin on muistettava, että julkisasiamies Jacobs esitti ratkaisuehdotuksessaan, jonka hän antoi palvelujen vapaata tarjoamista koskevassa asiassa Danner, luopumista oikeuttamisperusteiden erottelusta syrjiviin ja erotuksetta sovellettaviin toimenpiteisiin, mutta yhteisöjen tuomioistuin ei noudattanut tätä ehdotusta. Ks. julkisasiamies Jacobsin esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-136/00, Danner, tuomio 3.10.2002 (Kok., s. I-8147, ratkaisuehdotuksen 40 kohta).

24 – Ks. em. asia Läärä ym., tuomion 31 kohta ja em. asia Zenatti, tuomion 29 kohta.

25 – Tuomion 70 ja 71 kohta.

26 – Tuomion 26 kohta.

27 – Ks. em. asia Schindler, tuomion 60 ja 61 kohta; em. asia Zenatti, tuomion 15 kohta ja em. asia Gambelli, tuomion 63 kohta.

28 – Em. asia Lindman, tuomion 25 kohta.

29 – Ks. erityisesti asia C-484/93, Svensson ja Gustavsson, tuomio 14.11.1995 (Kok., s. I-3955, 15 kohta) ja em. asia komissio v. Italia, tuomion 19 ja 22 kohta.

30 – Ks. em. asia Zenatti, tuomion 36 kohta ja em. asia Gambelli ym., tuomion 62 kohta.

31 – Ks. em. asia Schindler, tuomion 61 kohta ja em. asia Zenatti, tuomion 15 kohta.

32 – Ks. em. asia Zenatti, tuomion 36 kohta; em. asia Gambelli ym., tuomion 62 kohta ja yhdistetyt asiat C-338/04, C-359/04 ja C-360/04, Placanica ym., tuomio 6.3.2007 (Kok., s. I-1891, 53 kohta).

33 – Ks. em. asia Gambelli, tuomion 69 kohta.