Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

References to this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

ELEANOR SHARPSTON

21 päivänä heinäkuuta 2011 (1)

Asia C-250/08

Euroopan komissio

vastaan

Belgian kuningaskunta


Ensisijaisen asunnon oston yhteydessä maksettava rekisteröintimaksu – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti – Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset






1.        Tässä asiassa komissio väittää, että Belgian lainsäädännössä, joka koskee rekisteröintimaksun maksamista Flanderin hallintoalueella, syrjitään erityisesti sellaisia jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka pyrkivät käyttämään asuinpaikan muuttamista, sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa koskevia oikeuksiaan. Kyseisen lainsäädännön nojalla Flanderin hallintoalueella – muttei muilla alueilla – sijaitsevan ensisijaisen asunnon oston yhteydessä maksettava rekisteröintimaksu(2) voidaan vähentää maksusta, joka on maksettava seuraavan ensisijaisen asunnon hankinnan yhteydessä samalla alueella.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Asiaa koskevat perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen määräykset

2.        EY 18 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut SEUT 21 artiklan 1 kohta) määrätään seuraavaa:

”Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.”

3.        EY 43 artiklassa (josta on tullut SEUT 49 artikla) määrätään seuraavaa:

”Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Myös kielletään rajoitukset, jotka estävät jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia perustamasta kauppaedustajan liikkeitä, sivuliikkeitä ja tytäryhtiöitä.

Jollei pääomia koskevan luvun määräyksistä muuta johdu, sijoittautumisvapauteen kuuluu oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeus perustaa ja johtaa yrityksiä, erityisesti 48 artiklan [josta on tullut SEUT 54 artikla] toisessa kohdassa tarkoitettuja yhtiöitä, niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia.”

4.        ETA-sopimuksen 31 artiklan 1 kohdassa nämä määräykset laajennetaan koskemaan koko Euroopan talousaluetta.

5.        EY 56 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut SEUT 63 artiklan 1 kohta) määrätään seuraavaa:

”Tämän luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.”

6.        ETA-sopimuksen 40 artiklassa nämä määräykset laajennetaan koskemaan koko Euroopan talousaluetta.

7.        ETA-sopimuksen 6 artiklassa täsmennetään, että ETA-sopimuksen määräyksiä, siltä osin kuin ne ovat sisällöltään samoja kuin vastaavat perustamissopimuksen (tai perustamissopimusta sovellettaessa annettujen säädösten) säännöt, on tulkittava yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, sellaisena kuin kyseinen oikeuskäytäntö oli ETA-sopimuksen allekirjoittamishetkellä.(3) ETA-sopimuksessa ei ole myöhempää oikeuskäytäntöä koskevaa vastaavaa määräystä.(4) Kuitenkin ETA-sopimuksen 105 artiklan mukaisesti perustamissopimuksen kanssa sisällöltään samoja ETA-sopimuksen sääntöjä on tulkittava yhdenmukaisesti.(5) Unionin tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan ETA-sopimusta Euroopan unionin alueen osalta ja EFTAn tuomioistuin siltä osin kuin on kyse sen soveltamisesta EFTA-maissa. Sopimuksessa määrätään tältä osin unionin tuomioistuimen ja EFTAn tuomioistuimen välisestä yhteistyöstä.(6)

8.        ETA-sopimuksen 31 artiklassa esitetyt sijoittautumisvapauden rajoitukset kieltävät säännöt ovat samat kuin SEUT 49 artiklassa määrätyt säännöt.(7) Lisäksi pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä (jotka muistuttavat sanamuodoltaan mutta eivät ole täysin samanlaisia kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen vastaavat määräykset) on vastaavasti tulkittava mahdollisimman pitkälle samalla tavoin.(8)

 Neuvoston direktiivi 88/361/ETY

9.        Neuvoston direktiivin 88/361/ETY(9) liitteen I selityksissä todetaan selvästi, että tässä yhteydessä ”pääomanliikkeisiin” kuuluvat yksityishenkilöiden suorittamat rakennusten ja maan ostot sekä rakennusten rakentaminen henkilökohtaiseen käyttöön.(10) 

 Kansalliset säännökset

10.      Rekisteröinti-, kiinnitys- ja kirjaamomaksuista Flanderin hallintoalueella annetun lain (Wetboek der registratie-, hypotheek- en griffierechten, jäljempänä Wetboek) 44 §:n mukaan kiinteistön omistus- tai käyttöoikeuden vastikkeellisen siirron yhteydessä on maksettava rekisteröintimaksu, jonka suuruus on 10 prosenttia tämän siirron arvosta.(11) Wetboekin 46a §:n mukaan silloin, kun yksi tai useampi luonnollinen henkilö ostaa ensisijaisena asuntona käytettäväksi tarkoitetun asunnon, maksun määräytymisperustetta vähennetään 12 500 eurolla, jos heillä ei ole omistuksessaan muuta asuntoa kyseisenä ajankohtana. Maksun määräytymisperusteen vähennys koskee kaikkia sellaisia ensiasunnon ostajia, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, riippumatta siitä, ovatko he aikaisemmin asuneet Flanderin hallintoalueella.

11.      Wetboekin 61/3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jos luonnollinen henkilö on varsinaisella ostosopimuksella hankkinut asumiseen käytettävän tai tarkoitetun kiinteistön ensisijaiseksi asunnokseen, hänen lakisääteinen osuutensa maksuista, jotka oli – – maksettava hänen ensisijaisena asuntonaan aikaisemmin käyttämänsä asunnon hankinnasta tai rakennusmaan, jolle kyseinen asunto on rakennettu, hankinnasta, vähennetään lakisääteisestä osuudesta, joka hänellä on uudesta hankinnasta maksettavista maksuista, kunhan uudesta hankinnasta on tullut sitova kahdessa vuodessa sen asiakirjan rekisteröintipäivästä, jonka perusteella on vahvistettu maksu, joka lasketaan suhteellisena osuutena joko hänen ensisijaisena asuntonaan aikaisemmin käyttämänsä asunnon varsinaisesta jälleenmyynnistä tai tämän asunnon jaosta, jos luonnollinen henkilö on luovuttanut kaikki oikeutensa.

Tämän pykälän säännösten mukainen vähennys ei koske maksuja, jotka on maksettu Flanderin hallintoalueen ulkopuolella sijaitsevan kiinteistön hankinnasta.

Vähennettävä määrä − − ei missään tapauksessa voi ylittää 12 500:aa euroa.”

12.      Wetboekin 212 bis §:ssä säädetään rekisteröintimaksun palauttamisesta (eikä vähennyksestä) silloin, jos i) aikaisempi asunto myydään kahden vuoden kuluessa seuraavan asunnon hankkimisesta (viiden vuoden kuluessa, kun kyse on maa-alueesta, joka on hankittu asuinrakennuksen rakentamista varten) ja jos ii) ostaja ottaa tämän uuden asunnon ensisijaiseksi asunnokseen kahden vuoden kuluessa sen hankkimisesta (viiden vuoden kuluessa, kun kyse on maa-alueesta, joka on hankittu asuinrakennuksen rakentamista varten). Aikaisemman asunnon tulee sijaita Flanderin hallintoalueella, ja palautettava määrä voi olla enintään 12 500 euroa.

13.      Kutsun jäljempänä Wetboekin 61/3 §:llä ja 212 bis §:llä luotua järjestelmää yhteisesti ”riidanalaiseksi toimeksi”. Nämä säännökset, yhdessä edellä 10 kohdassa mainittujen säännösten ja useiden niihin liittyvien menettelyä koskevien säännösten kanssa, sisällytettiin Wetboekiin 1.2.2002 annetulla asetuksella.(12) Asetusta koskevan esityksen perusteluissa todetaan, että rekisteröintimaksu on usein esteenä sille, että henkilöt voisivat siirtää asuinpaikkansa lähemmäksi työpaikkaansa tai siirtää sitä muuttuneen perhetilanteen vuoksi. Siinä todetaan, että muutoksen tarkoituksena oli ”edistää kaikkien sellaisten kansalaisten liikkuvuutta, jotka tahtovat ostaa uuden, vaatimuksiaan nykyistä asuntoaan paremmin vastaavan ensisijaisen asunnon mistä tahansa (ammattiin tai perheeseen liittyvästä tai muusta) syystä”. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi sallittiin aikaisemman ensisijaisen asunnon (eli kodin) oston yhteydessä maksetun rekisteröintimaksun osittainen vähentäminen enintään 12 500 euroon saakka seuraavan kodin oston yhteydessä maksettavasta maksusta.

 Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

14.      Komissio piti riidanalaista toimea syrjivänä ja siten perustamissopimuksessa kiellettynä ja lähetti Belgian kuningaskunnalle 23.12.2005 virallisen huomautuksen. Belgian hallitus kiisti väitetyn rikkomisen 22.3.2006 antamassaan vastauksessa.

15.      Komissio ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen ja antoi 13.7.2006 perustellun lausunnon. Belgian viranomaiset vahvistivat 13.9.2006 päivätyllä kirjeellään, että he pitivät riidanalaista toimea unionin oikeuden mukaisena ja että se voitiin joka tapauksessa perustella yleiseen etuun liittyvillä syillä.

16.      Komissio piti kiinni kannastaan ja nosti näin ollen tämän kanteen 5.5.2008. Komissio vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut EY 18, EY 43 ja EY 56 artiklan ja ETA-sopimuksen 31 ja 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska Flanderin hallintoalueella otetaan uudeksi ensisijaiseksi asunnoksi tarkoitetun kiinteistön oston yhteydessä veroedun laskemiseksi huomioon aikaisemman ensisijaisen asunnon oston yhteydessä maksettujen rekisteröintimaksujen määrä ainoastaan silloin, kun tämä aikaisempi asunto sijaitsi Flanderin hallintoalueella, muttei silloin, kun se sijaitsi muussa jäsenvaltiossa kuin Belgiassa tai EFTA-valtiossa. Komissio vaatii lisäksi, että Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.      Unkarin hallitus on väliintulijana tukeakseen Belgian vaatimuksia.

18.      Komissio sekä Belgian ja Unkarin hallitukset esittivät huomautuksia 23.9.2010 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.

 Arviointi

 Alustavat huomautukset

19.      Ennen komission kanteen tutkimista on selvitettävä eräitä alustavia seikkoja.

20.      Ensinnäkin Belgian kuningaskunnassa on kolme kieliyhteisöä, kolme hallintoaluetta ja neljä kielialuetta.(13) Kolmella hallintoalueella on tietty lainsäädäntövalta; kuitenkin flaaminkielisen kieliyhteisön ja Flanderin hallintoalueen lainsäädäntövalta on yhdistetty ja sitä käyttää Flanderin hallitus, joka toteutti riidanalaisen toimen. Oikeuskäytännössä on kuitenkin toistuvasti todettu, että jäsenvaltion voidaan katsoa olevan vastuussa silloin, kun alueellinen viranomainen on toiminut unionin oikeuden vastaisesti.(14) 

21.      Toiseksi unionin tuomioistuin on jo tutkinut Belgian rekisteröintimaksun tällaisen maksun maksamista koskeneen sellaisen velvollisuuden yhteydessä, joka perustui kansallisen tuomioistuimen sopimusoikeudellisessa riidassa antamaan määräykseen.(15) Se katsoi tällöin, että kyseistä maksua oli pidettävä välillisenä verona. Tältä osin se kuitenkin pääasiallisesti hyväksyi kansallisen tuomioistuimen määrittelyn.(16) Yleisesti tarkasteltuna välillisen ja välittömän veron ero on seuraava: välillinen vero sisältyy summaan, jonka henkilö maksaa toiselle henkilölle, joka tilittää veron muttei kanna taloudellista rasitusta, kun taas välitön vero kannetaan suoraan tältä henkilöltä, joka kantaa taloudellisen rasituksen.(17) Mielestäni kiinteää omaisuutta koskevista liiketoimista kannettavaa veroa, josta rasituksen kantaa ostaja, jolta vero kannetaan, on siis asianmukaista pitää välittömänä pikemminkin kuin välillisenä verona.

22.      Kolmanneksi riippumatta siitä, onko nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa rekisteröintimaksua pidettävä välittömänä vai välillisenä verona, on selvää, ettei sen osalta ole toteutettu Euroopan unionin yhdenmukaistamistoimenpiteitä ja että se näin ollen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään kuitenkin noudatettava unionin oikeutta.(18)

23.      Neljänneksi komissio väittää, että EY 18, EY 43 ja EY 56 artiklaa (ja kahta jälkimmäistä artiklaa vastaavia ETA-sopimuksen määräyksiä) on rikottu. Belgian hallitus väittää, että EY 56 artiklan 1 kohta on tältä osin ainoa merkityksellinen määräys ja että nyt käsiteltävää asiaa on tarkasteltava yksinomaan sen perusteella.

24.      Tätä asiaa tarkasteltaessa komission lähestymistavassa ilmenee omituinen seikka, kun sitä verrataan kahteen muuhun − asiassa komissio vastaan Kreikka,(19) jossa annettiin tuomio 20.1.2011, ja asiassa komissio vastaan Unkari(20) − samana ajanjaksona nostettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan kanteeseen. Asiassa komissio vastaan Kreikka oli kyse kiinteän omaisuuden luovutusveroa koskevasta vapautuksesta ensiasunnon ostajille, jotka asuivat vakituisesti Kreikassa tai olivat Kreikan kansalaisia. Asiassa komissio vastaan Unkari on kyse toimenpiteestä, jonka perusteella yhden asunnon myynnin ja toisen uuden asunnon oston yhteydessä vero kiinteän omaisuuden luovutuksesta kannetaan ainoastaan näiden kahden asunnon markkina-arvon välisen erotuksen perusteella, jos ne molemmat sijaitsevat Unkarissa.

25.      Näissä asioissa kyseessä olevat riidanalaiset toimet muistuttavat joiltain osin nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa tointa: komissio on väittänyt kaikissa kolmessa, että kyse on syrjinnästä ja perustamissopimuksessa määrättyjen vapauksien rajoituksesta. Komissio väitti kyseisissä asioissa kuitenkin, että EY 18, EY 39 ja EY 43 artiklaa oli rikottu (asiassa komissio v. Kreikka myös, että EY 12 artiklaa oli rikottu),(21) kun taas nyt käsiteltävässä asiassa se väittää, että kyseessä on EY 18, EY 43 ja EY 56 artiklan rikkominen, yhdessä ETA-sopimuksen 31 ja 40 artiklan kanssa, mutta se ei väitä, että EY 12 ja EY 39 artiklaa olisi rikottu.(22)

26.      Vaikka kussakin tapauksessa kyseessä olevat toimenpiteet eroavat joiltakin osin toisistaan, komission lähestymistapa ei vaikuta täysin johdonmukaiselta. On kuitenkin komission tehtävänä päättää, kuinka se muotoilee kanteensa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, ja unionin tuomioistuimen tehtävänä ratkaista, onko kukin yksittäinen väite perusteltu. Belgian hallituksen väitettä ei näin ollen voida hyväksyä.

 Tarkastelun järjestys

27.      On totta, että EY 18 artiklasta, jossa ilmaistaan yleisesti jokaisen unionin kansalaisen oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, on taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi tapahtuvasta sijoittautumisesta erityismääräys EY 43 artiklassa.(23) Kuten lisäksi yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Konle,(24) oikeus hankkia, käyttää ja luovuttaa kiinteää omaisuutta toisessa jäsenvaltiossa täydentää välttämättömällä tavalla sijoittautumisvapautta ja pääomanliikkeisiin kuuluvat ne toimet, joilla ulkomaalaiset tekevät kiinteistösijoituksia toisen jäsenvaltion alueella.(25) Näin ollen unionin tuomioistuin tarkastelee yleensä erityismääräyksiä ennen yleisten määräysten tarkastelua.(26) 

28.      Mielestäni nyt käsiteltävässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa asiassa komission kanne, jonka perusteena on yksityisasunnon ostoa koskeva lainsäädäntö, koskee kuitenkin ensisijaisesti EY 18 artiklassa taattua oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Siltä osin kuin tällainen asunto ostetaan toisesta jäsenvaltiosta siirretyillä varoilla tämän toimen edellytyksenä on EY 56 artiklassa taattu tarvittavien pääomien vapaa liikkuvuus. Lopuksi siltä osin kuin kansalaiset voivat (tai aikovat) harjoittaa taloudellista toimintaa yksityisasunnossaan tai sen läheisyydessä, kyseeseen voi tulla myös EY 43 artiklassa taatun sijoittautumisoikeuden käyttäminen.

29.      On näin ollen järkevää käsitellä komission kannetta ensin EY 18 artiklan perusteella (jolla ei ole vastinetta ETA-sopimuksessa) ja vasta sen jälkeen tarkastella sijoittautumisvapautta (EY 43 artikla, ETA-sopimuksen 31 artiklan 1 kohta) ja pääomien vapaata liikkuvuutta (EY 56 artiklan 1 kohta, ETA-sopimuksen 40 artikla) koskevia väitteitä.

 EY 18 artikla

30.      Unionin kansalaista, joka käyttää EY 18 artiklassa taattua oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, on kohdeltava oikeudellisesti samalla tavalla kuin niiden jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka ovat samassa tilanteessa. Unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallinen lainsäädäntö, jolla tietyt unionin kansalaiset asetetaan huonompaan asemaan pelkästään sen vuoksi, että he ovat käyttäneet vapauttaan liikkua ja oleskella toisessa jäsenvaltiossa, on EY 18 artiklan 1 kohdassa jokaiselle unionin kansalaiselle tunnustettuja vapauksia koskeva rajoitus.(27) 

31.      Asuinpaikkaan perustuva syrjintä on ollut toistuvasti unionin tuomioistuimen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisvapautta koskevien tuomioiden kohteena,(28) ja sitä on pidetty kansalaisuuteen perustuvana välillisenä syrjintänä. Toisin kuin tällaisissa tapauksissa, EY 18 artiklan soveltamiseksi ei kuitenkaan ole tarpeen osoittaa, että asianomainen toimenpide haittaa toisen jäsenvaltion kansalaisia enemmän kuin toimenpiteen toteuttaneen jäsenvaltion kansalaisia – vaan ainoastaan, että se haittaa heitä.(29) 

32.      Kohdellaanko unionin kansalaisia, jotka muuttavat Flanderin hallintoalueelle toisesta jäsenvaltiosta, riidanalaisen toimen nojalla rekisteröintimaksusta myönnettävän vapautuksen osalta samalla tavalla kuin Belgian kansalaisia, jotka asuvat tällä alueella?

33.      Ensiksi on yksilöitävä oikea vertailukohta. Onko vertailtava keskenään Belgian kansalaisia, jotka asuvat Flanderin hallintoalueella, ja kaikkia unionin kansalaisia, jotka saattavat haluta ostaa kodin tältä alueelta (eli onko tehtävä laaja vertailu)?

34.      Ensimmäiseen ryhmään (belgialaiset, jotka asuvat Flanderin hallintoalueella) kuuluisivat Belgian kansalaiset, jotka asuvat Flanderin hallintoalueella ja jotka a) myyvät kotinsa ja ostavat korvaavan asunnon samalta alueelta tai b) eivät omista asuntoa, mutta ostavat sellaisen ensimmäistä kertaa Flanderin hallintoalueelta, tai c) myyvät kotinsa ja ostavat korvaavan asunnon Flanderin hallintoalueen ulkopuolelta (joko muualta Belgiasta tai toisesta jäsenvaltiosta).

35.      Jälkimmäiseen ryhmään (kaikki unionin kansalaiset) kuuluisivat seuraavat alaryhmät: henkilöt, jotka myyvät kotinsa toisessa jäsenvaltiossa ja ostavat korvaavan asunnon Flanderin hallintoalueelta; henkilöt, jotka eivät omista asuntoa toisessa jäsenvaltiossa, mutta ostavat ensimmäistä kertaa asunnon unionin alueella Flanderin hallintoalueelta ja henkilöt, jotka ovat lähteneet Flanderin hallintoalueelta, jossa he omistivat asunnon, muuttaakseen toiseen jäsenvaltioon mutta päättävät myöhemmin palata tälle alueelle ja ostaa sieltä asunnon. Tähän viimeiseen ryhmään sovelletaan erityissääntöjä riidanalaisen toimen nojalla; tarkastelen sitä näin ollen tarkemmin jäljempänä 75–79 kohdassa.

36.      Ovatko nämä kaksi kodinostajien laajaa ryhmää samassa tilanteessa, jotta ne voidaan asianmukaisesti rinnastaa toisiinsa?

37.      Siltä osin kuin kumpaankin ryhmään kuuluu henkilöitä, jotka ostavat kodin unionin alueelta, tähän voidaan vastata myöntävästi.

38.      Jos vertailu tehdään tällä laajalla tavalla, kaikkia, jotka ostavat ensiasunnon Flanderin hallintoalueelta, kohdellaan samalla tavalla riippumatta siitä, muuttavatko he tälle alueelle toisesta jäsenvaltiosta vai muuttavatko he tämän alueen sisällä. Kumpikaan ensiasunnon ostajien ryhmä ei saa vähennystä ensimmäisestä ostosta, vaikka niihin molempiin sovelletaankin rekisteröintimaksun määräytymisperusteen vähennystä.(30) 

39.      On ilmeistä, että henkilöt, jotka tämän jälkeen myyvät asuntonsa Flanderin hallintoalueella muuttaakseen toiseen jäsenvaltioon, eivät saa vähennystä. Tämä johtuu kuitenkin ainoastaan verotuksen alueperiaatteesta. Yhtäältä Flanderin hallintoalueella ei voida kantaa rekisteröintimaksua toisessa jäsenvaltiossa ostetusta kiinteistöstä ja näin ollen vähennystä ei tällöin myönnetä. Toisaalta mikään ei velvoita jäsenvaltioita tarjoamaan tällaisille henkilöille kyseisen vähennyksen kaltaista etua, jonka he olisivat saaneet, jos he olisivat ostaneet seuraavan asuntonsa Flanderin hallintoalueelta.

40.      Lopuksi henkilöitä, jotka myyvät myöhemmin asuntonsa Flanderin hallintoalueella muuttaakseen muualle Belgiassa, kohdellaan samalla tavalla – myöskään he eivät saa vähennystä.

41.      Komissio väittää kuitenkin, että vertailu olisi tehtävä tätä suppeammalla tavalla sellaisten henkilöiden, jotka muuttavat Flanderin hallintoalueelle toisesta jäsenvaltiosta ja myyvät kotinsa ostaakseen (ensimmäisen) ensisijaisen asuntonsa tältä alueelta, ja sellaisten henkilöiden, jotka pysyvät Flanderin hallintoalueella, myyvät kotinsa ja ostavat korvaavan asunnon, välillä. Komissio väittää, ettei tällaisten henkilöiden välillä ole objektiivista eroa. Molemmat siirtävät asuinpaikkansa Euroopan unionin alueella, molemmissa tapauksissa rekisteröintimaksu on maksettava uuden kodin oston yhteydessä, ja molemmissa tapauksissa aikaisempi asunto myydään korvaavan asunnon hankkimiseksi Flanderin hallintoalueelta. Ne henkilöt, joiden aikaisempi koti oli Flanderin hallintoalueella, maksoivat rekisteröintimaksun aikaisemmasta asunnostaan. Ne, jotka muuttavat tälle alueelle toisesta jäsenvaltiosta, ovat maksaneet rekisteröintimaksun tai sitä vastaavan veron aikaisemmassa asuinvaltiossaan. Nämä kaksi tilannetta voidaan näin ollen rinnastaa toisiinsa objektiivisesti. Komissio näyttäisi olennaisilta osin väittävän, että (toisin kuin vastaavat henkilöt, jotka siirtävät asuinpaikkansa Flanderin hallintoalueen sisällä) henkilöt, jotka muuttavat Flanderin hallintoalueelle toisesta jäsenvaltiosta, eivät saa mitään etua (eli vähennystä) tällä alueella siitä (vastaavasta) verosta, jonka he ovat maksaneet siinä jäsenvaltiossa, josta he muuttavat. Näin ollen he ovat verotuksellisesti epäedullisessa asemassa.

42.      Mielestäni kuitenkaan edes näin suppealla tavalla määriteltyjen ryhmien tarkastelun perusteella ei välttämättä voida päätellä, että henkilöt, jotka muuttavat Flanderin hallintoalueelle toisesta jäsenvaltiosta, olisivat samassa asemassa kuin henkilöt, jotka muuttavat tämän alueen sisällä.

43.      Jotta kyseisten henkilöiden voitaisiin katsoa olevan samassa asemassa, heidän olisi täytettävä edellytykset, jotka riidanalaisella toimella on asetettu vähennyksen saamiselle. Nämä edellytykset ovat seuraavat: a) kyseisen henkilön on täytynyt omistaa ja myydä aikaisempi asuntonsa, b) hänen täytyy ostaa Flanderin hallintoalueelta korvaava asunto ja c) kyseisen henkilön on täytynyt maksaa rekisteröintimaksu tai sitä vastaava vero aikaisemman asunnon hankinnan yhteydessä.

44.      Kahden ensimmäisen seikan olemassaolo voidaan osoittaa helposti. Kuitenkaan kolmannen edellytyksen – jonka mukaan kyseisen henkilön on täytynyt maksaa sama tai (Flanderin hallintoalueella maksettua maksua) vastaava vero aikaisemmasta asunnostaan siinä jäsenvaltiossa, josta hän muuttaa – täyttymistä ei voida todeta näin helposti.

45.      Kaikilla jäsenvaltioilla on järjestelmiä, joita kuvataan yleisesti omaisuuden luovutusta koskeviksi veroiksi. Riidanalainen toimi on esimerkki tällaisesta verosta. Kuitenkin jäsenvaltioiden välillä on eroja veron määräytymisperusteen, verokannan, vähennysten saamisen ja vapautusten myöntämisperusteiden osalta, koska tällaisia veroja ei ole Euroopan unionissa yhdenmukaistettu.(31) On siis niin, että vaikka henkilö, joka muuttaa Flanderin hallintoalueelle toisesta jäsenvaltiosta, olisi omistanut aikaisemman asuntonsa kyseisessä jäsenvaltiossa, tämä ei välttämättä merkitse sitä, että hän on maksanut saman tai vastaavan maksun. Hänen aikaisempi asuntonsa on esimerkiksi saatettu vapauttaa täysin omaisuuden luovutusta koskevasta verosta tässä jäsenvaltiossa; tällöin mitään vastaavaa veroa ei ole maksettu.(32) 

46.      Lisäksi tällaisten verojen vastavuoroinen tunnustaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ei näin ollen voida olettaa, että toisessa jäsenvaltiossa maksettu rekisteröintimaksu tunnustettaisiin tai että se olisi tunnustettava Flanderin hallintoalueella maksettavaa rekisteröintimaksua vastaavaksi maksuksi. Tätä tilannetta on pidetty unionin oikeuden nykytilan mukaisena.(33) 

47.      Vaikka vertailu näin ollen tehtäisiin suppealla tavalla, kuten komissio on esittänyt, ei voida olettaa, että kaikki henkilöt, jotka muuttavat Flanderin hallintoalueelle toisesta jäsenvaltiosta, olisivat samassa tilanteessa kuin henkilöt, jotka muuttavat tämän alueen sisällä.

 Flanderin hallintoalueelle palaavien asukkaiden mahdollinen syrjintä

48.      Unionin tuomioistuin on pitänyt lukuisissa asioissa asiasta D’Hoop(34) alkaen kiellettynä tilannetta, jossa unionin kansalaista kohdellaan siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, epäsuotuisammin kuin siinä tapauksessa, että hän ei olisi käyttänyt liikkumisvapauttaan, katsomalla, että ”olisi liikkumisvapautta koskevan oikeuden vastaista, jos häneen voitaisiin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, soveltaa epäedullisempaa kohtelua kuin siinä tapauksessa, että hän ei olisi käyttänyt perustamissopimuksessa annettuja liikkumisvapautta koskevia oikeuksia”.(35) 

49.      Asetetaanko riidanalaisella toimella Flanderin hallintoalueen asukkaat, jotka muuttavat toiseen jäsenvaltioon ja palaavat tietyn ajan kuluttua takaisin Flanderin hallintoalueelle, epäedullisempaan asemaan kuin sellaiset Flanderin hallintoalueen asukkaat, jotka pysyvät tällä alueella, pelkästään sen vuoksi, että edelliset ovat käyttäneet vapauttaan liikkua ja oleskella unionissa?(36)

50.      Mielestäni ei aseteta.

51.      Riidanalaisen toimen perusteella Flanderin hallintoalueen asukkaalla, joka myy ensisijaisen asuntonsa, muuttaa (esimerkiksi) Ranskaan ja palaa tämän jälkeen Flanderin hallintoalueelle neljän vuoden kuluttua, ei olisi oikeutta vähennykseen mistään Flanderin hallintoalueella sijaitsevasta ensisijaisesta asunnosta, jonka hän ostaa palattuaan. Kuitenkaan myöskään Flanderin hallintoalueen asukkaalla, joka myy ensisijaisen asuntonsa, pysyy Flanderin hallintoalueella mutta muuttaa vuokra-asuntoon ja myöhemmin neljän vuoden kuluttua päättää ostaa korvaavan ensisijaisen asunnon tältä alueelta, ei olisi oikeutta vähennykseen. Henkilö, joka on käyttänyt vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeuttaan, on täsmälleen samassa asemassa kuin sellainen henkilö, joka ei ole sitä käyttänyt. Kummallakaan ei ole oikeutta vähennykseen, koska he eivät ole ostaneet korvaavaa asuntoa kahden vuoden kuluessa, kuten riidanalaisessa toimessa säädetään.(37) 

52.      Mahdollinen haitta johtuu näin ollen siitä, ettei henkilö ole ostanut korvaavaa asuntoa kahden vuoden kuluessa aikaisemman ensisijaisen asuntonsa myynnistä lukien eikä vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käytöstä.

53.      Komission ensimmäistä kanneperustetta ei näin ollen voida hyväksyä.

 Sijoittautumisvapaus (EY 43 artikla, ETA-sopimuksen 31 artiklan 1 kohta) ja pääomien vapaa liikkuvuus (EY 56 artiklan 1 kohta, ETA-sopimuksen 40 artikla)

 Väitteiden pääpiirteet

54.      Komissio väittää pääasiallisesti, että henkilöitä, jotka myyvät olemassa olevan kotinsa ostaakseen uuden kodin Flanderin hallintoalueelta, kohdellaan suotuisammin silloin, jos kyseinen olemassa oleva koti sijaitsee tällä alueella, kuin silloin, jos se sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa tai EFTA-valtiossa, että nämä kaksi ostajien ryhmää ovat objektiivisesti toisiinsa rinnastettavissa, joten erilainen kohtelu on heidän osaltaan kiellettyä implisiittisesti kansalaisuuteen perustuvana välillisenä syrjintänä ja joka tapauksessa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisena, ja että sellaiset henkilöt, jotka suunnittelevat muuttoa Flanderin hallintoalueelle tällaisessa tilanteessa, saattavat jopa luopua näistä suunnitelmistaan tällaisen syrjinnän vuoksi, jonka on näin ollen katsottava muodostavan esteen heidän sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksiensa käytölle.

55.      Belgian hallitus katsoo, että vaikka kyseinen kohtelu on erilaista, kyse ei ole syrjinnästä, koska näitä kahta ryhmää ei voida rinnastaa toisiinsa: ne, jotka ovat maksaneet rekisteröintimaksun aikaisemmin Flanderin hallintoalueella, voidaan objektiivisesti erottaa niistä, jotka ovat maksaneet maksun aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa. Se väittää myös, että verotuksen alueperiaatteen (tai verotusvallan) vuoksi kiinteistön luovutuksia voi verottaa ainoastaan se veroviranomainen, jonka toimivallan alueella kyseinen kiinteistö sijaitsee. Vastaavasti verojärjestelmän johdonmukaisuuden takaamisen tarpeen vuoksi ainoastaan tämän toimivaltaisen viranomaisen aikaisemmin perimä maksu voidaan vähentää maksusta, joka siellä seuraavaksi perittäisiin.

56.      Unkari katsoo samoin kuin Belgian hallitus, ettei riidanalaisella toimella syrjitä toisten jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka ovat aikeissa muuttaa Flanderin hallintoalueelle. Lisäksi Unkarin hallitus väittää, että jos kansallisen lainsäädännön katsottaisiin muodostavan rajoituksen, se voidaan perustella verotuksen alueperiaatteella ja verotuksen johdonmukaisuutta koskevilla yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä.

57.      Komissio väittää vastauksessaan jälkimmäiseen kysymykseen, että rajoitus voidaan perustella tarpeella taata verojärjestelmän johdonmukaisuus vain silloin, kun kyseessä oleva veroetu on suorassa yhteydessä siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero. Tällaista yhteyttä ei kuitenkaan ole yhden asunnon oston yhteydessä maksetun maksun ja toisen asunnon oston yhteydessä maksettavaa maksua koskevan vähennyksen välillä. Riidanalaisella toimella Flanderin viranomaiset ainoastaan luopuvat osaksi niistä tuloista, jotka ne muuten olisivat voineet kerätä jälkimmäisen luovutuksen perusteella.

 Arviointi

58.      Asianosaisten välillä useat seikat ovat riidattomia.

59.      Ensinnäkin vallitsee yksimielisyys siitä, että jäsenvaltioiden (tai niiden alaisten, verojen kantamisesta vastaavien yksiköiden, kuten Flanderin hallintoalueen) toimivalta verottaa kiinteistöjen luovutuksia rajoittuu lähtökohtaisesti niiden alueella sijaitsevia kiinteistöjä koskeviin liiketoimiin. Kysymykset, jotka koskevat mahdollisen rekisteröintimaksun perimistä Flanderin hallintoalueella sijaitsevan kiinteistön ostosta ja tällaisen maksun suuruutta, kuuluvat näin ollen yksin tämän alueen viranomaisten toimivaltaan, kuten muidenkin jäsenvaltioiden viranomaisten asiana on päättää maksun perimisestä ja sen suuruudesta ostoissa niiden alueella.

60.      Lisäksi on riidatonta, että henkilöitä, jotka ostavat ensisijaisen asunnon Flanderin hallintoalueelta ja jotka myös aikaisemmin omistivat ensisijaisen asuntonsa, kohdellaan eri tavalla sen mukaan, perittiinkö aikaisemman asunnon oston yhteydessä rekisteröintimaksu tällä alueella.

61.      Vaikka kohtelu ei olisikaan erilaista, saattaa kuitenkin olla niin, että Flanderin hallintoalueella peritty 10 prosentin maksu voi objektiivisesti arvioituna saada mahdollisen ostajan luopumaan muuttamisesta, koska toisissa valtiossa peritään pienempi maksu (tai sitä ei peritä lainkaan). Jäsenvaltioiden verokantojen väliset erot, jotka johtuvat verotusvallan itsenäisestä käytöstä alalla, jolla ei ole toteutettu unionin yhdenmukaistamistoimenpiteitä, eivät kuitenkaan kuulu perustamissopimuksen vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisalaan, sillä näissä määräyksissä ei taata sitä, että kyseisten vapauksien käyttäminen olisi verotuksen kannalta neutraalia.(38)

62.      Merkitseekö tällainen erilainen kohtelu syrjintää?

63.      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevilla oikeussäännöillä kielletä ainoastaan avointa kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää vaan myös kaikki peitellyn syrjinnän muodot, jotka muiden erotteluperusteiden soveltamisen perusteella johtavat tosiasiallisesti samaan lopputulokseen.(39) Oikeuskäytännössä on näin ollen todettu, että ”kansallisen oikeuden säännöstä on pidettävä välillisesti syrjivänä, jos sen vaikutukset kohdistuvat sen ominaislaadun vuoksi enemmän muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin kuin oman maan kansalaisiin ja jos säännöksellä saatetaan sen vuoksi kohdella ensiksi mainittuja huonommin”.(40) 

64.      Oikeuskäytännössä on nimenomaisesti todettu myös, että vaikka lakia, jonka mukaan oikeuden saamisen edellytyksenä on asianomaisen henkilön asuminen tietyllä jäsenvaltion alueella ja jolla siten suositaan kyseisen jäsenvaltion kansalaisia muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin nähden, sovelletaan erotuksetta, se on ristiriidassa syrjintäkiellon periaatteen kanssa.(41)

65.      On selvää, ettei riidanalaisella toimella syrjitä välittömästi kansalaisuuden perusteella.

66.      Onko niiden kolmen edellytyksen, joiden on riidanalaisen toimen perusteella täytyttävä vähennyksen saamiseksi,(42) katsottava ominaislaatunsa vuoksi kohdistuvan enemmän muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin kuin Belgian kansalaisiin, jotka asuvat Flanderin hallintoalueella, siten, että ensin mainittuihin kohdistuu tiettyä haittaa, mitä on näin ollen pidettävä välillisenä syrjintänä?

67.      Edellä EY 18 artiklasta esittämäni arvioinnin(43) mukaisesti katson, että tähän on vastattava kieltävästi.

68.      On varsin helppo todeta, onko Flanderin hallintoalueella asuva henkilö, joka ostaa korvaavan ensisijaisen asunnon tältä alueelta, maksanut rekisteröintimaksun aikaisemmasta kodistaan. Kuitenkaan silloin, kun vastaavan maksun maksamisesta (ja/tai rekisteröintimaksujen vastavuoroisesta tunnustamisesta jäsenvaltioiden välillä, mitä ei vielä ole toteutettu) ei ole näyttöä, ei voida olettaa, että kaikki henkilöt, jotka muuttavat Flanderin hallintoalueelle toisesta jäsenvaltiosta, olisivat samassa asemassa kuin henkilöt, jotka muuttavat tämän alueen sisällä. Näin ollen ei voida kysyä, ”onko niiden, jotka ovat maksaneet rekisteröintimaksun Flanderin hallintoalueella, ja niiden, jotka ovat maksaneet vastaavan maksun toisessa jäsenvaltiossa, välillä kyseessä perusteeton syrjintä”, koska ei voida olettaa kyseen olevan toisiinsa rinnastettavista tilanteista.

69.      Jokaista ostajaa koskee sama velvoite maksaa rekisteröintimaksu Flanderin hallintoalueella. Tältä osin heidän välillään ei ole tehtävä objektiivista eroa.

70.      Tämän jälkeen on kysyttävä, kuinka tällaisia ostajia myöhemmin kohdellaan. Esiintyykö tässä vaiheessa perusteetonta syrjintää eri ryhmiin kuuluvien kodinostajien välillä Flanderin hallintoalueella?

71.      Kun tätä kysymystä tarkastellaan edellä esitetyn perusteella, näyttää siltä, että kaikkia niitä, jotka ostavat ensisijaisen asunnon Flanderin hallintoalueelta, kohdellaan samalla tavalla: sen jälkeen, kun he ovat kerran maksaneet rekisteröintimaksun, he saavat hyväkseen enintään 12 500 euron suuruisen vähennyksen tällä samalla alueella sijaitsevan seuraavan ensisijaisen asunnon oston yhteydessä maksettavasta maksusta.(44) Vastavuoroista tunnustamista koskevan järjestelmän puuttuessa tämän alueen ulkopuolella maksettu vero omaisuuden luovutuksesta voidaan lainmukaisesti jättää huomioon ottamatta. On totta, että niitä, jotka ostavat ensimmäisen ensisijaisen asuntonsa Flanderin hallintoalueelta, ja niitä, jotka ostavat seuraavan ensisijaisen asuntonsa sieltä, kohdellaan eri tavalla. Jos kaikki muut seikat pysyvät ennallaan, voidaan kuitenkin olettaa, että ensiasunnon ostajien epäedullinen kohtelu koskee itse asiassa todennäköisemmin niitä, jotka jo asuvat kyseisellä alueella, kuin niitä, jotka ovat aikaisemmin asuneet muualla – ja näin ollen todennäköisemmin Belgian kansalaisia kuin muiden jäsenvaltioiden tai EFTA-valtioiden kansalaisia –, koska kaiken kaikkiaan ihmiset ostavat useimmiten ensiasuntonsa siitä maasta tai siltä alueelta, jossa he jo asuvat.

72.      Toisin kuin asiassa komissio vastaan Kreikka,(45) ei näin ollen ole mahdollista tehdä selkeää erottelua kansalaisten ja muiden kuin kansalaisten välillä ja vertailla näitä kahta ryhmää toisiinsa. Näin ollen tästä ei välttämättä seuraa, että riidanalainen toimi vaikuttaisi toisten jäsenvaltioiden kansalaisiin enemmän kuin Belgian kansalaisiin, jotka asuvat Flanderin hallintoalueella, ja että ensimmäisiä kohdeltaisiin epäedullisemmin kuin jälkimmäisiä.

73.      Jos henkilö muuttaa Flanderin hallintoalueelle sellaisesta jäsenvaltiosta, jossa ensisijaisen asunnon oston yhteydessä perittävä maksu (vero) on alempi kuin Flanderin hallintoalueella perittävä 10 prosentin maksu, saattaa todellakin olla niin, että tämä maksu (joka on määrältään huomattava) katsotaan haitaksi. Kyseessä on kuitenkin haitta, joka koskee kaikkia henkilöitä, jotka ostavat asunnon Flanderin hallintoalueelta.

74.      Mielestäni riidanalainen toimi ei siis ole välillisesti syrjivä.

75.      Seuraavaksi haluaisin kiinnittää huomiota toiseen riidanalaisesta toimesta mahdollisesti johtuvaan liikkumisvapauden rajoitukseen.

76.      Henkilö, joka on aikaisemmin omistanut ensisijaisen asunnon Flanderin hallintoalueella, voi vähentää tämän asunnon oston yhteydessä maksetun rekisteröintimaksun perusteella (enintään) 12 500 euroa siitä rekisteröintimaksusta, joka on maksettava seuraavan ensisijaisen asunnon oston yhteydessä tällä alueella – mutta ainoastaan silloin, kun jälkimmäinen osto tapahtuu tietyssä määräajassa (tapauskohtaisesti kahden tai viiden vuoden kuluessa) aikaisemman asunnon myynnistä. Flanderin hallintoalueen asukas, joka myy ensisijaisen asuntonsa muuttaakseen toiseen jäsenvaltioon tai EFTA-valtioon tätä pidemmäksi ajaksi ja joka sitten palaa takaisin Flanderin hallintoalueelle, menettää tämän edun, joka ei ole merkityksetön ja johon hänellä muuten olisi ollut oikeus.

77.      Näyttäisi lähtökohtaisesti siltä, että vähennyksen saamisen ajallinen rajoitus voi olla esteenä liikkumis- ja oleskeluvapaudelle, koska tällainen henkilö ei saa hyväkseen vähennystä palatessaan Flanderin hallintoalueelle.

78.      Komissio ei kuitenkaan ole käsitellyt tätä riidanalaiseen toimeen liittyvää seikkaa kanteessaan, eikä Belgian hallitus ole saanut mahdollisuutta tarkastella nimenomaista väitettä, joka olisi tehty kyseisellä perusteella, tai vastata sellaiseen. Unionin tuomioistuin ei näin ollen nähdäkseni voi antaa komissiolle myönteistä ratkaisua kyseisellä perusteella.

 Perustelut

79.      Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin ole samaa mieltä kanssani vaan katsoo, että riidanalaista toimea on pidettävä vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden kiellettynä rajoituksena, kuten komissio on väittänyt, on tarpeen pohtia Belgian hallituksen toimien perustelemiseksi esittämiä väitteitä, jotka koskevat verojärjestelmän johdonmukaisuutta ja yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä.

 Verojärjestelmän johdonmukaisuus

80.      Vaikka unionin tuomioistuin on katsonut, että perusvapauksien käytön rajoittaminen erilaisella kohtelulla sen mukaan, kuuluuko tietty seikka tämän järjestelmän soveltamisalaan, on oikeutettavissa tarpeella taata kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuus, se on kuitenkin korostanut sitä, että tämän perustelun mukaisesti kyseisellä verotuksellisella edulla on oltava suora yhteys siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero.(46) Nyt käsiteltävässä asiassa komissio väittää, ettei tällaista yhteyttä ole olemassa, kun taas Belgian hallitus väittää, että ensimmäisestä asunnosta maksetulla rekisteröintimaksulla on yhteys tämän maksun maksamiseen seuraavan asunnon oston yhteydessä.

81.      Mielestäni sillä, että yhden ensisijaisen asunnon hankkimisesta on peritty rekisteröintimaksu (tai vastaava vero), ei ole oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla suoraa yhteyttä seuraavan ensisijaisen asunnon, joka korvaa edellisen, hankkimisesta perittävän maksun määrän vähennykseen (kun molemmat asunnot sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa). Nämä kaksi kauppaa liittyvät varmasti ostajan mielestä toisiinsa, koska niillä varmistetaan hänen ja tarvittaessa hänen perheensä johdonmukainen ja jatkuva asuminen. Ne ovat kuitenkin verotettavina tapahtumina varsin riippumattomia toisistaan.

82.      Belgian hallitus väittää, että tällainen tilanne voidaan rinnastaa asiassa Bachmann(47) kyseessä olleeseen tilanteeseen. 

83.      Tässä asiassa oli kyse siitä, että Bachmann oli tehnyt sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutus- sekä henkivakuutussopimukset Saksassa, jossa hän tällöin työskenteli, ja muutti sitten Belgiaan asuakseen ja työskennelläkseen siellä ja jatkoi siellä näiden sopimusten mukaisten maksujen maksamista. Hän ei saanut Belgian lainsäädännön mukaan vähentää näitä vakuutusmaksuja verotettavista tuloistaan, kuten hän olisi saanut tehdä silloin, jos nämä maksut olisi maksettu Belgiassa. Belgian hallitus vetosi kuitenkin menestyksekkäästi siihen, että vakuutusmaksujen vapautus verosta kompensoitiin vakuutuksenantajien maksamien eläkkeiden, elinkorkojen ja pääoman verottamisella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi verojärjestelmän johdonmukaisuuden edellyttävän, että jos jäsenvaltion on hyväksyttävä toisessa jäsenvaltiossa maksettujen vakuutusmaksujen vähentäminen, sen on voitava kantaa veroa vakuutuksenantajien maksamista summista. Tätä ei kuitenkaan voitu taata. Näin ollen verojärjestelmän johdonmukaisuutta ei voitu taata toimenpiteillä, jotka olivat olleet vähemmän rajoittavia kuin Belgian säännöt.

84.      Mielestäni näitä kahta tilannetta ei voida rinnastaa toisiinsa.

85.      Asiassa Bachmann oli kyse selkeästä ja suorasta vastavuoroisesta yhteydestä etuuksien verottamisen ja vakuutusmaksujen verovapauden välillä. Kuten Belgian hallitus huomauttaa, on niin, että vaikka vakuutussopimukseen perustuvan etuuden maksaminen ei automaattisesti seuraa vakuutusmaksun maksamisesta (voidaan jopa pitää toivottavana, ettei etuuksia tarvitsisi lainkaan maksaa), etuuden maksamisen välttämättömänä edellytyksenä on kuitenkin aina se, että vakuutusmaksu on maksettu aikaisemmin. Kun on kyse asuntokaupoista, erillisten hankintojen välillä ei ole tällaista välttämätöntä yhteyttä. Henkilö (tai perhe) voi tilanteen mukaan asua ainoastaan vuokra-asunnossa, ostaa yhden kodin ja asua siellä muuttamatta minnekään, ostaa elämänsä aikana useita koteja toisensa jälkeen tai asua välillä omistusasunnossa ja välillä vuokra-asunnossa. Jokainen ensisijaisen asunnon osto kodiksi on yksinkertaisesti uusi ja erillinen tapahtuma. Jos tätä tapahtumaa verotetaan, sitä verotetaan yksittäisenä tapahtumana, ei osana tapahtumien ketjua. Flanderin hallintoalue voi vapaasti alueellista verotusvaltaansa käyttäessään muuttaa ajoittain rekisteröintimaksun suuruutta tai jopa poistaa maksun. Tällaisen vallan käyttö ei kuitenkaan johtaisi epäjohdonmukaisuuksiin järjestelmässä – tai tarpeeseen palauttaa tai periä takaisin maksuja –, koska kukin verotettava tapahtuma on erillinen kaikista muista verotettavista tapahtumista.

86.      Pelkästään se, että riidanalaisen toimen perusteella määrä, joka voidaan vähentää seuraavan oston yhteydessä maksettavasta rekisteröintimaksusta, riippuu (osittain) aikaisemmasta ostosta maksetusta tai maksettavasta määrästä, ei ole riittävä näiden kahden verotettavan tapahtuman välisen yhteyden luomiseksi. Flanderin hallintoalue olisi voinut saavuttaa asettamansa tavoitteen yhtä hyvin sallimalla kiinteän 12 500 euron tai muun sopivan suuruisen määrän vähentämisen. Sen on varsinaisesti määritettävä ainoastaan se, kuinka suuresta määrästä tuloja se on valmis luopumaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

87.      Kyseisten liiketoimien välisen vaaditun suoran yhteyden puuttuminen saa nimittäin tukea itse riidanalaisesta toimesta sikäli, että vähennystä ei voi enää saada tietyn määräajan kuluttua aikaisemman asunnon myynnin ja seuraavan asunnon oston välillä. Jos kyseessä olisi ollut oikeuskäytännössä edellytetyn kaltainen suora yhteys, jonka nojalla voidaan menestyksekkäästi vedota verojärjestelmän johdonmukaisuutta koskevaan perusteluun, sitä ei voitaisi katkaista tällä tavalla.(48) 

88.      Katson, ettei tällaiseen perusteluun voida vedota.

 Yleiseen etuun liittyvät pakottavat syyt

89.      Belgian hallitus väittää, että riidanalainen toimi voidaan perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, sillä voidaan taata tavoiteltujen päämäärien toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen niiden saavuttamiseksi. Sen lisäksi, että riidanalaisen toimen tavoitteena on liikkuvuuden lisääminen (johon sisältyy kodin ja työpaikan välisten matkojen lyhentämisen tavoite, jolla on edullinen vaikutus terveyteen ja ympäristöön), joka on nimenomaisesti todettu kyseistä tointa koskevan asetusehdotuksen perusteluissa, Belgian hallitus väittää, että tällä toimella rohkaistaan olemassa olevien asuntojen kunnostamista uusien rakentamisen sijasta ja että sillä on vuokratasoa hillitsevä vaikutus.

90.      Myönnän, että minun on vaikea ymmärtää, miten rekisteröintimaksun alentaminen, joka koskee olemassa olevien asuntojen ohella myös rakennusmaan ostamista, välttämättä edistäisi asuntojen kunnostamista niiden rakentamisen sijasta. Ei myöskään ole selvää, että ensisijaisen asunnon hankintahinnan alentamisella olisi välitön vaikutus vuokriin (koska vuokrattaviksi tarkoitettujen asuntojen ostaminen näyttäisi olevan suljettu vähennysjärjestelmän ulkopuolelle). Siltä osin kuin vähennysjärjestelmällä alennetaan (ensimmäisen oston jälkeen) seuraavien ensisijaisten asuntojen hankintojen kokonaiskustannuksia, sillä mahdollisesti rohkaistaan ihmisiä pikemminkin ostamaan kuin vuokraamaan asuntoja ja näin ollen vähennetään (määrittelemättömässä laajuudessa) vuokra-asuntojen kokonaiskysyntää Flanderin hallintoalueella. Belgian hallitus ei ole tarkentanut, millä tavalla riidanalaista toimea voidaan sen mielestä pitää asianmukaisena keinona näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

91.      Voin hyväksyä sen, että toimi, jolla alennetaan uuden ensisijaisen asunnon oston yhteydessä maksettavan maksun määrää, todennäköisesti helpottaa liikkumista yleensä, mihin voi sisältyä myös muuttaminen lähemmäksi työpaikkaa, mistä on hyötyä terveyden ja ympäristön kannalta. Tämä kuitenkin herättää seuraavan kysymyksen: miksi ei helpoteta samalla tavalla muuttamista Flanderin hallintoalueelle (tai sieltä pois), (mikä olisi selvästi hyödyllistä rajojen yli tapahtuvan työmatkaliikenteen vähentämiseksi)? Riidanalaisessa toimessa kuitenkin yhdistetään vähennyksen saaminen myöhempiin ostoihin Flanderin hallintoalueella.

92.      Katson näin ollen, ettei Belgian hallitus ole osoittanut, että riidanalainen toimi voitaisiin perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä.

 Ajallinen rajoitus

93.      Totean lopuksi – siltä varalta, että unionin tuomioistuin hyväksyy komission kanteen – kattavuuden vuoksi vielä, että mielestäni tuomion ajallisia vaikutuksia ei ole syytä rajoittaa.(49) Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, ettei kyseessä ole unionin oikeuden uusi tulkinta ja ettei Belgian hallitus ole esittänyt selvitystä siitä, mitä taloudellisia vaikutuksia unionin tuomioistuimen tuomiolla saattaisi olla.

94.      Huomautan lisäksi, ettei unionin tuomioistuin ole tietääkseni koskaan rajoittanut tuomionsa ajallisia vaikutuksia silloin, kun se on todennut, että jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Tällaisen toteamuksen, joka koskee tiettyä ajankohtaa eli hetkeä, jolloin komission perustellun lausunnon noudattamiseksi asettama määräaika päättyi, luonteen vuoksi ajallisten vaikutusten rajoittaminen ei olisi asianmukaista.

 Ratkaisuehdotus

95.      Edellä esittämistäni syistä katson kuitenkin, ettei riidanalaisella toimella rikota EY 18, EY 43 ja EY 56 artiklaa eikä ETA-sopimuksen 31 ja 40 artiklaa. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Belgian vaatimuksen mukaisesti työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan nojalla komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1 – Alkuperäinen kieli: englanti.

2 – Kyseinen ”registratierechten”- tai ”droits d’enregistrement” -niminen maksu on pääasiallisesti kiinteistökaupan yhteydessä maksettava vero omaisuuden luovutuksesta.

3 – Asia C-345/05, komissio v. Portugali, tuomio 26.10.2006 (Kok., s. I-10633, 39 kohta) ja asia C-471/04, Keller Holding, tuomio 23.2.2006 (Kok., s. I-2107, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

4 – Lausunto 1/92, annettu 10.4.1992 (Kok., s. I-2821, Kok. Ep. XII, s. I-71), ks. myös julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus asiassa C-452/01, Ospelt ja Schlössle Weissenberg, tuomio 23.9.2003 (Kok., s. I-9743, ratkaisuehdotuksen 65 kohta).

5 – Ks. edellä alaviitteessä mainittu asia komissio v. Portugali, tuomion 40 kohta.

6 – Edellä alaviitteessä 4 mainittu asia Ospelt ja Schlössle Weissenberg, ratkaisuehdotuksen 65 kohta ja asia C-321/97, Andersson ja Wåkerås-Andersson, tuomio 15.6.1999 (Kok., s. I-3551, 28 kohta).

7 – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia komissio v. Portugali, tuomion 41 kohta.

8 – Ks. edellä alaviitteessä 4 mainittu asia Ospelt ja Schlössle Weissenberg, ratkaisuehdotuksen 69 kohta.

9 –      Perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta 24.6.1988 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 178, s. 5). Silloin kun tämä direktiivi annettiin, nykyiset SEUT 63 artiklan 1 kohdan määräykset sisältyivät olennaisilta osin EY 67 artiklaan.

10 – Asia C-267/09, komissio v. Portugali, tuomio 5.5.2011 (34 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

11 – Jäsenvaltioissa sovelletaan erisuuruisia rekisteröintimaksuja tai vastaavia kiinteistön oston yhteydessä maksettavia veroja, jotka vaihtelevat suuruudeltaan ainakin 1 prosentista 10 prosenttiin. Flanderin hallintoalueella sovellettavaa 10 prosentin maksua alennetaan 5 prosenttiin tietyn vuokratuottoon perustuvan arvon alittavan omaisuuden osalta.

12 – Decreet van het Vlaams Parlement van 1 februari 2002 houdende wijziging van het Wetboek der registratie-, hypotheek- en griffierechten. Vaikka kansallista lainsäädäntöä on myöhemmin edelleen muutettu, nämä ovat merkitykselliset säännökset nyt vireillä olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kannalta.

13 – Ks. asiassa C-212/06, Gouvernement de la Communauté française ja Gouvernement wallon, tuomio 1.4.2008 (Kok., s. I-1683, 4–6 kohta), esittämäni ratkaisuehdotus. Kyseiset yhteisöt ovat flaaminkielinen yhteisö, ranskankielinen yhteisö ja saksankielinen yhteisö; Vallonian hallintoalue, Flanderin hallintoalue ja Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalue sekä flaaminkielinen alue, ranskankielinen alue, Brysselin pääkaupunkiseudun kaksikielinen alue ja saksankielinen alue.

14 – Ks. esim. asia C-423/00, komissio v. Belgia, tuomio 17.1.2002 (Kok., s. I-593, 16 kohta).

15 – Asia C-199/05, Euroopan yhteisö, tuomio 26.10.2006 (Kok., s. I-10485).

16 – Ks. erityisesti 17 kohta.

17 – Ks. julkisasiamies Stix-Hacklin ratkaisuehdotus asiassa C-475/03, Banco Populare di Cremona, tuomio 3.10.2006 (Kok., s. I-9373, ratkaisuehdotuksen 54 kohta). Arvonlisävero on tietysti yksi tunnetuimmista esimerkeistä välillisen veron osalta.

18 – Jäsenvaltioiden yleistä velvollisuutta noudattaa unionin oikeutta käyttäessään toimivaltaansa välittömän verotuksen alalla on käsitelty asiassa C-379/05, Amurta, tuomio 8.11.2007 (Kok., s. I-9569, 16 kohta). Ks. myös asia C-105/07, Lammers & Van Cleeff, tuomio 17.1.2008 (Kok., s. I-173, 12 kohta) ja äskettäin asia C-10/10, komissio v. Itävalta, tuomio 16.6.2011 (23 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

19 – Asia C-155/09, tuomio 20.1.2011 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

20 – Asia C-253/09, joka on vireillä. Julkisasiamies Mazák esitti siinä ratkaisuehdotuksensa 9.12.2010.

21 – Yhdessä vastaavien ETA-sopimuksen määräysten kanssa.

22 – Aikaisempaan oikeuskäytäntöön kuuluvat asia C-152/05, komissio v. Saksa, tuomio 17.1.2008 (Kok., s. I-39) (asiassa kyseessä EY 18, EY 39 ja EY 43 artiklan väitetty rikkominen) sekä asia C-104/06, komissio v. Ruotsi, tuomio 18.1.2007 (Kok., s. I-671) ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C-345/05, komissio v. Portugali (joissa oli kummassakin kyse EY 18, EY 39 ja EY 43 artiklan sekä ETA-sopimuksen 28 ja 31 artiklan väitetystä rikkomisesta).

23 – Edellä alaviitteessä 22 mainittu asia komissio v. Ruotsi, tuomion 15 kohta.

24 – Asia C-302/97, Konle, tuomio 1.6.1999 (Kok., s. I-3099, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. äskettäin asia C-512/03, Blanckaert, tuomio 8.9.2005 (Kok., s. I-7685, 35 kohta).

25 – Ks. myös asia 203/80, Casati, tuomio 11.11.1981 (Kok. s. 2595, Kok. Ep. VI, s. 217, 8 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tiettyjen pääomanliikkeiden vapaus (esim. kiinteän omaisuuden ostamiseksi) on lisäksi käytännössä edellytys muiden perustamissopimuksessa taattujen vapauksien, erityisesti sijoittautumisoikeuden, käyttämiselle.

26 – Ks. esim. edellä alaviitteessä 19 mainittu asia komissio v. Kreikka, tuomion 41 ja 42 kohta ja julkisasiamies Mazákin ratkaisuehdotus edellä alaviitteessä 20 mainitussa asiassa komissio v. Unkari, 29 kohta.

27 – Ks. äskettäin asia C-56/98, Zanotti, tuomio 20.5.2010 (70 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ks. myös asia C-221/07, Zablocka-Weyhermüller, tuomio 4.12.2008 (Kok., s. I-9029, 35 kohta) ja asia C-544/07, Rüffler, tuomio 23.4.2009 (Kok., s. I-3389, 66 kohta).

28 – Ks. esim. asia C-318/05, komissio v. Saksa, tuomio 11.9.2007 (Kok., s. I-6957, 116 ja 117 kohta).

29 – Ks. julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus asiassa C-224/02, Pusa, tuomio 29.4.2004 (Kok., s. I-5763, ratkaisuehdotuksen 17 ja 18 kohta).

30 – Ks. edellä 10 kohta.

31 – Edellä alaviitteessä 20 mainitussa asiassa komissio v. Unkari esittämässään ratkaisuehdotuksessa julkisasiamies Mazák kuvailee unionia osuvasti ”rinnakkaisten kansallisten verojärjestelmien − − mosaiik[iksi]” (42 kohta).

32 – Asiaa voidaan havainnollistaa seuraavasti: Yhdistyneessä kuningaskunnassa kannetaan stamp duty land tax -nimistä veroa (jäljempänä SDLT) maan ja rakennusten ostosta, ja se lasketaan kyseisen kiinteistön hinnan perusteella. Yleensä SDLT peritään, jos ostohinta on yli 125 000 Englannin puntaa (GBP). Kuitenkin kynnys, jonka ylittyessä vero peritään, on korkeampi kiinteistön ensimmäistä kertaa ostavilla (eli henkilöillä, jotka eivät ole aikaisemmin omistaneet maata tai rakennuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai missään muualla). Ensiasunnon ostajan ei nykyään tarvitse maksaa SDLT:tä, jos kiinteistön ostohinta on enintään 250 000 GBP. Lisäksi henkilö, joka ostaa kiinteistön epäsuotuisaksi katsotulta alueelta, voi saada Disadvantaged Areas Relief -nimisen vähennyksen. Tässä tapauksessa kynnys veron perimiseen on 150 000 GBP. Lopuksi lokakuussa 2007 otettiin käyttöön SDLT:tä koskeva vähennys hiilipäästöttömille taloille. Kaikki alle 500 000 GBP maksavat talot, joilla edellytykset täyttyvät, on vapautettu täysin verosta ja yli 500 000 GBP maksavien talojen osalta maksettavasta verosta vähennetään 15 000 GBP. On selvää, ettei tässä tilanteessa voida olettaa, että henkilö, joka myy aikaisemman asuntonsa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, muuttaa Flanderin hallintoalueelle ja ostaa sieltä asunnon, olisi välttämättä maksanut saman tai vastaavan maksun aikaisemmassa asuinvaltiossaan.

33 – Ks. julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus asiassa C-374/04, Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation, tuomio 12.12.2006 (Kok., s. I-11673, ratkaisuehdotuksen 43–47 kohta).

34 – Asia C-224/98, tuomio 11.7.2002 (Kok., s. I-6191).

35 – Tuomion 30 kohta. Ks. myös esim. edellä alaviitteessä 29 mainittu asia Pusa, tuomion 20 kohta; asia C-456/05, komissio v. Saksa, tuomio 6.12.2007 (Kok., s. I-10517, 58 kohta) ja edellä alaviitteessä 27 mainittu asia Zanotti, tuomion 70 kohta.

36 – Ks. edellä alaviitteessä 29 mainittu asia Pusa, tuomion 21 kohta.

37 – Ks. edellä 11 kohta.

38 – Molemmat asianosaiset viittaavat tältä osin julkisasiamies Geelhoedin edellä alaviitteessä 33 mainitussa asiassa Test Claimants in Class IV of the ACT Group Litigation esittämän ratkaisuehdotuksen 46 kohtaan ja sen oikeuskäytäntöviittauksiin.

39 – Edellä alaviitteessä 19 mainittu asia komissio v. Kreikka, tuomion 45 kohta.

40 – Asia C-73/08, Bressol ym., tuomio 13.4.2010 (41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ks. myös edellä alaviitteessä 19 mainittu asia komissio v. Kreikka, tuomion 47 kohta.

41 – Ks. esim. asia C-274/96, Bickel ja Franz, tuomio 24.11.1998 (Kok., s. I-7637, 26 kohta); edellä alaviitteessä 35 mainittu asia komissio v. Saksa, tuomion 56 kohta; edellä alaviitteessä 40 mainittu asia Bressol ym., tuomion 45 kohta ja asia C-137/09, Josemans, tuomio 16.12.2010 (58 ja 59 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

42 – Ks. edellä 43 kohta.

43 – Ks. edellä 30–47 kohta.

44 – Asiakirja-aineiston perusteella ei ole täysin selvää, tarkoitetaanko määrällä, joka voidaan vähentää (enintään 12 500 euroon asti), aiemman oston yhteydessä todellisuudessa maksettua määrää vai sitä määrää, joka olisi ollut maksettava ilman vähennystä – tällä erolla saattaa olla merkitystä kolmannen tai sitä seuraavan oston yhteydessä hintaluokan mukaan. Järjestelmän kyseistä yksityiskohtaa koskevalla epäselvyydellä ei kuitenkaan ole merkitystä kokonaisarvioinnin kannalta.

45 – Mainittu edellä alaviitteessä 19.

46 – Ks. esim. edellä alaviitteessä 3 mainittu asia komissio v. Portugali. Osapuolet ovat tältä osin käsitelleet pitkään asiassa C-204/90, Bachmann, 28.1.1992 annettua tuomiota (Kok., s. I-249, Kok. Ep. XII, s. I-1).

47 – Edellä alaviitteessä 46 mainittu asia Bachmann, tuomion, 21 kohta ja sitä seuraavat kohdat. Ks. myös asia C-300/90, komissio v. Belgia, jossa annettiin tuomio samana päivänä (Kok., s. I-305), 14 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

48 – Ks. edellä 11 kohta.

49 – Belgia viittaa erityisesti asiaan C-292/04, Meilicke ym., tuomio 6.3.2007 (Kok., s. I-1835, 35 ja 36 kohta).