Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

References to this case

Share

Highlight in text

Go

26.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 233/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 4.8.2009 — Ministre du budget, des comptes publics et de la fonction publique v. Société Accor

(Asia C-310/09)

2009/C 233/20

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ministre du budget, des comptes publics et de la fonction publique

Vastapuoli: Société Accor

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a)

Onko EY 56 ja EY 43 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle verotusjärjestelmälle, jossa osinkojen taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi

i)

oikeutetaan emoyhtiö vähentämään pidätyksestä, joka sen on maksettava jakaessaan edelleen osakkeenomistajilleen tytäryhtiöidensä maksamia osinkoja, näiden osinkojen jakamiseen liittyvä yhtiöveron hyvitys, mikäli osingot ovat peräisin Ranskassa sijaitsevasta tytäryhtiöstä,

ii)

mutta jossa tätä mahdollisuutta ei ole, jos nämä osingot ovat peräisin toisessa Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiossa sijaitsevasta tytäryhtiöstä, kun tällainen järjestelmä ei tässä tapauksessa oikeuta yhtiöveron hyvitykseen, joka liittyy kyseisen tytäryhtiön jakamiin osinkoihin, sillä perusteella, että tällaisella järjestelmällä sellaisenaan loukataan emoyhtiön osalta pääomien vapaan liikkuvuuden tai sijoittautumisoikeuden periaatteita?

b)

Mikäli vastaus on kielteinen, kysytään, onko kyseisiä artikloja tulkittava siten, että ne ovat kuitenkin esteenä tällaiselle järjestelmälle, kun olisi otettava huomioon myös osakkeenomistajien tilanne, sillä perusteella, että kun otetaan huomioon pidätyksen maksaminen, emoyhtiöiden tytäryhtiöiltään saamien ja edelleen jakamien osinkojen määrä on erilainen riippuen siitä, sijaitsevatko nämä tytäryhtiöt Ranskassa vai toisessa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa, joten tällä järjestelmällä voi olla ehkäisevä vaikutus osakkeenomistajien emoyhtiöön sijoittamisen kannalta ja näin ollen se voi haitata tämän yhtiön pääoman keräämistä ja saada yhtiön mahdollisesti luopumaan pääoman antamisesta muissa jäsenvaltioissa kuin Ranskassa sijaitseville tytäryhtiöille tai luopumaan tällaisten tytäryhtiöiden perustamisesta?

2)

Mikäli 1 kohdan a ja b kysymykseen vastataan myöntävästi ja mikäli EY 56 ja EY 43 artiklaa tulkitaan siten, että ne ovat esteenä edellä kuvaillulle pidätystä koskevalle verotusjärjestelmälle, ja koska hallintoviranomaisen on näin ollen periaatteessa palautettava järjestelmän perusteella perityt summat, siltä osin kuin ne eivät ole olleet yhteisön oikeuden mukaisia, kysytään, onko tällaisen järjestelmän osalta, joka ei sinänsä merkitse sitä, että verovelvollinen siirtäisi veron kolmannen osapuolen maksettavaksi, yhteisön oikeuden vastaista

a)

se, että hallintoviranomainen voi vastustaa emoyhtiön maksamien rahamäärien palauttamista sillä perusteella, että emoyhtiö saisi tällä palauttamisella perusteetonta etua,

b)

ja, mikäli tähän vastataan kieltävästi, se, että sen perusteella, että emoyhtiön maksama määrä ei ole sille kirjanpidollinen kustannus tai vero vaan se ainoastaan vähennetään mahdollisesta emoyhtiön osakkeenomistajilleen edelleen jakamasta kokonaismäärästä, tämä emoyhtiön maksama määrä voidaan jättää määräämättä palautettavaksi yhtiölle?

3)

Kun otetaan huomioon 1 ja 2 kohdassa esitettyihin kysymyksiin annettu vastaus, ovatko yhteisön vastaavuusperiaate ja tehokkuusperiaate esteenä sille, että rahamäärien palauttamiselle, jolla taataan samanlainen verotusjärjestelmä osingoille, jotka emoyhtiö voi jakaa edelleen, riippumatta siitä, ovatko ne peräisin emoyhtiön Ranskassa tai muussa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa sijaitsevien tytäryhtiöiden jakamista rahamääristä, asetetaan edellytykseksi — Ranskan ja sen jäsenvaltion, jossa tytäryhtiö sijaitsee, välisestä tietojenvaihtoa koskevasta kahdenvälisestä sopimuksesta johtuvin varauksin — että verovelvollinen esittää todisteet, jotka ovat ainoastaan sen hallussa ja jotka koskevat kaikkien riidanalaisten osinkojen osalta erityisesti tosiasiallisesti sovellettua verokantaa ja tosiasiallisesti maksetun veron määrää muissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa kuin Ranskassa sijaitsevien tytäryhtiöiden tekemän voiton johdosta, vaikka tällaisia todisteita, jotka hallintoviranomainen tuntee, ei vaadita Ranskassa sijaitsevien tytäryhtiöiden osalta?