Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

20.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/15

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 5.8.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas, laajennettu jaosto) yhdistetyissä asioissa T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04, Ranska ym. v. komissio, 21.5.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-401/10 P)

()

2010/C 317/28

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Giolito, D. Grespan ja S. Thomas)

Muut osapuolet: Ranskan tasavalta, France Télécom SA, Bouygues SA, Bouygues Télécom SA ja Association française des opérateurs de réseaux et services de télécommunications (AFORS Télécom)

Vaatimukset

—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas, laajennettu jaosto) yhdistetyissä asioissa T-425/04, T-444/04, T-450/04 ja T-456/04 21.5.2010 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä

—

kumottiin komission 2.8.2004 tekemän päätöksen 2006/621/EY, joka koskee Ranskan France Télécomille myöntämää valtiontukea (1), 1 artikla

—

velvoitettiin komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, minkä lisäksi asioissa T-425/04 ja T-444/04 komissio velvoitettiin korvaamaan Ranskan tasavallalle ja France Télécomille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

—

asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi

—

on määrättävä, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat useilta osin ristiriitaiset. Näin on erityisesti siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisessa tuomiossa, että ilmoituksia — mukaan lukien 4.12.2002 annettua ilmoitusta osakaslainasta — voidaan arvioida kokonaisuutena, kun kysymys on France Télécomin saaman edun olemassaolon selvittämisestä; sen sijaan siltä osin kuin kysymys on valtion varojen sitomisesta, tuomioistuin katsoi, että on olemassa selvä ero osakaslainaa koskevan ilmoituksen ja valtion aiemmin antamien erinäisten ilmoitusten välillä.

Toisessa valitusperusteessaan, joka jakautuu neljään osaan, komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut monelta osin EY 87 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä EY 230 artiklan kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin on siten tulkinnut virheellisesti tuen käsitettä, kun se edellytti, että edun ja valtion varojen sitomisen välillä on oltava suora yhteys (ensimmäinen osa), kun se ei myöntänyt, että valtion varat sidottiin ilmoituksessa ja Ranskan valtion France Télécomille esittämässä osakassopimusta koskevassa tarjouksessa (toinen osa) ja kun se ei tutkinut edellytystä asiantuntevasta yksityisestä sijoittajasta sen selvittämiseksi, onko France Télécom saanut etua (kolmas osa). Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole ottanut huomioon harkintavaltaa, joka kuuluu komissiolle, kun se tekee monimutkaisia taloudellisia selvityksiä ja arvioi riidanalaisen päätöksen tarkoituksenmukaisuutta (neljäs osa).

Kolmannessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt riidanalaista päätöstä katsoessaan, että komission olisi tullut esittää lisäperusteluja sellaisen erillisen edun olemassaolosta, joka perustui 9 miljardin euron luottolimiittiä koskevan tarjouksen esittämiseen France Télécomille ja todetessaan, että on olemassa merkittävä ero heinäkuusta 2002 lähtien annettujen ilmoitusten ja 4.12.2002 tehdyn osakaslainasopimusta koskevan ilmoituksen välillä.

(1)  EUVL L 257, s. 11.