Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

19 päivänä joulukuuta 2012 (*)

Verotus – Direktiivi 90/434/ETY – Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettava yhteinen verojärjestelmä – 2, 4 ja 9 artikla – Varojensiirto – Siirtävälle yhtiölle varojensiirron yhteydessä realisoituneen arvonnousun verottaminen – Verotuksen lykkääminen – Ehto, jonka mukaan siirtävän yhtiön taseeseen on kirjattava realisoitunutta arvonnousua vastaava rahasto, jossa olevien erien verotusta lykätään

Asiassa C-207/11,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Commissione tributaria regionale di Milano (Italia) on esittänyt 7.4.2011 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 2.5.2011, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

3D I Srl

vastaan

Agenzia delle Entrate – Ufficio di Cremona,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Tizzano sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari), E. Levits, J.-J. Kasel ja M. Safjan,

julkisasiamies: N. Jääskinen,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Impellizzeri,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.5.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        3D I Srl, edustajinaan avvocato A. Fantozzi, avvocato R. Esposito ja avvocato G. Mameli,

–        Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään P. Rossi ja W. Roels,

kuultuaan julkisasiamiehen 10.7.2012 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY (EYVL L 225, s. 1) 2 ja 4 artiklan sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain 3D I Srl (jäljempänä 3D I), aiemmin 3D FIN Srl, ja Agenzia delle Entrate – Ufficio di Cremona (jäljempänä Agenzia delle Entrate) ja joka koskee viimeksi mainitun kieltäytymistä palauttamasta korvaavaa veroa (imposta sostitutiva), jonka kyseinen yhtiö maksoi liiketoimintansa osan yhteisönsisäisen siirron seurauksena.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin säännöstö

3        Direktiivin 90/434 ensimmäisessä, toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”eri jäsenvaltioissa sijaitsevia yhtiöitä koskev[ia] sulautumis[ia], diffuusio[ita], varojensiir[toja] ja osakkeidenvaih[toja] – – ei saisi estää jäsenvaltioiden verosäännöksistä johtuvilla erityisillä rajoituksilla, haitoilla tai vääristymillä; tästä syystä olisi näitä uudelleenjärjestelyjä varten otettava käyttöön kilpailun suhteen neutraaleja verotussääntöjä, jotta yrityksillä olisi mahdollisuus mukautua yhteismarkkinoiden vaatimuksiin, lisätä tuottavuuttaan ja vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyään,

nykyiset verosäännökset haittaavat näitä liiketoimia verrattuna niihin, jotka koskevat samassa jäsenvaltiossa olevia yrityksiä; tämä haitta olisi poistettava,

tämän tavoitteen toteuttaminen ei ole mahdollista laajentamalla jäsenvaltioissa voimassa olevia kansallisia järjestelmiä yhteisön tasolle, koska näiden järjestelmien väliset erot ovat omiaan aiheuttamaan vääristymiä; ainoastaan yhteinen verojärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden tässä suhteessa tyydyttävään ratkaisuun,

yhteisen verojärjestelmän mukaan verotusta on vältettävä sulautumisen, diffuusion, varojensiirron ja osakkeidenvaihdon yhteydessä, samalla varmistaen siirtävän tai vastaanottavan yhtiön jäsenvaltion taloudelliset edut,

sulautumiset, diffuusiot ja varojensiirrot tavallisesti johtavat joko siirtävän yhtiön muuttumiseen vastaanottavan yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi, tai omaisuuden liittämiseen jälkimmäisen yhtiön kiinteään toimipaikkaan,

sellaisen menetelmän soveltaminen tähän kiinteään toimipaikkaan kuuluvaan omaisuuteen, jolla siirtyvän omaisuuden arvon[nousujen] verotus lykätään niiden tosiasialliseen [realisoitumiseen] saakka, sallii vastaavien arvon[nousujen] verotuksen välttämisen, samalla varmistaen niiden myöhemmän verottamisen siirtävän yhtiön jäsenvaltiossa niiden realisoitumishetkellä”.

4        Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, joka kuuluu sen yleisiä säännöksiä koskevaan I osastoon, säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovellettaessa tarkoitetaan

– –

c)      ’varojensiirrolla’ – – liiketointa, jolla yhtiö ilman purkamismenettelyä siirtää koko toimintansa tai useita toimialojaan toiselle yhtiölle saaden vastineeksi vastaanottavan yhtiön yhtiöpääomaa edustavia arvopapereita;

d)      ’osakkeidenvaihdolla’ – – liiketointa, jolla yhtiö hankkii toisen yhtiön yhtiöpääomasta itselleen tämän yhtiön äänienemmistön antavan osuuden, antaen vaihdossa toisen yhtiön osakkaille niiden arvopapereiden vastineeksi ensiksi mainitun yhtiön yhtiöpääomaa vastaavia arvopapereita ja mahdollisesti käteisvälirahan, jonka määrä ei kuitenkaan saa ylittää 10[:tä] prosenttia vaihdossa annettujen arvopapereiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpitoarvosta;

e)      ’siirtävällä yhtiöllä’ tarkoitetaan yhtiötä, joka siirtää – – koko toimintansa [tai yhden] tai useita toimialojaan;

f)      ’vastaanottavalla yhtiöllä’ tarkoitetaan yhtiötä, joka vastaanottaa siirtävän yhtiön – – koko toiminnan tai yhden tai useamman toimialan;

– –”

5        Direktiivin 90/434 II osasto sisältää 4–8 artiklan, jotka koskevat sääntöjä sulautumisista, diffuusioista ja osakkeidenvaihdoista. Kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Sulautuminen tai diffuusio ei saa johtaa siirrettyjen varojen ja vastuiden reaaliarvon ja niiden verotusarvon välisen arvon[nousun] verottamiseen.

Seuraavilla sanonnoilla on seuraavanlainen merkitys:

–        ’verotusarvolla’ tarkoitetaan sitä arvoa, joka olisi ilmoitettu siirtävän yhtiön tulosta tai voitosta taikka arvon[noususta] kannettavan veron määräämiseksi annettavassa voitto- tai tappiolaskelmassa, jos näitä varoja ja vastuita olisi yhtiön sulautuessa tai sen diffuusion yhteydessä myyty itsenäisesti näistä liiketoimista;

–        ’siirretyillä varoilla ja vastuilla’ tarkoitetaan siirtävän yhtiön varoja ja vastuita, jotka yhtiön sulautuessa tai sen diffuusion yhteydessä tosiasiallisesti liitetään siirtävän yhtiön jäsenvaltiossa sijaitsevaan vastaanottavan yhtiön kiinteään toimipaikkaan ja jotka myötävaikuttavat verotusperusteiden määräytymiseen.

2.      Jäsenvaltioiden on asetettava 1 kohdan soveltamisen edellytykseksi, että vastaanottava yhtiö tekee uudet poisto-, arvonkorotus- ja arvonvähennyslaskelmat siirretyistä varoista ja vastuista niillä ehdoilla, joilla siirtävä yhtiö tai siirtävät yhtiöt olisivat ne tehneet, jos sulautumista tai diffuusiota ei olisi tapahtunut.

3.      Siinä tapauksessa, että vastaanottava yhtiö siirtävän yhtiön jäsenvaltion lainsäädännön mukaan voi tehdä uudet poisto-, arvonkorotus- ja arvonvähennyslaskelmat siirretyistä varoista ja vastuista muilla kuin 2 kohdassa tarkoitetuilla ehdoilla, 1 kohtaa ei sovelleta niihin varoihin ja vastuisiin, joiden osalta vastaanottava yhtiö on käyttänyt tätä mahdollisuutta.”

6        Mainitun direktiivin 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Sulautumisen, diffuusion tai osakkeiden vaihdon yhteydessä tapahtuva vastaanottavan tai hankkivan yhtiön yhtiöpääomia vastaavien arvopapereiden jakaminen siirtävän tai hankitun yhtiön osakkaalle vaihdossa vastikkeeksi jälkimmäisen yhtiön yhtiöpääomaa vastaavista arvopapereista ei saa yksinään johtaa osakkaan tulon, voiton tai arvon[nousun] verottamiseen.

2.      Jäsenvaltioiden on asetettava 1 kohdan soveltamisen edellytykseksi, että osakas ei anna vaihdossa saamilleen arvopapereille suurempaa verotusarvoa kuin mikä vaihdetuilla arvopapereilla välittömästi ennen sulautumista, diffuusiota tai osakkeiden vaihtoa oli.

Edellä olevan 1 kohdan soveltaminen ei estä jäsenvaltioita verottamasta vastaanotettujen arvopapereiden myöhemmästä luovutuksesta johtuvaa voittoa samalla tavalla kuin ennen hankintaa olemassa olevien arvopapereiden luovutuksesta johtuvaa voittoa.

’Verotusarvolla’ tarkoitetaan sitä arvoa, jota käytetään tulosta, voitosta tai arvon[noususta] kannettavan veron määräämiseksi mahdollisesti annettavassa voitto- tai tappiolaskelmassa.”

7        Direktiivin 90/434 III osasto koskee varojensiirtoon sovellettavia sääntöjä. Kyseisen direktiivin 9 artiklan, joka on kyseisen osaston ainoa artikla, mukaan mainitun direktiivin 4–6 artiklaa sovelletaan varojensiirtoihin.

 Italian lainsäädäntö

8        Direktiivi 90/434 on pantu Italiassa täytäntöön sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavaa verojärjestelmää koskevien yhteisön direktiivien noudattamisen edellyttämistä säännöksistä 30.12.1992 annetulla asetuksella (decreto legislativo) nro 544 (GURI nro 9, 13.1.1993, s. 8; jäljempänä asetus nro 544/1992).

9        Asetuksen nro 544/1992 1 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan:

– –

c)      a kohdassa tarkoitetun, unionin eri jäsenvaltioissa asuvan yhden tai useamman oikeushenkilön [eli Italiassa asuvan osakeyhtiön, kommandiittiosakeyhtiön, rajavastuuyhtiön tai osuuskunnan taikka julkis- tai yksityisoikeudellisen yhtiön, jonka yksinomainen tai pääasiallinen tarkoitus on liiketoiminnan harjoittaminen, ja muun samankaltaisen, muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvan oikeushenkilön] toteuttamiin yhteen toimialaan liittyvien liiketoiminnan osien tai liiketoimintakokonaisuuksien siirtoihin.”

10      Asetuksen nro 544/1992 2 §:n 2 momentissa säädettiin seuraavaa:

”c kohdassa tarkoitetut siirrot eivät merkitse arvonnousujen tai -laskujen realisoitumista, vaan siirretyn liiketoiminnan tai sen osan viimeinen verotusarvo on saatujen osakkeiden tai osuuksien verotusarvo. Saatujen osakkeiden tai osuuksien arvon ja siirrettyjen varojen viimeisen tuloverotusarvon välistä eroa ei katsota siirtävän yhtiön verotettavaksi tuloksi niin kauan kuin sitä ei ole realisoitu tai jaettu osakkaille. Jos saaduille osakkeille tai osuuksille kirjataan taseeseen siirretyn liitetoiminnan kirjanpitoarvoa korkeampi arvo, ero on merkittävä taseeseen asianmukaiseen kohtaan, ja se katsotaan verotettavaksi tuloksi, kun se jaetaan osakkaille – –.”

11      Pääasiassa kyseessä olevan siirron toteuttamisaikaan oli lisäksi voimassa yritysten lopettamisiin, varainsiirtoihin, sulautumisiin, diffuusioihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavan tuloveron uudelleenjärjestämisestä 8.10.1997 annettu asetus (decreto legislativo) nro 358 (GURI nro 249, 24.10.1997; jäljempänä asetus nro 358/1997).

12      Asetuksen nro 358/1997 1 §:n 1 ja 2 momentissa säädettiin seuraavaa:

”1.      Liiketoiminnan luovutuksessa realisoituneesta arvonnoususta voidaan kantaa tuloveron sijasta korvaavaa veroa 19 prosenttia, jos liiketoiminta on omistettu vähintään kolme vuotta ja tietyt – – tuloverolain konsolidoidun version 54 §:ssä asetetut edellytykset täyttyvät.

2.      Jotta korvaavaa veroa voidaan soveltaa, sen verokauden veroilmoituksessa, jona arvonnousut ovat realisoituneet, on ilmoitettava aikomuksesta käyttää kyseistä mahdollisuutta.”

13      Asetuksen nro 358/1997 4 §:n 1 ja 2 momentissa säädettiin seuraavaa:

”1.      Tuloverolain konsolidoidun version 87 §:n 1 momentin a ja b kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden toteuttamat vähintään kolme vuotta omistettujen liiketoimintojen siirrot eivät merkitse arvonnousujen tai -laskujen realisoitumista. Siirtävän yhtiön on kuitenkin hyväksyttävä saamiensa osuuksien arvoksi siirretyn liiketoiminnan viimeinen verotusarvo, ja vastaanottava yhtiö saa siirtävällä yhtiöllä olleen aseman mainittuun liiketoimintaan liittyvien varojen ja vastuiden osalta; sen on tätä varten mainittava taseessa esitetyt tiedot ja verotusarvot tuloista tehtävään ilmoitukseen liitettävässä luettelossa.

2.      Edellä 1 momentissa tarkoitetut henkilöt voivat 1 momentin soveltamisen sijasta siirtotoimessa valita – – tuloverolain konsolidoidun version soveltamisen ja tämän asetuksen 1 §:n soveltamisen. Tämä mahdollisuus voidaan myös valita [asetuksen nro 544/1992] 1 §:ssä tarkoitettujen siirtojen osalta.”

14      Asetukset nro 544/1992 ja nro 358/1997 on korvattu kansallisen verojärjestelmän uudistamisen yhteydessä 1.1.2004 alkaen. Uudistamisen yhteydessä rajat ylittäviä varojensiirtoja koskeva neutraalin verotuksen järjestelmä yhtenäistettiin valtionsisäisiä siirtoja koskevan järjestelmän kanssa, ja asetuksen nro 358/1997 4 §:n 1 momentissa säädetystä vähintään kolmen vuoden omistusta koskevasta edellytyksestä luovuttiin. Niinpä mahdollisuus valita verokannaltaan 19 prosentin suuruisen korvaavan veron soveltaminen poistettiin.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

15      3D I on pääomayhtiö, jonka kotipaikka on Cremassa (Italia). Se siirsi 12.10.2000 osan samoin Italiassa sijaitsevasta liiketoiminnastaan yhtiölle, jonka kotipaikka on Luxemburgin suurherttuakunnassa. Kyseisen liiketoimen seurauksena siirretystä liiketoiminnan osasta tuli kyseisen luxemburgilaisen yhtiön Italiassa sijaitseva kiinteä toimipaikka. 3D I sai vastikkeeksi osakeomistukseen perustuvan omistusosuuden kyseisestä yhtiöstä. Osakeomistus kirjattiin 3D I:n taseessa siirretyn liiketoiminnan osan verotusarvoa korkeampaan arvoon.

16      3D I käytti 9.5.2001 asetuksen nro 358/1997 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 2 momentin mukaista mahdollisuutta maksaa liiketoimesta verokannaltaan 19 prosentin suuruista korvaavaa veroa ja jätti näin ollen soveltamatta asetuksen nro 544/1992 2 §:n 2 momentissa säädettyä neutraalin verotuksen järjestelmää. Niinpä 3D I maksoi korvaavana verona 5 732 298 000 Italian liiran (ITL) eli 2 960 484,85 euron määrän. Kyseisen veron maksamisen seurauksena siirrosta aiheutunut kirjanpidollinen arvonnousu oli jaettavissa osakkaille, ja siirretyn liiketoiminnan osan verotusarvon ja siirron vastikkeena saadulle omistusosuudelle annetun arvon erotus otettiin myös huomioon verotuksessa (kyseisen omistusosuuden kirjanpitoarvon yhtenäistäminen verotusarvon kanssa).

17      Sen jälkeen, kun 3D I sai tiedon muun muassa asiassa C-436/00, X ja Y, 21.11.2002 annetusta tuomiosta (Kok., s. I-10829), se vaati 8.1.2004 verohallintoa palauttamaan sen maksaman korvaavan veron. Se väitti, että asetuksen nro 544/1992 2 §:n 2 momentti oli ristiriidassa direktiivin 90/434 kanssa, koska siinä asetetaan siirron neutraalisuudelle ehtoja, joita direktiivissä ei aseteta. Sen mukaan varsinkin ehto, jonka mukaan arvoero oli kirjattava erilliseen rahastoon, jossa olevia eriä ei voida jakaa osakkaille, ohjaa yritykset, joita varojensiirto koskee, käytännössä valitsemaan korvaavan veron, koska kolmas kansallisen järjestelmän mukainen mahdollisuus eli verokannaltaan 33 prosentin suuruisen tavanomaisen veron maksaminen arvoerosta on vielä kahta muuta vaihtoehtoa epäedullisempi. 3D I väitti pitäneensä asetuksen nro 544/1992 2 §:n 2 momentissa säädettyjä ehtoja virheellisesti lainmukaisina ja valinneensa tämän virheen vuoksi korvaavan veron eikä neutraalin verotuksen järjestelmää.

18      Koska Agenzia delle Entrate hylkäsi implisiittisesti kyseisen palauttamisvaatimuksen, 3D I nosti 13.4.2004 kanteen Commissione tributaria provinciale di Cremonassa. Kanne hylättiin 11.10.2006 annetulla tuomiolla muun muassa sen vuoksi, että 3D I oli vapaasti valinnut korvaavaa veroa koskevan järjestelmän ja että se oli hyötynyt siitä, että arvoero otettiin verotuksessa huomioon siten, että siihen sovellettiin erittäin edullista veroprosenttia verrattuna veroprosenttiin, jota siihen olisi sovellettu arvonnousun realisoitumisen tapauksessa.

19      3D I valitti kyseisestä tuomiosta 5.3.2007 Commissione tributaria regionale di Milanoon. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että asetuksen nro 544/1992 2 §:n 2 momentti oli ristiriidassa direktiivin 90/434 ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön, jossa ei ole hyväksytty pääoman vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisvapautta rajoittavia toimenpiteitä, kanssa siltä osin kuin siinä asetettiin velvollisuus kirjata siirtävän yhtiön taseeseen yhteisönsisäisen siirron jälkeen rahasto, jossa olevien erien verotusta lykätään, sillä uhalla, että muuten yhtiötä verotetaan siirrosta mahdollisesti seuranneesta arvonnoususta. Kyseinen tuomioistuin totesi, että jotta tällainen ristiriita unionin oikeuden kanssa voidaan välttää, jäsenvaltioiden on lykättävä arvonnousujen verottamista niiden todelliseen realisoitumiseen saakka asettamatta tällaiselle lykkäämiselle mainittuja perusvapauksia liiallisesti rajoittavia ehtoja.

20      Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko [direktiivin 90/434] 2 ja 4 artikla sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohta esteenä nyt käsiteltävässä asiassa Italiassa voimassa olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle eli – – asetuksen nro [544/1992] 2 §:n 2 momentille, jonka mukaan siirtävältä yhtiöltä kannetaan veroa varojensiirtoon tai osakkeidenvaihtoon liittyvästä arvonnoususta, joka muodostuu siirrettyjen osakkeiden tai osuuksien alkuperäisten hankintakustannusten ja markkina-arvon välisestä erosta, paitsi jos siirtävä yhtiö kirjaa taseeseensa tähän tarkoitukseen varatun rahaston, joka vastaa varojensiirron yhteydessä todettua arvonnousua?”

 Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

21      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko direktiivin 90/434 2 ja 4 artiklaa sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa esteenä sille, että siirtävältä yhtiöltä kannetaan veroa varojensiirtoon tai osakkeidenvaihtoon liittyvästä arvonnoususta, paitsi jos siirtävä yhtiö kirjaa taseeseensa tähän tarkoitukseen varatun rahaston, joka vastaa mainitun siirron yhteydessä todettua arvonnousua.

22      On kuitenkin riidatonta, että pääasia koskee yksinomaan kyseisen asetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettua varojensiirtoa eikä mainitun 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettua osakkeidenvaihtoa. Tässä tilanteessa kysymys voidaan rajata koskemaan varojensiirtoa.

23      Tästä tilanteesta voidaan lisäksi todeta, että direktiivin 90/434 9 artiklasta seuraa, ettei sen 8 artikla kuulu sääntöihin, joita on todettu sovellettavan varojensiirtoon. Viimeksi mainitussa artiklassa säädetään, että sulautumisen, diffuusion tai osakkeidenvaihdon yhteydessä tapahtuva vastaanottavan tai hankkivan yhtiön yhtiöpääomia vastaavien arvopapereiden jakaminen siirtävän tai hankitun yhtiön osakkaalle vaihdossa vastikkeeksi jälkimmäisen yhtiön yhtiöpääomaa vastaavista arvopapereista ei saa yksinään johtaa osakkaan tulon, voiton tai arvonkorotuksen verottamiseen. Se, ettei kyseistä artiklaa sovelleta varojensiirtoihin, selittyy sillä, ettei vastaanottavan yhtiön yhtiöpääomaa vastaavia arvopapereita anneta tällaisten siirtojen yhteydessä siirtävän yhtiön osakkaille vaan kyseisille yhtiöille itselleen.

24      Niinpä muokattua kysymystä on arvioitava direktiivin 90/434 2, 4 ja 9 artiklan perusteella.

25      Erityisesti kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä sen 9 artiklan kanssa, on todettava, että siinä säädetään, ettei varojensiirto saa johtaa siirrettyjen varojen ja vastuiden reaaliarvon ja verotusarvon erosta ilmenevän arvonnousun verottamiseen. Kyseisessä säännöksessä täsmennetään, että verotusarvo on se arvo, joka olisi ilmoitettu siirtävän yhtiön tulosta tai voitosta taikka arvonnoususta kannettavan veron määräämiseksi annettavassa voitto- tai tappiolaskelmassa, jos näitä varoja ja vastuita olisi varojensiirron ajankohtana myyty siitä itsenäisesti. Siirretyillä varoilla ja vastuilla tarkoitetaan varojensiirron yhteydessä siirtävän yhtiön liiketoiminnan osia, jotka siirtämisen yhteydessä tosiasiallisesti liitetään siirtävän yhtiön jäsenvaltiossa sijaitsevaan vastaanottavan yhtiön kiinteään toimipaikkaan tai muodostavat tällaisen toimipaikan ja jotka myötävaikuttavat verotusperusteiden määräytymiseen.

26      Tällä vastaanottavaa yhtiötä ja hankittua yhtiötä koskevalla verotuksen neutraalisuuden vaatimuksella direktiivissä 90/434 pyritään, kuten käy ilmi sen johdanto-osan ensimmäisestä ja neljännestä perustelukappaleesta, takaamaan, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevia yhtiöitä koskevia varojensiirtoja ei estetä jäsenvaltioiden verosäännöksistä johtuvilla erityisillä rajoituksilla, haitoilla tai vääristymillä ja että yrityksillä olisi mahdollisuus mukautua yhteismarkkinoiden vaatimuksiin, lisätä tuottavuuttaan ja vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyään (ks. vastaavasti asia C-28/95, Leur-Bloem, tuomio 17.7.1997, Kok., s. I-4161, 45 kohta; asia C-285/07, A.T., tuomio 11.12.2008, Kok., s. I-9329, 21 kohta ja asia C-352/08, Modehuis A. Zwijnenburg, tuomio 20.5.2010, Kok., s. I-4303, 38 kohta).

27      Tämä verotuksen neutraalisuuden vaatimus ei ole kuitenkaan ehdoton. Direktiivin 90/434 4 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä sen 9 artiklan kanssa, mukaan jäsenvaltioiden on asetettava mainitun 4 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykseksi, että vastaanottava yhtiö tekee uudet poisto-, arvonkorotus- ja arvonvähennyslaskelmat siirretyistä varoista ja vastuista niillä ehdoilla, joilla siirtävä yhtiö olisi ne tehnyt, jos varojensiirtoa ei olisi tapahtunut. Mainitun direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että siinä tapauksessa, että vastaanottava yhtiö voi siirtävän yhtiön jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tehdä uudet poisto-, arvonkorotus- ja arvonvähennyslaskelmat siirretyistä varoista ja vastuista muilla kuin kyseisen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla ehdoilla, sen 1 kohtaa ei sovelleta niihin varoihin ja vastuisiin, joiden osalta vastaanottava yhtiö on käyttänyt tätä mahdollisuutta.

28      Kuten Euroopan komissio on esittänyt, verotuksen neutraalisuudesta hyötymisen ehtona olevalla vastaanottavan yhtiön velvollisuudella turvata siirrettyjen varojen ja vastuiden arvostuksen jatkuvuus kyseisiin eriin liittyvissä poisto-, arvonkorotus- ja arvonvähennyslaskelmissa pyritään välttämään se, että verotuksen neutraalisuus johtaa lopulliseen verosta vapauttamiseen, josta direktiivissä 90/434 ei ole säädetty. Kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja kuudennesta perustelukappaleesta seuraa, että direktiivissä säädetään vain siirrettyihin eriin liittyvän arvonnousun verottamisen lykkäämistä koskevasta järjestelmästä, jolla vältetään se, että liiketoiminnan siirto itsessään johtaisi verottamiseen, ja turvataan siirtävän yhtiön kotipaikkavaltion taloudelliset edut varmistamalla kyseisten arvonnousujen verottaminen niiden tosiasiallisen realisoitumisen yhteydessä (ks. vastaavasti asia C-321/05, Kofoed, tuomio 5.7.2007, Kok., s. I-5795, 32 kohta; em. asia A.T., tuomion 28 kohta ja em. asia Modehuis A. Zwijnenburg, tuomion 39 kohta).

29      Vaikka direktiivissä 90/434 määritellään näin ollen edellytykset, joilla vastaanottavan yhtiön verottamista siirrettyyn liiketoimintaan liittyvästä arvonnoususta voidaan lykätä, siinä ei sen sijaan säädetä edellytyksistä, joilla siirtävä yhtiö voi hyötyä vastikkeena siirrosta saamiinsa vastaanottavan yhtiön yhtiöpääomaa edustaviin arvopapereihin liittyvän arvonnousun verottamisen lykkäämisestä eikä muun muassa siitä, miten siirtävän yhtiön on arvostettava mainitut arvopaperit.

30      Toisin kuin 3D I näyttäisi katsovan, tästä ei seuraa, että direktiivissä 90/434 kiellettäisiin jäsenvaltioita asettamasta tällaisia edellytyksiä, vaan kyseisessä direktiivissä jätetään niille julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 42 ja 49 kohdassa esittämällä tavalla harkintavalta joko asettaa tai olla asettamatta verotuksen neutraalisuudelle, josta siirtävä yhtiö voi hyötyä, varojensiirrosta vastikkeena saatujen arvopapereiden arvostamiseen liittyviä edellytyksiä, kuten verotusarvojen jatkuvuus, kunhan tällaisista edellytyksistä ei seuraa, että kyseisten arvopapereiden antaminen vastikkeena varojensiirron yhteydessä johtaa itsessään niihin liittyvän arvonnousun verottamiseen.

31      Kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa, tällaisen toteamuksen vahvistaa sekä direktiivin 90/434 syntyhistoria että se, että komissio ehdotti 17.10.2003 antamassaan viimeisimmässä ehdotuksessa direktiivin 90/434 muuttamisesta annettavaksi neuvoston direktiiviksi (KOM (2003) 613 lopullinen) samoin kuin alkuperäisessä ehdotuksessaan eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettavaksi neuvoston direktiiviksi (EYVL 1969, C 39, s. 1) liiketoiminnan siirron vastikkeena saaduille arvopapereille annettavaa arvoa koskevan säännöksen sisällyttämistä direktiiviin. Tällaisella säännöksellä, jonka mukaan mainitut arvopaperit olisi arvostettava siihen reaaliarvoon, joka liiketoiminnalla oli välittömästi ennen siirtämistä, komissio pyrki välttämään kaksinkertaisen verotuksen, joka voisi tapahtua arvonnousun realisoitumisen yhteydessä siinä tilanteessa, että vastaanottava yhtiö olisi arvostanut siirretyn liiketoiminnan direktiivin 90/434 4 artiklan 2 kohdassa asetetun edellytyksen mukaisesti ja että siirtävä yhtiö olisi arvostanut saadut arvopaperit arvoon, joka siirretyllä liiketoiminnalla oli välittömästi ennen siirtämistä. Unionin lainsäätäjä ei kuitenkaan noudattanut kyseistä ehdotusta.

32      Pääasian tilanteesta on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kuten sekä Italian hallitus että komissio ovat esittäneet, että kansallinen lainsäädäntö olisi mahdollistanut sen, että 3D I olisi arvostanut siirron vastikkeena saamansa arvopaperit arvoon, joka siirretyllä liiketoiminnalla oli ennen siirtämistä, ja saanut näin ollen lykättyä kyseisiin arvopapereihin liittyvän arvonnousun verottamista, jos se olisi täyttänyt ehdon, joka on tämän tuomion aikaisemmissa kohdissa todetulla tavalla unionin oikeuden nykytilassa sopusoinnussa unionin oikeuden kanssa.

33      Tässä tilanteessa ei voida katsoa, että direktiivin 90/434 kanssa olisi ristiriidassa se, että kansallisessa lainsäädännössä tarjotaan siirtävälle yhtiölle ylimääräinen mahdollisuus arvostaa mainitut arvopaperit arvoon, joka on korkeampi kuin siirretyllä liiketoiminnalla ennen siirtoa ollut arvo ja joka vastaa muun muassa siirron yhteydessä realisoitunutta arvonnousua, mutta asetetaan kyseisen mahdollisuuden käyttämiselle se ehto, että kyseinen yhtiö kirjaa taseeseensa tähän tarkoitukseen varatun rahaston, joka vastaa näin todettua arvonnousua.

34      Italian hallitus ja komissio ovat lisäksi esittäneet, että pääasiassa kyseessä olevalla ehdolla pyritään yksinkertaisesti vastaamaan kirjanpitoa koskeviin vaatimuksiin, jotka ovat välttämättömiä omistusosuuksien arvostamisen vuoksi, ja että mainitun rahaston verottaminen siinä tapauksessa, että siihen sisältyvät erät jaetaan siirtävän yhtiön osakkaille, oli pääasian tosiseikkojen tapahtumisaikaan voimassa olleessa kansallisessa verojärjestelmässä välttämätöntä, koska kyseisestä järjestelmästä, jossa myönnettiin tällaisen jakamisen yhteydessä veronhyvitys kyseisille osakkaille, olisi aiheutunut välitön verotulojen menetys Italian valtiolle sekä perusteeton etu mainituille osakkaille ja välillisesti myös siirtävälle yhtiölle.

35      Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä mainitun perusteella vastattava, että asetuksen 90/434 2, 4 ja 9 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa esteenä sille, että siirtävältä yhtiöltä kannetaan veroa varojensiirtoon liittyvästä arvonnoususta, joka muodostuu siirrettyjen osakkeiden tai yhtiöosuuksien alkuperäisten hankintakustannusten ja markkina-arvon välisestä erosta, paitsi jos siirtävä yhtiö kirjaa taseeseensa tähän tarkoitukseen varatun rahaston, joka vastaa mainitun siirron yhteydessä todettua arvonnousua.

 Oikeudenkäyntikulut

36      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/434/ETY 2, 4 ja 9 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa esteenä sille, että siirtävältä yhtiöltä kannetaan veroa varojensiirtoon liittyvästä arvonnoususta, joka muodostuu siirrettyjen osakkeiden tai yhtiöosuuksien alkuperäisten hankintakustannusten ja markkina-arvon välisestä erosta, paitsi jos siirtävä yhtiö kirjaa taseeseensa tähän tarkoitukseen varatun rahaston, joka vastaa mainitun siirron yhteydessä todettua arvonnousua.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: italia.