Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

NIILO JÄÄSKINEN

18 päivänä lokakuuta 2012 (1)

Asia C-425/11

Katja Ettwein

vastaan

Finanzamt Konstanz

(Ennakkoratkaisupyyntö – Finanzgericht Baden-Württemberg (Saksa))

Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehty sopimus – Itsenäistä ammattia harjoittavien rajatyöntekijöiden välitön verotus – Veroedun epääminen jäsenvaltiossa asuinpaikan muuttamisen vuoksi – Sveitsissä asuvien aviopuolisoiden jättäminen yhteisverotukseen liittyvän verohelpotuksen (Ehegattensplitting), jota sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioissa tai Euroopan talousalueella asuviin henkilöihin, ulkopuolelle – Yhdenvertainen kohtelu






I       Johdanto

1.        Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä unionin tuomioistuinta pyydetään tulkitsemaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehdyn sopimuksen(2) (jäljempänä EY:n ja Sveitsin välinen sopimus) merkityksellisiä määräyksiä, etenkin itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevia määräyksiä. Tarkemmin sanottuna Finanzgericht Baden-Württemberg (Saksa) tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko kyseinen sopimus esteenä Euroopan unionin jäsenvaltion verolainsäädännölle, jonka mukaan aviopuolisoilta, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia, jotka toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina samassa valtiossa ja jotka ovat velvollisia maksamaan siellä tuloveroa lähes kaikista verotettavista tuloistaan, evätään kyseisessä lainsäädännössä tunnustettu veroetu, koska he ovat muuttaneet yksityisen asuinpaikkansa Sveitsiin.

2.        Riidanalaisen lainsäädännön säännöksistä nimittäin ilmenee, että splitting-järjestelmä muodostaa aviopuolisoille veroedun, kun toisen aviopuolison saamat tulot ovat selvästi suuremmat kuin toisen saamat tulot. Kyseinen järjestelmä on otettu käyttöön tuloveroasteikon progression lieventämiseksi.(3) Siinä aviopuolisoiden kokonaistulot lasketaan yhteen, minkä jälkeen ne jaetaan puoliksi kummallekin aviopuolisolle laskennallisesti ja verotus toteutetaan tällä perusteella. Jos toisen aviopuolison tulot ovat suuret ja toisen pienet, splitting tasaa verotettavien tulojen määrää ja lieventää tuloveroasteikon progressiota.

3.        Kyseistä järjestelmää voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että aviopuolisoiden kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka on Saksan alueella, toisen unionin jäsenvaltion alueella tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen(4) (jäljempänä ETA-sopimus) osapuolena olevan valtion alueella.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       EY:n ja Sveitsin välinen sopimus

4.        EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen johdanto-osan toisen virkkeen mukaan sopimuspuolet ovat ”päättäneet toteuttaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden välillään Euroopan yhteisössä sovellettavien säännösten perusteella”.

5.        EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 1 artiklan a ja d alakohdan mukaan kyseisen sopimuksen tavoitteena on muun muassa myöntää jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton kansalaisille maahantulo- ja oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan palkkatyötä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä sopimuspuolten alueelle sekä myöntää heille samat elin-, palvelus- ja työolot kuin sopimuspuolten omille kansalaisille.

6.        Kyseisen sopimuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Syrjimättömyys”, määrätään seuraavaa:

”Sopimuspuolen alueella laillisesti oleskelevia toisen sopimuspuolen kansalaisia ei syrjitä kansalaisuuden perusteella tämän sopimuksen liitteiden I, II ja III määräyksiä soveltaen ja niiden mukaisesti.”

7.        EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa”, sanamuoto on seuraava:

”Oleskeluoikeus ja oikeus ryhtyä harjoittamaan taloudellista toimintaa taataan liitteen I määräysten mukaisesti, jollei 10 artiklan määräyksistä muuta johdu.”

8.        Kyseisen sopimuksen 11 artiklan, jonka otsikko on ”Valitusten käsittely”, 1 kohdassa määrätään, että EY:n ja Sveitsin välisessä sopimuksessa tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus tehdä toimivaltaisille viranomaisille valituksia sopimuksen määräysten soveltamisesta.

9.        Saman sopimuksen 16 artiklan, jonka otsikko on ”Viittaukset yhteisön oikeuteen”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta niihin Euroopan yhteisön säädöksiin, joihin viitataan, sisältyviä oikeuksia ja velvollisuuksia vastaavia oikeuksia ja velvollisuuksia sovelletaan niiden välisissä suhteissa.

2.      Siinä määrin, kuin yhteisön oikeuden käsitteet liittyvät tämän sopimuksen soveltamiseen, huomioon otetaan asiaa koskeva – – yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka edeltää tämän sopimuksen allekirjoittamista. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeinen oikeuskäytäntö annetaan tiedoksi [Sveitsin valaliitolle]. Sekakomitea määrittää sopimuspuolen pyynnöstä kyseisen oikeuskäytännön seuraukset sopimuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.”

10.      EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 21 artiklan, jonka otsikko on ”Suhde kaksinkertaista verotusta koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin”, 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tämän sopimuksen määräyksiä ei voida tulkita siten, että ne estäisivät sopimuspuolia kohtelemasta eri tavalla verovelvollisia, joita koskevat olosuhteet eivät ole keskenään verrattavissa, erityisesti asuinpaikan osalta, kansallisen verotuslainsäädäntönsä asianmukaisia säännöksiä sovellettaessa.”

11.      EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liite I koskee henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Kyseisen liitteen II luku sisältää palkkatyöntekijöitä koskevat määräykset. Kyseisen luvun 9 artiklassa, joka koskee yhdenvertaista kohtelua ja jota sovelletaan kyseisen liitteen III luvussa olevan 15 artiklan 2 kohdassa olevan viittauksen nojalla itsenäisiin ammatinharjoittajiin, määrätään seuraavaa:

”1.      Sopimuspuolen kansalaista ei palkkatyöntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen sopimuspuolen alueella kotimaisiin palkkatyöntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen erityisesti palkkauksen, irtisanomisen ja työttömyyden sattuessa saman alan työhön paluun tai uudelleen työllistämisen osalta.

2.      Palkkatyöntekijä ja tämän liitteen 3 artiklassa tarkoitetut hänen perheensä jäsenet saavat samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaiset työntekijät ja heidän perheenjäsenensä.

– –”

12.      Kyseisen liitteen III luku sisältää säännöt, jotka koskevat ”itsenäisiä ammatinharjoittajia”, joita ovat kyseisen luvun 12 artiklan 1 kohtaan otetun määritelmän mukaisesti sopimuspuolen kansalaiset, jotka haluavat sijoittautua toisen sopimuspuolen alueelle harjoittaakseen siellä itsenäistä ammattia.

13.      Kyseisen luvun 13 artiklan, jonka otsikko on ”Itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä tarkoitetaan sopimuspuolen kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja harjoittaa itsenäistä ammattia toisen sopimuspuolen alueella palaten kotipaikkaansa säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa.”

14.      Saman luvun 15 artiklan, jonka otsikko on ”Yhdenvertainen kohtelu”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymisen ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisen osalta itsenäiselle ammatinharjoittajalle myönnetään vastaanottavassa valtiossa yhtä edullinen kohtelu kuin sen omille kansalaisille myönnetty kohtelu.

2.      Tämän liitteen 9 artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin tässä luvussa tarkoitettuihin itsenäisiin ammatinharjoittajiin.”

B       Saksan lainsäädäntö

15.      Asiassa merkitykselliset kansalliset säännökset ovat tuloverolain (Einkommensteuergesetz)(5) (jäljempänä EStG) säännökset.

16.      EStG:n 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Luonnolliset henkilöt, joiden kotipaikka tai tavanomainen asuinpaikka on Saksassa, ovat tuloverotuksessa yleisesti verovelvollisia. – –

– –

3.      Myös sellaisia luonnollisia henkilöitä, joiden kotipaikka ja tavanomainen asuinpaikka eivät ole Saksassa, pidetään pyynnöstä tuloverotuksessa yleisesti verovelvollisina, jos heillä on 49 §:ssä tarkoitettuja tuloja Saksasta. Tätä vaihtoehtoa sovelletaan vain siinä tapauksessa, että vähintään 90 prosenttia heidän kalenterivuoden aikana saamistaan tuloista on Saksassa tuloveron alaista – –”

17.      EStG:n 1 a §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:

”[Unionin] jäsenvaltion kansalaisiin ja [ETA-sopimuksen] osapuolena olevan valtion kansalaisiin, – – joita on pidettävä 1 §:n 3 momentin nojalla tuloverotuksessa yleisesti verovelvollisina, sovelletaan – – 26 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä sovellettaessa seuraavaa:

1.      – – Saajan kotipaikan tai tavanomaisen asuinpaikan on oltava [unionin] jonkin toisen jäsenvaltion tai [ETA-sopimuksen] osapuolena olevan valtion alueella.

– –

2.      Aviopuolisoa, joka ei asu pysyvästi erillään ja jolla ei ole kotipaikkaa tai tavanomaista asuinpaikkaa Saksassa, pidetään pyynnöstä tuloverotuksessa yleisesti verovelvollisena 26 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä sovellettaessa. – –”

18.      EStG:n 26 §:n 1 momentissa myönnetään aviopuolisoille, jotka eivät asu pysyvästi erillään ja jotka ovat yleisesti verovelvollisia tai joita on pidettävä tällaisina, oikeus valita joko kyseisen lain 26 a §:n mukainen erillisverotus tai kyseisen lain 26 b §:n mukainen yhteisverotus.

19.      EStG:n 26 b §:n, jonka otsikko on ”Aviopuolisoiden yhteisverotus”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Aviopuolisoita yhteisverotettaessa aviopuolisoiden saamat tulot lasketaan yhteen ja niiden katsotaan kuuluvan heille yhdessä ja, jollei muuta ole säädetty, aviopuolisoita pidetään tämän jälkeen yhtenä verovelvollisena.”

20.      EStG:n 32 a §:n, jonka otsikko on ”Tuloverokanta”, 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”Aviopuolisoille, jotka ovat tuloverotuksessa yhdessä verotettavia 26 ja 26 b §:n nojalla, määrättävän tariffin mukaisen tuloveron määrä vastaa – – heidän 1 momentin nojalla yhteisesti verotettavan tulonsa puolikkaasta kannettavaa veroa kerrottuna kahdella (splitting-menetelmä).”

III  Pääasia

21.      Katja Ettwein ja hänen aviopuolisonsa ovat Saksan kansalaisia. Molemmat toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina ja saavat kaikki tulonsa Saksasta. Aviopuolisot muuttivat 1.8.2007 asuinpaikkansa Sveitsiin. He jatkoivat asuinpaikan muuttamisen jälkeen ammatin harjoittamista Saksassa ja saivat yhä lähes kaikki tulonsa kyseisestä jäsenvaltiosta.

22.      Tuloveronsa laskemiseksi verovuodelta 2008 Ettwein ja hänen aviopuolisonsa pyysivät – kuten aiempien verovuosien osalta –, että heitä verotettaisiin yhdessä eli splitting-menetelmää soveltamalla, ja korostivat sitä, ettei heillä ollut mitään Sveitsissä verotettavaa tuloa. Finanzamt Konstanz hyväksyi ensimmäisessä verotuspäätöksessä aviopuolisoiden pyynnön.

23.      Se kuitenkin peruutti kyseisen päätöksen 1.12.2009 sillä perusteella, että edullista splitting-järjestelmää, jota on päätetty soveltaa aviopuolisoiden henkilökohtaisen tilanteen ja perhetilanteen perusteella, ei pitäisi soveltaa, sillä aviopuolisoiden asuinpaikka ei ollut jonkin unionin jäsenvaltion alueella eikä ETA-sopimuksen osapuolena olevan valtion alueella. Näin ollen Finanzamt Konstanz päätti 22.3.2010 päivätyllä verotuspäätöksellä, että aviopuolisoihin sovelletaan erillisverotusta koskevaa järjestelmää. Koska kyseisestä päätöksestä tehty oikaisuvaatimus ei menestynyt, Ettwein nosti kumoamiskanteen Finanzgericht Baden-Württembergissä.

IV     Ennakkoratkaisukysymys

24.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Ettwein ja hänen aviopuolisonsa ovat EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja itsenäistä ammattia harjoittavia rajatyöntekijöitä. Se nimittäin toteaa, että he ovat Saksan kansalaisia, joiden kotipaikka on Sveitsissä, toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina Saksan alueella ja palaavat jokaisena päivänä ammattitoimintansa harjoittamispaikasta asuinpaikkaansa. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liitteessä I olevan 9 artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan määräysten mukaan itsenäistä ammattia harjoittavat rajatyöntekijät saavat valtion, jossa he toimivat ammatinharjoittajina, alueella samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaiset itsenäiset ammatinharjoittajat. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, että Saksan verohallinto kieltäytyy soveltamasta splitting-menetelmää Ettweineihin ainoastaan sillä perusteella, että heidän asuinpaikkansa sijaitsee Sveitsissä, on ristiriidassa EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen määräysten kanssa.

25.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä päätelmä on 21.6.1999, joka on EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen allekirjoituspäivä, edeltävässä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen sijoittautumisvapautta ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien periaatteiden, jotka on toistettu EY:n ja Sveitsin välisessä sopimuksessa, mukainen. Kyseinen tuomioistuin viittaa etenkin syrjintäkiellon periaatetta, jota sovelletaan myös veroasioissa, koskevaan oikeuskäytäntöön, jossa ei kielletä ainoastaan kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää vaan myös sellaiset peitellyn syrjinnän muodot, joissa muita erotteluperusteita käyttämällä tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen.(6) Kyseinen tuomioistuin muistuttaa myös, että kyseisestä periaatteesta seuraa, että säännökset, joilla estetään jäsenvaltion kansalaisia lähtemästä jäsenvaltiosta ja käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen tai tehdään siitä vähemmän houkuttelevaa, ovat kiellettyjä.(7)

26.      Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että verovelvollisen verottaminen kokonaisvaltaisesti ja hänen henkilökohtaiseen tilanteeseensa ja perhetilanteeseensa liittyvät seikat huomioon ottaen on lähtökohtaisesti asuinvaltion tehtävä. Silloin, kun kokonaisvaltainen verotus toimitetaan tulon lähdevaltiossa, koska asianomainen henkilö saa tulonsa lähes yksinomaan kyseisestä valtiosta, viimeksi mainittu ei voi kuitenkaan kieltäytyä ottamasta huomioon asianomaisen henkilön henkilökohtaista tilannetta ja perhetilannetta, kun sen huomioon ottaminen ei ole mahdollista asuinvaltiossa. Saman oikeuskäytännön mukaan splitting-menetelmä kuuluu henkilökohtaiseen tilanteeseen ja perhetilanteeseen liittyviin seikkoihin, jotka on otettava tällaisessa tapauksessa huomioon.(8)

27.      Näin ollen Ettweinien tilanne, jota ei voitu ottaa huomioon asuinvaltiossa, koska Ettweinit eivät saaneet tuloja kyseisestä valtiosta, olisi otettava huomioon Saksassa veroja laskettaessa, koska muuten heitä syrjittäisiin pariskuntiin, jotka asuvat Saksassa, jotka saavat sieltä tulonsa ja joiden henkilökohtainen tilanne ja perhetilanne on samanlainen, nähden.

28.      Näiden seikkojen perusteella Finanzgericht Baden-Württemberg päätti päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 16.8.2011, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen] määräyksiä, erityisesti sen 1, 2, 11, 16 ja 21 artiklaa sekä liitteessä I olevia 9, 13 ja 15 artiklaa, tulkittava siten, että ne estävät epäämästä Sveitsissä asuvien aviopuolisoiden, joiden kaikkia verotettavia tuloja verotetaan Saksan liittotasavallassa, yhteisverotuksen niin sanottua splitting-menetelmää soveltamalla?”

29.      Pääasian asianosaiset, Saksan hallitus, Espanjan hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Ettwein, Saksan hallitus ja komissio olivat edustettuina 4.7.2012 pidetyssä istunnossa.

V       Asian tarkastelu

A       Alustavat huomautukset

1.       EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen luonne

30.      Aluksi on muistutettava, että EY:n ja Sveitsin välistä sopimusta on kansainvälisenä sopimuksena tulkittava valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen(9) 31 artiklan mukaisesti vilpittömässä mielessä ja antamalla siinä käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys sekä kyseisen sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa.(10)

31.      Oikeuskäytännössä on toistuvasti katsottu, että koska Sveitsin valaliitto ei ole liittynyt osaksi unionin sisämarkkinoita, joilla pyritään poistamaan kaikki esteet kansallisia markkinoita vastaavan täyden liikkumisvapauden alueen luomiseksi, sisämarkkinoita koskeville unionin oikeuden oikeussäännöille annettua tulkintaa ei voida automaattisesti soveltaa EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tulkintaan, paitsi jos kyseisen sopimuksen määräyksissä nimenomaisesti määrätään tällaisesta soveltamisesta.(11)

32.      EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 16 artiklan 2 kohdassa kyllä otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, mutta tämä viittaus koskee ainoastaan kyseisen sopimuksen allekirjoituspäivää eli 21.6.1999 edeltävää oikeuskäytäntöä. Kyseinen määräys on saanut vaikutteita ETA-sopimuksen 6 artiklasta. Kyseisen 16 artiklan 2 kohdan tavoitteena ei ole se, että Sveitsin valaliiton on noudatettava toisen sopimuspuolen lainkäyttöelimen eli unionin tuomioistuimen EY:n ja Sveitsin välisestä sopimuksesta antamaa myöhempää tulkintaa, ja sillä taataan unionin oikeuteen kuuluvia aloja koskeva ”rinnakkainen oikeudellinen kehys”.(12)

33.      Ennakkoratkaisupyynnössä kuvattua tilannetta eli tapausta, jossa yksityisen asuinpaikan muuttaminen Sveitsiin johtaa siihen, että aviopuolisoita, jotka ovat sen jäsenvaltion kansalaisia, jossa he toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina, kohdellaan verotuksessa epäedullisesti, on arvioitava tämän EY:n ja Sveitsin välistä sopimusta koskevan erityisen tulkintalinjan valossa.

2.       EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tavoitteet

34.      EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tavoitteet mainitaan kyseisen sopimuksen 1 artiklassa. Sopimuksen tavoitteena on muun muassa myöntää jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton kansalaisille maahantulo- ja oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan palkkatyötä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä sopimuspuolten alueelle sekä myöntää heille samat elin-, palvelus- ja työolot kuin sopimuspuolten omille kansalaisille.

35.      On korostettava, että tämä tahto helpottaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionin ja Sveitsin valaliiton välillä eroaa hengeltään ja tarkoitukseltaan perustamissopimuksissa unionin jäsenvaltioiden välillä luotujen sisämarkkinoiden yhteydessä määrätystä vapaasta liikkuvuudesta.

36.      Tässä yhteydessä EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen allekirjoittamisen poliittisen taustan tarkastelusta ilmenee, että kahdenvälisten sopimusten tavoitteena ei ole sisämarkkinoiden luominen.(13) On selvää, että EY:n ja Sveitsin välinen sopimus kuuluu seitsemän alakohtaisen sopimuksen, joilla säännellään yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisiä suhteita(14) ja jotka on allekirjoitettu 21.6.1999 sen seurauksena, että Sveitsin valaliitto päätti 6.12.1992 olla liittymättä ETA-sopimukseen, joukkoon. Kyseisestä kieltäytymisestä ilmenee jättäytyminen sellaisen yhtenäisen, yhtenäismarkkinat sisältävän taloudellisen kokonaisuuden luomisen, joka perustuu sen osapuolten yhteisiin sääntöihin, ulkopuolelle ja yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kanssa tietyillä aloilla tehtävien kahdenvälisten sopimusten puoltaminen.

37.      Kyseisellä EY:n ja Sveitsin välisellä sopimuksella pyritään siis lähentämään sopimuspuolten yhteyksiä(15) ilman, että näköpiirissä on kaikkien perusvapauksien soveltamisen laajentaminen Sveitsin valaliittoon tai jopa myöhempi liittyminen unioniin.

38.      Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehdään selvä ero sisämarkkinoita koskeville unionin oikeuden oikeussäännöille annetun tulkinnan sekä EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen kaltaisen kansainvälisen sopimuksen tulkinnan välillä siten, että siinä korostetaan yhtäältä EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tavoitteiden ja asiayhteyden ja toisaalta Euroopan integraation tavoitteiden ja asiayhteyden välistä vertailua.(16)

39.      Unionin jäsenvaltioiden ja ETA-sopimuksen osapuolten välillä sovellettavia vapauksia ei sovelleta täysimääräisesti Sveitsin valaliittoon, mikä merkitsee sitä, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevat rajoitukset voivat pysyä voimassa EY:n ja Sveitsin välisen kahdenvälisen sopimuksen puitteissa, vaikka ne eivät olisi sallittuja unionissa tai Euroopan talousalueella.

B       Jäsenvaltion oikeus evätä veroetu omilta kansalaisiltaan, jotka ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia ja jotka eivät asu kyseisen jäsenvaltion alueella

40.      On palautettava mieliin käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva tilanne. Kyse on kahdesta Saksan kansalaisesta, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa itsenäisinä ammatinharjoittajina Saksassa ja jotka ovat muuttaneet henkilökohtaisen asuinpaikkansa Sveitsiin mutteivät kuitenkaan työskentele siellä. Unionin tuomioistuinta pyydetään näin ollen tulkitsemaan itsenäisten ammatinharjoittajien asemaa koskevia EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen määräyksiä ja arvioimaan oikeuskäytäntönsä vaikutusta pääasiaan.

1.       EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen asiallinen soveltamisala

41.      Itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen määräykset muodostavat kyseisen sopimuksen liitteessä I olevan III luvun, joka sisältää viisi artiklaa. Kyseisessä liitteessä olevassa 12 artiklassa vahvistetaan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset, joita sovelletaan itsenäiseen ammatinharjoittajaan. Kyseisessä liitteessä I olevassa 13–16 artiklassa täsmennetään kyseistä oikeutta. EY:n ja Sveitsin välisessä sopimuksessa tyydytään myöntämään kaikille itsenäisille ammatinharjoittajille maahantulo- ja oleskeluoikeus sopimuspuolten alueella ja oikeus saada vastaanottavassa valtiossa yhtä edullinen kohtelu kuin kyseisen valtion omille kansalaisilleen myöntämä kohtelu heidän ryhtyessään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi ja toimiessaan itsenäisinä ammatinharjoittajina.

42.      Katson, että Ettweinien tilanne ei kuulu mainittujen määräysten asialliseen soveltamisalaan. Kyseisen sopimuksen liitteessä I oleva 12 artikla koskee nimittäin sanamuotonsa mukaan ”sopimuspuolen kansalais[ta], joka haluaa sijoittautua toisen sopimuspuolen alueelle harjoittaakseen siellä itsenäistä ammattia”.(17) Samalla tavoin kyseisessä liitteessä I olevan 15 artiklan 2 kohdassa taataan samassa liitteessä olevaan 9 artiklaan viittaamalla itsenäisten ammatinharjoittajien, jotka ovat sopimuspuolen kansalaisia, yhdenvertainen kohtelu toisen sopimuspuolen alueella. Heitä ei siis voida kohdella kansalaisuutensa perusteella eri tavalla kuin kotimaisia työntekijöitä. He saavat muun muassa samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaiset työntekijät.(18)

43.      Ennakkoratkaisupyynnössä mainitun syrjintäkiellon periaatteesta muistutan, että EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 2 artiklassa kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä.(19)

44.      Asiassa Bergström(20) annetun tuomion mukaan ei kylläkään voida sulkea pois sitä, että sopimuspuolen kansalainen vetoaa EY:n ja Sveitsin väliseen sopimukseen omaa valtiota vastaan.

45.      Täsmennän kuitenkin, että mahdollisuus vedota EY:n ja Sveitsin väliseen sopimukseen omaa valtiota vastaan koskee kyseisen sopimuksen 16 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisesti vain oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka perustuvat saman sopimuksen liitteessä mainittuihin unionin johdetun oikeuden säädöksiin. Minkään EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen osatekijän perusteella ei sen sijaan voida katsoa, että tällainen mahdollisuus ulottuisi myös primaarioikeuden määräyksiin.

46.      Näin ollen EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen sanamuodosta – kuten sen tavoitteestakaan – ei voida tehdä tällaista päätelmää, joka koskisi itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevia määräyksiä, jotka kattavat ainoastaan kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän, joka kohdistuu sopimuspuolen kansalaiseen toisen sopimuspuolen alueella.

47.      Unionin tuomioistuimelle esitetyistä tosiseikoista kuitenkin ilmenee, että Ettweinit ovat Saksan kansalaisia ja toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina Saksassa, jossa he ovat riidanalaisen verotuksen kohteena. Käsiteltävässä asiassa ei siis voi olla kyse sopimuspuolen viranomaisten toisen sopimuspuolen kansalaiseen kohdistamasta syrjinnästä. Se, että Ettweinit ovat muuttaneet yksityisen asuinpaikkansa Sveitsiin, on tässä yhteydessä merkityksetöntä.(21)

48.      Lisäksi EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liitteessä I oleva 13 artikla, joka koskee itsenäistä ammattia harjoittavia rajatyöntekijöitä,(22) luettuna yhdessä samassa liitteessä olevan 12 artiklan kanssa tukee tätä sanamuodonmukaista tulkintaa, jossa pääasiassa kyseessä oleva tilanne suljetaan itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevien EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen määräysten soveltamisalan ulkopuolelle. Tässä yhteydessä minun on muistutettava, että kyseisessä liitteessä I olevan 12 artiklan mukaan itsenäinen ammatinharjoittaja on sopimuspuolen kansalainen, joka haluaa sijoittautua toisen sopimuspuolen alueelle harjoittaakseen siellä itsenäistä ammattia. Kyseisessä liitteessä I olevan 13 artiklan mukaan ”itsenäistä ammattia harjoittavalla rajatyöntekijällä”, joka muodostaa mielestäni välttämättä ”itsenäisten ammatinharjoittajien” alaryhmän, tarkoitetaan sopimuspuolen kansalaista, joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja harjoittaa itsenäistä ammattia toisen sopimuspuolen alueella palaten kotipaikkaansa säännönmukaisesti päivittäin. Toisin sanoen valtio, jossa itsenäinen ammatinharjoittaja harjoittaa ammattia, on muu kuin se valtio, jossa hänellä on kotipaikka, ja viimeksi mainittu voi olla lähtövaltio tai ei.(23)

49.      Korostan siis sitä, että tilanne, jossa on kyse pelkästä asuinpaikan muuttamisesta sopimuspuolen alueelle ilman, että näköpiirissä on harjoittaa siellä itsenäistä ammattia, ei kuulu EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 12 ja 13 artiklan soveltamisalaan.

50.      Käsiteltävässä asiassa se, että Ettweinit asuvat Sveitsissä, on Saksan lainsäädännön mukaan esteenä edullisemman verojärjestelmän soveltamiselle. Verohaitta ei johdu siitä, että aviopuolisot, jotka ovat sopimuspuolen kansalaisia, joiden asuinpaikka on sopimuspuolen alueella, käyttävät sijoittautumisoikeuttaan muun sopimuspuolen alueella kuin siinä valtiossa, jonka kansalaisia he ovat.

51.      Tästä seuraa, että koska Ettweinit toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat, heillä ei ole EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen määräyksiin perustuvia sijoittautumisvapautta, yhdenvertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä koskevia oikeuksia, sillä näitä määräyksiä ei sovelleta heihin. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tavoitteet, joita on käsitelty aikaisemmin, tukevat kyseisen sopimuksen merkityksellisten määräysten sanamuodon mukaista suppeaa tulkintaa.(24)

2.       Oikeuskäytännön vaikutus käsiteltävään asiaan

52.      EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 16 artiklassa viitataan nimenomaisesti unionin oikeuteen kyseisen sopimuksen määräysten, jotka ovat sisällöltään samoja kuin unionin oikeuden säännökset, yhdenmukaista tulkintaa koskevana lähteenä.(25) Sen 1 kohdassa määrätään, että sopimuspuolet sitoutuvat panemaan täytäntöön yhteisön säännöstöön sisältyviä oikeuksia ja velvollisuuksia vastaavat oikeudet ja velvollisuudet. Sen 2 kohdan perusteella on tältä osin noudatettava oikeuskäytäntöä sillä täsmennyksellä, että kyseinen viittaus koskee ainoastaan EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen allekirjoittamista eli 21.6.1999 edeltävää oikeuskäytäntöä ja että myöhempi oikeuskäytäntö annetaan tiedoksi Sveitsille.(26)

53.      Tässä yhteydessä on tutkittava lyhyesti 21.6.1999 edeltävää merkityksellistä oikeuskäytäntöä, kun tarkastellaan EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen määräysten soveltamisalan ulottuvuutta.

54.      Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta ja syrjintäkiellon periaatteesta, jotka liittyvät itsenäisten ammatinharjoittajien vapaaseen liikkuvuuteen, totean aluksi, että käsiteltävässä asiassa ei ole kyse siitä, onko niiden ulottuvuus sama kuin unionin oikeudessa ja etenkin edellä mainitussa asiassa Schumacker ja edellä mainitussa asiassa Bosman annettujen tuomioiden mukainen, sillä – kuten olen todennut – EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen vastaavia määräyksiä ei sovelleta Ettweinien tilanteeseen.(27)

55.      On kuitenkin viitattava asiassa Werner(28) annettuun tuomioon, jossa katsottiin, että sijoittautumisoikeutta koskevassa ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa ei estetä jäsenvaltiota määräämästä sellaisille kansalaisilleen, jotka harjoittavat kyseisen jäsenvaltion alueella ammatillista toimintaa ja jotka saavat sieltä kaikki tai lähes kaikki tulonsa, veroa, joka on korkeampi silloin, kun he eivät asu kyseisessä jäsenvaltiossa, kuin kyseisessä jäsenvaltiossa asuville kansalaisille määrättävä vero. Kyseinen asia koski Saksan kansalaista, joka toimi itsenäisenä ammatinharjoittajana, hammaslääkärinä, Saksassa ja sai sieltä lähes kaikki tulonsa mutta oli muuttanut asuinpaikkansa Alankomaihin.

56.      Kuten komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, kyseisestä tuomiosta ilmenee tässä yhteydessä, että pelkkää asuinpaikan muuttamista ei voitu ennen EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen allekirjoittamista pitää perustamissopimuksen 52 artiklassa tarkoitettuna sijoittautumisena vastaanottavaan valtioon itsenäisen ammatin harjoittamiseksi.

57.      Seuraavaksi minun on edellä mainitussa asiassa Asscher annetun tuomion, joka on edellä mainitussa asiassa Werner annetun tuomion tapaan annettu ennen EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen allekirjoittamista, osalta korostettava aluksi sitä, että se, että kantaja harjoitti taloudellista toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana muussa jäsenvaltiossa kuin lähtövaltiossaan, muodosti kyseisessä asiassa ennakkoedellytyksen, joka mahdollisti sen, että hän saattoi vedota viimeksi mainitussa valtiossa sijoittautumisvapauteen. Asia oli näin sen vuoksi, että hän oli lähtövaltiossaan rinnastettavissa keneen tahansa oikeussubjektiin, joka voi vastaanottavassa valtiossa vedota sijoittautumisoikeuteen.(29)

58.      Näin ei kuitenkaan ole käsiteltävässä asiassa, sillä Ettweinit ovat velvollisia maksamaan veroa kaikista verotettavista tuloistaan lähtövaltiossaan eli Saksan liittotasavallassa.

59.      Finanzgericht Baden-Württembergin mukaan asiassa Asscher annetusta tuomiosta ilmenee, että veroasioissa verovelvollisen verottaminen kokonaisvaltaisesti ja ottaen huomioon hänen henkilökohtaiseen tilanteeseensa ja perhetilanteeseen liittyvät seikat, joihin avioliitto ja splitting-menetelmä, joka voi seurata tästä, kuuluvat, on lähtökohtaisesti asuinvaltion tehtävä. Silloin, kun verovelvollinen saa tulonsa lähes yksinomaan tai – kuten käsiteltävässä asiassa – yksinomaan työskentelyvaltiosta, verotusvalta kuuluu kuitenkin viimeksi mainitulle, jonka on syrjintäkiellon periaatteen valossa otettava huomioon asianomaisen henkilön henkilökohtainen tilanne ja perhetilanne, jos tämä ei ole mahdollista asuinvaltiossa.

60.      Kansallisen tuomioistuimen mukaan kyseisestä tuomiosta ja EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 21 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että veroedun epääminen valtion ulkopuolella asuvilta voi olla ”syrjintää”, jos valtiossa asuvien verovelvollisten ja valtion ulkopuolella asuvien verovelvollisten tilanteiden välillä ei ole sellaista objektiivista eroa, joka oikeuttaisi tällaiseen erilaiseen kohteluun.(30)

61.      Tässä yhteydessä totean, että Saksan liittotasavallan näkemystä EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan, jota ei myöskään sovelleta käsiteltävään asiaan, tulkinnasta ei voida hyväksyä. Saksan hallitus katsoo, että asuinpaikkaa on pidettävä aina verovelvollisten välisenä erotteluperusteena. Kyseisessä määräyksessä annetaan kuitenkin sopimuspuolille nimenomaisesti oikeus tehdä veroasioissa ero verovelvollisten välillä asuinpaikan perusteella ainoastaan silloin, kun verovelvolliset eivät ole toisiinsa objektiivisesti rinnastettavissa tilanteissa.

62.      Käsiteltävässä asiassa on riittävää muistuttaa, että kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta, sellaisena kuin se on taattu EY:n ja Sveitsin välisessä sopimuksessa, ei sovelleta Ettweinien tilanteeseen, koska he ovat jo kansalaisia. Näin ollen unionin tuomioistuimen samasta periaatteesta unionin puitteissa antamaa tulkintaa ei voida käsiteltävässä asiassa soveltaa EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen vastaaviin määräyksiin.

63.      EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeisen oikeuskäytännön kehityksen osalta on täsmennettävä, että asiassa Ritter-Coulais,(31) edellä mainitussa asiassa Stamm ja Hauser ja asiassa Graf ja Engel(32) annettuja tuomioita, jotka on mainittu kirjallisessa käsittelyssä ja istunnossa ja jotka on annettu vuosina 2006, 2008 ja 2011, ei voida ottaa huomioon käsiteltävässä asiassa. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti sekakomitea(33) seuraa jatkuvasti 21.6.1999 jälkeistä merkityksellistä oikeuskäytäntöä ja on ainoa taho, joka on toimivaltainen määrittämään sen mahdolliset seuraukset Sveitsin valaliitolle EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen vastaavien määräysten puitteissa.(34)

64.      Tästä seuraa, että vaikka EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 16 artiklan 2 kohdassa edellytetään merkityksellisen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottamista, se ei joka tapauksessa ulotu kyseisessä määräyksessä vahvistetun viiteajankohdan jälkeiseen kyseisen oikeuskäytännön kehitykseen. Päinvastainen ratkaisu merkitsisi merkitykselliseen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön vetoamista EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen nojalla koskevan mahdollisuuden ajallisen ulottuvuuden virheellistä arviointia ja olisi sopimuspuolten tahdon, jonka mukaan Sveitsin valaliittoa ei aseteta unionin tuomioistuimen tuomiovallan alaiseksi sopimuksen myöhemmän tulkinnan osalta, vastainen. Sopimuskumppanien välistä taloudellisen yhdentymisen tiivistymistä voi kuitenkin edistää ainoastaan poliittisella tasolla.

65.      Tällaisen tahdon puuttuessa lain yhdenmukaista tulkintaa ja soveltamista koskevan tavoitteen saavuttamista hankaloittavat erot yhtäältä EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen tavoitteiden ja asiayhteyden ja toisaalta unionin oikeuden tavoitteiden ja asiayhteyden välillä. Yhteisön säännöstön soveltamisessa, josta on määrätty EY:n ja Sveitsin välisessä sopimuksessa ja joka tukee vastaavien sääntöjen johdonmukaista tulkintaa, on kuitenkin pitäydyttävä kyseisen sopimuksen tavoitteiden puitteissa.

66.      Päättelen tästä, että itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen määräykset eivät ole esteenä sille, että pariskuntaa, johon kuuluvat ovat unionin jäsenvaltion kansalaisia ja työskentelevät siellä itsenäisinä ammatinharjoittajina, kohdellaan, kun he asuvat Sveitsissä ja näin ollen unionin ja ETA:n ulkopuolella, tuloverotuksessa eri tavalla pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.

67.      Lopuksi haluan lisätä, että vaikka jäsenvaltio syrjii käsiteltävässä asiassa omia kansalaisiaan, jotka ovat päättäneet muuttaa yksityisen asuinpaikkansa unionin ulkopuolelle, ja vaikka tällainen syrjintä ei kuulu unionin oikeuden alaan, mielestäni tällainen syrjintä ei ole joka tapauksessa juurikaan puolustettavissa, kun otetaan huomioon etenkin ne jäsenvaltioiden yhteiset perustuslailliset arvot, jotka liittyvät toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevien henkilöiden yhdenvertaiseen kohteluun.(35)

VI     Ratkaisuehdotus

68.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Baden-Württembergin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehdyn sopimuksen, joka on allekirjoitettu Luxemburgissa 21.6.1999, määräykset ja etenkään sen 1, 2, 11, 16 ja 21 artikla sekä sen liitteessä I olevat 9, 13 ja 15 artikla eivät ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan aviopuolisoiden, jotka ovat kyseisen valtion kansalaisia, toimivat siellä itsenäisinä ammatinharjoittajina ja ovat velvollisia maksamaan siellä veroa kaikista verotettavista tuloistaan, yhteisverotus niin sanottua splitting-menetelmää soveltamalla evätään pelkästään sillä perusteella, että kyseinen pariskunta on muuttanut asuinpaikkansa kyseisestä valtiosta Sveitsiin.

1 – Alkuperäinen kieli: ranska.

2 – Luxemburgissa 21.6.2009 allekirjoitettu sopimus (EYVL 2002, L 114, s. 6).

3 – Asia C-279/93, Schumacker, tuomio 14.2.1995 (Kok., s. I-225, 7 kohta).

4 – 2.5.1992 tehty sopimus (EYVL 1994, L 1, s. 3).

5 – Sellaisena kuin se on julkaistu 19.10.2002 (BGBl. 2002 I, s. 4215) ja sellaisena kuin se on muutettuna 29.12.2003 (BGBl. 2003 I, s. 3080) ja 20.12.2007 (BGBl. 2007 I, s. 3151).

6 –      Em. asia Schumacker, tuomion 26 kohta.

7 – Asia C-415/93, Bosman, tuomio 15.12.1995 (Kok., s. I-4921).

8 – Em. asia Schumacker ja asia C-107/94, Asscher, tuomio 27.6.1996 (Kok., s. I-3089).

9 – Wienissä 23.5.1969 allekirjoitettu yleissopimus, Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1155, s. 331.

10 – Ks. laajemmin mm. lausunto 1/91, 14.12.1991 (Kok., s. I-6079, Kok. Ep. XI, s. I-565, 14 kohta); asia C-312/91, Metalsa, tuomio 1.7.1993 (Kok., s. I-3751, 12 kohta); asia C-416/96, Eddline El-Yassini, tuomio 2.3.1999 (Kok., s. I-1209, 47 kohta); asia C-268/99, Jany ym., tuomio 20.11.2001 (Kok., s. I-8615, 35 kohta); asia C-386/08, Brita, tuomio 25.2.2010 (Kok., s. I-1289, 42 ja 43 kohta) ja asia C-70/09, Hengartner ja Gasser, tuomio 15.7.2010 (Kok., s. I-7233, 36 kohta).

11 – Ks. vastaavasti mm. asia C-351/08, Grimme, tuomio 12.11.2009 (Kok., s. I-10777, 27 ja 29 kohta); asia C-541/08, Fokus Invest, tuomio 11.2.2010 (Kok., s. I-1025, 28 kohta) ja em. asia Hengartner ja Gasser, tuomion 41 ja 42 kohta.

12 – Epiney, A. ja Mosters, R., ”Un exemple d’interprétation des accords conclus entre la Suisse et l’Union européenne: l’accord sur la libre circulation des personnes”, Interprétation et application des ”traités d’intégration”, Schulthess, Zürich, 2006, s. 57–73 ja vastaavasti Boillet, V., ”La détermination du champ d’application de l’accord sur la libre circulation des personnes au regard de la jurisprudence de la Cour européenne de justice: les implications des arrêts Zambrano et McCarty”, Pratique juridique actuelle, 2012, s. 49–55. Ks. myös Aubry Girardin, F., ”L’interprétation et l’application de l’accord sur la libre circulation des personnes du point de vue de la jurisprudence”, L’accord sur la libre circulation des personnes Suisse-UE, Schulthess, Zürich, 2011, s. 29–48.

13 – Kaddous, C., ”Stamm et Hauser, Grimme, Fokus Invest AG, Hengartner et Gasser ou les accords bilatéraux ne créent pas un marché intérieur”, Revue suisse de droit international et européen, 2010, s. 129–136.

14–      Nämä seitsemän sopimusta koskevat henkilöiden vapaata liikkuvuutta, lentoliikennettä, rautateiden ja maanteiden tavara- ja henkilöliikennettä, maataloustuotteiden kauppaa, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroista tunnustamista, tiettyjä julkisiin hankintoihin liittyviä näkökohtia sekä tiede- ja teknologiayhteistyötä. Ks. seitsemän sopimuksen tekemisestä Sveitsin valaliiton kanssa 4.4.2002 tehty neuvoston ja, tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen osalta, komission päätös 2002/309/EY, Euratom (EYVL L 114, s. 1).

15 – Em. asia Grimme, tuomion 28 kohta.

16 – Ks. vastaavasti mm. asia 270/80, Polydor ja RSO Records, tuomio 9.2.1982 (Kok., s. 329, Kok. Ep. VI, s. 322, 15–19 kohta); em. lausunto 1/91, 14 kohta; em. asia Metalsa, tuomion 11 ja 15–19 kohta ja edellä alaviitteessä 11 mainittu oikeuskäytäntö.

17 – Kursivointi tässä.

18 – Ks. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liitteessä I olevan 9 artiklan 2 kohta.

19 – Kyseisessä 2 artiklassa määrätään, että ”sopimuspuolen alueella laillisesti oleskelevia toisen sopimuspuolen kansalaisia ei syrjitä kansalaisuuden perusteella tämän sopimuksen liitteiden I, II ja III määräyksiä soveltaen ja niiden mukaisesti”.

20 – Asia C-257/10, tuomio 15.12.2011 (Kok., s. I-13227, 26–30, 33 ja 34 kohta).

21 – Ks. samankaltainen päättely em. asiassa Grimme, tuomion 47–49 kohta.

22 – Kyseisen artiklan 1 kohdassa määritellään itsenäistä ammattia harjoittava rajatyöntekijä epätäsmällisesti ”sopimuspuolen kansalais[eksi], joka asuu yhden sopimuspuolen alueella ja harjoittaa itsenäistä ammattia toisen sopimuspuolen alueella”. Sen 2 ja 3 kohdassa vahvistetaan kyseistä erityistä itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmää koskevat edullisemmat ehdot oleskeluoikeuden osalta. Ks. asia C-13/08, Stamm ja Hauser, tuomio 22.12.2008 (Kok., s. I-11087, 39 kohta).

23 –      Sveitsin kansalainen, joka on sijoittautunut Saksaan, on siis yhä EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liitteessä I olevassa 13 artiklassa tarkoitettu itsenäistä ammattia harjoittava rajatyöntekijä, vaikka hän asuu Itävallassa, mutta kyseistä sopimusta ei sovelleta hänen mahdolliseen taloudelliseen toimintaansa Sveitsissä. Samoin Saksan kansalainen, joka on sijoittautunut Sveitsiin, on kyseisessä 13 artiklassa tarkoitettu itsenäistä ammattia harjoittava rajatyöntekijä, jos hän asuu Saksassa tai muussa unionin jäsenvaltiossa, mutta jos hän on sijoittautunut Saksaan, hän ei täytä kyseisessä artiklassa asetettuja kriteerejä.

24 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

25 – Ks. vastaavasti ja yhteisön ja Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvien maiden välisen Euroopan talousalueen perustamista koskevan sopimuksen luonnoksen osalta em. lausunto 1/91 ja lausunto 1/92, 10.4.1992 (Kok., s. I-2821, Kok. Ep. XII, s. I-71).

26 – EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan kolmannen virkkeen mukaan sekakomitea määrittää sopimuspuolen pyynnöstä viiteajankohdan jälkeisen oikeuskäytännön seuraukset Sveitsille unioniin nähden kolmantena valtiona. Ks. vertailevasti yhteisön ja Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvien maiden välisen Euroopan talousalueen perustamista koskevan sopimuksen luonnoksen 6 artiklasta em. lausunto 1/91, 8, 24 ja 44 kohta ja em. lausunto 1/92, 5 kohta.

27 – Em. asia Schumacker, tuomion 26 kohta ja em. asia Bosman, tuomion 95–97 kohta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseisistä tuomioista ilmenee, että yhdenvertaista kohtelua koskevilla säännöillä ei kielletä ainoastaan kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää vaan myös kaikki sellaiset peitellyn syrjinnän muodot, joissa muita erotteluperusteita (kuten asumista koskevaa edellytystä) käyttämällä tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen. Syrjintäkiellon periaate ulottuu säännöksiin, joilla estetään jäsenvaltion kansalaista lähtemästä kotimaastaan ja käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen tai tehdään siitä vähemmän houkuttelevaa, siltä osin kuin ne rajoittavat liikkumisvapauksia, vaikka näitä säännöksiä sovellettaisiin kyseisten työntekijöiden kansalaisuudesta riippumatta. Kansallisen tuomioistuimen mukaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa kyseisessä valtiossa asuvat ja valtion ulkopuolella asuvat erotetaan toisistaan ja kohdellaan avioliitossa olevia verovelvollisia epäedullisesti, kun he asuvat unionin ja ETA:n ulkopuolella, heidän kansalaisuudestaan riippumatta, voi saada avioliitossa olevat pariskunnat, jotka voivat vaatia tätä veroetua, luopumaan käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

28 – Asia C-112/91, Werner, tuomio 26.1.1993 (Kok., s. I-429, Kok. Ep. XIV, s. I-7, 17 kohta).

29 – Ks. kyseisen tuomion 34 ja 62 kohta. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yhteisöjen tuomioistuin kehitti erilaisen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan ratkaisun ja katsoi, että kaikki unionin kansalaiset, jotka työskentelevät muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossaan, voivat vedota tähän vapauteen siirtotyöläisenä siitä riippumatta, että heidän lähtövaltionsa on heidän työskentelyvaltionsa. Ks. mm. asia C-527/06, Renneberg, tuomio 16.10.2008 (Kok., s. I-7735, 35 ja 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30 – Em. asia Asscher, tuomion 40–44 kohta.

31 – Asia C-152/03, tuomio 21.2.2006 (Kok., s. I-1711).

32 – Asia C-506/10, tuomio 6.10.2011 (Kok., s. I-9345).

33 – EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 14 artiklan mukaan sekakomitea muodostuu sopimuspuolten edustajista. Se vastaa kyseisen sopimuksen hallinnoinnista ja moitteettomasta soveltamisesta, ja se laatii tätä varten suosituksia ja tekee päätöksiä yksimielisesti. Se kokoontuu tarpeen mukaan ja vähintään kerran vuodessa, ja kukin sopimuspuoli voi pyytää kokouksen koolle kutsumista. Se voi päättää perustaa työ- tai asiantuntijaryhmiä auttamaan sitä tehtäviensä hoitamisessa. Saman sopimuksen 19 artiklan mukaan sopimuspuolet voivat myös jättää kaikki tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat sekakomitean ratkaistaviksi.

34 – Lisäksi EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 18 artiklassa määrätään sopimuksen uudelleentarkastelua koskevasta erityisestä menettelystä. Kyseisen artiklan mukaan sopimuspuoli voi jättää sekakomitealle sopimuksen uudelleentarkastelua koskevan ehdotuksen, joka tulee mahdollisesti voimaan, kun sopimuspuolten sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen.

35 – Ks. vastaavasti em. asiassa Hengartner ja Gasser esittämäni ratkaisuehdotuksen 72 kohta.