EU tax law WEB Gardella - C-233/12

—

Simone Gardella, edustajinaan avvocato T. Truppa, avvocata R. Ciancaglini ja avvocata M. Rossi,

—

Istituto nazionale della previdenza sociale (INPS), edustajanaan avvocato A. Sgroi,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Socio,

—

Tšekin hallitus, asiamiehenään M. Smolek,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Möller,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Cattabriga ja V. Kreuschitz,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 20, SEUT 45, SEUT 48 ja SEUT 145–SEUT 147 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 15 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Euroopan patenttivirastossa (EPO) Münchenissä (Saksa) työskentelevä Simone Gardella ja Istituto nazionale della previdenza sociale (INPS) (kansallinen sosiaaliturvalaitos) ja joka koskee sitä, että INPS kieltäytyi siirtämästä Gardellalle Italiassa työskentelyn aikana karttuneita eläkeoikeuksia edustavaa pääomaa EPO:n sosiaaliturvajärjestelmään.

3

Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jotka otettiin käyttöön Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä komission virkamiehiin tilapäisesti sovellettavista erityisistä toimenpiteistä 29.2.1968 annetulla neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 22.3.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, s. 1; jäljempänä henkilöstösäännöt), liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehellä, joka siirtyy yhteisöjen palvelukseen sen jälkeen kun hän

tai

on mahdollisuus vakinaistamisensa ja sen ajankohdan välisenä aikana, jona hän saa oikeuden henkilöstösääntöjen 77 artiklassa tarkoitettuun vanhuuseläkkeeseen, suorituttaa yhteisöille varsinaisen siirtohetken mukaan vakuutusmatemaattisesti laskettu pääoma, joka edustaa hänen edellä mainittuja palveluksia suorittamalla kartuttamiaan eläkeoikeuksia.

Tällöin toimielin, jonka palveluksessa virkamies on, määrittää yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä niiden palvelusvuosien lukumäärän, joka aiemman palvelusajan osalta otetaan huomioon yhteisön eläkejärjestelmässä, ottaen huomioon virkamiehen peruspalkka, ikä ja muuntokurssi siirtopyynnön tekopäivänä vakinaistettaessa sekä siirretyn pääoman arvon vähennettynä määrällä, joka edustaa siirtopyynnön tekopäivän ja varsinaisen siirtopäivän välistä pääoman uudelleenarvostusta.

Virkamies voi käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta ainoastaan yhden kerran kunkin jäsenvaltion ja eläkerahaston kohdalla.”

4

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL L 166, s. 1), joka korvasi sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006 (EUVL L 392, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), sisältää säännökset sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta Euroopan unionissa.

5

Asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilöllinen soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.”

6

Kyseisen asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Asiallinen soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen seuraavia sosiaaliturvan aloja koskevaan lainsäädäntöön:

– –

– –”

7

Asetuksen N:o 883/2004 6 artiklan, jonka otsikko on ”Kausien yhteenlaskeminen”, sanamuoto on seuraava:

”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan

edellytetään vakuutuskausien, työskentelykausien, itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien tai asumiskausien täyttymistä, on otettava tarpeellisessa määrin huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet, työskentelykaudet, itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet kyseisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.”

8

Kyseisen asetuksen 52 artiklan, jonka otsikko on ”Etuuksien myöntäminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimivaltainen laitos laskee maksettavan etuuden määrän:

9

EPO on Münchenissä 5.10.1973 allekirjoitetulla eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyllä yleissopimuksella perustettu kansainvälinen järjestö, jonka kotipaikka on kyseisessä kaupungissa.

10

EPO:lla on oma unionin ja jäsenvaltioiden eläkejärjestelmistä erillinen eläkejärjestelmänsä.

11

EPO:n hallintoneuvoston kyseisen yleissopimuksen 33 artiklan nojalla antamien Euroopan patenttiviraston eläkesääntöjen 12 artiklan mukaan EPO:n henkilöstölle voidaan siirtää aiemmin muissa eläkejärjestelmissä karttuneita oikeuksia edustava pääoma, jos tämä on kyseessä olevien järjestelmien mukaan mahdollista. Jos näin on, EPO määrittää omien sääntöjensä mukaisesti niiden lähtöjärjestelmässä kertyneiden palvelusvuosien lukumäärän, jotka voidaan lukea kyseessä olevan henkilön hyväksi, ja siten kyseiselle henkilölle kuuluvan vanhuuseläkkeen.

12

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, ettei Euroopan patenttiviraston eläkesäännöissä sen sijaan säädetä maksukausien yhteenlaskemisesta eli mahdollisuudesta yhdistää EPO:ssa kertyneet palvelusvuodet muissa eläkejärjestelmissä karttuneisiin oikeuksiin.

13

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Italiassa eläkeoikeuksien siirtäminen tai yhdistäminen, sellaisena kuin siitä säädetään työntekijöiden vakuutuskausien yhdistämisestä sosiaaliturvaa varten 7.2.1979 annetussa laissa nro 29 (legge nro 29 – Ricongiunzione dei periodi assicurativi dei lavoratori ai fini previdenziali; GURI nro 40, 9.2.1979) ja sen myöhemmissä muutoksissa, on varattu julkisen tai yksityisen sektorin työntekijöille, jotka ovat tai ovat olleet pakollisen sosiaaliturvan osalta vakuutettuja kansallisissa laitoksissa, rahastoissa tai sosiaaliturvajärjestelmissä. Siirto on maksullinen, ja kulut siitä kantaa asianomainen.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että henkilöstösääntöjen mukaan unionin virkamiehiin ja toimihenkilöihin sekä erityissopimusten nojalla yliopistollisen Eurooppa-instituutin ja Euroopan investointipankin toimihenkilöihin voidaan soveltaa järjestelyä aiemmin Italian tasavallassa karttuneita eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirtämiseksi.

15

EPO:n toimihenkilöihin ei sen sijaan sovelleta tätä järjestelyä, sillä EPO:n ja Italian tasavallan välillä ei ole olemassa sopimusta, jonka nojalla sallitaan aiemmin INPS:ssä vakuutetuille työntekijöille karttuneita eläkeoikeuksia edustavan pääoman siirtäminen kyseiseen kansainväliseen järjestöön.

16

Maksukausien yhteenlaskemisen osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista käy ilmi, että tätä järjestelyä sovelletaan asetuksen N:o 883/2004 nojalla lähtökohtaisesti kaikkiin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja vapaiden ammattien harjoittajiin. Järjestelyä ei kuitenkaan sovelleta EPO:n työntekijöihin, joita ei kansainvälisen järjestön toimihenkilöinä voida pitää asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan sanamuodon mukaisesti ”yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisina”.

17

Gardella on Italian kansalainen, ja hän on työskennellyt EPO:ssa 1.5.2002 lähtien.

18

Ennen kyseisen toimen vastaanottamista Gardella työskenteli Italiassa ajalla 21.12.1992–30.4.2002. Hän on maksanut eläkevakuutusmaksuja yhteensä 485 viikolta eli 9 vuodelta ja 17 viikolta.

19

Gardella pyysi 15.9.2008 INPS:ää siirtämään hänelle kyseisenä aikana karttuneita eläkeoikeuksia edustavan pääoman EPO:n sosiaaliturvajärjestelmään.

20

INPS hylkäsi tämän pyynnön vedoten siihen, ettei Italian oikeudessa ollut pyydetyn siirron mahdollistavia säännöksiä.

21

Pääasian kantaja nosti siten INPS:n hylkäyspäätöksestä kanteen Tribunale di La Speziassa.

22

Kyseinen tuomioistuin katsoi, että sellaisten sääntöjen puuttuminen Italian oikeusjärjestyksestä, joiden nojalla pääoma, joka vastaa aiemmin Italiassa karttuneita eläkeoikeuksia, voitaisiin siirtää EPO:lle, yhdistettynä siihen, ettei Euroopan patenttiviraston eläkesääntöihin sisälly säännöksiä ennen palvelukseenottoa kertyneiden maksukausien yhteenlaskemisesta, vaikuttaisi rajoittavan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta unionissa. Nimittäin mahdollisuus siitä, etteivät työntekijät voi eläkkeen saamiseksi vedota ennen EPO:n palveluksessa aloittamista maksettuihin eläkevakuutusmaksuihin ja kertyneisiin palvelusvuosiin, saa työntekijät, joille on kertynyt eläkeoikeuksia Italiassa, kieltäytymään EPO:n työtarjouksista. Tätä tilannetta on pidettävä SEUT 20, SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaan perustuvien unionin kansalaisten oikeuksien ilmeisenä loukkaamisena, ja se on samoin ristiriidassa SEUT 145–SEUT 147 artiklan sekä perusoikeuskirjan 15 artiklan kanssa.

23

Edellä esitettyjen päätelmien valossa Tribunale di La Spezia on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on käsiteltävä yhdessä, lähinnä, onko SEUT 20, SEUT 45, SEUT 48 ja SEUT 145–SEUT 147 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 15 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan jäsenvaltion kansalaisilla, jotka työskentelevät toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneessa EPO:n kaltaisessa kansainvälisessä järjestössä, ei ole mahdollisuutta siirtää heille aiemmin kotijäsenvaltiossaan kertyneitä eläkeoikeuksia edustavaa pääomaa kyseisen järjestön eläkejärjestelmään, kun kyseisen jäsenvaltion ja mainitun kansainvälisen järjestön välillä ei ole tehty kansainvälistä yleissopimusta, jossa määrättäisiin tällaisesta siirtomahdollisuudesta.

25

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja tehnyt työtä muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan, kuuluu asuinpaikastaan ja kansalaisuudestaan riippumatta SEUT 45 artiklan soveltamisalaan. Muussa jäsenvaltiossa kuin kotivaltiossaan työskentelevä unionin kansalainen, joka ottaa vastaan työpaikan kansainvälisessä järjestössä, kuuluu myös tämän säännöksen soveltamisalaan (ks. vastaavasti asia C-185/04, Öberg, tuomio 16.2.2006, Kok., s. I-1453, 11 ja 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Unionin kansalainen ei nimittäin lakkaa olemasta SEUT 45 artiklassa tarkoitettu työntekijä sen vuoksi, että hän työskentelee kansainvälisessä järjestössä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 389/87 ja 390/87, Echternach ja Moritz, tuomio 15.3.1989, Kok., s. 723, 11 kohta).

27

Tästä seuraa, että Gardellan tilanne kuuluu SEUT 45 artiklan soveltamisalaan.

28

Tarkasteltaessa, voidaanko sitä, että Gardellalla ei ole oikeutta siirtää eläkeoikeuksiaan vastaavaa pääomaa EPO:n eläkejärjestelmään, pitää rajoituksena työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle unionissa, on aluksi todettava, että henkilöstösäännöissä unionin toimielinten virkamiehille ja muille toimihenkilöille annettua mahdollisuutta siirtää unionin eläkejärjestelmään pääoma, joka vastaa aiemmasta työskentelystä kertyneitä eläkeoikeuksia, ei voida ulottaa koskemaan EPO:n virkamiehiä eikä jäsenvaltion ja EPO:n kaltaisen kansainvälisen järjestön välisiä suhteita.

29

EPO ei nimittäin ole unionin toimielin tai elin, johon henkilöstösääntöjä sovelletaan.

30

Siinä missä kyseiset henkilöstösäännöt ovat kaikilta osiltaan velvoittavat ja niitä sovelletaan sellaisinaan kaikissa jäsenvaltioissa, Euroopan patenttiviraston eläkesäännöillä ei unionin oikeuden nojalla voi olla tällaisia vaikutuksia jäsenvaltioissa, koska ne eivät ole unionin oikeudellinen toimi. Viimeksi mainituissa eläkesäännöissä asetetaan lisäksi eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirron edellytykseksi nimenomaisesti elimen, joka hallinnoi eläkejärjestelmää, jossa kyseessä oleva virkamies oli vakuutettu, myöntämä lupa.

31

EPO on lisäksi kansainvälisen oikeuden mukainen kansainvälinen järjestö.

32

Gardellan tilannetta on täten arvioitava vertaamalla sitä sellaisten kansalaisten tilanteeseen, jotka ovat käyttäneet oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen unionissa työskentelemällä sellaisten työnantajien palveluksessa, jotka eivät ole unionin toimielimiä eivätkä EPO:n kaltaisia kansainvälisiä järjestöjä, sekä sellaisten kansalaisten tilanteeseen, jotka ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia. Tällainen työskentely muodostaa ylivoimaisesti suurimman osan tilanteista, joissa kansalaiset käyttävät kyseistä oikeutta.

33

Jäsenvaltioiden välisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta on todettava, ettei EUT-sopimuksessa ole määrätty eikä siinä määrätä ja ettei asetuksissa N:o 1408/71 ja N:o 883/2004 ole säädetty eikä niissä säädetä jo kertyneitä eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirtämistä koskevista säännöistä vaan että ne perustuvat kausien yhteenlaskemisen periaatteeseen, kuten SEUT 48 artiklasta, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön mainituilla asetuksilla, käy ilmi.

34

On todettava, että SEUT 48 artiklassa, johon pääasian kantaja vetoaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vaatimuksensa tueksi ja johon myös esitetyissä kysymyksissä viitataan, määrätään, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto toteuttavat sellaiset sosiaaliturvan alan ”toimenpiteet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi”, erityisesti ottamalla käyttöön järjestelmän, joka turvaa siirtotyöläisille sen, että ”kaudet, jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon – –, lasketaan yhteen”. Tällainen kausien yhteenlaskemista koskeva järjestelmä otettiin käyttöön asetuksella N:o 1408/71 ja sittemmin asetuksella N:o 883/2004.

35

SEUT 45 artiklassa, luettuna SEUT 48 artiklan valossa, ei siten aseteta jäsenvaltiolle velvollisuutta säätää EPO:n kaltaisen kansainvälisen järjestön virkamiehellä olevasta mahdollisuudesta siirtää hänelle aiemmin kertyneitä eläkeoikeuksia vastaava pääoma kyseisen kansainvälisen järjestön eläkejärjestelmään eikä velvollisuutta tehdä kansainvälinen yleissopimus tältä osin.

36

Täten sitä, että EPO:n kaltaisen kansainvälisen järjestön virkamiehiltä puuttuu tällainen mahdollisuus, ei voida pitää SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksena.

37

Esitetyissä kysymyksissä mainittujen muiden perussopimuksen ja perusoikeuskirjan artiklojen osalta on tehtävä seuraavat toteamukset.

38

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 20 artiklasta, jossa ilmaistaan yleisesti jokaisella unionin kansalaisella oleva oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, on työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta erityismääräys SEUT 45 artiklassa (ks. asia C-3/08, Leyman, tuomio 1.10.2009, Kok., s. I-9085, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Perusoikeuskirjan 15 artiklan 2 kohdan osalta on muistutettava perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdasta, jossa määrätään, että perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa, sovelletaan niissä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Näin on perusoikeuskirjan 15 artiklan 2 kohdassa, jossa toistetaan – kuten kyseiseen määräykseen liittyvissä selityksissä vahvistetaan – muun muassa SEUT 45 artiklassa taattu työntekijöiden vapaa liikkuvuus.

40

SEUT 145–SEUT 147 artiklassa määrätään unionin työllisyyspolitiikan tavoitteista ja yleisistä toimenpiteistä. Tällaisista määräyksistä ei voida johtaa pääasian kantajan vaatimaa oikeutta tai jäsenvaltion velvollisuutta taata tällainen oikeus.

41

Täten esitettyihin kysymyksiin vastaamiseksi on riittävää tarkastella SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaa.

42

Pääasian kantaja väittää, että mikäli ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hylkää hänen vaatimuksensa, hän on vaarassa menettää kertyneet eläkeoikeutensa, koska EPO:ssa ei sovelleta yhteenlaskemista koskevaa järjestelyä ja koska hänen työskentely- tai maksukautensa Italiassa eivät välttämättä täytä kansallisessa lainsäädännössä eläkeoikeuksien syntymiseksi edellytettyä vähimmäisajanjaksoa.

43

INPS kiistää tämän väitteen, mutta se ei kuitenkaan pystynyt suullisessa käsittelyssä sulkemaan pois tällaista mahdollisuutta.

44

On totta, että SEUT 48 artiklassa määrätään sellaisen järjestelmän käyttöön ottamisesta, joka turvaa siirtotyöläisille sen, että kaudet, ”jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon”, lasketaan yhteen, ja että asetuksen N:o 1408/71 18 artiklassa säädetään asetuksen N:o 883/2004 6 artiklassa myöhemmin säädetyn tavoin, että ”toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet” kaudet on laskettava yhteen, mutta ne eivät käsitä EPO:ssa työskentelyyn liittyviä kausia.

45

Mikäli järjestelyä, joka koskee jäsenvaltiossa aiemmin kertyneitä eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirtämistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan uuden työnantajan eläkejärjestelmään, ei kuitenkaan voida soveltaa, sitä, että työntekijältä evätään useiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan kertyneiden kausien yhteenlaskemista koskeva oikeus, joka kuuluu työskentelyn osalta pääsääntöisesti jäsenvaltion kaikkien työnantajien – EPO:n kaltaisia kansainvälisiä järjestöjä lukuun ottamatta – kaikille työntekijöille, olisi lähtökohtaisesti pidettävä SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksena.

46

Tällaisesta lainsäädännöstä seuraa nimittäin, että henkilöt, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja joiden työskentely- tai maksukaudet eivät täytä kansallisessa lainsäädännössä eläkeoikeuksien syntymiseksi edellytettyä vähimmäisajanjaksoa, ovat vaarassa menettää mahdollisuuden vanhuusetuuteen, johon heillä olisi ollut oikeus, jos he eivät olisi ottaneet vastaan työpaikkaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa kansainvälisessä järjestössä, ja tällaisella lainsäädännöllä täten mahdollisesti rajoitetaan vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämistä. Kansallisen tuomioistuimen on määritettävä, onko vanhuusetuuksia koskevalla Italian lainsäädännöllä tällaisia vaikutuksia.

47

INPS ei esittänyt suullisessa käsittelyssä yleiseen etuun liittyviä perusteita, joilla voitaisiin oikeuttaa tällainen vapaan liikkuvuuden rajoitus.

48

Näin ollen Gardellan kaltaisen työntekijän, joka on saavuttanut vanhuuseläkeiän, on voitava vanhuuseläkettä koskevan oikeuden syntymiseksi vaatia Italiassa suorittamiensa työskentelykausien laskemista yhteen EPO:ssa työskentelyyn liittyvien kausien kanssa.

49

Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla jäsenvaltion kansalaisilla, jotka työskentelevät toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneessa EPO:n kaltaisessa kansainvälisessä järjestössä, ei ole mahdollisuutta siirtää heille aiemmin kotijäsenvaltiossaan kertyneitä eläkeoikeuksia edustavaa pääomaa kyseisen järjestön eläkejärjestelmään, kun kyseisen jäsenvaltion ja mainitun kansainvälisen järjestön välillä ei ole järjestelyä, jossa säädettäisiin tällaisesta siirtomahdollisuudesta. Mikäli järjestelyä, joka koskee jäsenvaltiossa aiemmin kertyneitä eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirtämistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan uuden työnantajan eläkejärjestelmään, ei sen sijaan voida soveltaa, SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla ei voida ottaa huomioon unionin kansalaisen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneessa EPO:n kaltaisessa kansainvälisessä järjestössä suorittamia työskentelykausia vanhuuseläkettä koskevan oikeuden syntymiseksi.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla jäsenvaltion kansalaisilla, jotka työskentelevät toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneessa Euroopan patenttiviraston kaltaisessa kansainvälisessä järjestössä, ei ole mahdollisuutta siirtää heille aiemmin kotijäsenvaltiossaan kertyneitä eläkeoikeuksia edustavaa pääomaa kyseisen järjestön eläkejärjestelmään, kun kyseisen jäsenvaltion ja mainitun kansainvälisen järjestön välillä ei ole järjestelyä, jossa säädettäisiin tällaisesta siirtomahdollisuudesta.

Mikäli järjestelyä, joka koskee jäsenvaltiossa aiemmin kertyneitä eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirtämistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan uuden työnantajan eläkejärjestelmään, ei voida soveltaa, SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla ei voida ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneessa Euroopan patenttiviraston kaltaisessa kansainvälisessä järjestössä suorittamia työskentelykausia vanhuuseläkettä koskevan oikeuden syntymiseksi.

Allekirjoitukset