Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

16.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 184/11

Kanne 7.3.2014 – Euroopan komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-112/14)

2014/C 184/14

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja L. Armati)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 63 ja ETA 40 artiklan tai vaihtoehtoisesti SEUT 49 ja ETA 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pysyttänyt voimassa ulkomailla asuvien yritysten osakkaiden voittojen verottamista koskevaa verolainsäädäntöä, jolla saadaan aikaan erilaista kohtelua kotimaisten ja rajat ylittävien toimintojen välillä

—

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalainen kansallinen lainsäädäntö

Taxation of Chargeable Gains Act 1992 -nimisen lain 13 jaksossa säädetään, että jos tietyn tyyppiset ulkomailla asuvat yritykset saavat voittoja, näitä voittoja verotetaan välittömästi Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvilta osakkeenomistajilta ja muilta osakkailta, riippumatta siitä, saavatko viimeksi mainitut todella tuloja.

Pääasiallinen väite

Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvat henkilöt ovat velvollisia suorittamaan veroa tiettyjen ulkomailla asuvien yritysten voitoista, mutta heillä ei olisi verovelvollisuutta, mikäli kyseisten yritysten kotipaikka olisi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tällainen erilainen verotus on omiaan tekemään Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuville veronmaksajille vähemmän houkuttelevaksi investoinnit tällaisiin ulkomailla kotipaikkansa omaaviin yrityksiin, mikä on SEUT 63 ja ETA 40 artiklan vastaista.

Riidanalaisella toimenpiteellä voidaan torjua tietyntyyppistä veronkiertoa ja muita väärinkäytöksiä. Sen soveltaminen ei kuitenkaan rajoitu veronkiertoa ja muita väärinkäytöksiä koskeviin tapauksiin, eikä toimenpide näin ollen ole oikeutettu.