Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

11 päivänä kesäkuuta 2015 (1)

Asia C-386/14

Groupe Steria SCA

vastaan

Ministère des finances et des comptes publics

(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour administrative d’appel de Versailles (Ranska))

Verolainsäädäntö – Sijoittautumisvapaus – Direktiivin 90/435/ETY 4 artiklan 2 kohta – Rajat ylittävästi jaetut voitot – Kansallinen yhteisövero – Konserniverotus (Ranskassa sovellettu ”intégration fiscale”) – Yhtiöosuuksien tuottoja koskeva verovapautus – Vähennyskelvottomat yhtiöosuuteen liittyvät kulut – Ulkomaisten tytäryhtiöiden jakamat voitot





I       Johdanto

1.        Unionin tuomioistuin on aiemmin käsitellyt useastikin konserniverotusta koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä(2) ja yhdessä tällaisessa tapauksessa myös niitä ranskalaisia säännöksiä,(3) jotka ovat johtaneet nyt tarkasteltavan ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen.

2.        Ranskan yhteisöverolainsäädännössä säädetään, ettei tytäryhtiöiden emoyhtiöilleen jakamia voittoja lähtökohtaisesti veroteta emoyhtiön tulona. Tämä ei kuitenkaan koske 5 prosentin osuutta, joka symbolisoi kuluja, joita emoyhtiölle syntyy osuudesta tytäryhtiössä. Näitä kuluja ei ole tarkoitus voida vähentää, koska ne liittyvät emoyhtiöiden verottomien tulojen, nimittäin tytäryhtiöiden jakamien voittojen, saamiseen.

3.        Tätä jaettujen voittojen osittaista verotusta ei kuitenkaan tehdä, kun emo- ja tytäryhtiötä verotetaan yhdessä niin kutsutun keskitetyn verojärjestelmän (intégration fiscale) yhteydessä. Koska ulkomaiset yhtiöt eivät voi hyötyä tästä konserniverotuksen muodosta, unionin tuomioistuimen on tutkittava, onko tällainen lainsäädäntö yhteensopiva unionin sijoittautumisvapauden ja yhteisöverolainsäädännön kanssa.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin oikeus

4.        Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan ajanjakson osalta EY 43 artiklassa (nykyisin SEUT 49 artikla) määrätään sijoittautumisvapaudesta seuraavaa:

”Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Myös kielletään rajoitukset, jotka estävät jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia perustamasta kauppaedustajan liikkeitä, sivuliikkeitä ja tytäryhtiöitä.

Jollei pääomia koskevan luvun määräyksistä muuta johdu, sijoittautumisvapauteen kuuluu oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeus perustaa ja johtaa yrityksiä, erityisesti 48 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuja yhtiöitä, niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia.”

5.        EY 48 artiklassa (nykyisin SEUT 54 artikla) laajennetaan sijoittautumisvapauden soveltamisalaa seuraavasti:

”Jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustetut yhtiöt, joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on yhteisön alueella, rinnastetaan tämän luvun määräyksiä sovellettaessa luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia.

Yhtiöillä tarkoitetaan siviili- ja kauppaoikeudellisia yhtiöitä, osuustoiminnallisia yhtiöitä sekä muita julkis- tai yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, lukuun ottamatta niitä, jotka eivät tavoittele voittoa.”

6.        Pääasian kannalta merkityksellistä eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/435/ETY(4) (jäljempänä emo- ja tytäryhtiödirektiivi) on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan sovellettava tietynlaiseen rajat ylittävään voitonjakoon. Direktiivin johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan direktiivillä pyritään poistamaan rajat ylittävien konsernien saattaminen verotuksellisesti epäedullisempaan asemaan kuin kotimaiset konsernit. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/123/EY,(5) säädetään tästä seuraavaa:

”1.      Jos emoyhtiölle tai sen kiinteälle toimipaikalle jaetaan voittoa muutoin kuin tytäryhtiön selvitystilaan joutumisen yhteydessä sillä perusteella, että emoyhtiö on tytäryhtiönsä osakas, emoyhtiön sijaintijäsenvaltion ja sen kiinteän toimipaikan sijaintijäsenvaltion on joko

–        oltava verottamatta tätä voittoa, tai

–        verotettava tällaista voittoa, mutta samalla valtuutettava emoyhtiö ja kiinteä toimipaikka vähentämään maksettavan veron määrästä osuus, jonka tytäryhtiö tai mikä tahansa alatytäryhtiö on maksanut voittoon liittyvästä yhtiöverosta – –.”

7.        Emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi tästä seuraavaa:

”Kukin jäsenvaltio voi kuitenkin säätää, ettei osuuteen liittyviä kuluja – – saa vähentää emoyhtiön verotettavista voitoista. Jos näissä tapauksissa osuuteen liittyvät hallintokulut vahvistetaan vakiomenetelmällä, vakiomäärä ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia tytäryhtiön jakamista voitoista.”

B       Kansallinen oikeus

8.        Ranskan tasavalta kantaa yhteisöveroa yhtiöiden tuloista, joista säädetään yleisessä verolaissa (Code général des impôts, jäljempänä CGI).

9.        Yhtiöosuuksista saatavista tuloista ja niihin liittyvistä kuluista säädetään CGI:n 216 §:ssä yleisesti seuraavaa:

”I.      Emoyhtiön – – saama nettotuotto omistusosuuksista, jotka antavat oikeuden emoyhtiösääntelyn soveltamiseen – –, voidaan vähentää kulujen ja maksujen osuuden vähentämisen jälkeen tämän kokonaisnettovoitosta.– – tarkoitettu kulujen ja maksujen osuus vahvistetaan yhtenäisesti 5 prosentiksi osuuksista saadusta kokonaistulosta veronhyvitys mukaan luettuna. – –”

10.      CGI:n 223 A §:n nojalla konserneihin sovelletaan tiettyjen edellytysten täyttyessä seuraavaa yhteisverotusta koskevaa erityissääntelyä:

”Yhtiö voi ottaa yksin vastattavakseen yhteisöveron, jota määrätään sellaisen konsernin kokonaistuloksen perusteella, jonka se muodostaa sellaisten yhtiöiden kanssa, joiden yhtiöpääomasta se omistaa tilikauden aikana keskeytyksettä vähintään 95 prosenttia välittömästi tai välillisesti konserniin kuuluvien yhtiöiden välityksellä – –. – –

Konserniin voivat kuulua ainoastaan yhtiöt,– – joiden tulos on yhteisöveron alainen yleisen verolainsäädännön edellytysten mukaisesti – –.”

11.      Konsernin kokonaistulos määritetään CGI:n 223 B §:n mukaan seuraavasti:

”Emoyhtiö määrittää kokonaistuloksen laskemalla yhteen kaikkien konserniin kuuluvien yhtiöiden tulokset, jotka määritetään yleisen verolainsäädännön edellytysten mukaisesti – –.

Ennen 1.1.1993 alkaneiden tilikausien tai 31.12.1998 tai sen jälkeen päätettyjen tilikausien tulosten määrittämisen yhteydessä kokonaistuloksesta vähennetään konserniin kuuluvan yhtiön tulokseen sisällytetty kulujen ja maksujen osuus, joka perustuu tämän osuuteen muusta konsernin yhtiöstä – –.

– –”

III  Pääasia

12.      Pääasia koskee ranskalaiselta Groupe Steria SCA -yhtiöltä (jäljempänä Groupe Steria) vuosilta 2005–2008 kannettua yhteisöveroa. Groupe Steria on konserniverotusta koskevien erityissääntöjen piiriin kuuluvan konsernin emoyhtiö.

13.      Groupe Steria vaatii, että kulujen ja maksujen 5 prosentin osuus (jäljempänä 5 prosentin osuus), joka ei CGI:n 216 §:n I momentin nojalla ole vähennyskelpoinen, vähennetään osuuksien tuotoista, jotka ovat peräisin yhden sen kotimaisen tytäryhtiön unionin toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneista yhtiöistä omistamista osuuksista. Ranskan viranomaiset epäävät 5 prosentin osuuden vähentämisen, koska se on CGI:n 223 B §:n 2 momentin mukaan mahdollista vain, jos osuuksien tuotot ovat peräisin verotukselliseen konserniin kuuluvasta yhtiöstä. CGI:n 223 A §:n 2 momentin mukaan ulkomailla asuvat yhtiöt eivät kuitenkaan voi olla verotuksellisen konsernin jäseniä.

14.      Groupe Steria hyväksyy sen, etteivät ulkomaiset yhtiöt kuulu konserniverotuksen piiriin. Se kuitenkin katsoo, että Ranskan säännökset ovat sijoittautumisvapauden vastaisia siltä osin kuin niissä evätään 5 prosentin osuuden vähentäminen sellaisten yhtiöiden osuuksien kohdalla, jotka voisivat olla verotuksellisen konsernin jäseniä, elleivät ne asuisi ulkomailla.

IV     Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa

15.      Asiaa nyt käsittelevä cour administrative d’appel de Versailles on esittänyt unionin tuomioistuimelle 13.8.2014 SEUT 267 artiklan mukaisesti seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – EY 43 artikla – – esteenä sille, että Ranskan konserniverotusta koskevassa lainsäädännössä annetaan konsernin emoyhtiölle mahdollisuus neutralisoida kulujen ja maksujen osuuden – joksi on vahvistettu kiinteämääräinen 5 prosenttia osinkojen nettomäärästä – tulouttaminen vain niiden osinkojen osalta, jotka emoyhtiö on saanut Ranskassa asuvilta verotukselliseen konserniin kuuluvilta yhtiöiltä, kun otetaan huomioon, ettei sillä ole saman lainsäädännön nojalla tätä oikeutta niiden osinkojen osalta, joita sille maksavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet tytäryhtiöt, jotka objektiivisesti voisivat osallistua valintansa mukaisesti konserniverotukseen, jos ne asuisivat Ranskassa?”

16.      Unionin tuomioistuimen menettelyssä kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Groupe Steria, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan komissio. Groupe Steria, Ranskan tasavalta ja komissio ovat lisäksi esittäneet suullisia huomautuksia 13.5.2015 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.

V       Oikeudellinen arviointi

17.      Ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on tutkittava, onko Ranskassa sovellettavan kaltainen lainsäädäntö yhteensopiva sijoittautumisvapauden kanssa.

A       Sijoittautumisvapauden rajoittaminen

18.      EY 43 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa, kiellettyjä ovat rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion yhtiöiden vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Tämä kielto ei koske vain vastaanottavaa jäsenvaltiota vaan myös yhtiön lähtöjäsenvaltiota.(6)

19.      Emoyhtiön sijoittautumisvapautta rajoitetaan, jos lähtöjäsenvaltio kohtelee kotimaista emoyhtiötä, jolla on ulkomainen tytäryhtiö, epäedullisemmin kuin sellaista kotimaista emoyhtiötä, jolla on kotimainen tytäryhtiö.(7) Sama pätee, kun kyse on ainoastaan välillisestä tytäryhtiöstä (tyttären tytäryhtiö).(8) Kuten tuomiossa Papillon on jo todettu, sijoittautumisvapauden rajoittamisena on pidettävä erityisesti haittoja, joita emoyhtiöille aiheutuu Ranskan konserniverotuksen yhteydessä siitä, että niiden tytäryhtiöt ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon.(9)

20.      Nyt tarkasteltava Ranskan lainsäädäntö on näin ollen edullisempi emoyhtiöille, joilla on suoraan tai välillisesti vähintään 95 prosentin osuus kotimaisesta yhtiöstä, kuin emoyhtiöille, joilla on tällainen osuus toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta yhtiöstä.

21.      CGI:n 216 §:n I momenttiin sisältyvän yleisen sääntelyn mukaan asianomaisten yhtiöiden yhtiöosuuksista saamista tuotoista 95 prosenttia vapautetaan verosta molemmissa tapauksissa. Näin tapahtuu, kun yhtiön omistuksistaan saamat tuotot vähennetään sen voitosta, 5 prosentin osuutta lukuun ottamatta. Tämän kiinteämääräisen osuuden on tarkoitus kuvastaa kuluja, joita osuuden omistavalle yhtiölle aiheutuu osuudesta (jäljempänä yhtiöosuuteen liittyvät kulut). Yhtiöosuuteen liittyviä kuluja olisivat esimerkiksi sellaisen lainan korot, jonka yhtiö on ottanut osuuden hankkimista varten. Yhtiöosuuteen liittyvien kulujen ei ole tarkoitus pienentää yhtiön tuottoja.

22.      CGI:n 223 B §:n 2 momentin erityissääntelyn mukaan 5 prosentin osuus voidaan kuitenkin vähentää voitosta silloin, kun sekä osuuden omistavaa yhtiötä että yhtiötä, jossa sillä on osuus, verotetaan yhdessä verotuksellisen konsernin yhteydessä. Koska ulkomaiset yhtiöt eivät voi kuulua verotukselliseen konserniin, mahdollisuus osuuksien tuottojen 100-prosenttiseen verottomuuteen konserniverotuksen yhteydessä koskee näin ollen ainoastaan kotimaisista yhtiöistä omistettuja osuuksia.

23.      Groupe Sterialla on yhteisesti verotettavan konsernin emoyhtiönä välillisiä osuuksia yhtiöistä, jotka voisivat kuulua sen verotukselliseen konserniin, jos ne eivät olisi sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon. Groupe Sterian verotuksellisella konsernilla ei siten ole Ranskan lainsäädännön mukaan mahdollisuutta saada näiden välillisten osuuksien tuottoja 95 prosentin sijaan kokonaisuudessaan verottomina, ja näin on pelkästään siksi, että se omistaa osuuksia toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneista yhtiöistä.

24.      Tällä emoyhtiön, jolla on osuuksia toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneista yhtiöistä, epäedullisella kohtelulla sellaiseen emoyhtiöön nähden, jolla on osuuksia kotimaisista yhtiöistä, rajoitetaan nyt tarkasteltavassa tapauksessa sijoittautumisvapautta.

B       Rajoituksen oikeuttaminen

25.      Sijoittautumisvapauden rajoitusta voidaan kuitenkin pitää perusteltuna yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä.(10)

1.       Emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukainen vähentämiskielto

26.      Saksan liittotasavalta vaikuttaa pitävän nyt tarkasteltavaa rajoitusta perusteltuna emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan perusteella. Mainitun säännöksen mukaan kukin jäsenvaltio voi säätää, ettei emoyhtiön voitoista saa vähentää kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen emoyhtiön omistamaan yhtiöosuuteen liittyviä kuluja, jotka aiheutuvat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta tytäryhtiöstä ja joiden vakiomäärä on enintään 5 prosenttia kyseisen tytäryhtiön jakamista voitoista. Juuri tähän unionin oikeuden säännökseen Ranskan tasavalta on vedonnut käsiteltävässä asiassa. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla jäsenvaltioille kuuluvaa oikeutta ei sen mukaan voida evätä niiltä vetoamalla sijoittautumisvapauteen.

27.      Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo useasti todennut, että jäsenvaltiot voivat käyttää emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta vain sijoittautumisvapautta koskevia määräyksiä noudattaen.(11) Emo- ja tytäryhtiödirektiivissä ei siten sallita missään tapauksessa rajat ylittävästi jaettavien voittojen perusvapauksien vastaista kohtelua.(12)

28.      Tästä seuraa, että myös Ranskan tasavalta voi säätää emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesta osuuksiin liittyvien kulujen vähentämiskiellosta ainoastaan tavalla, joka ei ole sijoittautumisvapauden vastainen. Nyt tarkasteleva rajoitus ei siten voi olla perusteltu emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla.

2.       Jäsenvaltioiden välinen verotusvallan jako

29.      Rajoitus voisi kuitenkin mahdollisesti olla perusteltu unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössään tunnustaman oikeuttamisperusteen, jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttämisen, vuoksi.(13)

30.      Tämän perusteella unionin tuomioistuin on tuomiossa X Holding hyväksynyt jäsenvaltion oikeuden jättää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet tytäryhtiöt konserniverotuksensa ulkopuolelle sillä perusteella, ettei ulkomaisen tytäryhtiön voittoihin sovelleta jäsenvaltion verolainsäädäntöä.(14)

31.      Eri menettelyn osapuolet haluavat johtaa mainitusta tuomiosta, että jäsenvaltioilla on oikeus jättää ulkomaiset yhtiöt konserniverotusta koskevien säännöstensä soveltamisalan ulkopuolelle kaikkien niiden seurausten osalta, joita konserniverotukseen liittyy. Tämä koskee myös käsiteltävässä asiassa riidanalaista, Ranskan konserniverotukseen liittyvää 5 prosentin osuuden vähentämistä koskevaa sääntelyä.

32.      Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan ole suinkaan antanut jäsenvaltioille lupaa jättää ulkomaiset tytäryhtiöt konserniverotuksen ulkopuolelle kaikkien siihen liittyvien seurausten osalta. Tuomiossa X Holding unionin tuomioistuin tutki pelkästään sitä, onko perusteltua evätä emoyhtiöltä mahdollisuus vähentää ulkomaisen tytäryhtiön tappiot konserniverotuksen yhteydessä.(15) Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin ei tarkastellut muita seurauksia, joita ulkomaisten tytäryhtiöiden jättämisellä konserniverotuksen ulkopuolelle on.(16)

33.      Unionin tuomioistuin on lisäksi viimeksi tuomiossa SCA Group Holding ym. todennut, ettei oikeus jättää ulkomaiset yhtiöt konserniverotuksen ulkopuolelle automaattisesti oikeuta jättämään sen ulkopuolelle kotimaisia yhtiöitä, joilla on yhteys konserniin ainoastaan ulkomaisen yhtiön välityksellä.(17) Emoyhtiöltä ei esimerkiksi saanut evätä siitä syntyvää etua, että se voi sisällyttää konserniverotukseen myös tyttären tytäryhtiöt, pelkästään siksi, ettei sillä ollut oikeutta liittää konserniverotukseen ulkomaista tytäryhtiötään.(18)

34.      Näin ollen jokaisen konserniverotuksen yhteydessä myönnettävän verotuksellisen edun osalta on arvioitava erikseen, voivatko jäsenvaltiot oikeutetusti evätä sen rajat ylittävissä tilanteissa.(19) Pelkästään kotimaisia konsernirakenteita koskeva verotuksellinen etu ei siksi voi olla perusteltu pelkästään sen vuoksi, että se myönnetään sellaisen konserniverotusta koskevan erityissääntelyn yhteydessä, jossa ulkomaiset yhtiöt voidaan jättää tappioiden vähentämisen ulkopuolelle.

35.      Käsiteltävässä asiassa riidanalaisella edulla, jossa yhtiöosuuteen liittyvistä kuluista voidaan vähentää kiinteämääräinen 5 prosentin osuus, ei sellaisenaan ole yhteyttä jäsenvaltioiden väliseen verotusvallan jakoon. Yhtiöosuuteen liittyvät kulut syntyvät nimittäin pelkästään kotimaiselle emoyhtiölle. Ne eivät siten vaikuta toisen jäsenvaltion verotusvaltaan.

36.      Nyt tarkasteltava rajoitus ei siten ole perusteltu jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttämiseksi.

3.       Verotusjärjestelmän johdonmukaisuus

37.      Oikeuttamisperusteena voisi kuitenkin olla jäsenvaltioiden oikeus säilyttää verotusjärjestelmänsä johdonmukaisuus.(20)

38.      Tämä edellyttää, että verotuksellinen etu on välittömässä yhteydessä siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero.(21) Tämän edun ja veron yhteyden välittömyyttä on arvioitava verosäännöstön päämäärään nähden.(22) Tällaisessa asetelmassa perusvapauteen oikeutetulta voidaan evätä verotuksellinen etu, mikäli tältä ei myöskään kanneta veroa, joka jäsenvaltion verotusjärjestelmässä kytkeytyy erottamattomasti haettuun verotukselliseen etuun.

39.      Tuomiossa Papillon on jo todettu Ranskan konserniverotuksesta, että kaikkien konserniin kuuluvien yhtiöiden tulosten konsolidoinnista syntyvän edun ja tiettyjen konsernin sisäisten toimenpiteiden neutralisointiin, jolla estetään tappioiden kaksinkertainen käyttäminen, kohdistuvan veron välillä on tällainen välitön yhteys.(23)

40.      Käsiteltävässä asiassa tarkoituksena ei kuitenkaan ole tappioiden kaksinkertaisen käyttämisen estäminen, eikä verotuksellisessa edussa ole kyse tulosten konsolidoinnista konsernin sisällä. Verotuksellinen etu koostuu pikemminkin siitä, että 5 prosentin osuus yhtiöosuuteen liittyvistä kuluista vähennetään verotuksellisen konsernin sisällä. Onkin tutkittava, kytkeytyykö kyseinen verotuksellinen etu konserniverotuksessa välittömästi tiettyyn veroon.

–        Konsernin sisäisten liiketoimien neutralisointi

41.      Ranskan tasavalta on ensinnäkin todennut tästä, että konserniverotuksessa on kokonaisuutena ottaen kyse konsernin sisäisten liiketoimien verotuksellisesta neutralisoinnista. Osa tätä neutralisointia on sen mukaan käsiteltävässä asiassa riidanalainen 5 prosentin osuuden vähentämistä koskeva sääntely.

42.      Tuomiossa Papillon on itse asiassa jo todettu, että konserniverotusta koskevilla Ranskan säännöksillä pyritään yleisesti rinnastamaan konserni, joka koostuu emoyhtiöstä ja sen tytäryhtiöistä sekä näiden tytäryhtiöistä, mahdollisimman suuressa määrin yritykseen, jolla on useita toimipaikkoja.(24) Tästä tavoitteesta on lähtökohtaisesti katsottava, että konsernin sisäisten liiketoimien neutralisoinnilla voi olla sekä haitallisia että hyödyllisiä vaikutuksia ja että niiden välillä voi olla välitön yhteys.

43.      Käsiteltävässä asiassa riidanalaisessa edussa ei kuitenkaan ole viime kädessä kyse konsernin sisäisestä liiketoimesta, joka olisi neutralisoitava. Edun, joka koostuu 5 prosentin osuuden vähentämisestä, seurauksena konsernin sisäinen liiketoimi – nimittäin voitonjako – vapautetaan 100-prosenttisesti verosta ja siten neutralisoidaan. Kiinteämääräinen 5 prosentin osuus edustaa kuitenkin niitä yhtiöosuuteen liittyviä kuluja, joita ei voida vähentää.(25) Nyt tarkasteltavassa tilanteessa tämä seuraa myös suoraan emo- ja tytäryhtiödirektiivin 4 artiklan 2 kohdasta, sillä saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä rajat ylittävästi jaettujen voittojen verovapautusta voidaan rajoittaa ainoastaan tästä syystä. Riidanalainen etu koostuu siten mahdollisuudesta vähentää yhtiöosuuteen liittyvät kulut konsernissa. Yhtiöosuuteen liittyvät kulut syntyvät kuitenkin pelkästään asianomaisessa emoyhtiössä eivätkä yleensä ole seurausta verotukselliseen konserniin kuuluvien yhtiöiden välisistä liiketoimista. Mahdollisuudella vähentää nämä kulut konserniverotuksen yhteydessä ei siten ole mitään yhteyttä konsernin sisäisten liiketoimien neutralisointiin.

44.      Konserniverotuksen yhteydessä myönnettävällä edulla, joka koostuu yhtiöosuuteen liittyvien kulujen vähentämisestä, on korkeintaan tietty yhteys liiketoimien neutralisointiin konsernissa. Kuten myös menettelyssä esitettiin, verotusjärjestelmässä yhtiöosuuteen liittyviä kuluja koskevan lähtökohtaisen vähentämiskiellon perusteena on nimittäin se, etteivät verottomiin tuloihin liittyvät menot ole tavallisesti vähennyskelpoisia. Jos verotuksellisen konsernin sisällä kaikkia liiketoimia tarkastellaan verotuksellisesti ikään kuin niitä ei olisi lainkaan suoritettu, verosta ei tarvitse vapauttaa myöskään konsernin yhtiöiden kesken jaettuja voittoja. Näin ollen ei olisi myöskään mitään syytä kieltää yhtiöosuuteen liittyvien kulujen vähentämistä, koska ne eivät liity verottomiin tuloihin.

45.      Tämän seikan perusteella ei kuitenkaan voida todeta veroa, johon käsiteltävässä asiassa riidanalainen 5 prosentin osuuden vähentämisestä koostuva etu voisi olla välittömässä yhteydessä. Kyseinen etuhan olisi nimittäin ainoastaan seurausta siitä, ettei jaettuja voittoja oteta huomioon verotuksellisen konsernin sisällä, mitä ei ole pidettävä verotuksellisena rasitteena vaan pikemminkin etuna.

46.      Konserniverotusta koskevissa Ranskan säännöksissä, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne esittänyt, ei lisäksi ilmeisestikään säädetä lainkaan konsernin sisäisten liiketoimien täydellisestä neutralisoinnista. CGI:n 223 B §:n 1 momentin mukaan myös konserniverotuksen yhteydessä konserniin kuuluvien yhtiöiden tulokset määritetään aluksi yleisten sääntöjen mukaisesti ja vähennetään vasta sen jälkeen emoyhtiön tasolla. Siksi jaetut voitot vapautetaan myös verotuksellisen konsernin sisällä verosta vain CGI:n 216 §:n I momentin yleissäännön mukaisesti. Näin ollen puhtaasti verotustekniseltä kannalta tarkasteltuna yhtiöosuuteen liittyvät kulut liittyvät verottomiin tuloihin myös verotuksellisen konsernin sisällä.

47.      Etu, joka koostuu yhtiöosuuteen liittyvien kulujen 5 prosentin osuuden vähentämisestä, ei siten ole konsernin sisäisten liiketoimien neutralisoinnin kannalta välittömässä yhteydessä veroon.

–        Kaikkien etujen ja haittojen kokonaisvaltainen yhteys

48.      Ranskan tasavalta on suullisessa käsittelyssä lisäksi katsonut, että konserniverotusta koskevien erityissääntöjen yhteydessä kaikki konserniverotuksen edut ja haitat ovat välittömässä yhteydessä toisiinsa. Käsiteltävässä asiassa riidanalainen 5 prosentin osuuden vähentämisestä koostuva etu on siksi sen mukaan välittömässä yhteydessä niiden haittojen muodostamaan kokonaisuuteen, joita konserniin kuuluville yhtiöille aiheutuu konserniverotuksesta.

49.      Tällainen tarkastelutapa ei voi kuitenkaan kuulua oikeuttamisperusteeseen, joka liittyy verotusjärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämiseen.

50.      Se merkitsisi sitä, että jäsenvaltiot voivat myöntää minkäsuuruisia verotuksellisia etuja tahansa sellaisen erityissääntelyn yhteydessä, jota voidaan soveltaa ainoastaan kotimaisiin verovelvollisiin ja johon liittyy myös verotuksellisia rasitteita. Ranskan tasavallan perustelut myös mahdollistaisivat esimerkiksi sen, että kotimaisille konserniin kuuluville yhtiöille myönnetään merkittävä verohelpotus niiden tulojen osalta pelkästään sillä perusteella, että konserniverotusta koskevat erityissäännöt aiheuttavat myös verotuksellisia haittoja.

51.      Jäsenvaltion verotusjärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämistä koskeva oikeuttamisperuste edellyttää oikeuskäytännön mukaan edun ja veron yhteyttä verosäännöstön päämäärään nähden.(26) Tällainen yhteys ei kuitenkaan ole mahdollinen, ellei voida yksilöidä konkreettista veroa ja sen yksilöllistä tarkoitusta.

52.      Nyt tarkasteltavaa sääntelyä ei siten voida oikeuttaa myöskään sillä, että verotuksellinen etu, joka koostuu yhtiöosuuteen liittyvien kulujen 5 prosentin osuuden vähentämisestä, on välittömässä yhteydessä kaikkiin veroihin, joita konserniverotusta koskevaan erityissääntelyyn sisältyy.

–        Välipäätelmä

53.      Riidanalaisen verotuksellisen edun ja veron välillä ei näin ollen voida todeta olevan välitöntä yhteyttä käsiteltävässä asiassa.

54.      Nyt tarkasteltava sijoittautumisvapauden rajoitus ei siten ole oikeutettu myöskään verotusjärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämiseksi.

C       Päätelmä

55.      Pääasiassa riidanalaisen kaltainen sääntely on siten EY 43 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja EY 48 artiklassa taatun sijoittautumisvapauden vastainen.

VI     Ratkaisuehdotus

56.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa cour administrative d’appel de Versaillesin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

EY 43 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja EY 48 artiklassa taattu sijoittautumisvapaus on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ainoastaan kotimaisiin yhtiöihin sovellettavassa konserniverotusta koskevassa erityissääntelyssä konserniin kuuluvat yhtiöt voivat vähentää kulut, jotka liittyvät toisista konserniin kuuluvista yhtiöistä omistettuihin osuuksiin, kun näiden kulujen vähentäminen ei muutoin ole mahdollista.

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

2 – Tuomio ICI (C-264/96, EU:C:1998:370); tuomio Metallgesellschaft ym. (C-397/98 ja C-410/98, EU:C:2001:134); tuomio Marks & Spencer (C-446/03, EU:C:2005:763); tuomio X Holding (C-337/08, EU:C:2010:89); tuomio Philips Electronics (C-18/11, EU:C:2012:532); tuomio Felixstowe Dock and Railway Company ym. (C-80/12, EU:C:2014:200); tuomio SCA Group Holding ym. (C-39/13–C-41/13, EU:C:2014:1758) ja tuomio komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C-172/13, EU:C:2015:50); ks. myös vielä vireillä oleva asia Finanzamt Linz (C-66/14).

3 – Tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659).

4 – EYVL L 225, s. 6; direktiivi on sittemmin kumottu ja korvattu eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 30.11.2011 annetulla neuvoston direktiivillä 2011/96/EU (uudelleenlaadittu) (EUVL L 345, s. 8).

5 – Jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/435/ETY muuttamisesta 22.12.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/123/EY (EUVL 2004, L 7, s. 41).

6 – Ks. mm. tuomio Daily Mail ja General Trust (81/87, EU:C:1988:456, 16 kohta); tuomio National Grid Indus (C-371/10, EU:C:2011:785, 35 kohta); tuomio Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:C:2014:2087, 18 kohta) ja tuomio Verder LabTec (C-657/13, EU:C:2015:331, 33 kohta).

7 – Ks. mm. tuomio X ja Y (C-200/98, EU:C:1999:566, 27 ja 28 kohta); tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659, 31 ja 32 kohta); tuomio SCA Group Holding ym. (C-39/13–C-41/13, EU:C:2014:1758, 23–27 kohta); tuomio Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:C:2014:2087, 19 kohta) ja tuomio komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C-172/13, EU:C:2015:50, 23 kohta).

8 – Ks. tuomio Keller Holding (C-471/04, EU:C:2006:143, 34 ja 35 kohta) ja tuomio Rewe Zentralfinanz (C-347/04, EU:C:2007:194, 30 ja 31 kohta).

9 – Tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659, 15–32 kohta).

10 – Ks. mm. tuomio Lankhorst-Hohorst (C-324/00, EU:C:2002:749, 33 kohta); tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659, 33 kohta); tuomio Nordea Bank Danmark (C-48/13, EU:C:2014:2087, 23 kohta) ja tuomio komissio v. Saksa (C-591/13, EU:C:2015:230, 63 kohta).

11 – Tuomio Bosal (C-168/01, EU:C:2003:479, 26 kohta) ja tuomio Keller Holding (C-471/04, EU:C:2006:143, 45 kohta); ks. myös tuomio Test Claimants in the FII Group Litigation (C-446/04, EU:C:2006:774, 46 kohta).

12 – Ks. vastaavasti tuomio Gaz de France – Berliner Investissement (C-247/08, EU:C:2009:600, 59–62 kohta).

13 – Ks. mm. tuomio Marks & Spencer (C-446/03, EU:C:2005:763, 45 kohta); tuomio National Grid Indus (C-371/10, EU:C:2011:785, 45 kohta) ja tuomio komissio v. Saksa (C-591/13, EU:C:2015:230, 64 kohta).

14 – Tuomio X Holding (C-337/08, EU:C:2010:89).

15 – Ks. tuomio X Holding (C-337/08, EU:C:2010:89, 25–42 kohta).

16 – Ks. tuolloin riidanalaisen konserniverotuksen muista eduista ratkaisuehdotukseni X Holding (C-337/08, EU:C:2009:721, 34, 73–81, 82 ja 83 kohta).

17 – Ks. tuomio SCA Group Holding ym. (C-39/13–C-41/13, EU:C:2014:1758).

18 – Ks. tuomio SCA Group Holding ym. (C-39/13–C-41/13, EU:C:2014:1758, 19 kohta ja sitä seuraavat kohdat, erityisesti 25 kohta); ks. myös tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659).

19 – Ks. tältä osin jo ratkaisuehdotukseni X Holding (C-337/08, EU:C:2009:721, 23 kohta sekä 34 kohta ja sitä seuraavat kohdat); ks. vastaavasti myös tuomio Metallgesellschaft ym. (C-397/98 ja C-410/98, EU:C:2001:134, 35–76 kohta).

20 – Ks. mm. tuomio Bachmann (C-204/90, EU:C:1992:35, 28 kohta); tuomio Manninen (C-319/02, EU:C:2004:484, 42 kohta); tuomio Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation (C-524/04, EU:C:2007:161, 68 kohta); tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659, 43 kohta); tuomio SCA Group Holding ym. (C-39/13–C-41/13, EU:C:2014:1758, 33 kohta) ja tuomio Grünewald (C-559/13, EU:C:2015:109, 48 kohta).

21 – Ks. tuomio Svensson ja Gustavsson (C-484/93, EU:C:1995:379, 18 kohta); tuomio ICI (C-264/96, EU:C:1998:370, 29 kohta); tuomio Rewe Zentralfinanz (C-347/04, EU:C:2007:194, 62 kohta); tuomio Test Claimants in the FII Group Litigation (C-35/11, EU:C:2012:707, 58 kohta) ja tuomio komissio v. Saksa (C-591/13, EU:C:2015:230, 74 kohta).

22 – Ks. tuomio Deutsche Shell (C-293/06, EU:C:2008:129, 39 kohta); tuomio Presidente del Consiglio dei Ministri (C-169/08, EU:C:2009:709, 47 kohta) ja tuomio Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C-190/12, EU:C:2014:249, 92 kohta); ks. vastaavasti jo tuomio Manninen (C-319/02, EU:C:2004:484, 43 kohta).

23 – Ks. tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659, 45–50 kohta).

24 – Tuomio Papillon (C-418/07, EU:C:2008:659, 28 kohta).

25 – Ks. edellä 21 kohta.

26 – Ks. edellä 38 kohta.