BG
ES
CS
DA
DE
ET
EL
EN
FR
HR
IT
LV
LT
HU
MT
NL
PL
PT
RO
SK
SL
FI
SVInfo
- Referral date: 21-11-2014
- Show case reference
- Ruling date: 22-10-2015
- AG: Wathelet
References in this case
Highlight in text
Go|
26.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 26/19 |
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 21.11.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-425/11, Kreikka v. komissio, 11.9.2014 antamasta tuomiosta
(Asia C-530/14 P)
(2015/C 026/23)
Oikeudenkäyntikieli: kreikka
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouchagiar ja P. J. Loewenthal)
Muu osapuoli: Helleenien tasavalta
Vaatimukset
|
— |
unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) 11.9.2014 antama tuomio, joka on annettu tiedoksi komissiolle 12.9.2014, asiassa T-425/11, Kreikka v. komissio (ECLI:EU:T:2014:768), on kumottava |
|
— |
asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee sen uudelleen |
|
— |
oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valitus perustuu yhteen ainoaan valitusperusteeseen: unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se katsoi, ettei riidanalaisesta toimenpiteestä aiheutunut minkäänlaista etua yleisille pelikasinoille. Tämä komission ainoa valitusperuste jakautuu kolmeen osaan.
Ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 52-58 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se katsoi, etteivät yleiset pelikasinot saaneet minkäänlaista etua riidanalaiseen toimenpiteeseen perustuvan alhaisemman asiakaskohtaisen sisäänpääsymaksun kantamisesta, koska maksetut määrät muodostivat 80 prosenttia yleisten ja yksityisten pelikasinojen pakollisista sisäänpääsymaksuista.
Toiseksi valituksenalaisen tuomion 59-68 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se katsoi, ettei riittänyt, että komission mukaan riidanalaisella toimenpiteellä saatu etu oli lainsäädäntöön perustuvaa välitöntä verosyrjintää, vaan että komission olisi pitänyt perustaa edun olemassaolo riidanalaisen toimenpiteen vaikutusten taloudelliseen analyysiin.
Kolmanneksi valituksenalaisen tuomion 74-80 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se katsoi yhtäältä, ettei ilmaista sisäänpääsyä koskevalla yleisellä käytännöllä voitu vahvistaa riidanalaisella toimenpiteellä saatua etua, koska kyseisellä toimenpiteellä ei myönnetty minkäänlaista etua, ja toisaalta, että tällaisen argumentin hyväksymiseksi komission oli osoitettava, että myönnettyjen ilmaisten sisäänpääsyjen lukumäärä oli käytännössä suhteettoman korkea tällaisen käytännön hyväksyneen Kreikan lainsäädännön päämäärään nähden, minkä vuoksi se ei ollut kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä asetettujen edellytysten mukainen.