Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

30 päivänä kesäkuuta 2016 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Pääomien vapaa liikkuvuus – SEUT 63 ja SEUT 65 artikla – SEU 4 artikla – Välitön verotus – Osinkojen verotus – Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus – Kolmas valtio – Soveltamisala

Asiassa C-176/15,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal de première instance de Liège (Liègen alioikeus, Belgia) on esittänyt 30.3.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 20.4.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Guy Riskin ja

Geneviève Timmermans

vastaan

Belgian valtio,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev sekä tuomarit C. G. Fernlund (esittelevä tuomari) ja S. Rodin,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Guy Riskin ja Geneviève Timmermans, edustajinaan J.-P. Douny ja R. Douny, avocats,

–        Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja J.-C. Halleux,

–        Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja B. Beutler,

–        Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään S. Simmons ja L. Christie, avustajanaan S. Ford, barrister,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään W. Roels ja C. Soulay,

kuultuaan julkisasiamiehen 12.4.2016 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 63 ja SEUT 65 artiklan, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan kanssa, tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Guy Riskin ja Geneviève Timmermans ja toisaalta Belgian valtio ja jossa on kyse sellaisten osinkojen verotuksesta Belgiassa, jotka on saatu Puolaan sijoittautuneesta yhtiöstä ja joista on kannettu lähdevero viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Belgian oikeus

3        Vuoden 1992 tuloverolain (code des impôts sur les revenus de 1992; jäljempänä CIR 92) 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kuningaskunnan asukkaiden osalta luonnollisten henkilöiden verotukseen kuuluvat kaikki tässä laissa tarkoitetut veronalaiset tulot, vaikka tietyt kyseisistä tuloista olisivat syntyneet ulkomailla tai olisi saatu ulkomailta.”

4        CIR 92:n 6 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Verotettava tulo muodostuu kaikista nettomääräisistä tuloista, vähennettynä vähennyskelpoisilla menoilla.

Nettomääräiset tulot ovat yhtä suuret kuin seuraaviin ryhmiin kuuluvien nettomääräisten tulojen summa:

1°      kiinteistöistä saadut tulot

2°      pääomatulot ja irtaimesta omaisuudesta saadut tulot

3°      ammatista saadut tulot

4°      muut tulot.”

5        Mainitun lain 17 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Pääomatuloja ja irtaimesta omaisuudesta saatuja tuloja ovat kaikki tulot, jotka saadaan millä tahansa tavalla käytetystä irtaimesta omaisuudesta, eli

1°      osingot;

–        –”

6        Mainitun lain 285 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Pääomatuloja ja irtaimesta omaisuudesta saatuja tuloja – – verotettaessa verosta vähennetään kiinteämääräinen osuus ulkomaisesta verosta, jos näistä tuloista on kannettu ulkomailla luonnollisten henkilöiden veroa, yhteisöveroa tai ulkomailla asuvien veroa vastaava vero ja jos kyseistä pääomaa ja kyseisiä hyödykkeitä käytetään Belgiassa ammattitoiminnan harjoittamiseen.

–        –”

7        Saman lain 286 §:ssä, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa kyseessä olevaan verovuoteen, säädetään seuraavaa:

”Ulkomaisen veron kiinteämääräinen osuus on 15/85 nettotulosta ennen irtaimen omaisuuden tuotosta tehdyn pidätyksen ja asuinvaltion mahdollisesti suorittaman pidätyksen vähentämistä.

–        –”

 Belgian ja Puolan välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus

8        Belgian kuningaskunnan ja Puolan tasavallan välisen, tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan, jotka on allekirjoitettu 20.8.2001 Varsovassa (jäljempänä Belgian ja Puolan välinen verosopimus) 10 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2.      Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos osingon tosiasiallinen saaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, vero ei saa olla suurempi kuin

a)      5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos osingon tosiasiallinen saaja on yhtiö (muu kuin henkilöyhtiö),

–        joka omistaa välittömästi vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, tai

–        joka omistaa välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, kun omistusosuuden sijoitusarvo on vähintään 500 000 euroa tai sitä vastaava määrä muussa valuutassa;

b)      15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

Tämän kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3.      Sanonta ’osinko’ tarkoittaa tässä artiklassa tuloja, jotka on saatu osakkeista, nautintaosuuksista, kaivososuuksista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta velkasuhteeseen perustuvia saamisia, samoin kuin muuta– myös korkojen muodossa – saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksessa samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

– –”

9        Belgian ja Puolan välisen verosopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen b kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.      Belgiassa kaksinkertainen verotus vältetään seuraavalla tavalla:

– –

b)      Kun Belgiassa asuva saa tuloja, jotka sisältyvät hänen Belgiassa veronalaisiin kokonaistuloihinsa ja jotka muodostuvat osingoista, joita ei jäljempänä olevan c kohdan perusteella ole vapautettu Belgiassa kannettavasta verosta, taikka koroista tai rojalteista, näistä tuloista Puolassa kannettu vero hyvitetään mainituista tuloista Belgiassa kannettavasta verosta, jollei niissä Belgian säännöksissä, jotka koskevat ulkomailla maksettujen verojen hyvittämistä Belgiassa kannettavasta verosta, toisin säädetä.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

10      Riskin ja Timmermans asuvat Belgiassa ja omistavat osuuden Puolaan sijoittautuneesta yhtiöstä. He saivat vuonna 2009 tämän omistuksen perusteella osinkoja, joista pidätettiin 15 prosentin lähdevero Puolassa.

11      Vuonna 2012 Belgian verohallinnon tarkastusyksikkö osoitti Riskinille ja Timmermansille oikaisevan verotuspäätöksen heidän verovuodelta 2010 tekemästään luonnollisia henkilöitä koskevasta veroilmoituksesta. Mainittu viranomainen katsoi, että Belgian ja Puolan välisen verosopimuksen 10 artiklan ja CIR 92:n 5 ja 6 §:n sekä 17 §:n 1 momentin nojalla osingoista, jotka olivat peräisin Puolaan sijoittautuneesta yhtiöstä, oli kannettava Belgiassa 25 prosentin vero.

12      Riskin ja Timmermans riitauttivat kyseisen oikaisevan verotuspäätöksen ja väittivät, että Puolassa kannettu vero oli Belgian ja Puolan välisen verosopimuksen 23 artiklan mukaan hyvitettävä Belgiassa kannettavasta verosta.

13      Veroviranomainen vastasi, että mainitun verosopimuksen 23 artiklassa määrätään, että Puolassa kannettu vero hyvitetään Belgiassa kannettavasta verosta, jollei Belgian oikeuden eli CIR 92:n 285 §:n soveltamisesta muuta johdu; mainitun säännöksen mukaan tällainen hyvittäminen on mahdollista vain, jos kyseisten osinkojen perustana olevia pääomia ja hyödykkeitä käytetään Belgiassa harjoitettavassa ammattitoiminnassa. Belgian veroviranomainen katsoi, ettei näin ollut nyt käsiteltävässä asiassa, ja kieltäytyi hyvittämästä Puolassa pidätettyä lähdeveroa Belgiassa kannettavasta verosta ja hylkäsi näin ollen heidän oikaisuvaatimuksensa.

14      Riskin ja Timmermans saattoivat veroviranomaisen mainitun päätöksen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja väittivät, että toisin kuin Belgian ja Puolan välisessä verosopimuksessa, muissa Belgian ja tiettyjen kolmansien valtioiden, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita, välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyissä sopimuksissa ei ole viittausta Belgian oikeuteen ja niissä sallitaan siten näissä kolmansissa valtioissa kannetun veron hyvittäminen Belgiassa kannettavasta verosta ottamatta huomioon Belgian oikeudessa säädettyjä edellytyksiä. Heidän mukaansa ei ole oikeutettua, että Belgia voi myöntää kolmannelle valtiolle edullisemman verokohtelun kuin jäsenvaltioille.

15      Tässä tilanteessa Tribunal de première instance de Liège (Liègen alioikeus) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko CIR 92:n 285 §:ssä oleva oikeussääntö, jolla hiljaisesti vahvistetaan Belgiassa asuvien luonnollisten henkilöiden ulkomailta saamien osinkojen kaksinkertainen verotus, SEUT 63 artiklassa, kun sitä luetaan yhdessä SEU 4 artiklan kanssa, määrättyjen unionin oikeuden periaatteiden mukainen, koska sillä mahdollistetaan se, että Belgia voi neuvottelemassaan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyssä sopimuksessa olevassa viittauksessa tarkoitettujen Belgian oikeuden säännösten eli tuloverolain 285 §:n, jossa vahvistetaan hyvittämisen edellytykset, tai 286 §:n, jossa säädetään pelkästään veron kiinteämääräisen osuuden hyvittämiseen sovellettavasta murtoluvusta, perusteella harkintansa mukaan suosia kolmansissa valtioissa (Yhdysvallat) tehtyjä sijoituksia niiden sijoitusten vahingoksi, jotka voidaan tehdä Euroopan unionin jäsenvaltioissa (Puolassa)?

2)      Onko CIR 92:n 285 § ristiriidassa SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 58 artiklan kanssa, koska sen mukaan edellytyksenä ulkomaisen veron hyvittämiselle Belgiassa kannettavasta verosta on se, että tulojen perustana olevia pääomia ja hyödykkeitä käytetään Belgiassa harjoitettavassa ammattitoiminnassa?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Toisen kysymyksen tutkittavaksi ottaminen

16      Belgian hallitus katsoo, että toista ennakkoratkaisukysymystä, joka koskee mahdollisuutta hyvittää ulkomainen vero Belgiassa kannettavasta verosta sillä edellytyksellä, että tulojen perustana olevia pääomia ja hyödykkeitä käytetään Belgiassa harjoitettavassa ammattitoiminnassa, ei voida ottaa tutkittavaksi, koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian ratkaisu ei riipu tähän kysymykseen annettavasta vastauksesta.

17      Tästä on aiheellista muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 21.5.2015, Verder LabTec, C-657/13, EU:C:2015:331, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy selvästi ilmi, että pääasiassa kyseessä olevien osinkojen perustana olevia pääomia tai hyödykkeitä ei ole käytetty ammattitoiminnan harjoittamiseen Belgiassa eikä minkään muunkaan jäsenvaltion alueella. Näissä olosuhteissa toisen ennakkoratkaisukysymyksen on katsottava olevan luonteeltaan hypoteettinen, joten se on jätettävä tutkimatta.

 Ensimmäinen kysymys

19      Aluksi on todettava, että asiassa ei ole väitetty, että kyseinen erilainen kohtelu koskee Puolaan sijoittautuneesta yhtiöstä peräisin olevia osinkoja ja toisaalta Belgiaan sijoittautuneesta yhtiöstä peräisin olevia osinkoja. Sitä vastoin siinä on väitetty, että kyseinen erilainen kohtelu koskee yhtäältä osinkoja, jotka ovat peräisin Puolaan sijoittautuneesta yhtiöstä, ja toisaalta osinkoja, jotka ovat peräisin kolmanteen valtioon sijoittautuneesta yhtiöstä.

20      On näet kiistatonta, että toisin kuin Belgian ja Puolan välisessä verosopimuksessa, jossa, vahvistettaessa edellytyksiä Puolassa pidätetyn lähdeveron hyvittämiselle Belgiassa kannettavasta verosta, viitataan Belgian oikeuden säännöksiin, Belgian ja tiettyjen kolmansien valtioiden välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyissä muissa sopimuksissa ei tehdä tällaista viittausta ja niissä sallitaan siten mainituissa kolmansissa valtioissa pidätetyn lähdeveron hyvittäminen Belgiassa kannettavasta verosta ottamatta huomioon Belgian oikeudessa säädettyjä edellytyksiä.

21      Pääasiassa Belgian oikeuteen tehdystä viittauksesta seuraa, että osingoista Puolassa pidätettyä lähdeveroa ei voida hyvittää Belgiassa kannettavasta verosta, koska CIR 92:n 285 §:ssä säädetty edellytys – eli se, että kyseisten osinkojen perustana olevia pääomia ja hyödykkeitä käytetään Belgiassa harjoitettavassa ammattitoiminnassa – ei täyty, kun taas tämä hyvitys olisi myönnetty ilman, että käyttötarkoitusta koskevan edellytyksen olisi pitänyt täyttyä, jos osingot olisivat olleet peräisin sellaisesta kolmannesta valtiosta, jonka kanssa Belgian kuningaskunnalla on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, jossa myönnetään oikeus tällaiseen hyvitykseen ilman mitään edellytyksiä.

22      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee siten ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio ei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ulota tuossa jäsenvaltiossa asuvalle osakkeenomistajalle myönnettyä edullista kohtelua, joka perustuu tämän jäsenvaltion ja kolmannen valtion väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyyn sopimukseen, jonka nojalla kolmannessa valtiossa pidätetty lähdevero hyvitetään ilman mitään edellytyksiä mainitussa osakkeenomistajan asuinjäsenvaltiossa kannettavasta verosta, koskemaan kyseisessä jäsenvaltiossa asuvaa osakkeenomistajaa, joka saa osinkoja, jotka ovat peräisin jäsenvaltiosta, jonka kanssa asuinjäsenvaltiolla on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, jossa asetetaan tällaisen hyvittämisen edellytykseksi kansallisessa oikeudessa säädettyjen lisäedellytysten täyttyminen.

23      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 63 artiklan 1 kohdassa pääomanliikkeiden rajoituksina kielletään muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa, tai se, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään niitä muissa valtioissa (tuomio 17.9.2015, Miljoen ym., C-10/14, C-14/14 ja C-17/14, EU:C:2015:608, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24      Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että Riskinin ja Timmermansin kaltaisten Belgiassa asuvien henkilöiden, jotka saavat osinkoja jäsenvaltioista, kuten Puolan tasavallasta, joiden on, jotta heiltä pidätetty lähdevero voidaan hyvittää heiltä Belgiassa kannettavasta verosta, täytettävä CIR 92:n 285 §:ssä säädetty edellytys, tilanne on vähemmän edullinen kuin sellaisten Belgiassa asuvien henkilöiden, jotka saavat osinkoja sellaisesta kolmannesta valtiosta, jonka kanssa Belgian kuningaskunta on tehnyt kahdenvälisen sopimuksen, jossa määrätään tällaisesta veron hyvittämistä koskevasta oikeudesta ilman mitään edellytyksiä.

25      Tällainen epäedullinen kohtelu on omiaan saamaan aikaan sen, että Belgiassa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia sellaisissa jäsenvaltioissa, joiden kanssa Belgian kuningaskunta ei ole tehnyt kahdenvälistä sopimusta, jossa määrätään lähdeveron hyvittämistä Belgiassa kannettavasta verosta koskevasta oikeudesta ilman mitään edellytyksiä, ja se on näin ollen pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus, joka on lähtökohtaisesti kielletty SEUT 63 artiklan 1 kohdassa.

26      SEUT-sopimuksen 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan on kuitenkin niin, että ”mitä [SEUT] 63 artiklassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta – – soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella”.

27      Tätä poikkeusta, jota on tulkittava suppeasti, rajoittaa puolestaan SEUT 65 artiklan 3 kohta, jossa määrätään, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännökset ”eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka [SEUT] 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista” (tuomio 13.3.2014, Bouanich, C-375/12, EU:C:2014:138, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28      Näin ollen SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella sallittu erilainen kohtelu on erotettava saman artiklan 3 kohdassa kielletystä syrjinnästä. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta kansallisten verosäännösten, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavalla sen mukaan, mihin paikkaan heidän pääomansa on sijoitettu, voitaisiin katsoa soveltuvan yhteen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten kanssa, erilaisen kohtelun on koskettava tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti katsoen toisiinsa rinnastettavissa, tai erilaisen kohtelun on oltava oikeutettu yleistä etua koskevista pakottavista syistä (tuomio 13.3.2014, Bouanich, C-375/12, EU:C:2014:138, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      Tältä osin on muistutettava, että kunkin jäsenvaltion asiana on järjestää unionin oikeuden mukaisesti voitonjakoa koskeva verotusjärjestelmänsä ja määrittää veron määräytymisperuste ja verokanta, joita sovelletaan osinkoa saavaan osakkeenomistajaan, ja että unionin tason yhtenäistämis- tai yhdenmukaistamistoimien puuttuessa jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta sopimuksin tai yksipuolisesti päättää verotusvaltansa jakoperusteista (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2008, Orange European Smallcap Fund, C-194/06, EU:C:2008:289, 48 kohta).

30      Jos tästä tilanteesta näin ollen seuraa se, että eri jäsenvaltioiden verolainsäädännöissä on eroja, jäsenvaltio voi sopimuksin tai yksipuolisesti kohdella eri valtioista peräisin olevia osinkoja eri tavalla niin, että kyseiset erot huomioidaan (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2008, Orange European Smallcap Fund, C-194/06, EU:C:2008:289, 49 kohta).

31      Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kahdenvälisten verosopimusten soveltamisala rajoittuu niissä mainittuihin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin. Lisäksi niissä määrätyt edut ovat sopimusmääräysten kokonaisuuden erottamaton osa ja vaikuttavat osaltaan sopimuspuolina olevien valtioiden vastavuoroisten suhteiden yleiseen tasapainoon (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2005, D., C-376/03, EU:C:2005:424, 54, 61 ja 62 kohta ja tuomio 20.5.2008, Orange European Smallcap Fund, C-194/06, EU:C:2008:289, 50 ja 51 kohta). Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa, tämä tilanne koskee samalla tavoin kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjä sopimuksia, joissa osapuolina on toisia jäsenvaltiota, ja vastaavia sopimuksia, joissa osapuolina on kolmansia valtioita.

32      Pääasian osalta on todettava, että veron hyvittämistä ilman mitään edellytyksiä koskeva etu myönnetään niissä tilanteissa, joissa Belgian kuningaskunta on sitoutunut kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyissä sopimuksissa, jotka on tehty sellaisten tiettyjen kolmansien valtioiden kanssa, jotka ovat pidättäneet osinkoihin liittyvän lähdeveron, siihen, että Belgiassa asuvat henkilöt saavat mainitun veron hyvitetyksi Belgiassa kannettavasta verosta.

33      Tästä seuraa, että tällaista sopimusta sovelletaan vain Belgiassa asuviin henkilöihin, jotka saavat tällaisesta kolmannesta valtiosta peräisin olevia osinkoja, joista on pidätetty lähdevero viimeksi mainitussa valtiossa. Sitä, että mainittu etu myönnetään vain kyseisen sopimuksen soveltamisalaan kuuluville Belgiassa asuville henkilöille, ei voida pitää muista sopimuksen määräyksistä irrotettavissa olevana etuna, koska, kuten tämän tuomion 31 kohdassa on todettu, kyseinen etu on sopimusmääräysten kokonaisuuden erottamaton osa ja vaikuttaa osaltaan kyseisen sopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden vastavuoroisten suhteiden yleiseen tasapainoon.

34      Näissä olosuhteissa pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten Belgiassa asuvien henkilöiden, jotka saavat osinkoja jäsenvaltiosta, kuten Puolan tasavallasta, ja joiden on, jotta heiltä pidätetty lähdevero voidaan hyvittää heiltä Belgiassa kannettavasta verosta, täytettävä CIR 92:n 285 §:ssä säädetty edellytys, tilanne ei ole objektiivisesti rinnastettavissa sellaisten Belgiassa asuvien henkilöiden tilanteeseen, jotka saavat osinkoja sellaisesta kolmannesta valtiosta, jonka kanssa Belgian kuningaskunnalla on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, jossa määrätään oikeudesta tällaiseen hyvitykseen ilman mitään edellytyksiä.

35      Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen epäedullinen kohtelu ei ole pääomien vapaata liikkuvuutta koskevissa EUT-sopimuksen määräyksissä kielletty rajoitus.

36      Lopuksi SEU 4 artiklassa vahvistetusta vilpittömästä yhteistyöstä on riittävää muistuttaa, että tätä artiklaa ei voida tulkita siten, että siinä määrättäisiin jäsenvaltioille niille SEUT 63 ja SEUT 65 artiklassa määrättyjä velvollisuuksia pidemmälle ulottuva itsenäinen velvollisuus (ks. vastaavasti määräys 19.9.2012, Levy ja Sebbag, C-540/11, ei julkaistu, EU:C:2012:581, 27–29 kohta).

37      Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa, luettuina yhdessä SEU 4 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio ei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ulota tuossa jäsenvaltiossa asuvalle osakkeenomistajalle myönnettyä edullista kohtelua, joka perustuu tämän jäsenvaltion ja kolmannen valtion väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyyn sopimukseen, jonka nojalla kolmannessa valtiossa pidätetty lähdevero hyvitetään ilman mitään edellytyksiä mainitussa osakkeenomistajan asuinjäsenvaltiossa kannettavasta verosta, koskemaan kyseisessä jäsenvaltiossa asuvaa osakkeenomistajaa, joka saa osinkoja, jotka ovat peräisin jäsenvaltiosta, jonka kanssa asuinjäsenvaltiolla on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, jossa asetetaan tällaisen hyvittämisen edellytykseksi kansallisessa oikeudessa säädettyjen lisäedellytysten täyttyminen.

 Oikeudenkäyntikulut

38      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa, luettuina yhdessä SEU 4 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio ei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ulota tuossa jäsenvaltiossa asuvalle osakkeenomistajalle myönnettyä edullista kohtelua, joka perustuu tämän jäsenvaltion ja kolmannen valtion väliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyyn sopimukseen, jonka nojalla kolmannessa valtiossa pidätetty lähdevero hyvitetään ilman mitään edellytyksiä mainitussa osakkeenomistajan asuinjäsenvaltiossa kannettavasta verosta, koskemaan kyseisessä jäsenvaltiossa asuvaa osakkeenomistajaa, joka saa osinkoja, jotka ovat peräisin jäsenvaltiosta, jonka kanssa asuinjäsenvaltiolla on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, jossa asetetaan tällaisen hyvittämisen edellytykseksi kansallisessa oikeudessa säädettyjen lisäedellytysten täyttyminen.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.