Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

1.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 279/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vestre Landsret (Tanska) on esittänyt 26.5.2016 – Z Denmark ApS v. Skatteministeriet (veroministeriö)

(Asia C-299/16)

(2016/C 279/28)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vestre Landsret

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Z Denmark ApS

Vastapuoli: Skatteministeriet (veroministeriö)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 2003/49/EY (1) 1 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä saman direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kanssa tulkittava siten, että jäsenvaltiossa kotipaikan omaava yhtiö, joka kuuluu direktiivin 3 artiklan soveltamisalaan ja joka asiassa vallitsevan kaltaisissa olosuhteissa vastaanottaa korkoja tytäryhtiöltä toisesta jäsenvaltiosta, on direktiivissä tarkoitettu näiden korkojen ”tosiasiallinen edunsaaja”?

1.1.

Onko direktiivin 2003/49/EY 1 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä saman direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kanssa, sisältyvää tosiasiallisen edunsaajan käsitettä tulkittava yhdenmukaisesti vuoden 1977 mallisopimuksen 11 artiklaan sisältyvän vastaavan käsitteen kanssa?

1.2.

Jos kysymykseen 1.1. vastataan myöntävästi, onko käsitettä siinä tapauksessa tulkittava ottamalla huomioon ainoastaan vuoden 1977 mallisopimuksen 11 artiklan kommentaari (8 kohta), vai voidaanko tulkinnassa ottaa huomioon myöhempiä kommentaareja, kuten vuonna 2003 tehdyt väliyhteisöjä koskevat lisäykset (8.1 kohta, nykyisin 10.1 kohta) ja vuonna 2014 tehdyt sopimusperusteisia ja laissa säädettyjä velvoitteita koskevat lisäykset (10.2 kohta)?

1.3.

Jos vuoden 2003 kommentaari voidaan ottaa tulkinnassa huomioon, mikä merkitys sillä on tällöin arvioitaessa kysymystä siitä, voidaanko yhtiötä olla pitämättä direktiivissä 2003/49/EY tarkoitettuna tosiasiallisena edunsaajana, jos kyseessä oleva korko liitetään pääomaan, jos koron saajalla on ollut sopimusperusteinen tai laissa säädetty velvoite siirtää korko toiselle henkilölle ja jos se valtio, jossa koron maksavalla henkilöllä on kotipaikka, katsoo, että suurin osa henkilöistä, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai muussa valtiossa, jonka kanssa Tanska on tehnyt sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi, on koron tosiasiallisia edunsaajia, niin että kansallisen lainsäädännön mukaan ei olisi perustetta periä lähdeveroa siinä tapauksessa, että kyseiset henkilöt olisivat olleet lainanantajia ja siten vastaanottaneet korot suoraan?

1.4.

Mikä merkitys on arvioitaessa sitä kysymystä, onko koronsaajaa pidettävä direktiivissä tarkoitettuja tosiasiallisena edunsaajana, sillä seikalla, että ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin päätyisi asiaa koskevien tosiseikkojen arvioinnin perusteella katsomaan, että saajalla – vaikka sillä ei olisi ollut sopimusperusteista tai laissa säädettyä velvoitetta siirtää vastaanotetut korot toiselle henkilölle – ei ollut vuoden 1977 malliverosopimuksen vuoden 2014 kommentaarissa tarkoitettua täyttä oikeutta käyttää ja hyödyntää korkoa?

2)

Edellyttääkö se, että jäsenvaltio vetoaa direktiivin 5 artiklan 1 kohtaan, joka koskee kansallisten säännösten soveltamista petosten tai väärinkäytösten torjumiseksi, tai direktiivin 5 artiklan 2 kohtaan, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt erityisen kansallisen säännöksen direktiivin 5 artiklan täytäntöön panemiseksi tai että kansallisessa oikeudessa on petoksia, väärinkäytöksiä ja veropetoksia koskevia yleisiä säännöksiä tai periaatteita, joita voidaan tulkita 5 artiklan mukaisesti?

2.1.

Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi, voidaanko yhteisöverolain 2 §:n 2 momentin d kohtaa, jossa säädetään, ettei rajoitettu verovelvollisuus korkotuloista koske ”korkoja, jos korkojen verottamisesta on luovuttava – – eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä annetun direktiivin 2003/49/EY mukaan”, tällöin pitää direktiivin 5 artiklassa tarkoitettuna tällaisena kansallisena erityissäännöksenä?

3)

Onko kahden jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräys, joka on laadittu OECD:n mallisopimuksen mukaisesti ja jonka mukaan koron verottaminen riippuu siitä, pidetäänkö korkojen vastaanottajaa korkojen tosiasiallisena edunsaajana, direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu tällainen sopimukseen perustuva määräys väärinkäytösten torjumiseksi?

4)

Onko jäsenvaltio, joka ei halua myöntää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön olevan korkojen tosiasiallinen edunsaaja ja joka väittää, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö on niin sanottu keinotekoinen väliyhteisö, direktiivin 2003/49/EY tai EY 10 artiklan mukaan velvollinen ilmoittamaan, kenen jäsenvaltio siinä tapauksessa katsoo olevan tosiasiallinen edunsaaja?

5)

Jos koron maksaja asuu yhdessä jäsenvaltiossa ja koron saaja toisessa jäsenvaltiossa ja jos ensimmäinen jäsenvaltio katsoo, että koron saaja ei ole koron tosiasiallinen edunsaaja direktiivin 2003/49/EY mukaan, ja jos vastaanottaja sen vuoksi katsotaan rajoitetusti verovelvolliseksi tästä korosta kyseisessä jäsenvaltiossa, onko EY 43 artikla, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa, tällaisessa tilanteessa esteenä lainsäädännölle, jonka mukaan ensin mainittu jäsenvaltio ei toisessa valtiossa asuvan koron saajan verotuksessa ota huomioon sellaisia korkokuluja, joita koron saajalle on aiheutunut pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, vaikka korkokulut yleisesti ovat vähennyskelpoisia kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja jäsenvaltiossa asuva koron saaja voi näin ollen vähentää ne verotettavasta tulostaan?

6)

Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan rajoitetusti verovelvollinen kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista, onko EY 43 artikla luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa tällöin esteenä lainsäädännölle, jolla viimeksi mainittu jäsenvaltio velvoittaa veron pidättämiseen velvollisen (tytäryhtiön) maksamaan lähdeverovelan maksamisen viivästymisen johdosta viivästyskorkoa, joka on suurempi kuin viivästyskorko, jonka asianomainen jäsenvaltio lisää yhteisöverovelkaan (jonka soveltamisalaan muun muassa korkotulot sisältyvät), joka kohdistuu samassa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavaan yhtiöön?

7)

Jos yhtiön, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa (emoyhtiö), ei katsota olevan direktiivin 2003/49/EY nojalla konkreettisesti vapautettu toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaavalta yhtiöltä (tytäryhtiö) saaduista koroista maksettavasta lähdeverosta ja jos viimeksi mainittu jäsenvaltio katsoo emoyhtiön olevan se verosubjekti, johon rajoitettu verovelvollisuus kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisistä koroista kohdistuu, onko EY 43 artikla luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa (vaihtoehtoisesti EY 56 artikla) tällöin erikseen tai kokonaisuutena tarkasteltuina esteenä lainsäädännölle,

7.1.

jonka mukaan viimeksi mainittu jäsenvaltio velvoittaa korkojen maksajan pidättämään koroista lähdeveroa ja asettaa sen julkisyhteisöön nähden vastuuseen pidättämättä jääneestä lähdeverosta, jos tällaista pidätysvelvollisuutta ei ole silloin, kun korkojen vastaanottajan kotipaikka on viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa?

7.2.

jonka mukaan emoyhtiöllä ei ole viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa velvollisuutta maksaa yhteisöveron ennakkoja kahden ensimmäisen verovuoden aikana vaan sen on maksettava yhteisöveroa vasta huomattavasti myöhempänä ajankohtana kuin lähdeverojen erääntymisajankohta?

Unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan tähän kysymykseen annettavassa vastauksessa huomioon kysymykseen 6 annettu vastaus.

(1)  Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3.6.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/49/EY (EUVL 2003, L 157, s. 49).