Available languages

Taxonomy tags

Info

References in this case

Share

Highlight in text

Go

Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MELCHIOR WATHELET

7 päivänä helmikuuta 2018 (1)

Asia C-685/16

EV

vastaan

Finanzamt Lippstadt

(Ennakkoratkaisupyyntö – Finanzgericht Münster (Münsterin verotuomioistuin, Saksa))

Ennakkoratkaisupyyntö – Pääomien vapaa liikkuvuus – Verotettavasta voitosta tehtävä vähennys – Tytäryhtiöiltä, joiden johto ja kotipaikka ovat jossain kolmannessa maassa, saatujen osinkojen erilainen kohtelu






1.        Nyt käsiteltävä Finanzgericht Münsterin (Münsterin verotuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee pääomien vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien EUT-sopimuksen määräysten tulkintaa elinkeinoveroa koskevan Saksan lain ja aivan erityisesti sen verotettavasta voitosta tehtävää vähennystä koskevien säännösten kannalta. Se on esitetty oikeusriidassa, jossa ovat vastakkain autovaraosia myyvä yhtiö, joka on maailmanlaajuisen konsernin emoyhtiö (jäljempänä EV-yhtiö tai kantaja), ja Finanzamt Lippstadt (Lippstadtin verotoimisto, Saksa) ja joka koskee viimeksi mainitun tekemää päätöstä elinkeinoveron vahvistamisesta.

I.      Asiaa koskeva lainsäädäntö

A.      Unionin oikeus

2.        EY 56 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut SEUT 63 artiklan 1 kohta) määrätään seuraavaa:

”1.      Tämän luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.”

3.        EY 57 artiklan (josta on tullut SEUT 64 artikla) sanamuoto on seuraava:

”1.      Mitä 56 artiklassa määrätään, ei estä soveltamasta kolmansiin maihin sellaisia rajoituksia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaan voimassa 31 päivänä joulukuuta 1993 ja jotka koskevat pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista, jos näihin liittyy suoria sijoituksia, kiinteistösijoitukset mukaan luettuina, sijoittautumista, rahoituspalvelujen tarjoamista tai arvopaperien hyväksymistä pääomamarkkinoille. Virossa ja Unkarissa kansallisen lainsäädännön mukaan voimassa olevien rajoitusten osalta kyseinen päivämäärä on 31 päivä joulukuuta 1999.”

4.        EY 58 artiklassa (josta on tullut SEUT 65 artikla) määrätään seuraavaa:

”1.      Mitä 56 artiklassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta:

a)      soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella;

b)      toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka ovat välttämättömiä, jotta estetään verotusta ja rahoituslaitosten toiminnan vakauden valvontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien ja asetusten rikkominen, taikka säätää pääomanliikkeitä koskevista ilmoitusmenettelyistä hallinnollisten tietojen tai tilastotietojen saamiseksi taikka toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta.

2.      Tämän luvun määräykset eivät rajoita sellaisten sijoittautumisoikeuden rajoitusten soveltamista, jotka ovat sopusoinnussa perussopimusten kanssa.

3.      Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja menettelyt eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 56 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista.”

B.      Saksan oikeus

5.        Saksan elinkeinoverolakiin (Gewerbesteuergesetz, jäljempänä GewStG), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana,(2) sisältyvät muun muassa seuraavat säännökset:

”2 § Veron kohde

(1)      1Elinkeinoveroa kannetaan jokaiselta Saksassa toimivalta elinkeinonharjoittajalta. 2Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tuloverolaissa (Einkommensteuergesetz, jäljempänä EStG) tarkoitettua yritystä. 3Elinkeinonharjoittajan katsotaan toimivan Saksassa, jos sillä on kiinteä toimipaikka Saksan alueella tai se toimii kauppa-aluksella, joka on rekisteröity Saksan alusrekisteriin.

(2)      1Pääomayhtiöiden (erityisesti eurooppayhtiöiden, osakeyhtiöiden, kommandiittiosakeyhtiöiden ja rajavastuuyhtiöiden), osuuskuntien, mukaan lukien eurooppaosuuskunnat, sekä keskinäisten vakuutus- ja eläkerahastoyhdistysten harjoittama toiminta rinnastetaan aina ja kaikilta osin elinkeinonharjoittajan toimintaan. 2Jos pääomayhtiö on yhteisöverolain (Körperschaftsteuergesetz, jäljempänä KStG) 14, 17 tai 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla yhteisverotusyksikön (Organgesellschaft) jäsen, sen katsotaan muodostavan pääjäsenen kiinteän toimipaikan.

– –

8 § Lisäykset

Elinkeinotoiminnasta saatuun voittoon (7 §) lisätään seuraavat erät siltä osin kuin ne vähennettiin voittoa laskettaessa:

– –

5.      voitto-osuuksien (osinkojen) määrä, jota ei ole otettu huomioon [EStG:n] 3 §:n 40 kohdan tai [KStG:n] 8b artiklan 1 momentin mukaisesti, ja siihen rinnastettavat tulot ja saadut suoritukset, jotka ovat peräisin omistusosuuksista yhtiössä, henkilöyhtiössä tai [KStG:ssä] tarkoitetussa omaisuusmassassa, siltä osin kuin ne eivät täytä 9 §:n 2a tai 7 kohdan edellytyksiä, sen jälkeen kun on vähennetty toimintamenot, jotka ovat taloudellisessa yhteydessä näihin tuloihin ja suorituksiin, jos näitä menoja ei ole otettu huomioon [EStG:n] 3c §:n 2 momentin ja [KStG:n] 8b §:n 5 ja 10 momentin nojalla. 2Tätä säännöstä ei sovelleta [EStG:n] 3 §:n 41 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvaan voitonjakoon;

– –

9 § Vähennykset

Voiton ja lisäysten summasta vähennetään

– –

2a.       voitot, jotka on saatu omistusosuuksista 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa saksalaisessa pääomayhtiössä, jota ei ole vapautettu verosta, julkisoikeudellisessa luottolaitoksessa, elinkeino- ja talousosuuskunnassa (Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaft) tai 3 §:n 23 kohdassa tarkoitetussa sijoitusyhtiössä (Unternehmensbeteiligungsgesellschaft), jos omistusosuus on verokauden alussa vähintään 15 prosenttia perustamispääomasta tai osakepääomasta ja tämä voitto-osuus on merkitty kirjanpitoon voittoa laskettaessa (7 §). 2Jos perustamispääomaa tai osakepääomaa ei ole, on otettava huomioon omistusosuus varoista ja elinkeino- ja talousosuuskuntien (Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften) yhteydessä omistusosuus osuuspääoman kokonaismäärästä. 3Menot, jotka liittyvät suoraan voitto-osuuksiin, pienentävät vähennysten määrää siltä osin kuin vastaavien osuuksien tuotot otetaan huomioon; tässä yhteydessä ei sovelleta 8 §:n 1 momenttia. 4Toimintamenot, jotka eivät ole vähennyskelpoisia [KStG:n] 8 b §:n 5 momentin nojalla, eivät ole ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja omistusosuuksista saatuja voittoja. 5Henki- ja sairausvakuutusyritysten osalta ensimmäistä virkettä ei sovelleta voittoihin, jotka on saatu pääomasijoituksista johtuvista omistusosuuksista; tämä säännös koskee myös eläkerahastoja;

– –

7.      voitot, jotka on saatu omistusosuuksista pääomayhtiössä, jonka johto ja kotipaikka sijaitsevat tämän lain soveltamisalueen ulkopuolella, jos yritys on omistanut sen yhtiöpääomasta verokauden alusta lähtien keskeytyksettä vähintään 15 prosenttia (tytäryhtiö) ja se saa bruttotulonsa yksinomaan tai lähes yksinomaan toiminnasta, joka kuuluu verotuksen ulkomaansuhteista annetun lain (Außensteuergesetz, jäljempänä AStG) 8 §:n 1 momentin 1–6 kohdan soveltamisalaan, sekä voitot, jotka on saatu omistusosuuksista yhtiöissä, joiden yhtiöpääomasta yritys omistaa suoraan vähintään neljänneksen, jos nämä omistusosuudet ovat olleet yrityksellä keskeytyksettä vähintään 12 kuukauden ajan ennen voiton määrittämistä varten merkityksellistä tilipäätöspäivää ja yritys osoittaa, että

1.      näiden yhtiöiden johto ja kotipaikka ovat samassa valtiossa kuin tytäryhtiön ja niiden bruttotulot ovat peräisin yksinomaan tai lähes yksinomaan [AStG:n] 8 §:n 1 momentin 1–6 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta, tai että

2.      tytäryhtiö pitää omistuksessaan omistusosuuksia niin, että ne ovat taloudellisessa yhteydessä sen omaan toimintaan, joka kuuluu 8 §:n 1 momentin 1–6 kohdan soveltamisalaan, ja yhtiö, josta se omistaa osuuden, saa bruttotulonsa yksinomaan tai lähes yksinomaan tällaisesta toiminnasta,

jos voitto-osuudet on otettu huomioon voittoa määritettäessä (7 §); tämä säännös koskee myös voittoja, jotka on saatu omistusosuuksista yhtiössä, joka täyttää [EStG:n] liitteessä 2 mainitut edellytykset, joista säädetään eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY (EYVL L 225, s. 6; EYVL L 266, 1997, s. 20 ja EYVL L 16, s. 98), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 20.11.2007 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/98/EY (EUVL L 363, s. 129), 2 artiklassa, ja jonka johto ja kotipaikka eivät sijaitse Saksassa, jos yrityksellä on hallussaan vähintään yksi kymmenesosa sen yhtiöpääomasta verokauden alkaessa. 2Tämän lain 9 §:n 2a kohdan kolmatta virkettä sovelletaan analogisesti. 3Tämän lain 9 §:n 2a kohdan neljättä virkettä sovelletaan analogisesti. 4Jos yritys, joka omistaa tytäryhtiönsä välityksellä välillisesti vähintään 15 prosenttia pääomayhtiöstä, jonka johto ja kotipaikka ovat tämän lain soveltamisalueen ulkopuolella (alatytäryhtiö), saa tilikauden aikana voittoa omistusosuuksistaan tytäryhtiössä ja jos alatytäryhtiö jakaa voittoa tytäryhtiölle tämän tilikauden aikana, sovelletaan samaa sääntöä yrityksen hakemuksesta sen saamien voittojen siihen osaan, joka vastaa voittoa, jonka alatytäryhtiö on jakanut sille sen välillisen omistusosuuden perusteella. 5Jos tytäryhtiö on asianomaisen tilikauden aikana saanut alatytäryhtiön voitto-osuuksien lisäksi muita tuloja, neljättä virkettä sovelletaan vain tytäryhtiön voitonjako-osuuteen, joka vastaa näiden voitto-osuuksien suhdetta näiden voittojen ja muiden tulojen kokonaismäärään, enintään näiden voitto-osuuksien määrän suuruisena. 6Neljännen virkkeen soveltaminen edellyttää, että

1.      alatytäryhtiö on sen tilikauden aikana, jonka kuluessa se on jakanut voittoa, saanut bruttotulonsa yksinomaan tai lähes yksinomaan [AStG:n] 8 §:n 1 momentin 1–6 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta tai ensimmäisen virkkeen 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvista omistusosuuksista, ja että

2.      tytäryhtiö täyttää ensimmäisessä virkkeessä asetetut edellytykset siltä osin kuin kyseessä on omistusosuus alatytäryhtiön pääomasta.

7Edellä olevien säännösten soveltaminen edellyttää, että yritys esittää kaikki todisteet ja erityisesti

1.      osoittaa asianmukaisin asiakirjoin, että tytäryhtiö saa bruttotulonsa yksinomaan tai lähes yksinomaan [AStG:n] 8 §:n 1 momentin 1–6 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta tai ensimmäisen virkkeen 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvista omistusosuuksista,

2.      osoittaa asianmukaisin asiakirjoin, että alatytäryhtiö saa bruttotulonsa yksinomaan tai lähes yksinomaan [AStG:n] 8 §:n 1 momentin 1–6 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta tai ensimmäisen virkkeen 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvista omistusosuuksista,

3.      osoittaa tytäryhtiön tai alatytäryhtiön jakokelpoisen voiton esittämällä taseen ja tuloslaskelman; näiden asiakirjojen esittämisen yhteydessä on pyynnöstä esitettävä tarkastusmerkintä, jota edellytetään tai tavanomaisesti käytetään johdon tai kotipaikan valtiossa ja jonka on laatinut virallisesti tunnustettu tilintarkastuselin tai vastaava elin. 8Edellä 1–7 virkettä ei sovelleta henki- ja sairausvakuutusyritysten osalta voittoihin, jotka on saatu pääomasijoituksista johtuvista omistusosuuksista; tämä koskee myös eläkerahastoja; – –”

6.        GewStG:n 9 §:n 7 momentissa tarkoitetussa [AStG:n] 8 §:n 1 momentin 1–6 kohdan säännöksessä luetellaan seuraavat toiminnot:

1.      maa- ja metsätalous

2.      tavaroiden valmistus, käsittely, muuntaminen tai asentaminen, energiantuotantotoiminta sekä luonnonvarojen etsintä ja talteenotto

3.      luottolaitosten tai vakuutusyritysten toiminta, jos ne harjoittavat toimintaansa kauppaoikeudellisesti järjestetyssä liikkeessä (muutamin poikkeuksin)

4.      kauppa (muutamin poikkeuksin)

5.      palvelut (muutamin poikkeuksin)

6.      vuokraus (muutamin poikkeuksin).

7.        Myös KStG:n seuraavat säännökset ovat merkityksellisiä elinkeinoveron kannalta:

“8b § Omistusosuudet muissa yhteisöissä ja henkilöyhteenliittymissä

(1)      1[EStG:n] 20 §:n 1 momentin 1, 2 ja 9 kohdassa ja 10 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja saatuja palkkioita ei oteta huomioon tuloa määritettäessä. 2Ensimmäistä virkettä sovelletaan [EStG:n] 20 §:n 1 momentin 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuihin muihin tuloihin sekä 20 §:n 1 momentin 9 kohdan toisessa alakohdassa ja 20 §:n 1 momentin 10 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin tuloihin vain siltä osin kuin ne eivät ole vähentäneet tulot maksaneen yhteisön tuloa (8 §:n 3 momentin toinen virke). 3Jos ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut tulot jäävät yhteisöveron määräytymisperusteen ulkopuolelle kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen perusteella, myös toista virkettä sovelletaan tätä vapautusta koskevista sopimuksen määräyksistä riippumatta.

– –

15 § Tulon laskeminen yhteisverotusyksikön (Organschaft) osalta

Yhteisverotusyksikön tuloa määritettäessä sovelletaan yleissäännöistä poiketen seuraavia säännöksiä:

– –

2.      Tämän lain 8b §:n 1–6 momenttia sekä yritysjärjestelyjen verottamisesta annetun lain (Umwandlungssteuergesetz) 4 §:n 6 momenttia ei sovelleta yhteisverotusyksikköön kuuluvaan yhtiöön (Organgesellschaft). – –”

8.        KStG:n 8b §:n ymmärtämiseksi on siteerattava myös EStG:n 20 §:n 1 momentin 1 kohdan tässä merkityksellisiä osia:

”(1)       Pääomatuloihin kuuluvat:

1.      voitto-osuudet (osingot), tuotot ja muut tulot, jotka ovat peräisin osakkeista, nautinta-oikeuksista, jotka antavat oikeuden voitonjakoon ja pääomayhtiön purkautuessa saatavaan ylijäämään, yhtiöosuuksista rajavastuuyhtiöissä, elinkeino- ja talousosuuskunnissa (Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften) sekä kaivosyhteisöissä, joilla on oikeushenkilön oikeudet – –;”

II.    Pääasian taustalla oleva riita ja ennakkoratkaisukysymys

9.        EV-yhtiö, joka on Saksan oikeuden mukaan perustettu kommandiittiosakeyhtiö (KGaA), on maailmanlaajuisen konsernin emoyhtiö. Sen tytäryhtiöt puolestaan omistavat pääomaosuuksia useista muista yhtiöistä.

10.      Riidanalaisen verokauden 2008/2009 aikana kantaja ja yhtiö R GmbH, josta on tullut H International, muodostivat elinkeinotulon verotuksessa yhteisverotusyksikön, jossa kantaja oli pääjäsen ja jälkimmäinen jäsen. Kantaja omisti 100 prosenttia R-yhtiön yhtiöosuuksista.

11.      R-yhtiö omisti puolestaan kokonaan pääomayhtiön HAP Ltd., joka on Australian oikeuden mukaan perustettu pääomayhtiö, jonka kotipaikka on Australiassa.

12.      HAP sai vuonna 2009 filippiiniläiseltä tytäryhtiöltään H Inc.:ltä osinkoina 556 000 Australian dollaria (AUD) (eli 337 584 euroa).

13.      Samana vuonna HAP jakoi osinkoina 45 287 000 Australian dollaria (eli 27 496 685,49 euroa) osakkeenomistajalleen R-yhtiölle. H-yhtiön maksaman summan lisäksi osingonjako suoritettiin aiemmin kirjatuista voitoista (joita oli kertynyt usean vuoden ajan).

14.      Finanzamt Dortmund (Dortmundin verotoimisto) teki vuonna 2012 R-yhtiön tiloissa verokausia 2006–2009 koskeneen verotarkastuksen ja totesi, että R-yhtiön saamat osingot oli vapautettu verosta kantajan verotuksessa vuoden 2002 yhteisöverolain (Körperschaftsteuergesetz 2002) 8b §:n 1 momentin nojalla, joten 5 prosenttia liikevoitosta lisättiin kiinteämääräisesti yhtiön tuloon saman lain 8b §:n 5 momentin nojalla liiketoimintamenoina, jotka eivät olleet vähennyskelpoisia.

15.      Finanzamt Dortmund katsoi, että koska kantaja oli yhteisverotusyksikön pääjäsen, sen liikevoittoon oli lisättävä GewStG:n 8 §:n 5 kohdan mukaisesti ja H-yhtiön HAP-yhtiölle jakamien voittojen vähentämisen jälkeen HAP:n R-yhtiölle jakamat osingot (95 % niistä, kuten elinkeinoveron osalta säädetään), ja tämä liikevoitto on elinkeinoveron perusteena.

16.      Finanzamt Lippstadt antoi 13.11.2012 verotuspäätöksen, jossa se vahvisti vuodelta 2009 maksettavan elinkeinoveron määräytymisperusteeksi 11 417 euroa.

17.      Finanzamt Lippstadt hylkäsi tästä veropäätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen perusteettomana 8.11.2013 tekemällään päätöksellä.

18.      Kantaja nosti tuolloin kanteen, jossa se esitti, että GewStG:n 9 §:n 7 kohtaa pitäisi tulkita joustavammin ja GewStG:n 8 §:n 5 kohtaa, luettuna yhdessä 9 §:n 7 kohdan kanssa, tiukemmin tai että ulkomaisista lähteistä saatuja osinkoja kohdellaan syrjivästi, mikä ei ole unionin oikeuden eikä Saksan valtiosääntöoikeuden mukaan perusteltavissa.

19.      Sen jälkeen kun tästä päätöksestä nostettiin kanne, joka koskee elinkeinoveron määräytymisperusteen suuruutta, vireillä oleva riita-asia rajattiin koskemaan vain kantajan siirrettävää liiketappiota, jonka veroviranomaiset ovat arvioineet 6.6.2016 tekemässään päätöksessä 2 366 004,40 euroksi ja kantaja 29 525 077 euroksi.

20.      Tässä tilanteessa Finanzgericht Münster on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [SEUT] 63 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen pääomien ja maksuliikenteen vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä [GewStG:n] 9 §:n 7 kohdan säännökselle siltä osin kuin siinä asetetut edellytykset, joiden mukaisesti elinkeinoveron osalta voittoa ja lisäyksiä pienennetään vähentämällä siitä voitot, jotka on saatu sellaisen pääomayhtiön omistusosuuksista, jonka liikkeenjohto ja kotipaikka ovat muualla kuin Saksan liittotasavallassa, ovat tiukempia kuin ne, joiden mukaisesti voitosta ja lisäyksistä vähennetään voitot, jotka on saatu veronalaisesta kotimaisesta pääomayhtiöstä omistetuista osuuksista, tai kotimaisen yrityksen elinkeinotulon osuus, joka ei kohdistu kotimaassa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin?”

III. Asian tarkastelu

A.      Tiivistelmä osapuolten huomautuksista

21.      Kirjallisia huomautuksia ovat jättäneet pääasian molemmat asianosaiset eli EV-yhtiö ja Finanzamt Lippstadt sekä Saksan hallitus ja Euroopan komissio. Kaikkien osapuolten, kyseistä Finanzamtia lukuun ottamatta, suulliset huomautukset kuultiin 30.11.2017 pidetyssä istunnossa.

22.      Saksan liittotasavallan käsityksen mukaan SEUT 63 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa vahvistetut pääomien ja maksuliikenteen vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset eivät ole esteenä GewStG:n 9 §:n 7 kohdan kaltaiselle säännökselle.

23.      Saksan hallituksen mukaan nyt käsiteltävä asia ei kuulu SEUT 63 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen soveltamisalaan, vaan sitä on tutkittava sijoittautumisvapauden kannalta, sillä siinä edellytetään ”selvää vaikutusvaltaa” yhtiöihin, koska siinä määrätään 15 prosentin omistusosuudesta.

24.      Sen mielestä on näet mahdollista puhua selvästä tai ratkaisevasta vaikutusvallasta silloin, jos siitä huolimatta, että riidanalaisessa oikeussäännössä ei ole säännöksiä, jotka koskevat määräysvaltaa tai määrävähemmistöä, omistusosuudelle on asetettu kynnys, joka ylittää rajan, josta lähtien vähemmistöosakkaille tunnustettuja oikeuksia sovelletaan.

25.      Saksan hallitus katsoo, että SEUT 49 artiklassa ei suojella nyt käsiteltävän kaltaisia tilanteita, jotka koskevat jäsenvaltion yhtiön sijoittautumista kolmanteen maahan tai kolmannen maan yhtiön sijoittautumista jäsenvaltioon.(3)

26.      Vaikka katsottaisiin, että nyt käsiteltävään asiaan sovelletaan pääomien vapaata liikkuvuutta, Saksan hallituksen mielestä GewStG:n 9 §:n 7 kohdan säännös ei rajoita sitä eikä merkitse erilaista kohtelua, vaan sen perusteella päinvastoin kohdellaan yhdenmukaisesti passiivisia tuloja, jotka on saatu omistusosuuksista unioniin sijoittautuneissa ulkomaisissa pääomayhtiöissä, ja muita passiivisia tuloja.

27.      Saksan hallitus väittää, että GewStG:n 9 §:n 7 kohdassa sallitaan se, että kolmansiin maihin sijoittautuneiden yhtiöiden liiketoiminta johtaa riidanalaisen säännöksen mukaan kotimaisen osingonsaajan kannalta samaan kohteluun kuin silloin, jos kyseessä ovat omistusosuudet Saksaan sijoittautuneissa yhtiöissä.

28.      Jos unionin tuomioistuin katsoisi, että nyt käsiteltävä asia kuuluu pääomien liikkumisvapauden soveltamisalaan, Saksan hallitus arvioi, että tämän vapauden mahdollinen rajoitus ei olisi unionin oikeuden vastainen, koska SEUT 64 artiklan 1 kohdassa sallitaan jäsenvaltioiden säilyttävän pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksia.

29.      Saksan hallituksen mukaan kolme kumulatiivista edellytystä, jotka ovat tarpeen SEUT 64 artiklassa olevan suojalausekkeen soveltamiseksi, täyttyivät: riidanalainen rajoitus oli voimassa 31.12.1993; riidanalainen kansallinen toimenpide koskee toimintoja, joita harjoitetaan kolmansissa maissa, ja asianomaiset pääomanliikkeet liittyvät johonkin SEUT 64 artiklan 1 kohdassa mainituista liiketoimista.

30.      Saksan hallitus huomauttaa, että oikeuskäytännön mukaan ”suorien sijoitusten” käsite koskee kaikenlaisia luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tekemiä sijoituksia, joiden tarkoituksena on pysyvien ja suorien yhteyksien luominen tai ylläpitäminen pääoman sijoittajan ja sen yrityksen välillä, jonka käyttöön pääoma annetaan taloudellisen toiminnan harjoittamista varten.(4)

31.      Saksan hallitus toteaa lopuksi, että jos pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus todettaisiin, se olisi oikeutettavissa.

32.      Se arvioi, että GewStG:n 9 §:n 7 kohdassa tarkoitetut tilanteet eivät ole objektiivisesti verrattavissa GewStG:n 9 §:n 2a kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin. Tämän osoittaakseen se korostaa, että kotimaisen yhtiön omistusosuudet kotimaisissa tai ulkomaisissa pääomayhtiöissä tuottavat kotimaisia tuloja. Osingoista, jotka ovat peräisin omistusosuuksista ulkomaisessa omaisuudessa, ei lähtökohtaisesti kanneta elinkeinoveroa ketjun aikaisemmissa vaiheissa. Sitä vastoin osingoista, jotka ovat peräisin omistusosuudesta kotimaisessa yhtiössä, kannetaan vero. Tämä on sen mielestä objektiivinen peruste, joka oikeuttaa erilaisen kohtelun.

33.      Se toteaa muista poikkeuksista, joilla voidaan oikeuttaa rajoitukset, että unionin tuomioistuin tunnustaa keinotekoisten järjestelyjen estämisen perusteeksi, jolla rajoitus voidaan oikeuttaa. Kaikkien veropetoksen olemassaoloa koskevien yleisten olettamien on tosin oltava kiellettyjä, ja lainsäätäjän on annettava verovelvolliselle mahdollisuus esittää näyttö siitä, että väärinkäyttöä ei ole tapahtunut. Tästä mahdollisuudesta säädetään esimerkiksi AStG:n 8 §:n 2 momentissa tosiasiallisen liiketoiminnan osalta.

34.      EV-yhtiö esittää lähinnä, että tässä tapauksessa on olemassa pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus, koska samaan jäsenvaltioon sijoittautuneelta yhtiöltä saatujen osinkojen vapauttamiselle verosta on asetettu huomattavasti vähemmän tiukkoja edellytyksiä kuin silloin, kun mukana on jokin kolmas valtio.

35.      Ensinnäkin osingonsaajilta, jotka saavat osinkoja yhtiöiltä, jotka ovat sijoittautuneet kolmansiin valtioihin tai joiden tosiasiallinen johto on kolmansissa valtioissa, sovelletaan GewStG:n 9 §:n 7 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista järjestelyä, jonka perusteella osinkoja koskevaa verovapautusta voidaan soveltaa osinkoja saavaan elinkeinoverovelvolliseen yhteisöön vain siinä tapauksessa, että kolmanteen valtioon sijoittautunut osinkoja jakava yhtiö saa bruttotulonsa tietyistä ”aktiivisista” tuloista.

36.      Toiseksi omistusosuuden pitää olla ollut yhtäjaksoisesti hallussa viitekauden alusta loppuun, vaikka silloin kun kyseessä ovat omistusosuudet kotimaisissa yhtiöissä, omistus on näytettävä toteen vain kyseisen viitekauden alun osalta.

37.      Kolmanneksi kolmanteen valtioon sijoittautuneelta yhtiöltä saatujen osinkojen verovapautus koskee vain tapauksia, joissa konsernin rakenteessa on enintään kolme tasoa.

38.      EV-yhtiö ei ymmärrä riidanalaisen perusvapauden rajoituksen oikeuttamisen osalta, mitkä yleistä etua koskevat pakottavat syyt voisivat olla hyväksyttävä peruste sille, että samaan jäsenvaltioon sijoittautuneilta yhtiöiltä saatuja osinkoja kohdellaan edullisemmin kuin osinkoja, joita jakavat kolmansiin valtioihin sijoittautuneet yhtiöt.

39.      Standstill-lauseke ei ole sen mielestä myöskään sovellettavissa ainakaan neljästä syystä.

40.      Ensinnäkin, vaikka SEUT 64 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa mahdollisia rajoituksia, jotka koskevat pääomanliikkeitä kolmansiin maihin tai kolmansista maista, jos ne olivat voimassa niiden lainsäädännössä 31.12.1993, EV-yhtiö väittää, että Saksaan sijoittautuneen pääomayhtiön osinkojen verotusta koskeva oikeudellinen kehys oli olennaisesti erilainen vuonna 2009 kuin 31.12.1993, koska Saksan lainsäätäjä oli ottanut käyttöön paitsi ”uuden menettelyn”, jossa käytettiin eri nimityksiä, myös täysin erilaisen kokonaiskonseptin. Kun siis otetaan huomioon tällaisen sovellettavan oikeuden muutoksen vaikutukset mahdollisuuteen vedota SEUT 64 artiklan 1 kohtaan (standstill-lauseke), muutos olisi rinnastettavissa sellaisen uuden lainsäädännön käyttöönottoon, joka perustuu uuteen ajatteluun, joka poikkeaa aikaisemman lainsäädännön taustalla olevasta ajattelusta, koska riidanalaisella säännöksellä säänneltiin riidanalaisten tosiseikkojen tapahtuma-aikana hyvin erilaisia tilanteita kuin 31.12.1993 vallinnut tilanne.

41.      Toiseksi verovelvolliselle tarjottuja vähennysmahdollisuuksia vähennettiin riidanalaisen säännöksen sisältöön tehdyillä muutoksilla.

42.      Kolmanneksi 31.12.1993 annetussa laissa huomioon otettu 10 prosentin omistusosuus, johon riidanalaisessa säännöksessä viitataan, muutettiin 15 prosentiksi (eli sitä korotettiin) 14.8.2007 annetulla lailla (Unternehmenssteuerreformgesetz, UntStRefG).(5) Tällaisesta omistusosuuden 50 prosentin korotuksesta seurasi, että GewStG:n 9 §:n 7 kohdan nojalla mahdollisten vähennysten ulottuvuus supistui merkittävästi.

43.      Neljänneksi pääasian kohteena oleva säännös sisällytettiin täydellisesti muutettuun osinkoverotusjärjestelmään.

44.      Komissio yhtyy ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan GewStG:n 9 §:n 7 kohtaa on tarkasteltava pääomien vapaan liikkuvuuden valossa, ja katsoo, että se on tässä tapauksessa tämän liikkumisvapauden rajoituksen taustalla. Se arvioi, että kotimaisiin ja ulkomaisiin tytäryhtiöihin sovellettavien sääntöjen vertailu niiden vähennysten osalta, joita on tehtävä asianomaisesta tulosta elinkeinoveron (eli voiton ja lisäysten summasta kannettavan veron) soveltamiseksi, tuo esiin kohtelun erilaisuuden.

45.      Kotimaisten tytäryhtiöiden maksamat osingot antavat oikeuden ehdottomaan vähennykseen veron perusteesta GewStG:n 9 §:n 2a kohdan nojalla, GewStG:n 9 §:n 7 kohdassa säädetään useista lisäedellytyksistä ulkomaisten yhtiöiden jakamien osinkojen osalta: jaettujen voittojen on muun muassa oltava peräisin ”aktiivisesta” liiketoiminnasta, mikä ei ole tilanne silloin, kun kyseessä on HAP:n kaltainen holdingyhtiö; lisäksi ”alatytäryhtiöiden” johdon ja kotipaikan on oltava samassa valtiossa kuin tytäryhtiön.

46.      Komissio muistuttaa EY 57 artiklan (josta on tullut SEUT 64 artikla) ”standstill-lausekkeen” sovellettavuudesta, että riidanalaiseen säännökseen on ”liityttävä suoria sijoituksia”, ja jo se edellytys jää täyttymättä.

47.      Koska GewStG:n 9 §:n 7 kohdassa näet säädetään vain 15 prosentin (alun perin 10 prosentin) omistusosuudesta, sitä ei komission mielestä voida pitää säännöksenä, johon liittyisi suoria sijoituksia.

48.      Komission mielestä unionin tuomioistuin on jo antanut oikeuskäytännössään selviä ohjeita siitä, vastaako voimassa oleva lainsäädäntö sisällöltään lainsäädäntöä, jota sovellettiin 31.12.1993, erityisesti 24.5.2007 annetun tuomion Holböck (C-157/05, EU:C:2007:297) 41 kohdassa, jossa se korosti, että lainsäädäntöä, joka perustuu erilaiseen ajatteluun kuin se, jolle aikaisempi lainsäädäntö perustui, tai jolla otetaan käyttöön uusia menettelyjä, ei voida rinnastaa alkuperäiseen lainsäädäntöön.

49.      Komissio korostaa, että riidanalaista säännöstä on muutettu useaan kertaan vuoden 1993 jälkeen, erityisesti vuonna 1999, jolloin otettiin käyttöön tulon 50 prosentin vähennysjärjestelmä. Tällaisia muutoksia voidaan sen mielestä pitää ”järjestelmän täydellisenä muutoksena”.

50.      Komissio lisää, että vähennykseen vaadittavan omistusosuuden vähimmäiskynnys on nostettu 10 prosentista 15 prosenttiin, joten lainsäädännön soveltamisalaa on supistettu. Komissio päättelee tästä, että tätä pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta ei voida hyväksyä EY 57 artiklan nojalla.

51.      Kysymyksestä, onko kyseinen mahdollinen rajoitus oikeutettavissa, komissio toteaa, että verotuksellisten väärinkäytösten tai veropetoksen estämisen tavoite voisi mahdollisesti olla hyväksyttävä peruste. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (tuomio 12.9.2006, Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas, C-196/04, EU:C:2006:544, 51 ja 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) mukaan rajoittava toimenpide voi olla oikeutettavissa, ”kun se koskee erityisesti täysin keinotekoisia järjestelyjä, joilla pyritään kiertämään asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön vaikutusta”.

52.      Komissio korostaa, että GewStG:n 9 §:n 7 kohdan mukainen tunnusmerkistö ei kuitenkaan sisällä mitään sellaista perustetta, joka luonnehtisi täysin keinotekoisia järjestelyjä tai muita seikkoja, jotka osoittaisivat verotuksellisten väärinkäytösten olemassaolon. Yleinen veron kiertämisen tai veropetoksen olettama ei myöskään voi riittää perusteluksi tällaiselle rajoitukselle.(6)

53.      Komissio toteaa lopuksi, että se ei voi havaita, miten GewStG:n 9 §:n 7 kohdan säännös voisi olla oikeutettavissa verotuksellisten väärinkäytösten tai veropetoksen estämisellä. Se ei näe muitakaan syitä, joilla tällainen säännös voitaisiin oikeuttaa.

B.      Arviointi

1.      Alustavia huomautuksia

54.      Vaikka molempien perussopimusten sovellettavat määräykset ovat samat, on heti aluksi täsmennettävä, että tilikaudelta 2008/2009, joka päättyi 31.5.2009, kantajaan sovelletaan vielä EY:n perustamissopimuksen määräyksiä, koska EUT-sopimus tuli voimaan vasta joulukuussa 2009.

55.      Tämän jälkeen on todettava, että vaikka ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan eroihin, joita Saksan laissa on otettu käyttöön niiden edellytysten osalta, joita sovelletaan omistusosuuksista saaduista voitoista tehtäviin vähennyksiin sen mukaan, omistetanko osuuksia pääomayhtiöstä, jonka johto ja kotipaikka ovat muualla kuin Saksan liittotasavallassa (minkä osalta ei tehdä eroa muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä), kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva riita koskee vain omistusosuuksia pääomayhtiöissä, joiden johto ja kotipaikka ovat Euroopan unionin ulkopuolisessa maassa. Laadin tämän ratkaisuehdotuksen tämän seikan perusteella käsittelemättä omistusosuuksia, joita on sellaisissa pääomayhtiöissä, joiden johto tai kotipaikka on jossain muussa jäsenvaltiossa.(7)

56.      Todettakoon vielä ainakin kolmen edellytyksen osalta, että yksikään asianosaisista ei kiistä sitä, että edellytykset, jotka koskevat kolmansiin valtioihin sijoittautuneilta yhtiöiltä saatujen osinkojen verovapautta, ovat tiukemmat kuin edellytykset, joita asetetaan Saksassa asuvilta yhtiöiltä saatujen osinkojen verovapaudelle.

57.      Tämä erilainen kohtelu on lisäksi syy siihen, että ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin ilmaisee erittäin yksityiskohtaisessa ja hyvin perustellussa välipäätöksessään, jossa on peräti 41 sivua, ”vakavan” epäilyksensä GewStG:n 9 §:n 7 kohdan yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa.(8)

58.      Muistutan kolmesta eroavaisuudesta, joita osapuolet eivät ole kiistäneet: i) omistusosuudelle Saksan oikeuden mukaan perustetussa pääomayhtiössä riittää verovapauden saamiseksi, että omistusosuus on verokauden alussa vähintään 15 prosenttia perustamispääomasta ja että voitto-osuudet on otettu verotuksessa huomioon tässä säännöksessä täsmennettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti; ii) vaatimus, jonka mukaan osinkoja jakavan yhtiön on saatava bruttotulonsa maataloudesta, teollisuudesta, kaupasta tai palvelualoilta tai että nämä tulot ovat ”aktiivisia” eivätkä ”passiivisia”, on voimassa vain, jos tämä yhtiö on sijoittautunut johonkin kolmanteen maahan, ja iii) osinkojen verovapaus koskee vain tapauksia, joissa konsernin rakenne käsittää enintään kolme tasoa, jos osinkoja jakava yhtiö on sijoittautunut johonkin kolmanteen maahan.(9)

2.      Mikä on tässä tapauksessa sovellettava perusvapaus?

59.      Toisin kuin Saksan hallitus esittää,(10) katson (ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin), että riidanalaista säännöstä(11) on tarkasteltava pääomien vapaan liikkuvuuden (EY 56 artikla) eikä sijoittautumisvapauden kannalta.

60.      Kyseisessä säännöksessä ei nimittäin aseteta sen soveltamisen edellytykseksi sitä, että osinkoja saava yhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa osinkoja jakavaan yhtiöön. Se, mikä on EV-yhtiön omistusosuuden tosiasiallinen suuruus kolmanteen valtioon sijoittautuneessa yhtiössä, ei siis ole ratkaisevaa, sillä riidanalaista kansallista oikeussääntöä ei ole tarkoitus soveltaa yksinomaan tapauksiin, joissa osinkoja saava yhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa osinkoja jakavaan yhtiöön.

61.      Unionin tuomioistuin on todennut tästä, että tilanteessa, joka koskee kolmannesta valtiosta peräisin olevien osinkojen verokohtelua, kansallisen lainsäädännön tarkoituksen tutkiminen riittää sen selvittämiseksi, kuuluuko kolmannesta maasta peräisin olevien osinkojen verokohtelu pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan.(12)

62.      Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tässä yhteydessä, että osinkojen verokohtelua koskevaa kansallista säännöstöä, jota ei sovelleta yksinomaan tilanteisiin, joissa emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa osinkoja jakavaan yhtiöön, on arvioitava suhteessa SEUT 63 artiklaan. Jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö voi näin ollen – riippumatta siitä, kuinka suuri omistusosuus sillä on kolmanteen valtioon sijoittautuneesta osinkoja jakavasta yhtiöstä – vedota tähän määräykseen riitauttaakseen kyseisen säännöstön laillisuuden.(13)

63.      Tilanne on tällainen GewStG:n 9 §:n 7 kohdan osalta, sillä se koskee voittoja, jotka on saatu omistusosuuksista tytäryhtiöissä, joiden johto ja kotipaikka ovat muualla kuin Saksassa ja joiden yhtiöpääomasta verotettavalla yhtiöllä on omistuksessaan vähintään 15 prosenttia, ilman että viitattaisiin minkäänlaiseen vaatimukseen, joka koskisi ratkaisevaa vaikutusvaltaa kyseisen tytäryhtiön päätöksiin.

64.      Toimivaltainen tuomioistuin arvioi ennakkoratkaisupyynnössään, että kun otetaan kansallisen lainsäädännön erityispiirteet huomioon, tällainen vähimmäisomistusosuus ei missään tapauksessa anna selvää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksiin.(14)

65.      Mielestäni ei kuitenkaan pitäisi ryhtyä(15) pohtimaan, antaako 15 prosentin omistusosuus selvää vaikutusvaltaa sen yhtiön päätöksiin, josta osuus omistetaan, eikä ottaa huomioon R:n omistusosuutta HAP:ssä nimenomaan siitä syystä, että riidanalaista kansallista oikeussääntöä ei ole tarkoitus soveltaa yksinomaan tapauksiin, joissa osinkoa saava yhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa osinkoja jakavan yhtiön päätöksiin.

66.      Kuten komissio on korostanut, käsiteltävän tapauksen konkreettisten olosuhteiden huomioon ottamisesta voi seurata vain, että pääomien vapaa liikkuvuus, jossa on mukana kolmansia valtioita, ”sivuutettaisiin”, jos hyväksyttäisiin se, että omistusosuuden ollessa huomattava sijoittautumisvapaus menisi sen edelle.

67.      Tämä näkemys vahvistetaan 11.9.2014 annetussa tuomiossa Kronos International (C-47/12, EU:C:2014:2200), jossa todetaan seuraavaa:

”37. Sellaisesta lainsäädännöstä, jonka tarkoituksen perusteella ei voida määrittää, kuuluuko se pääsääntöisesti SEUT 49 artiklan vai SEUT 63 artiklan piiriin, unionin tuomioistuin on jo katsonut, että siltä osin kuin kansallinen lainsäädäntö koskee jäsenvaltiosta peräisin olevia osinkoja, on otettava huomioon tapauksen tosiseikat sen määrittämiseksi, kuuluuko pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva tilanne SEUT 49 vai SEUT 63 artiklan soveltamisalaan[(16)].

38. Sitä vastoin kolmannesta valtiosta peräisin olevien osinkojen verokohtelusta unionin tuomioistuin on todennut, että kansallisen lainsäädännön tarkoituksen tutkiminen riittää sen selvittämiseksi, kuuluuko tällaisten osinkojen verokohtelu EUT-sopimuksen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten soveltamisalaan, koska kolmannesta maasta peräisin olevien osinkojen verokohtelua koskeva kansallinen lainsäädäntö ei voi kuulua SEUT 49 artiklan soveltamisalaan[(17)].

39. Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut, että jäsenvaltiossa asuva yhtiö, jolla on kolmannessa maassa asuvasta yhtiöstä omistusosuus, jonka perusteella sillä on selvä vaikutusvalta tämän yhtiön päätöksiin ja mahdollisuus määrätä sen toiminnasta, voi vedota SEUT 63 artiklaan kyseenalaistaakseen sen, onko tuon määräyksen kanssa yhteensoveltuva kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntö, joka koskee tuosta kolmannesta maasta peräisin olevien osinkojen verokohtelua ja jota ei sovelleta ainoastaan tilanteisiin, joissa emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa osinkoja jakavassa yhtiössä[(18)].”

68.      Ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen on siis perustuttava yksinomaan pääomien vapaaseen liikkuvuuteen.

3.      Merkitseekö erilainen kohtelu (vrt. edellä 57 ja 58 kohta) pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta?

69.      EY 56 artiklassa pääomanliikkeiden rajoituksina kielletään muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa, tai se, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään niitä muissa valtioissa.(19) Tilanne on tällainen erityisesti silloin, jos rajat ylittäviä tilanteita kohdellaan epäedullisemmin kuin jäsenvaltion sisäisiä tilanteita esimerkiksi siten, että niihin kohdistuu korkeampi verotus,(20) tai veroedun saamiselle asetetut edellytykset ovat ankarampia.

70.      Kun tätä sovelletaan nyt käsiteltävään asiaan, havaitsen asiassa erilaisen kohtelun ja pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen.

71.      Tämän ratkaisuehdotuksen 56–58 kohdassa tekemästäni selvityksestä (joka on yhdenmukainen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksen kanssa) näet seuraa, että järjestelylle, jossa vapautetaan verosta tulot, jotka on saatu omistusosuuksista kotimaisissa pääomayhtiöissä, asetetaan edellytyksiä, jotka ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin edellytykset, joita asetetaan tuloille, jotka on saatu omistusosuuksista kolmansiin maihin sijoittautuneissa pääomayhtiöissä. Sijoitukset viimeksi mainittuihin omistusosuuksiin ovat siten viime kädessä vähemmän houkuttelevia.

72.      Saksan hallitus vetoaa siihen, että osinkoja, jotka ovat peräisin passiivisista tuloista, kohdellaan niiden toimintojen luonteen mukaisesti, joita elinkeinotulo koskee. Se arvioi, että se, että niin sanotusta passiivisesta toiminnasta, yleensä omaisuudenhoidosta, ei kanneta elinkeinoveroa, on hyväksyttävä peruste sille, että vain osingot, jotka ovat peräisin elinkeinotoiminnasta, ovat vähennettävissä, eivätkä sen sijaan passiivisesta toiminnasta saadut tulot.

73.      Tätä näkemystä ei voida hyväksyä, sillä se ei muuta mitenkään sitä, että tämä elinkeinona harjoitettua ei-passiivista toimintaa koskeva edellytys asetetaan vain tuloille, jotka ovat peräisin omistusosuuksista kolmansiin valtioihin sijoittautuneissa yhtiöissä. Ratkaiseva ero arvioitaessa sitä, onko kyseessä rajoitus, ei koske sitä, onko toiminta passiivista vai ei, vaan sitä, että tätä edellytystä sovelletaan osinkojen lähteen mukaan.

74.      Saksan hallituksen väite koskee joka tapauksessa vain yhtä erilaisen kohtelun perustana olevista edellytyksistä.

75.      Päättelen edellä esitetystä, että riidanalainen järjestely muodostaa pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen.

4.      Voidaanko EY 57 artiklan (josta on tullut SEUT 64 artikla) ”standstill-lauseketta” soveltaa?

76.      Tässä määräyksessä asetetut kaksi edellytystä ansaitsevat tulla tarkastelluiksi: ensimmäinen koskee sitä, että pääomanliikkeisiin, joihin riidanalaisia rajoituksia sovelletaan, on liityttävä ”suoria sijoituksia”, ja toinen sitä, että riidanalaisten rajoitusten on pitänyt olla voimassa kansallisessa lainsäädännössä 31.12.1993.

a)      Suorien sijoitusten käsite

77.      Unionin tuomioistuin on määritellessään EY 56 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa (joista on tullut SEUT 63 artikla ja sitä seuraavat artiklat) tarkoitettuja pääomanliikkeitä, joita ei ole määritelty EUT-sopimuksessa, viitannut vakiintuneessa oikeuskäytännössään perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta 24.6.1988 annetun direktiivin 88/361/ETY(21) liitteessä I olevaan I jaksoon.

78.      Sama pätee suorien sijoitusten käsitteeseen.

79.      Tässä yhteydessä 24.5.2007 annetussa tuomiossa Holböck (C-157/05, EU:C:2007:297) todettiin seuraavaa: ”Vaikka käsitettä ’suorat sijoitukset’ ei ole määritelty perustamissopimuksessa, siitä on kuitenkin määritelmä – – direktiivin 88/361/ETY – – liitteessä I olevassa pääomanliikkeiden nimikkeistössä – –” (33 kohta).

80.      Sama tuomio jatkuu seuraavasti: ”Kuten mainitun nimikkeistön ensimmäisen otsikon alla olevasta ’suorien sijoitusten’ luettelosta ja siihen liittyvistä selityksistä ilmenee, suorien sijoitusten käsite koskee kaikenlaisia luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tekemiä sijoituksia, joiden tarkoituksena on pysyvien ja suorien yhteyksien luominen tai ylläpitäminen pääoman sijoittajan ja sen yrityksen välillä, jonka käyttöön pääoma annetaan taloudellisen toiminnan harjoittamista varten – –” (34 kohta).

81.      Lopuksi tuomiossa todetaan seuraavaa: ”Uuden tai olemassa olevan yrityksen osuuksien osalta tavoite luoda tai ylläpitää pysyviä taloudellisia yhteyksiä edellyttää, kuten kyseisistä selityksistä ilmenee, että osakkeenomistajan omistama osakemäärä antaa sille joko kansallisen osakeyhtiölainsäädännön nojalla tai muutoin todellisen mahdollisuuden osallistua yhtiön johtamiseen tai määräysvallan käyttämiseen siinä – –” (35 kohta).

82.      Korostan, että tässä erotetaan selvästi yhtäältä osallistuminen määräysvallan käyttämiseen (joka voi tarkoittaa jaettua osallistumista) ja toisaalta todellinen osallistuminen yhtiön johtamiseen.

83.      Kun GewStG:n 9 §:n 7 kohdassa säädetään vähintään 15 prosentin (alun perin 10 prosentin) omistusosuudesta, tämä säännös edellyttää mielestäni suoria sijoituksia, koska vaikka nämä omistusosuudet eivät anna mahdollisuutta käyttää yhtiössä määräysvaltaa, ne antavat varmasti todellisen mahdollisuuden osallistua sen johtamiseen.

b)      Kansallisen lainsäädännön muuttamattomuus siitä, millaisena se oli voimassa 31.12.1993

84.      Jotta voitaisiin selvittää, täyttyykö tämä toinen edellytys, on tarkasteltava sitä, onko ennen päivämäärää 31.12.1993 voimassa olleiden ja tämän päivämäärän jälkeisten kansallisten oikeussääntöjen sisältö ja taustalla oleva ajattelu sama,(22) jolloin pelkillä sanamuotoa koskevilla muutoksilla ei ole merkitystä, koska ne eivät vaikuta mitenkään oikeudellisen järjestelmän perusajatukseen.(23)

85.      Oikeuskäytännössä täsmennetään, että säännöksiä, jotka muuttavat sitä ajattelua, jolle aikaisempi lainsäädäntö perustui, ja joilla otetaan käyttöön uusia menettelyjä, ei voida rinnastaa säännöksiin, jotka olivat voimassa EY 57 artiklassa (josta on tullut SEUT 64 artikla) tarkoitettuna päivämääränä.(24)

86.      Arvioin (EV-yhtiön ja komission tavoin), että voimassa olleeseen riidanalaiseen lainsäädäntöön 31.12.1993 jälkeen tehtyjen muutosten myötä ei voida katsoa, että oikeustila vuonna 2009 (joka on nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellinen ajanjakso) olisi sisällöltään, menettelyiltään ja ajattelultaan sama kuin 31.12.1993 vallinnut tila.

87.      On tosin niin, että ”[unionin] säädöksessä vahvistettuna ajankohtana voimassa olevan lainsäädännön sisällön määrittäminen kuuluu lähtökohtaisesti kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, [mutta unionin] tuomioistuin voi antaa ne perusteet, joilla tulkitaan [unionin] oikeuden käsitettä, joka on ohjeena [unionin] poikkeusjärjestelmän soveltamisessa vahvistettuna ajankohtana ’voimassa olevaan’ kansalliseen lainsäädäntöön”.(25)

88.      Koska osinkojen verotusjärjestelmä on muuttunut perinpohjaisesti Saksassa erityisesti sen vuoksi, että yhteisöveron hyvitysjärjestelmä on poistettu ja osinkojen verovapautus otettu käyttöön 1.1.2001 lähtien, tässä yhteydessä on katsottava, että osinkojen verotusta koskeva oikeudellinen kehys on muuttunut perinpohjaisesti.

89.      Yksi hyvin yksinkertainen seikka osoittaa sen: vähennykseen edellytettävä omistusosuuden vähimmäiskynnys on nostettu 10 prosentista 15 prosenttiin, millä on supistettu verovapautuksen soveltamisalaa ja tiukennettu rajoitusta.

90.      Lisättäköön, että yhdyn ratkaisuehdotuksessani ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen näkemykseen, jossa korostetaan, että vuoden 1993 jälkeen tehdyt muutokset merkitsevät ”järjestelmän täydellistä muutosta”.(26)

5.      Onko rajoitus tässä tapauksessa oikeutettavissa?

91.      Riidanalaisesta lainsäädännöstä johtuvat rajoitukset voivat olla oikeutettavissa, jos tilanteet eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa tai jos on olemassa yleistä etua koskevia pakottavia syitä,(27) sillä edellytyksellä, että rajoitus on omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän saavuttamisen eikä sillä mennä pidemmälle kuin on tarpeen sen saavuttamiseksi.

a)      Rinnastettavuus

92.      Saksan hallitus väittää, että asianomaiset tilanteet eivät ole toisiinsa rinnastettavissa, koska osingoista, jotka on saatu omistusosuudesta johonkin kolmanteen valtioon sijoittautuneessa yhtiössä, ei kanneta elinkeinoveroa ketjun aikaisemmissa vaiheissa, kun taas kotimaiselta yhtiöltä saaduista osingoista se kannetaan.

93.      Kuten Saksan hallitus toteaa huomautustensa 70 kohdassa, rinnastettavuuden puuttuminen ei voi johtua siitä, että saadut osingot edustavat joko kotimaisia tuloja tai ulkomaisia tuloja.

94.      Unionin tuomioistuin ei ole koskaan hyväksynyt tätä perustelua ”saapuvia osinkoja” koskevassa runsaassa oikeuskäytännössään.(28) On kiistatonta, että osingonjako, jossa jakajana on pääomayhtiö, jonka kotipaikka on Saksassa, ja osingonjako, jossa jakajana on yhtiö, jonka kotipaikka on jossain kolmannessa valtiossa, ovat toisiinsa rinnastettavissa.

95.      Komissio viittaa lisäksi elinkeinoveron toimintaperiaatteeseen, sillä koska tämä vero on kunnallisvero, sitä on lähtökohtaisesti kannettava kotipaikassa harjoitettavasta elinkeinotoiminnasta.(29) Koska osingot, jotka ovat peräisin keskenään etuyhteydessä olevista yhtiöistä, lisätään veron määräytymisperusteeseen, ei ole mitään syytä tehdä eroa kotimaisten yhtiöiden ja ulkomaisten yhtiöiden välillä. Tämä päätelmä on sovellettavissa myös mahdolliseen tavoitteeseen välttää voittojen ketjuverotus (tavoite, joka on viime kädessä GewStG:n 9 §:n 2a kohdan säännösten taustalla). Tässäkään yhteydessä kotimaisten ja ulkomaisten yhtiöiden välillä ei ole olennaista eroa.

b)      Yleistä etua koskeva pakottava syy

96.      Veropetoksen tai verotuksellisten väärinkäytösten estäminen on ainoa yleistä etua koskeva pakottava syy, johon Saksan hallitus on vedonnut.

97.      Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ole 16.7.1998 annetusta tuomiosta ICI (C-264/96, EU:C:1998:370) lähtien koskaan hyväksytty tätä perustelua muutoin kuin sellaisen lainsäädännön osalta, jonka erityisenä tarkoituksena on ollut estää täysin keinotekoiset järjestelyt, joita on käytetty kansallisen verolainsäädännön kiertämiseksi, mikä ei ilmene riidanalaisesta lainsäädännöstä.

98.      Unionin tuomioistuin ei ole myöskään koskaan hyväksynyt sitä, että tällaisella lainsäädännöllä otettaisiin käyttöön yleinen ja kumoamaton petosolettama, mikä seuraisi Saksan lainsäädännöstä, jos sen tavoitteena olisi tosiasiallisesti veropetosten, veronkierron tai väärinkäytösten estäminen. On näet mahdotonta katsoa, että kyseessä olisi välttämättä veropetos tai väärinkäytös sen vuoksi, että tulo on peräisin ”passiivisesta” toiminnasta,(30) tai sen vuoksi, että konsernin rakenteessa on enemmän kuin kolme tasoa.

99.      Tähän on lisättävä, että GewStG:n 9 §:n 7 kohdan mukainen ”väärinkäytöstä koskeva olettama” (mikäli oletetaan sen olevan olemassa) ei ole kumottavissa, eli siinä ei edes sallita verovelvollisen osoittavan, että se ei ole tietyssä yksittäistapauksessa syyllistynyt väärinkäytökseen.

100. Saksan hallitus ei voisi tässä yhteydessä verota perusteeseen, joka koskee tarvetta varmistaa verotarkastusten tehokkuus ja joka kieltämättä on hyväksytty vähemmän ankarien edellytysten joukkoon silloin, kun kyseessä ovat pääomanliikkeet kolmansien maiden kanssa, mutta ainoastaan silloin, kun jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen valtion välillä ei ole olemassa sopimusta avunannosta verohallintoa koskevissa asioissa.

101. Saksan hallitus on tässä tapauksessa vahvistanut istunnossa, että se ei missään tapauksessa kyseenalaista sitä, että tällaisia sopimuksia on olemassa (tähän ovat viitanneet sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että komissio) muun muassa Saksan ja osinkojen alkuperämaana olevan Australian välillä. Saksan hallitus vahvisti lisäksi vastauksena unionin tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen, että sen tiedossa ei ollut Saksan ja Australian välillä verotietojen toimittamisessa esiintyneitä hankaluuksia.

102. Katson joka tapauksessa, että mitä tietoja sitten toimitetaankaan, osinkojen saaja ei voisi koskaan esittää näyttöä siitä, että väärinkäytöstä ei ole tapahtunut.

IV.    Ratkaisuehdotus

103. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Münsterin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

EY 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaiselle kansalliselle oikeussäännölle, jossa asetetut edellytykset, joiden mukaisesti elinkeinoveron osalta voittoa ja lisäyksiä pienennetään vähentämällä siitä voitot, jotka on saatu sellaisen pääomayhtiön omistusosuuksista, joka on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle, ovat tiukempia kuin ne, joiden mukaisesti voitosta ja lisäyksistä vähennetään voitot, jotka on saatu veronalaisesta kotimaisesta pääomayhtiöstä omistetuista osuuksista, ilman että tällaiset edellytykset soveltuisivat verotuksellisten väärinkäytösten tai veropetosten estämiseen tai olisivat tämän tavoitteen kannalta tarpeellisia ja oikeasuhteisia.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      Vuoden 2002 elinkeinoverolaki (Gewerbesteuergesetz 2002), sellaisena kuin se on muutettuna 20.12.2007 annetulla vuoden 2008 verolailla (BGBI. I 2007, s. 3150).

3      Ks. tuomio 13.11.2012, Test Claimants in the FII Group Litigation (C-35/11, EU:C:2012:707, 96 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

4      Tuomio 24.11.2016, SECIL (C-464/14, EU:C:2016:896, 75 kohta).

5      BGBl. I 2007, s. 1912.

6      Tuomio 28.10.2010, Établissements Rimbaud (C-72/09, EU:C:2010:645, 34 kohta) ja tuomio 9.11.2006, komissio v. Belgia (C-433/04, EU:C:2006:702, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

7      Viimeksi mainittujen omistusosuuksien osalta on todettava, että jos edellytykset, joita niille asetetaan voitoista tehtävien vähennysten osalta, ovat samat kuin ne, joita asetetaan omistusosuuksille yhtiöissä, jotka ovat sijoittautuneet kolmansiin valtioihin (mikä on riitautettu istunnossa ja mitä ei käsitelty kirjallisessa menettelyssä), antamani vastaukset ovat sovellettavissa soveltuvin osin vapaan liikkuvuuden rajoituksen ja sen mahdollisen oikeuttamisen osalta. EY 57 artiklaa ei voida lähtökohtaisesti soveltaa niihin, ja riidanalainen liikkumisvapaus voisi olla sijoittautumisvapaus, ilman että tämä muuttaisi ratkaisua millään tavoin.

8      Ks. sama näkemys tai sama päätelmä, joka on esitetty oikeuskirjallisuudessa: Roser, F., teoksessa Lenski E. ja Steinberg W., Kommentar zum Gewerbesteuergesetz, Otto Schmidt, Köln, 2016, 9.7 kohdan 20a alakohta; Güroff, G., teoksessa Glanegger, P. ja Güroff, G., Gewerbesteuergesetz: Kommentar, 8. painos, Beck, München, 2014, 9.7 kohdan 4 alakohta; Blümich, W. ja Gosch, D., Einkommensteuergesetz, Körperschaftsteuergesetz,Gewerbesteuergesetz, Vahlen, München, 2016, GewStG:n 9 §, 297 kohta; Schnitter, G., teoksessa Frotscher, G. ja Drüen, K.-D., Kommentar zum Körperschaft-, Gewerbe- und Umwandlungssteuergesetz, Haufe, Freiburg, 2016, GewStG:n 9 §, 201 kohta; Ernst, M., ”Das gewerbesteuerliche Schachtelprivileg – Irrungen und Wirrungen in nationalen und grenzüberschreitenden Konstellationen”, Die Unternehmensbesteuerung, 2010, s. 494, 499 ja 501; Kraft, G., ja Hohage, U., ”Zur Notwendigkeit einer unionsrechtlichen Neujustierung des internationalen gewerbesteuerlichen Schachtelprivilegs“, Finanz-Rundschau Ertragsteuerrecht, Nide 96, nro 9, toukokuu 2014, s. 419 ja 420.

9      Komissio on esittänyt neljännen eroavuuden eli sen, että ”alatytäryhtiöiden” johdon ja kotipaikan piti olla samassa valtiossa kuin tytäryhtiön. Kuten jäljempänä osoitan, nämä kolme eroavaisuutta, joita ei ole kiistetty, riittävät aivan hyvin osoittamaan, että kyseessä on pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus.

10      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 23 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

11      Eli GewStG:n 9 §:n 7 kohtaa.

12      Ks. vastaavasti tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C-190/12, EU:C:2014:249, 29 kohta); tuomio 10.6.2015, X AB (C-686/13, EU:C:2015:375, 17 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 24.11.2016, SECIL (C-464/14, EU:C:2016:896, 34 ja 35 kohta).

13      Ks. vastaavasti tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C-190/12, EU:C:2014:249, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

14      Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin pitää pyyntönsä 3.b kohdassa (s. 23 ja sitä seuraavat sivut) lähtökohtana sitä, että Saksan oikeudessa tällainen vaikutusvalta on olemassa vasta 25 prosentista alkaen. On mielestäni selvää, että tässä yhteydessä ei kuulu vastata siihen, onko asia tosiasiallisesti näin.

15      Mikä tapahtuu toisinaan unionin sisäisten tilanteiden osalta, ks. esim. tuomio 10.6.2015 X AB (C-686/13, EU:C:2015:375, 22 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen).

16      Unionin tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä 13.11.2012 annettuun tuomioon Test Claimants in the FII Group Litigation (C-35/11, EU:C:2012:707, 93 ja 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); 28.2.2013 annettuun tuomioon Beker (C-168/11, EU:C:2013:117, 27 ja 28 kohta) ja 13.3.2014 annettuun tuomioon Bouanich (C-375/12, EU:C:2014:138, 30 kohta).

17      Unionin tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä 13.11.2012 annettuun tuomioon Test Claimants in the FII Group Litigation (C-35/11, EU:C:2012:707, 96 ja 97 kohta).

18      Unionin tuomioistuin viittaa 13.11.2012 annettuun tuomioon Test Claimants in the FII Group Litigation (C-35/11, EU:C:2012:707, 104 kohta).

19      Tuomio 10.2.2011, Haribo Lakritzen Hans Riegel ja Österreichische Salinen (C-436/08 ja C-437/08, EU:C:2011:61, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20      Ks. esim. tuomio 17.10.2013, Welte (C-181/12, EU:C:2013:662, 25 kohta); tuomio 4.9.2014, komissio v. Saksa (C-211/13, EU:C:2014:2148, 28 kohta ja sitä seuraavat kohdat); tuomio 2.6.2016, Pensioenfonds Metaal en Techniek (C-252/14, EU:C:2016:402, 28 kohta) ja tuomio 30.6.2016, Feilen (C-123/15, EU:C:2016:496, 19 kohta).

21      EYVL 1988, L 178, s. 5. Ks. tuomio 6.6.2000, Verkooijen (C-35/98, EU:C:2000:294, 27 kohta); tuomio 5.3.2002, Reisch ym.Reisch ym. (C-515/99, C-519/99–C-524/99 ja C-526/99–C-540/99, EU:C:2002:135, 30 kohta); tuomio 11.9.2008, Arens-Sikken (C-43/07, EU:C:2008:490, 30 kohta); tuomio 11.9.2008, Eckelkamp ym.Eckelkamp ym. (C-11/07, EU:C:2008:489, 39 kohta) ja tuomio 17.9.2009, Glaxo Wellcome (C-182/08, EU:C:2009:559, 41–44 kohta).

22      Tuomio 12.12.2006, Test Claimants in the FII Group Litigation (C-446/04, EU:C:2006:774, 174–196 kohta); tuomio 24.5.2007, Holböck (C-157/05, EU:C:2007:297, 39–45 kohta); tuomio 5.5.2011, Prunus ja Polonium (C-384/09, EU:C:2011:276, 27–37 kohta) ja tuomio 31.5.2015, Wagner-Raith (C-560/13, EU:C:2015:347, 41 kohta) sekä erityisesti ulkomailta saatujen osinkojen vähemmän edullisen verokohtelun osalta tuomio 24.11.2016, SECIL (C-464/14, EU:C:2016:896, 81 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Ks. myös tuomio 24.5.2007, Holböck (C-157/05, EU:C:2007:297, 41 kohta) ja tuomio 11.2.2010, Fokus Invest (C-541/08, EU:C:2010:74, 42 kohta).

23      Ks. tuomio 5.5.2011, Prunus ja Polonium (C-384/09, EU:C:2011:276, 36 kohta).

24      Tuomio 24.11.2016, SECIL (C-464/14, EU:C:2016:896, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25      Tuomio 24.5.2007, Holböck (C-157/05, EU:C:2007:297, 40 kohta) ja tuomio 24.11.2016, SECIL (C-464/14, EU:C:2016:896, 82 kohta).

26      Ks. ennakkoratkaisupyynnön III.1.bb osa (s. 30–32).

27      Ks. vastaavasti tuomio 10.5.2012, Santander Asset Management SGIIC ym. (C-338/11–C-347/11, EU:C:2012:286, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 2.6.2016, Pensioenfonds Metaal en Techniek (C-252/14, EU:C:2016:402, 47 kohta).

28      Tuomio 15.7.2004, Lenz, C-315/02, EU:C:2004:446; tuomio 7.9.2004, Manninen, C-319/02, EU:C:2004:484; tuomio 12.12.2006, Test Claimants in the FII Group Litigation, C-446/04, EU:C:2006:774; tuomio 23.4.2009, komissio v. Kreikka (C-406/07, ei julkaistu, EU:C:2009:251) ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company (C-190/12, EU:C:2014:249).

29      Ks. komission huomautusten 42 kohta, jossa viitataan ennakkoratkaisupyyntöön.

30      Ks. tuomio 26.9.2000, komissio v. Belgiakomissio v. Belgia (C-478/98, EU:C:2000:497, 45 kohta); tuomio 12.9.2006, Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes OverseasCadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas (C-196/04, EU:C:2006:544, 50 kohta); tuomio 28.10.2010, Établissements Rimbaud (C-72/09, EU:C:2010:645, 34 kohta); tuomio 5.5.2011, komissio v. Portugali (C-267/09, EU:C:2011:273, 42 kohta) ja tuomio 24.11.2016, SECIL (C-464/14, EU:C:2016:896, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös tuomio 12.12.2002, Lankhorst-Hohorst (C-324/00, EU:C:2002:749, 37 kohta); tuomio 4.3.2004, komissio v. Ranskakomissio v. Ranska (C-334/02, EU:C:2004:129, 27 kohta); tuomio 10.2.2011, Haribo Lakritzen Hans Riegel ja Österreichische SalinenHaribo Lakritzen Hans Riegel ja Österreichische SalinenHaribo Lakritzen Hans Riegel ja Österreichische Salinen (C-436/08 ja C-437/08, EU:C:2011:61, 69 kohta ja sitä seuraavat kohdat); tuomio 6.6.2013, komissio v. Belgiakomissio v. Belgia (C-383/10, EU:C:2013:364, 63 kohta ja sitä seuraavat kohdat); tuomio 22.10.2014, Blanco ja FabrettiBlanco ja Fabretti (C-344/13 ja C-367/13, EU:C:2014:2311, 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 8.3.2017, Euro Park Service (C-14/16, EU:C:2017:177, 22 kohta ja sitä seuraavat kohdat) (direktiivin osalta).