EU tax law WEB Tuomio - 22/09/2022 - W (Déductibilité des pertes définitives d’un établissement stable non-résident) - C-538/20

1.2.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 35/25

1.

Onko EY 43 artiklaa, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa, (nykyisin SEUT 49 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa) tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, joka estää kotimaista yhtiötä vähentämästä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappioita veronalaisesta voitostaan, jos yhtiö ensinnäkin on käyttänyt sen jäsenvaltion, jossa kyseinen kiinteä toimipaikka sijaitsee, lainsäädännössä sille annettavat kaikki mahdollisuudet vähentää nämä tappiot ja jos toiseksi se ei saa enää tuloja kyseisestä kiinteästä toimipaikasta, joten tappioita ei ole enää mahdollista ottaa huomioon kyseisessä jäsenvaltiossa (”lopulliset” tappiot), myös silloin, kun kyseisessä lainsäädännössä on kyse voittojen ja tappioiden vapauttamisesta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn jäsenvaltioiden kahdenvälisen sopimuksen perusteella?

2.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko EY 43 artiklaa, luettuna yhdessä EY 48 artiklan kanssa (nykyisin SEUT 49 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa), tulkittava siten, että se on myös esteenä Saksan elinkeinoverolain (Gewerbesteuergesetz) säännöksille, jotka estävät kotimaista yhtiötä vähentämästä veronalaisesta elinkeinotulostaan ensimmäisessä kysymyksessä kuvatulla tavalla toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteä toimipaikan ”lopullisia” tappioita?

3.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Voiko siinä tapauksessa, että toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka suljetaan, kyse olla ensimmäisessä kysymyksessä kuvattujen kaltaisista ”lopullisista” tappioista, vaikka ainakin teoriassa on mahdollista, että yhtiö avaa kyseisessä jäsenvaltiossa uudelleen kiinteän toimipaikan, jonka voitoista aiemmat tappiot voitaisiin mahdollisesti kuitata?

4.

Jos ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Tulevatko yhtiön pääkonttorin asuinvaltiossa huomioon otettavina, ensimmäisessä kysymyksessä kuvattujen kaltaisina ”lopullisina” tappioina kyseeseen myös sellaiset kiinteän toimipaikan tappiot, jotka kiinteän toimipaikan sijaintivaltion lainsäädännön mukaan voitaisiin siirtää ainakin kerran seuraavalle verokaudelle?

5.

Jos ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Rajoittuuko velvollisuus ottaa rajat ylittävät ”lopulliset” tappiot huomioon määrällisesti niiden tappioiden määrään, jotka yhtiö olisi saanut kyseisessä kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa ottaa huomioon verotuksessa, ellei tappioiden huomioon ottaminen olisi siellä poissuljettua?