BG
ES
CS
DA
DE
ET
EL
EN
FR
HR
IT
LV
LT
HU
MT
NL
PL
PT
RO
SK
SL
FI
SVInfo
References in this case
Highlight in text
Go02011R0282 — FI — 01.07.2021 — 005.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
►B |
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 282/2011, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 077 23.3.2011, s. 1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
M1 |
NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 967/2012, annettu 9 päivänä lokakuuta 2012, |
L 290 |
1 |
20.10.2012 |
|
►M2 |
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1042/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, |
L 284 |
1 |
26.10.2013 |
|
►M3 |
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/2459, annettu 5 päivänä joulukuuta 2017, |
L 348 |
32 |
29.12.2017 |
|
►M4 |
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2018/1912, annettu 4 päivänä joulukuuta 2018, |
L 311 |
10 |
7.12.2018 |
|
►M5 |
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/2026, annettu 21 päivänä marraskuuta 2019, |
L 313 |
14 |
4.12.2019 |
|
►M6 |
Muutettu: NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/1112, annettu 20 päivänä heinäkuuta 2020, |
L 244 |
9 |
29.7.2020 |
▼B
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 282/2011,
annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011,
yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä
(uudelleenlaadittu)
I
LUKU
KOHDE
1 artikla
Tässä asetuksessa vahvistetaan direktiivin 2006/112/EY I–V ja VII–XII osaston tiettyjen säännösten täytäntöönpanotoimenpiteet.
II
LUKU
SOVELTAMISALA
(DIREKTIIVIN 2006/112/EY I OSASTO)
2 artikla
Seuraavia ei pidetä direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina yhteisöhankintoina:
a)ei-verovelvollisen asuinpaikan vaihdon yhteydessä suorittama uuden kulkuneuvon siirto, jos direktiivin 2006/112/EY 138 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä vapautusta ei voitu soveltaa luovutushetkellä;
b)ei-verovelvollisen suorittama uuden kulkuneuvon takaisintuonti jäsenvaltioon, josta se on alun perin luovutettu hänelle direktiivin 2006/112/EY 138 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä vapautusta soveltaen.
3 artikla
Seuraavien palvelujen suorituksesta ei ole maksettava arvonlisäveroa, jos palvelujen suorittaja osoittaa, että tämän asetuksen V luvun 4 jakson 3 ja 4 alajakson mukaisesti määritetty palvelun suorituspaikka sijaitsee yhteisön ulkopuolella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2006/112/EY 59 a artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan soveltamista:
a)direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut palvelut 1 päivästä tammikuuta 2013;
b)direktiivin 2006/112/EY 58 artiklassa luetellut palvelut 1 päivästä tammikuuta 2015;
c)direktiivin 2006/112/EY 59 artiklassa luetellut palvelut.
4 artikla
Verovelvollisella, jolla on direktiivin 2006/112/EY 3 artiklan mukaan oikeus tehdä tavaroiden yhteisöhankintoja verotta, on edelleen sama oikeus, vaikka kyseiselle verovelvolliselle on mainitun direktiivin 214 artiklan 1 kohdan d tai e alakohdan nojalla annettu arvonlisäverotunniste sellaisia saamiaan palveluja varten, joista kyseisen verovelvollisen on maksettava arvonlisäveroa, tai sellaisia palveluja varten, jotka kyseinen verovelvollinen suorittaa toisen jäsenvaltion alueella ja joista ainoastaan vastaanottajan on maksettava arvonlisäveroa.
Jos tämä verovelvollinen kuitenkin ilmoittaa tämän arvonlisäverotunnisteensa tavaroiden luovuttajalle tavaroiden yhteisöhankinnan yhteydessä, hänen katsotaan käyttäneen mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa säädettyä valintaoikeutta.
III
LUKU
VEROVELVOLLISET
(DIREKTIIVIN 2006/112/EY III OSASTO)
5 artikla
Asetuksen (ETY) N:o 2137/85 mukaisesti perustettu eurooppalainen taloudellinen etuyhtymä (ETEY), joka luovuttaa tavaroita tai suorittaa palveluja vastikkeellisesti jäsenilleen tai kolmansille, on direktiivin 2006/112/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu verovelvollinen.
IV
LUKU
▼M5
VEROLLISET LIIKETOIMET
(DIREKTIIVIN 2006/112/EY IV OSASTO)
1 JAKSO
Tavaroiden luovutukset
(Direktiivin 2006/112/EY 14–19 Artikla)
▼M5
5 a artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 14 artiklan 4 kohtaa tavaroiden katsotaan erityisesti seuraavissa tapauksissa olevan luovuttajan lähettämiä tai kuljettamia tai tämän puolesta lähetettyjä ja kuljetettuja myös silloin, kun luovuttaja osallistuu välillisesti tavaroiden lähettämiseen tai kuljettamiseen:
a)luovuttaja teettää tavaran lähettämisen tai kuljettamisen alihankintana kolmannella osapuolella, joka toimittaa tavarat hankkijalle;
b)tavaroiden lähettämisen tai kuljetuksen suorittajana on kolmas osapuoli, mutta luovuttaja vastaa joko kokonaan tai osittain tavaroiden toimittamisesta hankkijalle;
c)luovuttaja laskuttaa ja perii kuljetuspalkkiot hankkijalta ja siirtää ne edelleen kolmannelle osapuolelle, joka järjestää tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen;
d)luovuttaja mainostaa millä tahansa tavoin kolmannen osapuolen toimituspalvelua hankkijalle, saattaa hankkijan ja kolmannen osapuolen yhteen tai muutoin antaa kolmannelle osapuolelle tiedot, jotka ovat tarpeen tavaroiden toimittamiseksi hankkijalle.
Tavaroita ei kuitenkaan pidetä luovuttajan lähettäminä tai kuljettamina tai sen puolesta lähetettyinä tai kuljetettuina, jos hankkija kuljettaa tavarat itse taikka järjestää tavaroiden toimittamisen kolmannen henkilön kanssa eikä luovuttaja osallistu suoraan tai välillisesti kyseisten tavaroiden lähetykseen tai kuljetukseen eikä auta sen järjestämisessä.
5 b artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 14 a artiklaa ilmaisulla ’mahdollistaa’ tarkoitetaan sähköisen rajapinnan käyttöä siihen, että hankkija ja luovuttaja, joka tarjoaa tavaroita myyntiin sähköisen rajapinnan kautta, pääsevät yhteyteen toistensa kanssa, ja tämä johtaa siihen, että tavaroita luovutetaan kyseisen rajapinnan kautta.
Verovelvollinen ei kuitenkaan mahdollista tavaroiden luovuttamista, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:
a)verovelvollinen ei suoraan eikä välillisesti aseta mitään tavaroiden luovutukseen sovellettavia ehtoja ja edellytyksiä;
b)verovelvollinen ei suoraan eikä välillisesti osallistu toimiin, joilla hyväksytään maksun periminen hankkijalta;
c)verovelvollinen ei suoraan eikä välillisesti osallistu tavaroiden tilaamiseen tai toimittamiseen.
Direktiivin 2006/112/EY 14 a artiklaa ei sovelleta verovelvolliseen, joka tarjoaa ainoastaan jotakin seuraavista:
a)tavaroiden luovutukseen liittyvien maksujen käsittely;
b)tavaroiden luettelointi tai mainostaminen;
c)hankkijoiden ohjaaminen tai siirtäminen muihin sähköisiin rajapintoihin, joissa tavaroita tarjotaan myyntiin, puuttumatta luovutukseen sen enempää.
5 c artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 14 a artiklaa verovelvollinen, jonka katsotaan vastaanottaneen ja luovuttaneen itse tavarat, ei ole velvollinen maksamaan arvonlisäveroa, joka ylittää sen arvonlisäveron, jonka verovelvollinen on ilmoittanut ja maksanut näistä luovutuksista, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a)verovelvollinen on riippuvainen sähköisen rajapinnan kautta tavaroita myyvien luovuttajien tai muiden kolmansien osapuolten toimittamista tiedoista voidakseen asianmukaisesti ilmoittaa ja maksaa kyseisistä luovutuksista kannettavan arvonlisäveron;
b)edellä a alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat virheelliset;
c)verovelvollinen voi osoittaa, ettei hän tiennyt eikä voinut kohtuudella tietää, että tiedot olivat virheellisiä.
5 d artikla
Ellei verovelvollisella, jonka katsotaan vastaanottaneen ja luovuttaneen tavarat direktiivin 2006/112/EY 14 a artiklan mukaisesti, ole päinvastaista tietoa, hänen on katsottava, että
a)henkilö, joka myy tavaroita sähköisen rajapinnan kautta, on verovelvollinen;
b)kyseiset tavarat ostava henkilö on ei-verovelvollinen.
2 JAKSO
Palvelujen suoritukset
(Direktiivin 2006/112/EY 24–29 Artikla)
▼B
6 artikla
1. Ravintola- ja ateriapalveluilla tarkoitetaan palveluja, jotka koostuvat valmistettujen tai sellaisenaan nautittavien ruokien tai juomien taikka niiden molempien luovuttamisesta ihmisen kulutettaviksi ja joihin liittyy riittävästi tukipalveluja, jotka mahdollistavat niiden välittömän kulutuksen. Ruokien tai juomien taikka niiden molempien luovuttaminen on vain osa kokonaisuutta, jossa keskeinen merkitys on palveluilla. Ravintolapalvelut ovat tällaisten palvelujen suorittamista suorittajan tiloissa, ja ateriapalvelut ovat tällaisten palvelujen suorittamista muualla kuin suorittajan tiloissa. 2. Valmistettujen tai sellaisenaan nautittavien ruokien tai juomien taikka niiden molempien luovuttamista, johon saattaa sisältyä niiden kuljetus mutta ei muita tukipalveluja, ei pidetä 1 kohdassa tarkoitettuina ravintola- ja ateriapalveluina.▼M2
6 a artikla
1.Direktiivin 2006/112/EY 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin televiestintäpalveluihin kuuluvat erityisesti seuraavat:
a)äänen, datan ja videokuvan siirtämiseen ja välittämiseen tarkoitetut kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon puhelinpalvelut, mukaan lukien videokuvan välityksen sisältävät puhelinpalvelut (kuvapuhelinpalvelut);
b)internetin välityksellä toimitettavat puhelinpalvelut, mukaan lukien VoIP-tekniikkaa (Voice over Internet Protocol) hyödyntävät puhelinpalvelut;
c)puheposti, koputus, puhelunsiirto, soittajan numeron näyttö, kolmen neuvottelupuhelu ja muut puhelunhallintapalvelut;
d)henkilöhakupalvelut;
e)äänitekstipalvelut;
f)faksi-, sähke- ja telexpalvelut;
g)internetyhteydet, mukaan lukien www-yhteydet;
h)yksityiset verkkoyhteydet, jotka tarjoavat tietoliikenneyhteydet asiakkaan yksinomaiseen käyttöön.
2.Direktiivin 2006/112/EY 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin televiestintäpalveluihin eivät kuulu seuraavat:
a)sähköisesti suoritettavat palvelut;
b)radio- ja televisiolähetyspalvelut, jäljempänä ’lähetyspalvelut’.
6 b artikla
1. Lähetyspalveluihin kuuluvat palvelut, jotka koostuvat ääni- ja audiovisuaalisesta sisällöstä, kuten televisio- tai radio-ohjelmista, jotka toimituksellisessa vastuussa oleva mediapalvelun tarjoaja toimittaa yleisölle kuunneltaviksi tai katsottaviksi samanaikaisesti tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti. 2.Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat erityisesti seuraavat:
a)radio- tai televisio-ohjelmat, jotka lähetetään tai edelleenlähetetään radio- tai televisioverkossa;
b)radio- tai televisio-ohjelmat, jotka jaetaan internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä (IP-suoratoisto), edellyttäen että ne lähetetään tai edelleenlähetetään samanaikaisesti radio- tai televisioverkossa.
3.Edellä olevaan 1 kohdan soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat:
a)televiestintäpalvelut;
b)sähköisesti suoritettavat palvelut;
c)pyynnöstä tapahtuva tietojen toimittaminen tietyistä ohjelmista;
d)lähetys- ja välitysoikeuksien siirtäminen;
e)teknisten laitteiden tai välineiden vuokraus käytettäviksi lähetyksen vastaanottamista varten;
f)internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä (IP-suoratoisto) jaettavat radio- tai televisio-ohjelmat, paitsi jos ne lähetetään tai edelleenlähetetään samanaikaisesti radio- tai televisioverkoissa.
▼B
7 artikla
1. Direktiivissä 2006/112/EY tarkoitettuihin ”sähköisiin palveluihin” kuuluvat palvelut, jotka suoritetaan internetin tai sähköisen verkon välityksellä ja joiden luonteesta johtuu, että ne ovat pääasiassa automatisoituja ja vaativat vain vähän ihmisen osallistumista eikä niitä voida suorittaa ilman tietotekniikkaa. 2.Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat erityisesti seuraavat:
a)digitaalisten tuotteiden luovutukset yleensä, mukaan lukien ohjelmistojen ja niiden muutosten ja päivitysten luovutukset;
b)palvelut, joilla järjestetään yrityksille tai yksityishenkilöille esilläolo sähköisessä verkossa (kuten verkkosivusto tai -sivu) tai tuetaan sitä;
c)tietokoneen automaattisesti vastaanottajan syöttämien tietojen pohjalta internetin tai sähköisen verkon välityksellä tuottamat palvelut;
d)oikeuden antaminen vastiketta vastaan asettaa tavara tai palvelu myytäväksi online-myyntipaikkana toimivalle internetsivustolle, jossa mahdolliset ostajat tekevät tarjouksensa automatisoitua menettelyä noudattaen ja jossa osapuolille ilmoitetaan myyntitapahtuman toteutumisesta tietokoneen automaattisesti lähettämällä sähköpostilla;
e)internetpalveluntarjoajien palvelupaketit (ISP), joissa televiestinnällä on liitännäinen ja toissijainen merkitys (eli paketit, jotka ovat muutakin kuin pelkkiä internetyhteyksiä ja joihin kuuluu muitakin palveluja kuten pääsy uutissivuille sekä sää- tai matkailutietoihin, pelipaikkoja, verkkosivustojen isännöintiä (hosting), pääsy online-keskusteluryhmiin jne.);
f)liitteessä I luetellut palvelut.
▼M2
3.Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat:
a)lähetyspalvelut;
▼B
b)televiestintäpalvelut;
c)tavarat, joiden tilaaminen ja tilauksen käsittely tapahtuu sähköisesti;
d)CD-ROM-levyt, levykkeet ja niiden kaltaiset aineelliset välineet;
e)kirjojen sekä tiedotus-, sanoma- ja aikakauslehtien kaltaiset painotuotteet;
f)CD-levyt ja äänikasetit;
g)videokasetit ja DVD-levyt;
h)CD-ROM-pelit;
i)ammatinharjoittajien palvelut, kuten asiakkaitaan sähköpostitse neuvovien asianajajien ja rahoituskonsulttien palvelut;
j)opetuspalvelut, joissa opettaja toimittaa kurssimateriaalin internetin tai sähköisen verkon välityksellä eli etälinkin kautta;
k)atk-laitteistojen fyysiset offline-korjauspalvelut;
l)offline-tiedonvarastointipalvelut;
m)mainospalvelut erityisesti sanomalehdissä, julisteissa ja televisiossa;
n)puhelimitse suoritettavat käyttötukipalvelut;
o)yksinomaan kirjeenvaihtona suoritettavat opetuspalvelut käyttäen erityisesti postipalveluja;
p)perinteiset huutokaupanpitäjän palvelut, jotka perustuvat ihmisen välittömään osallistumiseen, tarjoustentekotavasta riippumatta;
▼M2 —————
▼M2
t)kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaavien tapahtumien verkossa ostettavat pääsyliput;
u)verkossa varattava majoitus, autonvuokraus, ravintolapalvelut, matkustajakuljetus tai vastaavat palvelut.
▼B
8 artikla
Jos verovelvollinen ainoastaan panee kokoon laitteen, jonka kaikki eri osat asiakas on hänelle toimittanut, tämä liiketoimi on direktiivin 2006/112/EY 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu palvelujen suoritus.
9 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan f alakohdan soveltamisalaan kuuluva option myynti on mainitun direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu palvelujen suoritus. Tämä palvelujen suoritus on erillinen niistä perustana olevista liiketoimista, joihin palvelut liittyvät.
▼M2
9 a artikla
1. Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 28 artiklaa ja kun sähköisesti suoritettavat palvelut suoritetaan televerkon, rajapinnan tai portaalin, kuten sovellusten markkinapaikan, välityksellä, suoritukseen osallistuvan verovelvollisen on katsottava toimivan omissa nimissään mutta näiden palvelujen tarjoajan lukuun, paitsi jos asianomainen verovelvollinen on nimenomaisesti ilmoittanut kyseisen palvelujen tarjoajan palvelujen suorittajaksi ja tämä on otettu huomioon osapuolten välisissä sopimusjärjestelyissä.Jotta voidaan katsoa, että asianomainen verovelvollinen on nimenomaisesti ilmoittanut sähköisesti suoritettavien palvelujen tarjoajan näiden palvelujen suorittajaksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:
a)kunkin sähköisesti suoritettavien palvelujen suorittamiseen osallistuvan verovelvollisen antamassa tai saataville asettamassa laskussa on yksilöitävä tällaiset palvelut ja niiden suorittaja;
b)asiakkaalle annetussa tai saataville asetetussa laskussa tai maksutositteessa on eriteltävä sähköisesti suoritettavat palvelut ja yksilöitävä niiden suorittaja.
Sovellettaessa tätä kohtaa verovelvollisen, joka sähköisesti suoritettavien palvelujen suorittamisen osalta hyväksyy asiakkaalta perittävän maksun tai näiden palvelujen suorittamisen, taikka vahvistaa niiden suorittamista koskevat yleiset ehdot ja edellytykset, ei ole sallittua nimenomaisesti ilmoittaa toista henkilöä kyseisten palvelujen suorittajaksi.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös, kun internetin välityksellä toimitettavat puhelinpalvelut, mukaan lukien VoIP-tekniikkaa (Voice over Internet Protocol) hyödyntävät puhelinpalvelut, suoritetaan televerkon, rajapinnan tai portaalin, kuten sovellusten markkinapaikan, välityksellä ja samoin edellytyksin kuin mainitussa kohdassa. 3. Tätä artiklaa ei sovelleta verovelvolliseen, joka ainoastaan huolehtii sähköisesti suoritettaviin palveluihin tai internetin välityksellä tarjottaviin puhelinpalveluihin, mukaan lukien VoIP-tekniikkaa (Voice over Internet Protocol) hyödyntävät puhelinpalvelut, liittyvien maksujen käsittelystä eikä osallistu kyseisten sähköisesti suoritettavien palvelujen tai puhelinpalvelujen suorittamiseen.▼B
V
LUKU
VEROLLISTEN LIIKETOIMIEN PAIKKA
1
JAKSO
Käsitteet
10 artikla
1. Direktiivin 2006/112/EY 44 ja 45 artiklaa sovellettaessa verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka on paikka, jossa yrityksen keskushallinnon tehtävät suoritetaan. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun paikan määrittämiseksi otetaan huomioon paikka, jossa yrityksen yleistä liikkeenjohtoa koskevat olennaiset päätökset tehdään ja jossa on yrityksen liiketoiminnan sääntömääräinen kotipaikka ja jossa yrityksen johto kokoontuu.Kun liiketoiminnan kotipaikkaa ei ole mahdollista määrittää varmuudella näiden perusteiden avulla, ensisijaisena perusteena on paikka, jossa yrityksen yleistä liikkeenjohtoa koskevat olennaiset päätökset tehdään.
3. Pelkkä postiosoitteen olemassaolo ei voi määrittää paikkaa, jossa on verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka.11 artikla
1. Direktiivin 2006/112/EY 44 artiklaa sovellettaessa ”kiinteä toimipaikka” on tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua liiketoiminnan kotipaikkaa lukuun ottamatta mikä tahansa toimipaikka, jolla on riittävä pysyvyysaste sekä henkilöstöresurssien ja teknisten resurssien osalta soveltuva rakenne, jonka avulla se pystyy vastaanottamaan ja käyttämään sen omia tarpeita varten suoritettavia palveluja. 2.Seuraavia artikloja sovellettaessa ”kiinteä toimipaikka” on tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua liiketoiminnan kotipaikkaa lukuun ottamatta mikä tahansa toimipaikka, jolla on riittävä pysyvyysaste sekä henkilöstöresurssien ja teknisten resurssien osalta soveltuva rakenne, jonka avulla se pystyy suorittamaan tarjoamansa palvelut:
a)direktiivin 2006/112/EY 45 artikla;
b)direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan toinen alakohta 1 päivästä tammikuuta 2013;
c)direktiivin 2006/112/EY 58 artikla 31 päivään joulukuuta 2014;
d)direktiivin 2006/112/EY 192 a artikla.
3. Verovelvolliselle myönnetty arvonlisäverotunniste ei sinällään riitä osoittamaan, että verovelvollisella on kiinteä toimipaikka.12 artikla
Direktiiviä 2006/112/EY sovellettaessa luonnollisen henkilön ”kotipaikalla” tarkoitetaan, riippumatta siitä, onko henkilö verovelvollinen, osoitetta, joka on merkitty väestörekisteriin tai vastaavaan rekisteriin, taikka osoitetta, jonka kyseinen henkilö on ilmoittanut veroviranomaisille, paitsi jos on näyttöä siitä, että tämä osoite ei vastaa todellisuutta.
13 artikla
Direktiivissä 2006/112/EY tarkoitetulla luonnollisen henkilön ”vakinaisella asuinpaikalla” tarkoitetaan, riippumatta siitä, onko henkilö verovelvollinen, paikkaa, jossa kyseinen luonnollinen henkilö asuu vakinaisesti henkilökohtaisten ja ammatillisten siteiden vuoksi.
Jos ammatilliset siteet ovat eri maahan kuin henkilökohtaiset siteet tai jos ammatillisia siteitä ei ole, vakinainen asuinpaikka määräytyy niiden henkilökohtaisten siteiden perusteella, jotka osoittavat läheisen yhteyden luonnollisen henkilön ja hänen asuinpaikkansa välillä.
▼M2
13 a artikla
Direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa sekä 58 ja 59 artiklassa tarkoitettu paikka, johon oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, on sijoittautunut, on
a)paikka, jossa sen keskushallinnon tehtävät suoritetaan, tai
b)joku muu toimipaikka, jolla on riittävä pysyvyysaste sekä henkilöstö- ja teknisten resurssien osalta soveltuva rakenne, jotta se pystyy vastaanottamaan ja käyttämään sen omia tarpeita varten suoritettavia palveluja.
13 b artikla
Sovellettaessa direktiiviä 2006/112/EY ”kiinteänä omaisuutena” pidetään seuraavia:
a)tietty maa-ala maan pinnalla tai sen alla, johon voi syntyä omistus- ja hallintaoikeus;
b)rakennus tai rakennelma, joka on perustettu kiinteästi maaperään merenpinnan ylä- tai alapuolella ja jota ei voida helposti purkaa tai siirtää;
c)rakennukseen tai rakennelmaan asennettu ja siihen kiinteästi kuuluva osa, jota ilman rakennus tai rakennelma on puutteellinen, kuten ovet, ikkunat, katot, portaikot ja hissit;
d)osa, laite tai kone, joka on asennettu pysyvästi rakennukseen tai rakennelmaan ja jota ei voida siirtää tuhoamatta tai muuttamatta rakennusta tai rakennelmaa.
▼B
2
JAKSO
Tavaroiden luovutuspaikka
(Direktiivin 2006/112/EY 31–39 artikla)
▼M5 —————
▼B
15 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 37 artiklassa tarkoitettu yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuus määräytyy kulkuneuvon kulkeman matkan perusteella eikä kunkin matkustajan suorittaman matkan perusteella.
3
JAKSO
Tavaroiden yhteisöhankintojen suorituspaikka
(Direktiivin 2006/112/EY 40, 41 ja 42 artikla)
16 artikla
Kun on suoritettu direktiivin 2006/112/EY 20 artiklassa tarkoitettu tavaroiden yhteisöhankinta, tavaralähetyksen tai -kuljetuksen määräjäsenvaltio käyttää verotusvaltaansa riippumatta liiketoimeen tavaralähetyksen tai -kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa sovelletusta arvonlisäverokohtelusta.
Tavaralähetyksen tai -kuljetuksen lähtöjäsenvaltio käsittelee tavaroiden luovuttajan laskuttamien ja tälle jäsenvaltiolle ilmoittamien arvonlisäverojen oikaisua koskevan mahdollisen pyynnön omien kansallisten sääntöjensä mukaisesti.
4
JAKSO
Palvelujen suorituspaikka
(Direktiivin 2006/112/EY 43–59 artikla)
17 artikla
1. Jos palvelujen suorituspaikka riippuu siitä, onko hankkija verovelvollinen vai ei-verovelvollinen, hankkijan asema on määritettävä direktiivin 2006/112/EY 9–13 artiklan ja 43 artiklan perusteella. 2. Oikeushenkilöä, joka ei ole verovelvollinen ja jolle on annettu tai jolla on oltava direktiivin 2006/112/EY 214 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti arvonlisäverotunniste, koska kyseisen oikeushenkilön suorittamista tavaroiden yhteisöhankinnoista on maksettava arvonlisäveroa tai koska kyseinen oikeushenkilö on käyttänyt valintaoikeutta saattaa nämä liiketoimet arvonlisäveron alaisiksi, pidetään kyseisen direktiivin 43 artiklassa tarkoitettuna verovelvollisena.18 artikla
1.Palvelujen suorittaja voi, ellei hänellä ole päinvastaista tietoa, katsoa, että yhteisöön sijoittautunut hankkija on verovelvollinen:
a)kun hankkija on ilmoittanut palvelujen suorittajalle yksilöllisen arvonlisäverotunnisteensa ja palvelujen suorittaja saa vahvistuksen arvonlisäverotunnisteen sekä siihen liittyvän nimen ja osoitteen pätevyydestä hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla 7 päivänä lokakuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 904/2010 ( 1 ) 31 artiklan mukaisesti;
b)kun hankkija ei vielä ole saanut yksilöllistä arvonlisäverotunnistetta mutta ilmoittaa palvelujen suorittajalle pyytäneensä sellaista, jos palvelujen suorittaja saa minkä tahansa muun todisteen, joka osoittaa, että hankkija on verovelvollinen tai oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, mutta jolla on oltava arvonlisävero-tunniste, ja jos palvelujen suorittaja suorittaa kohtuullisessa määrin tarkistuksia hankkijan toimittamien tietojen paikkansapitävyydestä esimerkiksi henkilöllisyys- tai maksutarkastuksiin liittyvien tavanomaisten kaupallisten turvatoimenpiteiden avulla.
2. Palvelujen suorittaja voi, ellei hänellä ole päinvastaista tietoa, katsoa, että yhteisöön sijoittautunut hankkija on ei-verovelvollinen, jos hän voi osoittaa, ettei kyseinen hankkija ole toimittanut hänelle arvonlisäverotunnistettaan.▼M2
Vaikka televiestintä-, lähetys- tai sähköisesti suoritettavien palvelujen suorittajalla olisi päinvastaista tietoa, suorittaja voi katsoa, että yhteisöön sijoittautunut hankkija on ei-verovelvollinen, niin kauan kuin kyseinen hankkija ei ole ilmoittanut hänelle yksilöllistä arvonlisäverotunnistettaan.
▼B
3.Palvelujen suorittaja voi, ellei hänellä ole päinvastaista tietoa, katsoa, että yhteisön ulkopuolelle sijoittautunut hankkija on verovelvollinen:
a)jos hän saa hankkijalta todistuksen, jonka hankkijan toimivaltaiset veroviranomaiset ovat antaneet vahvistuksena siitä, että hankkija harjoittaa taloudellista toimintaa oikeuttaen hankkijan saamaan jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteisön alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt – 17 päivänä marraskuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/560/ETY ( 2 ) nojalla arvonlisäveron palautuksen;
b)siinä tapauksessa, että hankkijalla ei ole kyseistä todistusta, jos palvelujen suorittajalla on käytettävissään hankkijan arvonlisäverotunniste tai vastaava numero, jonka hankkijan sijoittautumismaa on antanut kyseiselle hankkijalle ja jota käytetään yritysten tunnistamiseen, tai mikä tahansa muu todiste, joka osoittaa, että hankkija on verovelvollinen, ja jos palvelujen suorittaja suorittaa kohtuullisessa määrin tarkistuksia hankkijan toimittamien tietojen paikkansapitävyydestä esimerkiksi henkilöllisyys- tai maksutarkastuksiin liittyvien tavanomaisten kaupallisten turvatoimenpiteiden avulla.
19 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 44 ja 45 artiklan mukaisia palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä sovellettaessa verovelvollista tai sellaista oikeushenkilöä, joka ei ole verovelvollinen mutta joka katsotaan sellaiseksi ja joka vastaanottaa palveluja yksinomaan yksityiskäyttöön, mukaan lukien tämän henkilöstön yksityiskäyttö, pidetään ei-verovelvollisena.
Palvelujen suorittaja voi, ellei hänellä ole päinvastaista tietoa, esimerkiksi tietoa suoritettujen palvelujen luonteesta, katsoa, että palvelut on tarkoitettu hankkijan taloudellisen toimintaan, jos hankkija on tämän liiketoimen osalta ilmoittanut palvelujen suorittajalle arvonlisäverotunnisteensa.
Jos yksi ja sama palvelu on tarkoitettu sekä yksityiskäyttöön, mukaan lukien hankkijan henkilöstön yksityiskäyttö, että liiketoiminnan käyttöön, tämän palvelun suorittaminen kuuluu yksinomaan direktiivin 2006/112/EY 44 artiklan soveltamisalaan edellyttäen, että väärinkäyttöä ei esiinny.
20 artikla
Jos palvelun suoritus verovelvolliselle tai sellaiselle oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen mutta joka katsotaan sellaiseksi, kuuluu direktiivin 2006/112/EY 44 artiklan soveltamisalaan ja kyseinen verovelvollinen on sijoittautunut yhteen ainoaan maahan tai, jos liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, hänen kotipaikkansa ja vakinainen asuinpaikkansa ovat yhdessä ainoassa maassa, palvelun suorituksesta on maksettava veroa kyseisessä maassa.
Palvelun suorittajan on määritettävä kyseinen paikka hankkijan antamien tietojen perusteella ja tarkistettava tiedot esimerkiksi henkilöllisyys- tai maksutarkastuksiin liittyvien tavanomaisten kaupallisten turvatoimenpiteiden avulla.
Tällaisissa tiedoissa voidaan mainita hankkijan sijoittautumisjäsenvaltion myöntämä arvonlisäverotunniste.
21 artikla
Jos palvelun suoritus verovelvolliselle tai sellaiselle oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen mutta joka katsotaan sellaiseksi, kuuluu direktiivin 2006/112/EY 44 artiklan soveltamisalaan ja verovelvollinen on sijoittautunut useampaan kuin yhteen maahan, tästä suorituksesta on maksettava veroa maassa, jossa on kyseisen verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka.
Jos palvelu kuitenkin suoritetaan verovelvollisen kiinteään toimipaikkaan, joka sijaitsee muussa paikassa kuin siinä, jossa on hankkijan liiketoiminnan kotipaikka, suorituksesta on maksettava veroa siellä, missä sijaitsee kiinteä toimipaikka, joka vastaanottaa tämän palvelun ja käyttää sitä omiin tarpeisiinsa.
Jos verovelvollisella ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa, palvelusta on maksettava veroa paikassa, jossa tämän kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on.
22 artikla
1. Hankkijan sen kiinteän toimipaikan määrittämiseksi, johon palvelu suoritetaan, palvelun suorittajan on tarkasteltava suoritetun palvelun luonnetta ja käyttötarkoitusta.Kun palvelun suorittaja ei suoritetun palvelun luonteen ja käyttötarkoituksen perusteella pysty määrittämään kiinteää toimipaikkaa, johon palvelu suoritetaan, palvelun suorittajan on kiinteää toimipaikkaa määrittäessään tarkasteltava erityisesti sitä, ilmoitetaanko kiinteä toimipaikka sopimuksessa, tilauslomakkeessa ja hankkijan palvelun suorittajalle toimittamassa hankkijan kotijäsenvaltion antamassa arvonlisäverotunnisteessa palvelun hankkijaksi ja onko kiinteä toimipaikka se yksikkö, joka maksaa palvelusta.
Jos hankkijan kiinteää toimipaikkaa, johon palvelu suoritetaan, ei voida määrittää tämän kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla tai jos direktiivin 2006/112/EY 44 artiklan soveltamisalaan kuuluvat palvelut suoritetaan verovelvolliselle sellaisen sopimuksen perusteella, joka koskee yhtä tai useampaa yksilöimättömällä ja määrittämättömällä tavalla käytettävää palvelua, palvelujen suorittaja voi perustellusti katsoa palvelut suoritetuiksi paikassa, joka on hankkijan liiketoiminnan kotipaikka.
2. Tämän artiklan soveltaminen ei vaikuta hankkijan velvoitteisiin.23 artikla
1. Kun 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen palvelujen suorituksesta on direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan maksettava veroa hankkijan sijoittautumispaikassa tai, jos toimipaikkaa ei ole, paikassa, jossa on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, palvelujen suorittajan on määritettävä kyseinen paikka hankkijan toimittamien asiatietojen perusteella ja tarkistettava tiedot esimerkiksi henkilöllisyys- tai maksutarkastuksiin liittyvien tavanomaisten kaupallisten turvatoimenpiteiden avulla. 2. Jos palvelujen suorituksesta on direktiivin 2006/112/EY 58 ja 59 artiklan mukaan maksettava veroa hankkijan sijoittautumispaikassa tai, jos toimipaikkaa ei ole, paikassa, jossa on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, palvelujen suorittajan on määritettävä kyseinen paikka hankkijan toimittamien asiatietojen perusteella ja tarkistettava tiedot esimerkiksi henkilöllisyys- tai maksutarkastuksiin liittyvien tavanomaisten kaupallisten turvatoimenpiteiden avulla.▼M2
24 artikla
Kun direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan tai 58 ja 59 artiklan soveltamisalaan kuuluvia palveluja suoritetaan ei-verovelvolliselle, joka on sijoittautunut useampaan kuin yhteen maahan tai jonka kotipaikka on yhdessä maassa ja vakinainen asuinpaikka toisessa maassa, palvelujen suorituspaikkaa määritettäessä etusija on annettava:
a)jos kyse on oikeushenkilöstä, joka ei ole verovelvollinen, tämän asetuksen 13 a artiklan a alakohdassa tarkoitetulle paikalle, ellei ole näyttöä siitä, että palvelua käytetään mainitun artiklan b alakohdassa tarkoitetussa toimipaikassa;
b)jos kyse on luonnollisesta henkilöstä, hänen vakinaiselle asuinpaikalleen, ellei ole näyttöä siitä, että palvelua käytetään hänen kotipaikassaan.
▼M2
3 a
alajakso
Hankkijan sijaintipaikkaa koskevat olettamat
24 a artikla
1. Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 44, 58 ja 59 a artiklaa, kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisesti suoritettavien palvelujen suorittaja tarjoaa näitä palveluja sellaisessa paikassa, kuten puhelinsuojassa, puhelinkioskissa, langattomalla alueella, internetkahvilassa, ravintolassa tai hotellin aulan kaltaisessa paikassa, jossa palvelun vastaanottajan fyysinen läsnäolo on välttämätön, jotta kyseinen palvelujen suorittaja voi suorittaa hänelle palvelun, olettamana on, että palvelujen hankkija on sijoittautunut kyseiseen paikkaan tai hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa sijaitsee kyseisessä paikassa, ja että palvelu tosiasiallisesti käytetään ja hyödynnetään kyseisessä paikassa. 2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu paikka on vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa, jolla suoritetaan matkustajakuljetus yhteisössä direktiivin 2006/112/EY 37 ja 57 artiklan mukaisesti, suorituspaikka on matkustajakuljetuksen lähtömaa.▼M3
24 b artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 58 artiklaa, kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisesti suoritettavia palveluja suoritetaan ei-verovelvolliselle
a)hänen kiinteän verkon liittymänsä välityksellä, olettamana on, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan tai että hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on paikassa, johon kiinteä verkko on yhdistetty;
b)matkaviestinverkkojen välityksellä, olettamana on, että maa johon palvelujen hankkija on sijoittautunut tai jossa on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, on se maa, joka käy ilmi palveluja vastaanotettaessa käytettävän SIM-kortin maatunnuksesta;
c)kyseisten palveluiden edellyttäessä dekooderin tai vastaavan laitteen tai katselukortin käyttöä ja kun ei käytetä kiinteää maayhteyttä, olettamana on, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan tai että hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on paikassa, jossa kyseinen dekooderi tai vastaava laite sijaitsee, taikka, jos tuo paikka ei ole tiedossa, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan tai että hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on paikassa, johon katselukortti lähetetään käytettäväksi;
d)muissa kuin 24 a artiklassa ja tämän artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa olettamana on, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan tai että hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on paikassa, jonka palvelujen suorittaja on tällaiseksi määrittänyt kahden tämän asetuksen 24 f artiklassa luetellun keskenään ristiriidattoman todisteen perusteella.
Rajoittamatta ensimmäisen kohdan d alakohdan säännöksiä kun kyseessä ovat kyseisen alakohdan soveltamisalaan kuuluvat palvelujen suoritukset, jotka verovelvollinen suorittaa jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevasta liiketoiminnan kotipaikastaan tai kiinteästä toimipaikastaan ja joiden arvonlisäveroton kokonaisarvo kuluvana ja edellisenä kalenterivuonna on enintään 100 000 euroa tai vastaava kansallisena valuuttana ilmaistava määrä, olettamana on, että hankkijan sijoittautumis- tai kotipaikka taikka vakinainen asuinpaikka on paikassa, jonka palvelujen suorittaja on tällaiseksi määrittänyt yhden 24 f artiklan a–e alakohdassa luetellun todisteen perusteella, jonka on antanut palvelujen suorittamiseen osallistuva muu henkilö kuin palvelujen suorittaja tai hankkija.
Jos toisessa kohdassa säädetty raja-arvo ylitetään jonkin kalenterivuoden aikana, mainittua kohtaa ei sovelleta kyseistä hetkestä alkaen siihen asti, kunnes mainitussa kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät jälleen.
Vastaava kansallisena valuuttana ilmaistava määrä lasketaan soveltamalla Euroopan keskuspankin neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2459 ( 3 ) hyväksymispäivänä julkaisemaa muuntokurssia.
▼M2
24 c artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohtaa, kun kulkuneuvo vuokrataan muuten kuin lyhytaikaisesti ei-verovelvolliselle, olettamana on, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan tai että hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on paikassa, jonka palvelujen suorittaja on tällaiseksi määrittänyt kahden tämän asetuksen 24 e artiklassa luetellun keskenään ristiriidattoman todisteen perusteella.
3 b
alajakso
Olettamien kumoaminen
24 d artikla
1. Kun palvelujen suorittaja suorittaa direktiivin 2006/112/EY 58 artiklassa luetellun palvelun, hän voi kumota tämän asetuksen 24 a artiklassa tai 24 b artiklan a, b tai c alakohdassa tarkoitetun olettaman kolmella keskenään ristiriidattomalla todisteella, jotka osoittavat, että palvelujen hankkija on sijoittautunut muualle tai hänellä on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka muualla. 2. Veroviranomainen voi kumota tämän asetuksen 24 a, 24 b tai 24 c artiklan mukaiset olettamat, jos on viitteitä siitä, että palvelujen suorittaja on syyllistynyt väärinkäytöksiin.
3 c
alajakso
Näyttö hankkijan sijaintipaikan määrittämiseksi ja olettamien kumoaminen
24 e artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan sääntöjä ja täytettäessä tämän asetuksen 24 c artiklan vaatimuksia voidaan näyttönä käyttää erityisesti seuraavia:
a)palvelujen hankkijan laskutusosoite;
b)pankkitiedot, kuten maksun suoritukseen käytetyn pankkitilin sijaintipaikka tai kyseisen pankin tiedossa oleva hankkijan laskutusosoite;
c)hankkijan vuokraaman kulkuneuvon rekisteröintitiedot, jos sen rekisteröintiä edellytetään paikassa, jossa sitä käytetään, tai muut vastaavat tiedot;
d)muut kaupallisesti merkittävät tiedot.
24 f artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 58 artiklan sääntöjä ja täytettäessä tämän asetuksen 24 b artiklan d alakohdan tai 24 d artiklan 1 kohdan vaatimuksia voidaan näyttönä käyttää erityisesti seuraavia:
a)palvelujen hankkijan laskutusosoite;
b)hankkijan käyttämän laitteen IP-osoite tai muu maantieteellisen paikannuksen menetelmä;
c)pankkitiedot, kuten maksun suoritukseen käytetyn pankkitilin sijaintipaikka tai kyseisen pankin tiedossa oleva hankkijan laskutusosoite;
d)hankkijan käyttämälle SIM-kortille tallennetun kansainvälisen matkaviestintilaajan tunnuksen (IMSI) matkaviestinnän maatunnus (MCC);
e)sellaisen hankkijalle kuuluvan kiinteän maayhteyden sijaintipaikka, jonka välityksellä palvelut suoritetaan hänelle;
f)muut kaupallisesti merkittävät tiedot.
▼B
25 artikla
Palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä sovellettaessa huomioon otetaan ainoastaan olosuhteet, jotka vallitsevat verotettavan tapahtuman toteutumishetkellä. Mahdolliset myöhemmät muutokset vastaanotetun palvelun käytössä eivät vaikuta sen suorituspaikan määrittämiseen edellyttäen, että väärinkäyttöä ei esiinny.
26 artikla
Liiketoimi, jolla verovelvollinen saa jalkapallo-ottelujen televisiointioikeudet niitä hallinnoivalta elimeltä, kuuluu direktiivin 2006/112/EY 44 artiklan soveltamisalaan.
27 artikla
Palvelujen suoritukset, joissa on kyse yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille 12 päivänä helmikuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/9/EY ( 4 ) mukaisen arvonlisäveropalautuksen hakemisesta tai vastaanottamisesta, kuuluvat direktiivin 2006/112/EY 44 artiklan soveltamisalaan.
28 artikla
Jos hautajaisten järjestämisen yhteydessä tehtävät palvelujen suoritukset muodostavat yhden kokonaispalvelun, ne kuuluvat direktiivin 2006/112/EY 44 ja 45 artiklan soveltamisalaan.
29 artikla
Tekstien käännöspalvelujen suoritus kuuluu direktiivin 2006/112/EY 44 ja 45 artiklan soveltamisalaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 41 artiklan soveltamista.
30 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 46 artiklassa tarkoitetut välittäjien palvelut kattavat sekä palvelujen hankkijan nimissä ja lukuun toimivien välittäjien suorittamat palvelut että palvelujen suorittajan nimissä ja lukuun toimivien välittäjien suorittamat palvelut.
31 artikla
Toisen nimissä ja lukuun toimivien välittäjien suorittamat palvelut, joissa on kyse hotellialalla tai vastaavilla aloilla suoritettavien majoituspalvelujen välityksestä, kuuluvat seuraavien säännösten soveltamisalaan:
a)direktiivin 2006/112/EY 44 artikla, jos ne suoritetaan verovelvolliselle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, tai ei-verovelvolliselle oikeushenkilölle, joka katsotaan verovelvolliseksi;
b)mainitun direktiivin 46 artikla, jos ne suoritetaan ei-verovelvolliselle.
▼M2
6 a
alajakso
Kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suoritus
31 a artikla
1.Direktiivin 2006/112/EY 47 artiklassa tarkoitettuihin kiinteään omaisuuteen liittyviin palveluihin sisältyvät ainoastaan sellaiset palvelut, joilla on riittävän suora yhteys kyseiseen omaisuuteen. Palveluilla katsotaan olevan riittävän suora yhteys kiinteään omaisuuteen seuraavissa tapauksissa:
a)palvelut johtuvat kiinteästä omaisuudesta ja kyseinen omaisuus muodostaa välttämättömän osatekijän palveluissa ja se on keskeinen ja olennainen suoritettavien palvelujen kannalta;
b)palvelujen kohteena on kiinteä omaisuus tai ne on suunnattu kiinteään omaisuuteen tarkoituksena muuttaa sitä oikeudellisesti tai fyysisesti.
2.Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat erityisesti seuraavat:
a)tietylle maa-alueelle tarkoitettua rakennusta tai rakennuksen osia koskevien piirustusten tai suunnitelmien laatiminen riippumatta siitä, toteutuuko rakentaminen;
b)paikalla tapahtuvien valvonta- tai vartiointipalvelujen suoritus;
c)rakennuksen rakentaminen maalle sekä rakennukseen tai rakennuksen osiin kohdistuvat rakennus- ja purkutyöt;
d)pysyvien rakenteiden rakentaminen maalle sekä kaasu-, vesi-, viemäri- ja niiden tyyppisten putkistojen kaltaisiin pysyviin rakenteisiin kohdistuvat rakennus- ja purkutyöt;
e)maahan kohdistuvat työt, mukaan lukien maatalouspalvelut, kuten maanmuokkaus, kylvö, kastelu ja lannoitus;
f)kiinteään omaisuuteen liittyvien riskien ja koskemattomuuden selvittäminen ja arviointi;
g)kiinteän omaisuuden arvon määrittäminen omaisuuden vakuusarvon määrittämiseksi lainaa varten tai riita-asioihin liittyvien riskien ja vahinkojen arvioimiseksi, mukaan lukien vakuutuksia varten tarvittavat palvelut;
h)muu kuin 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluva kiinteän omaisuuden vuokraus, mukaan lukien tavaroiden varastointi kun tietty osa kiinteistöstä on osoitettu palvelujen hankkijan yksinomaiseen käyttöön;
i)majoitustoiminta hotellialalla tai vastaavilla aloilla, kuten lomaleirit tai leirintätarkoitukseen varustetut alueet, mukaan lukien oikeus oleskella tietyssä paikassa aikaosuuksien käyttöoikeuden ja vastaavien oikeuksien muuntamisen perusteella;
j)muiden kuin h ja i alakohdan soveltamisalaan kuuluvien sellaisten oikeuksien luovuttaminen tai siirtäminen, jotka oikeuttavat käyttämään kiinteää omaisuutta kokonaisuudessaan tai sen osia, mukaan lukien lupa käyttää osaa kiinteästä omaisuudesta, kuten kalastus- tai metsästysoikeuksien myöntäminen, pääsy lounge-tiloihin lentokentillä tai maksullisen infrastruktuurin, kuten sillan tai tunnelin käyttö;
k)rakennuksen tai rakennuksen osien hoito, kunnostus tai korjaaminen, mukaan luettuina työt, kuten siivous, kaakelointi, tapetointi ja parketin asentaminen;
l)kiinteiden rakenteiden, kuten kaasu-, vesi-, viemäri- ja vastaavien putkistojen hoito, kunnostus ja korjaus;
m)sellaisten koneiden ja laitteiden asennus tai kokoonpano, joiden asennuksen tai kokoonpanon jälkeen katsotaan olevan kiinteää omaisuutta;
n)koneiden tai laitteiden huolto ja korjaus sekä tarkastus ja valvonta, jos niiden katsotaan olevan kiinteää omaisuutta;
o)kaupallisten, teollisuus- tai asuinkiinteistöjen hallinnoinnin käsittävä, kiinteistöjen omistajan toimesta tai tämän lukuun tapahtuva omaisuudenhoito, joka ei kuulu 3 kohdan g alakohdan soveltamisalaan;
p)muu kuin 3 kohdan d alakohdan soveltamisalaan kuuluva välitys, joka koskee kiinteän omaisuuden myyntiä tai vuokrausta ja tiettyjen kiinteää omaisuutta koskevien oikeuksien (riippumatta siitä, rinnastetaanko nämä aineelliseen omaisuuteen) perustamista tai siirtämistä;
q)kiinteän omaisuuden omistusoikeuden siirtoon ja tiettyjen kiinteää omaisuutta koskevien oikeuksien (riippumatta siitä, rinnastetaanko nämä aineelliseen omaisuuteen) perustamiseen tai siirtoon liittyvät oikeudelliset palvelut, kuten notaarin palvelut tai kiinteää omaisuutta koskevan kauppakirjan laatiminen, vaikka palvelun perustana olevaa omaisuuden oikeudelliseen muutokseen johtavaa liiketoimea ei toteutettaisikaan.
3.Edellä olevaan 1 kohdan soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat:
a)rakennusta tai rakennuksen osia koskevien piirustusten tai suunnitelmien laatiminen, jos rakennusta tai rakennuksen osia ei ole tarkoitettu tietylle maa-alueelle;
b)tavaroiden varastointi kiinteistössä, jos mitään erityistä osaa siitä ei ole osoitettu palvelujen hankkijan yksinomaiseen käyttöön;
c)mainonta, vaikka siihen liittyisi kiinteän omaisuuden käyttö;
d)hotellimajoituksen tai vastaavilla aloilla tarjottavan majoituksen, kuten lomaleirien ja leirintätarkoitukseen varustettujen alueiden, välitys, jos välittäjä toimii toisen nimissä ja lukuun;
e)näyttelytilan tarjoaminen messuilla tai näyttelyssä yhdessä siihen liittyvien muiden palvelujen kanssa, jotta näytteilleasettaja voi asettaa esineitä näytteille; muun muassa näyttelytilan suunnittelu, esineiden kuljetus ja varastointi, koneiden toimittaminen, kaapelointi, vakuutukset ja mainonta;
f)sellaisten koneiden tai laitteiden asennus tai kokoonpano, huolto ja korjaus, tarkastus tai valvonta, jotka eivät ole tai joista ei tule osaa kiinteää omaisuutta;
g)kiinteistösijoitussalkun hoito;
h)muut kuin 2 kohdan q alakohdan soveltamisalaan kuuluvat, sopimuksiin liittyvät oikeudelliset palvelut, mukaan luettuina kiinteän omaisuuden siirtoa koskevan sopimuksen ehtoihin, tällaisen sopimuksen voimaan saattamiseen tai tällaisen sopimuksen olemassaolon osoittamiseen liittyvä neuvonta, jos tällaiset palvelut eivät erityisesti liity kiinteän omaisuuden omistusoikeuden siirtoon.
31 b artikla
Kun laitteet on annettu hankkijan käyttöön kiinteään omaisuuteen kohdistuvien töiden suorittamiseksi, kyseisessä liiketoimessa on kyse kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituksesta vain, jos palvelujen suorittaja ottaa vastuun töiden suorittamisesta.
Palvelujen suorittajan, joka toimittaa hankkijalle laitteet töiden suorittamiseksi sekä tarvittavan henkilökunnan laitteiden käyttöä varten, katsotaan ottaneen vastuun kyseisten töiden suorittamisesta. Olettama, että palvelujen suorittaja on vastuussa työn tekemisestä, voidaan kumota tosiasia- tai oikeusperustein.
31 c artikla
Määritettäessä sellaisten televiestintä-, lähetys- tai sähköisesti suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa, jotka verovelvollinen suorittaa omissa nimissään ja jotka liittyvät majoitustoimintaan hotellialalla tai vastaavilla aloilla, kuten lomaleirit tai leirintätarkoitukseen varustetut alueet, nämä palvelut katsotaan suoritetuiksi kyseisissä paikoissa.
▼B
32 artikla
1. Palveluihin, joissa on kyse direktiivin 2006/112/EY 53 artiklassa tarkoitettuihin kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin pääsystä, sisältyvät sellaisten palvelujen suoritukset, joiden keskeinen ominaisuus on myöntää pääsylippua tai maksua vastaan, mukaan lukien ennakkomaksun, kausilipun tai kausimaksun muodossa oleva maksu, pääsyoikeus tapahtumaan. 2.Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan erityisesti seuraaviin:
a)pääsyoikeus näytöksiin, teatteriesityksiin, sirkusnäytöksiin, messuille, huvipuistoihin, konsertteihin, näyttelyihin sekä muihin vastaaviin kulttuuritilaisuuksiin;
b)pääsyoikeus urheilutapahtumiin, kuten peleihin tai kilpailuihin;
c)pääsyoikeus koulutus- ja tiedetapahtumiin, kuten konferensseihin ja seminaareihin.
3. Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan ei kuulu laitosten, esimerkiksi voimistelusalien tai vastaavien, käyttö maksua vastaan.33 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 53 artiklassa tarkoitettuihin liitännäispalveluihin sisältyvät palvelut, jotka liittyvät suoraan kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin pääsyyn ja jotka suoritetaan tapahtumaan osallistuvalle henkilölle erillistä vastiketta vastaan.
Näihin liitännäispalveluihin sisältyy erityisesti vaatesäilöjen tai saniteettitilojen käyttö, mutta niihin eivät sisälly pelkät lippujen myyntiin liittyvät välittäjäpalvelut.
▼M2
33 a artikla
Välittäjän omissa nimissään mutta järjestäjän tai muun verovelvollisen kuin järjestäjän lukuun suorittamaan pääsylippujen luovutukseen kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, kasvatus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin, sovelletaan direktiivin 2006/112/EY 53 artiklaa ja 54 artiklan 1 kohtaa.
▼B
34 artikla
Sellaisten ei-verovelvolliselle suoritettavien palvelujen suorituspaikka, joissa verovelvollinen ainoastaan panee kokoon laitteen, jonka kaikki eri osat hankkija on hänelle toimittanut, määräytyy direktiivin 2006/112/EY 54 artiklan mukaan lukuun ottamatta tapauksia, joissa koottavista tavaroista tulee osa kiinteää omaisuutta.
35 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 57 artiklassa tarkoitettu yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuus määräytyy kulkuneuvon kulkeman matkan eikä kunkin matkustajan suorittaman matkan perusteella.
36 artikla
Yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuuden aikana suoritetut ravintola- ja ateriapalvelut kuuluvat direktiivin 2006/112/EY 57 artiklan soveltamisalaan.
Tällaisen matkustajakuljetuksen osuuden ulkopuolella mutta jonkin jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella taikka kolmannella alueella suoritetut ravintola- ja ateriapalvelut kuuluvat mainitun direktiivin 55 artiklan soveltamisalaan.
37 artikla
Sellaisen ravintola- tai ateriapalvelun suorituspaikka, jonka suoritus yhteisön alueella tapahtuu osittain yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuuden aikana ja osittain tällaisen osuuden ulkopuolella mutta jonkin jäsenvaltion alueella, on määritettävä kokonaisuudessaan niiden suorituspaikan määrittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan ravintola- tai ateriapalvelujen suorituksen alkaessa.
38 artikla
1. Direktiivin 2006/112/EY 56 artiklassa ja 59 artiklan ensimmäisen kohdan g alakohdassa tarkoitettuihin ”kulkuneuvoihin” kuuluvat moottorikäyttöiset ja moottorittomat ajoneuvot sekä muut varusteet ja laitteet, jotka on suunniteltu henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen paikasta toiseen ja joita ajoneuvot voivat vetää, hinata tai työntää ja jotka on tavallisesti suunniteltu käytettäväksi kuljetustarkoitukseen ja joita voidaan tosiasiallisesti käyttää siihen. 2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kulkuneuvoja ovat erityisesti seuraavat ajoneuvot:
a)maa-ajoneuvot, kuten autot, moottoripyörät, polkupyörät, kolmipyörät ja matkailuperävaunut;
b)perävaunut ja puoliperävaunut;
c)junavaunut;
d)vesialukset;
e)ilma-alukset;
f)ajoneuvot, jotka on erityisesti suunniteltu sairaiden tai loukkaantuneiden henkilöiden kuljetukseen;
g)maataloustraktorit ja muut maatalousajoneuvot;
h)mekaanis- tai sähkötoimiset liikuntarajoitteisten kulkuvälineet.
3. Liikenteestä pysyvästi poistetut ajoneuvot ja kontit eivät ole 1 kohdassa tarkoitettuja kulkuneuvoja.39 artikla
1. Direktiivin 2006/112/EY 56 artiklaa sovellettaessa vuokrauksen kohteena olevan kulkuneuvon jatkuvan hallussapidon tai käytön kesto määritetään osapuolten välillä tehdyn sopimuksen perusteella.Sopimusta on pidettävä olettamana, joka voidaan kumota tosiasia- tai oikeusperustein, joilla voidaan vahvistaa jatkuvan hallussapidon tai käytön todellinen kesto.
Direktiivin 2006/112/EY 56 artiklassa tarkoitetun lyhytaikaisen vuokrauksen sopimukseen perustuvan keston pitkittyminen ylivoimaisen esteen vuoksi ei vaikuta kulkuneuvon jatkuvan hallussapidon tai käytön keston määrittämiseen.
2. Jos saman kulkuneuvon vuokrauksesta on tehty samojen osapuolten välillä peräkkäisiä sopimuksia, huomioon otettava kesto on kulkuneuvon jatkuvan hallussapidon tai käytön kaikkien sopimusten mukainen kesto.Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa sopimus ja sen voimassaolon pidennykset ovat peräkkäisiä sopimuksia.
Lyhytaikaisen vuokrasopimuksen tai lyhytaikaisten vuokrasopimusten, joka edeltää tai jotka edeltävät pitkäaikaisena pidettävää sopimusta, kestoa ei kuitenkaan aseteta kyseenalaiseksi, ellei väärinkäyttöä esiinny.
3. Ellei väärinkäyttöä esiinny, samojen osapuolten välisiä peräkkäisiä mutta eri kulkuvälineitä koskevia sopimuksia ei katsota peräkkäisiksi sopimuksiksi 2 kohtaa sovellettaessa.40 artikla
Paikka, jossa kulkuneuvo direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tosiasiallisesti annetaan asiakkaan käyttöön, on se paikka, jossa asiakas tai hänen lukuunsa toimiva kolmas osapuoli ottaa sen fyysisesti haltuunsa.
41 artikla
Tekstien käännöspalvelujen suoritus yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneelle ei-verovelvolliselle kuuluu direktiivin 2006/112/EY 59 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan soveltamisalaan.
▼M5
V a LUKU
VEROTETTAVA TAPAHTUMA JA VEROSAATAVAN SYNTYMINEN
(DIREKTIIVIN 2006/112/EY VI OSASTO)
41 a artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 66 a artiklaa maksun hyväksymisajankohtana pidetään ajankohtaa, jona tavaroita sähköisen rajapinnan kautta myyvä luovuttaja vastaanottaa tai sen puolesta vastaanotetaan hankkijalta maksun vahvistus, viesti maksun hyväksymisestä tai maksusitoumus, riippumatta siitä, milloin maksu tosiasiallisesti suoritetaan, ja tällöin huomioidaan näistä aikaisin ajankohta.
▼B
VI
LUKU
VERON PERUSTE
(DIREKTIIVIN 2006/112/EY VII OSASTO)
42 artikla
Jos tavaroiden luovuttaja tai palvelujen suorittaja vaatii luotto- tai pankkikortilla maksamisen edellytyksenä asiakasta maksamaan tietyn määrän itselleen tai toiselle yritykselle ja jos maksutapa ei vaikuta asiakkaalta veloitettavaan kokonaishintaan, myös kyseinen määrä kuuluu direktiivin 2006/112/EY 73–80 artiklan mukaiseen tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen veron perusteeseen.
VII
LUKU
VEROKANNAT
43 artikla
Direktiivin 2006/112/EY liitteessä III olevassa 12 kohdassa tarkoitettu ”lomamajoituksen tarjoaminen” sisältää leirintäalueille sijoitettujen ja majoitukseen käytettävien telttojen, asuntovaunujen tai matkailuautojen vuokrauksen.
VIII
LUKU
VAPAUTUKSET
1
JAKSO
Tiettyjen yleishyödyllisten toimintojen vapautukset
(Direktiivin 2006/112/EY 132, 133 ja 134 artikla)
44 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan i alakohdassa esitetyin edellytyksin suoritettava ammattikoulutus tai ammatillinen uudelleenkoulutus käsittää alaan tai ammattiin suoraan liittyvän koulutuksen sekä koulutuksen, joka tarjotaan ammattitaidon hankkimiseksi tai ylläpitämiseksi. Ammattikoulutuksen tai ammatillisen uudelleenkoulutuksen kestolla ei ole merkitystä tässä asiassa.
2
JAKSO
Muiden toimintojen vapautukset
(Direktiivin 2006/112/EY 135, 136 ja 137 artikla)
45 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyä vapautusta ei sovelleta platinakolikoihin (”platinum nobles”).
▼M4
2 A
JAKSO
Yhteisöliiketoimien vapautukset
(Direktiivin 2006/112/EY 138–142 artikla)
45 a artikla
1.Direktiivin 2006/112/EY 138 artiklassa säädettyjä vapautuksia sovellettaessa oletuksena on oltava, että tavarat on lähetetty tai kuljetettu jäsenvaltiosta jäsenvaltion alueen ulkopuolella mutta kuitenkin yhteisön sisällä sijaitsevaan määräpaikkaan jommassakummassa seuraavista tapauksista:
a)myyjä ilmoittaa lähettäneensä tai kuljettaneensa tavarat tai ilmoittaa, että kolmas osapuoli on kuljettanut tai lähettänyt tavarat myyjän puolesta, ja joko myyjällä on hallussaan vähintään kaksi 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua keskenään ristiriidatonta todistetta, jotka kaksi toisistaan, myyjästä ja hankkijasta riippumatonta eri osapuolta on antanut, tai myyjällä on hallussaan yksi 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste yhdessä yhden 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ristiriidattoman todisteen kanssa, joissa lähetys tai kuljetus vahvistetaan ja jotka kaksi toisistaan, myyjästä ja hankkijasta riippumatonta eri osapuolta on antanut;
b)myyjällä on hallussaan seuraavat asiakirjat:
i)hankkijan antama kirjallinen lausunto, jossa todetaan, että hankkija on lähettänyt tai kuljettanut tavarat tai että kolmas osapuoli on kuljettanut tai lähettänyt ne hankkijan puolesta, ja jossa mainitaan tavaroiden määräjäsenvaltio; tässä kirjallisessa lausunnossa on mainittava sen antamispäivä; hankkijan nimi ja osoite; tavaroiden määrä ja laatu; tavaroiden saapumispäivä ja -paikka; jos on kyse ajoneuvon luovutuksesta, ajoneuvon tunnistenumero; sekä sen henkilön tunnistetiedot, joka hyväksyy tavarat hankkijan puolesta; ja
ii)vähintään kaksi 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua keskenään ristiriidatonta todistetta, jotka kaksi toisistaan, myyjästä ja hankkijasta riippumatonta eri osapuolta on antanut, tai yksi 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste yhdessä yhden 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ristiriidattoman todisteen kanssa, joissa lähetys tai kuljetus vahvistetaan ja jotka kaksi toisistaan, myyjästä ja hankkijasta riippumatonta eri osapuolta on antanut.
Hankkijan on annettava b alakohdan i alakohdassa tarkoitettu kirjallinen lausunto myyjälle viimeistään luovutuskuukautta seuraavan kuukauden kymmenentenä päivänä.
2. Veroviranomainen voi kumota 1 kohdan mukaisen olettaman. 3.Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi seuraavat hyväksytään todisteeksi lähetyksestä tai kuljetuksesta:
a)asiakirjat, jotka liittyvät tavaroiden lähetykseen tai kuljetukseen, kuten allekirjoitettu CMR-asiakirja tai -ilmoitus, konossementti, lentorahtilasku, kuljetusliikkeen antama kauppalasku;
b)seuraavat asiakirjat:
i)tavaroiden lähetystä tai kuljetusta koskeva vakuutuskirja tai pankkiasiakirja, joka todistaa tavaroiden lähettämisen tai kuljetuksen maksamisen;
ii)viranomaisen, kuten notaarin, antama virallinen asiakirja, jossa vahvistetaan tavaroiden saapuminen määräjäsenvaltioon;
iii)määräjäsenvaltion varastonpitäjän antama vastaanottotodistus, jossa vahvistetaan tavaroiden varastoiminen kyseisessä jäsenvaltiossa.
▼B
3
JAKSO
Maahantuonnin vapautukset
(Direktiivin 2006/112/EY 143, 144 ja 145 artikla)
46 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 144 artiklassa säädettyä vapautusta sovelletaan kuljetuspalveluihin, jotka liittyvät irtaimen omaisuuden maahantuontiin asuinpaikan vaihdon yhteydessä.
4
JAKSO
Maastaviennin vapautukset
(Direktiivin 2006/112/EY 146 ja 147 artikla)
47 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 1461 kohdan b alakohdassa tarkoitetut ”yksityiskäytössä olevat kulkuneuvot” käsittävät myös muiden kuin luonnollisten henkilöiden, kuten yhdistysten ja mainitun direktiivin 13 artiklassa tarkoitettujen julkisoikeudellisten yhteisöjen, muuhun kuin liiketoimintaan käyttämät kulkuneuvot.
48 artikla
Laskelma sen määrittämiseksi, onko matkustajien henkilökohtaisissa matkatavaroissa kuljetettavien tavaroiden verosta vapauttamisen edellytys eli jäsenvaltiossa direktiivin 2006/112/EY 147 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti säädetty raja-arvo ylittynyt, perustuu laskutusarvoon. Useiden tavaroiden yhteenlaskettua arvoa voidaan käyttää ainoastaan, jos kaikki nämä tavarat on merkitty samalle asiakkaalle tavaroita luovuttavan saman verovelvollisen laatimaan samaan laskuun.
5
JAKSO
Tiettyjen vientiin rinnastettavien liiketoimien vapautukset
(Direktiivin 2006/112/EY 151 ja 152 artikla)
49 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 151 artiklassa säädettyä vapautusta sovelletaan myös sähköisiin palveluihin, kun niitä suorittaa verovelvollinen, johon sovelletaan mainitun direktiivin 357–369 artiklassa säädettyä sähköisesti suoritettavia palveluja koskevaa erityisjärjestelmää.
50 artikla
1.Jotta eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurikonsortion (ERIC) muodossa perustettava organisaatio, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan eurooppalaiseen tutkimusinfrastruktuuri-konsortioon (ERIC) sovellettavasta yhteisön oikeudellisesta kehyksestä 25 päivänä kesäkuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 723/2009 ( 5 ), voitaisiin tunnustaa kansainväliseksi järjestöksi direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan 1 kohdan g alakohtaa ja 151 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa, sen on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:
a)sillä on oltava erillinen oikeushenkilöllisyys ja täysi oikeuskelpoisuus;
b)se on perustettava unionin oikeuden mukaisesti ja siihen on sovellettava Euroopan unionin oikeutta;
c)sen jäseniin on kuuluttava jäsenvaltioita ja tapauksen mukaan kolmansia maita ja hallitustenvälisiä järjestöjä, muttei yksityisiä elimiä;
d)sillä on oltava erityiset ja lailliset tavoitteet, joihin pyritään yhteisesti ja jotka ovat luonteeltaan pääasiallisesti muita kuin taloudellisia.
2. Direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 151 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädettyä vapautusta sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuun ERIC-konsortioon, jos sen sijaintijäsenvaltio tunnustaa sen kansainväliseksi järjestöksi.Vapautuksen rajoitukset ja edellytykset vahvistetaan ERIC-konsortion jäsenten välisessä sopimuksessa asetuksen (EY) N:o 723/2009 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti. Jos tavaroita ei lähetetä tai kuljeteta tavaroiden luovutusjäsenvaltion ulkopuolelle ja kun on kyse palvelujen suorituksesta, vapautus voidaan myöntää direktiivin 2006/112/EY 151 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen.
51 artikla
1. Jos tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen vastaanottaja on sijoittautunut yhteisöön muttei siihen jäsenvaltioon, jossa luovutus tai suoritus tapahtuu, tämän asetuksen liitteen II mukaista arvonlisä- ja/tai valmisteverosta vapauttamista koskevaa todistusta on, jollei kyseisen todistuksen liitteessä olevista selityksistä muuta johdu, käytettävä vahvistuksena siitä, että liiketoimi oikeuttaa direktiivin 2006/112/EY 151 artiklan mukaiseen vapautukseen.Kyseistä todistusta käyttäessään jäsenvaltio, johon tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen vastaanottaja on sijoittautunut, voi päättää, käyttääkö se arvonlisä- ja valmisteveroa koskevaa yhteistä todistusta vai kahta erillistä todistusta.
2. Sijaintijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on leimattava 1 kohdassa tarkoitettu todistus. Jos tavarat tai palvelut on kuitenkin tarkoitettu virkakäyttöön, jäsenvaltiot voivat vahvistamillaan edellytyksillä vapauttaa niiden vastaanottajan todistuksen leimauttamisvaatimuksesta. Tämä vapautus voidaan peruuttaa, jos väärinkäyttöä esiintyy.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yhteyspiste, jonka tehtävänä on määrittää todistusten leimaamisesta vastaavat yksiköt, sekä se, missä määrin ne ovat myöntäneet vapautuksen todistusten leimauttamisvaatimuksesta. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioilta saamansa tiedot muille jäsenvaltioille.
3. Jos jäsenvaltiossa, jossa tavaroiden luovutus tai palvelujen suoritus tapahtuu, sovelletaan suoraa vapautusta, luovuttajan tai suorittajan on saatava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus tavaroiden tai palvelujen vastaanottajalta ja säilytettävä se kirjanpitotositteenaan. Jos vapautus myönnetään direktiivin 2006/112/EY 151 artiklan 2 kohdan nojalla arvonlisäveron palautusmenettelyä noudattaen, todistus on liitettävä asianomaiselle jäsenvaltiolle toimitettavaan palautushakemukseen.
IX
LUKU
VÄHENNYKSET
(DIREKTIIVIN 2006/112/EY X OSASTO)
52 artikla
Jos tuontijäsenvaltio on ottanut käyttöön sähköisen järjestelmän tullimuodollisuuksien täyttämiseksi, sana ”tuontiasiakirja” direktiivin 2006/112/EY 178 artiklan e alakohdassa käsittää myös kyseisen asiakirjan sähköiset versiot edellyttäen, että vähennysoikeuden käyttämistä on niiden avulla mahdollista valvoa.
X
LUKU
VEROVELVOLLISTEN JA TIETTYJEN EI-VEROVELVOLLISTEN VELVOLLISUUDET
(DIREKTIIVIN 2006/112/EY XI OSASTO)
1
JAKSO
Veronmaksuvelvolliset
(Direktiivin 2006/112/EY 192 A–205 artikla)
53 artikla
1. Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 192 a artiklaa verovelvollisen kiinteä toimipaikka otetaan huomioon ainoastaan, jos sillä on riittävä pysyvyysaste sekä henkilöstöresurssien ja teknisten resurssien osalta soveltuva rakenne, jonka avulla se pystyy toteuttamaan sen tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen, johon se osallistuu. 2. Jos verovelvollisella on kiinteä toimipaikka sen jäsenvaltion alueella, jossa arvonlisävero on maksettava, tämän toimipaikan ei katsota osallistuvan tavaroiden luovutukseen tai palvelujen suoritukseen direktiivin 2006/112/EY 192 a artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, paitsi jos verovelvollinen käyttää kyseisen kiinteän toimipaikan henkilöstö-resursseja ja teknisiä resursseja kyseisten tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen toteuttamiseen olennaisesti liittyviin liiketoimiin kyseisessä jäsenvaltiossa ennen tätä luovuttamista tai suorittamista tai niiden aikana.Jos kiinteän toimipaikan resursseja käytetään ainoastaan hallinnollisiin tukitehtäviin, kuten kirjanpitoon, laskutukseen ja saatavien perintään, niitä ei katsota käytettävän tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen toteuttamiseen.
Jos kuitenkin laaditaan lasku, jossa käytetään kiinteän toimipaikan sijaintijäsenvaltion antamaa arvonlisäverotunnistetta, kiinteän toimipaikan katsotaan osallistuneen tavaroiden luovutukseen tai palvelujen suoritukseen kyseisessä jäsenvaltiossa, jollei toisin todisteta.
54 artikla
Jos verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jossa arvonlisävero on maksettava, direktiivin 2006/112/EY 192 a artiklaa ei sovelleta, riippumatta siitä, osallistuuko liiketoiminnan kotipaikka verovelvollisen kyseisessä jäsenvaltiossa tekemään tavaroiden luovutukseen tai palvelujen suoritukseen.
▼M4
1 A
JAKSO
Yleiset velvollisuudet
(Direktiivin 2006/112/EY 242 ja 243 artikla)
54 a artikla
1.Direktiivin 2006/112/EY 243 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu rekisteri, jota jokaisen call off -varastojärjestelyjen mukaisesti tavaroita siirtävän verovelvollisen on pidettävä, sisältää seuraavat tiedot:
a)jäsenvaltio, josta tavarat lähetettiin tai kuljetettiin ja tavaroiden lähetys- tai kuljetuspäivä;
b)sen verovelvollisen arvonlisäverotunniste, jolle tavarat on tarkoitettu ja jonka on antanut jäsenvaltio, johon tavarat on lähetetty tai kuljetettu;
c)jäsenvaltio, johon tavarat on lähetetty tai kuljetettu, varastonpitäjän arvonlisäverotunniste, sen varaston osoite, jossa tavaroita säilytetään niiden saavuttua, ja päivä, jona tavarat saapuivat varastoon;
d)varastoon saapuneiden tavaroiden arvo, kuvaus ja määrä;
e)sen verovelvollisen arvonlisäverotunniste, joka korvaa direktiivin 2006/112/EY 17 a artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetun henkilön;
f)luovutettujen tavaroiden veron perusteena oleva määrä, tavaroiden kuvaus ja määrä, päivä, jona direktiivin 2006/112/EY 17 a artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tavaroiden luovutus tehtiin, sekä hankkijan arvonlisäverotunniste;
g)tavaroiden veron perusteena oleva määrä, tavaroiden kuvaus ja määrä sekä päivä, jona jokin direktiivin 2006/112/EY 17 a artiklan 7 kohdan mukainen tilanne ilmeni, ja tilanteen peruste;
h)palautettujen tavaroiden arvo, kuvaus ja määrä sekä direktiivin 2006/112/EY 17 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden palautuspäivä.
2.Direktiivin 2006/112/EY 243 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu rekisteri, jota jokaisen verovelvollisen, jolle luovutetaan tavaroita call off -varastojärjestelyjen mukaisesti, on pidettävä, sisältää seuraavat tiedot:
a)call off -varastojärjestelyjen mukaisesti tavaroita siirtävän verovelvollisen arvonlisäverotunniste;
b)hänelle tarkoitettujen tavaroiden kuvaus ja määrä;
c)päivä, jona hänelle tarkoitetut tavarat saapuvat varastoon;
d)hänelle luovutettujen tavaroiden veron perusteena oleva määrä, tavaroiden kuvaus ja määrä sekä päivä, jona direktiivin 2006/112/EY 17 a artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaroiden yhteisöhankinta tehtiin;
e)tavaroiden kuvaus ja määrä sekä päivä, jona tavarat vietiin pois varastosta a alakohdassa tarkoitetun verovelvollisen määräyksestä;
f)tuhoutuneiden tai kadonneiden tavaroiden kuvaus ja määrä sekä varastoon aiemmin saapuneiden tavaroiden tuhoutumispäivä, katoamispäivä tai päivä, jona ne varastettiin, taikka päivä, jona tavaroiden tuhoutuminen tai katoaminen havaittiin.
Jos tavarat lähetetään tai kuljetetaan call off -varastojärjestelyjen mukaisesti varastonpitäjälle, joka on eri henkilö kuin verovelvollinen, jolle tavarat on tarkoitus luovuttaa, kyseisen verovelvollisen pitämässä rekisterissä ei tarvitse ilmoittaa ensimmäisen alakohdan c, e ja f alakohdassa tarkoitettuja tietoja.
▼M5
1 B JAKSO
Kirjanpito
(Direktiivin 2006/112/EY 241–249 Artikla)
54 b artikla
1.Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 242 a artiklaa ilmaisulla ’mahdollistaa’ tarkoitetaan sähköisen rajapinnan käyttöä siihen, että hankkija ja suorittaja, joka tarjoaa palveluja tai luovuttaja, joka tarjoaa tavaroita myyntiin sähköisen rajapinnan kautta, pääsevät yhteyteen toistensa kanssa, ja tämä johtaa siihen, että tavaroita luovutetaan tai palveluja suoritetaan kyseisen rajapinnan kautta.
Ilmaisu ”mahdollistaa” ei kuitenkaan kata tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:
a)verovelvollinen ei suoraan eikä välillisesti aseta mitään tavaroiden luovutukseen tai palvelujen suoritukseen sovellettavia ehtoja ja edellytyksiä;
b)verovelvollinen ei suoraan eikä välillisesti osallistu toimiin, joilla hyväksytään maksun periminen hankkijalta;
c)verovelvollinen ei suoraan eikä välillisesti osallistu tavaroiden tilaamiseen tai toimittamiseen eikä palvelujen suorittamiseen.
2.Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 242 a artiklaa ilmaisu ”mahdollistaa” ei koske tapauksia, joissa verovelvollinen tarjoaa ainoastaan jotakin seuraavista:
a)tavaroiden luovutukseen tai palvelujen suoritukseen liittyvien maksujen käsittely;
b)tavaroiden tai palvelujen luettelointi tai mainostaminen;
c)hankkijoiden ohjaaminen tai siirtäminen muihin sähköisiin rajapintoihin, joissa tavaroita tai palveluja tarjotaan, puuttumatta luovutukseen tai suoritukseen sen enempää.
54 c artikla
1.Direktiivin 2006/112/EY 242 a artiklassa tarkoitetun verovelvollisen on säilytettävä sellaisista luovutuksista tai suorituksista, joiden osalta hänen katsotaan itse vastaanottaneen ja luovuttaneen tavarat direktiivin 2006/112/EY 14 a artiklan mukaisesti tai joiden osalta hän osallistuu sellaisten sähköisten palvelujen suoritukseen, joissa hänen katsotaan toimivan omissa nimissään tämän asetuksen 9 a artiklan mukaisesti, seuraavat tiedot:
a)tämän asetuksen 63 c artiklassa tarkoitetut tiedot, jos verovelvollinen on valinnut jonkin direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvussa säädetyn erityisjärjestelmän soveltamisen;
b)direktiivin 2006/112/EY 242 artiklassa tarkoitetut tiedot, jos verovelvollinen ei ole valinnut minkään direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvussa säädetyn erityisjärjestelmän soveltamista.
2.Direktiivin 2006/112/EY 242 a artiklassa tarkoitetun verovelvollisen on säilytettävä seuraavat tiedot muista luovutuksista tai suorituksista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista:
a)sen luovuttajan tai suorittajan nimi ja posti- tai sähköpostiosoite tai verkkosivu, jonka luovutukset tai suoritukset mahdollistetaan sähköisen rajapinnan kautta, sekä jos saatavilla,
i)luovuttajan tai suorittajan arvonlisäverotunniste tai kansallinen veronumero;
ii)luovuttajan tai suorittajan pankki- tai virtuaalitilin numero;
b)tavaroiden kuvaus ja arvo, paikka, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus päättyy, sekä luovutuksen ajankohta ja tilausnumero tai liiketoimen yksilöivä numero, jos tällaiset numerot ovat saatavilla;
c)palvelujen kuvaus ja arvo, tiedot suorituspaikan ja -ajan määrittämiseksi sekä tilausnumero tai liiketoimen yksilöivä numero, jos tällaiset numerot ovat saatavilla.
▼B
2
JAKSO
Erinäiset säännökset
(Direktiivin 2006/112/EY 272 ja 273 artikla)
55 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 262 artiklassa tarkoitettujen liiketoimien osalta verovelvollisten, joille on annettu arvonlisäverotunniste mainitun direktiivin 214 artiklan mukaisesti, ja ei-verovelvollisten oikeushenkilöiden, joilla on arvonlisäverotunniste, on tässä ominaisuudessaan toimiessaan viipymättä ilmoitettava arvonlisäverotunnisteensa niille, jotka luovuttavat heille tavaroita tai suorittavat heille palveluja.
Direktiivin 2006/112/EY 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen verovelvollisten, joilla on tämän asetuksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan mukainen oikeus tavaroiden yhteisöhankintoihin verotta, ei tarvitse ilmoittaa arvonlisäverotunnistettaan niille, jotka luovuttavat heille tavaroita, kun heille on annettu mainitun direktiivin 214 artiklan 1 kohdan d tai e alakohdan mukainen arvonlisäverotunniste.
XI
LUKU
ERITYISJÄRJESTELMÄT
1
JAKSO
Sijoituskultaa koskeva erityisjärjestelmä
(Direktiivin 2006/112/EY 344–356 artikla)
56 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 344 artiklan 1 kohdan l alakohdassa tarkoitettu ilmaisu ”jonka paino on hyväksytty kultamarkkinoilla” käsittää ainakin tämän asetuksen liitteessä III esitetyn mukaiset yksiköt ja kaupanteossa käytetyt painot.
57 artikla
Direktiivin 2006/112/EY 345 artiklassa tarkoitetun kultakolikoita koskevan luettelon vahvistamista varten kyseisen direktiivin 344 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitetut ”hinta” ja ”käypä markkina-arvo” ovat kunkin vuoden huhtikuun 1 päivän hinta ja käypä markkina-arvo. Jos näitä arvoja ei vahvisteta 1 päivänä huhtikuuta, käytetään seuraavan vahvistamispäivän arvoja.
▼M5
2 JAKSO
Muille kuin verovelvollisille palveluja suorittavien, tavaroiden etämyyntiä harjoittavien tai tiettyjä kotimaan sisäisiä luovutuksia suorittavien verovelvollisten erityisjärjestelmät
(Direktiivin 2006/112/EY 358–369 x artikla)
57 a artikla
Tässä jaksossa tarkoitetaan
1)’muulla kuin unionin järjestelmällä’ direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 2 jaksossa säädettyä yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia palveluja koskevaa erityisjärjestelmää;
2)’unionin järjestelmällä’ direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 3 jaksossa säädettyä yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä, sähköisten rajapintojen mahdollistamia jäsenvaltion alueella suoritettuja tavaroiden luovutuksia ja yhteisöön mutta ei kulutusjäsenvaltioon sijoittautuneiden verovelvollisten suorittamia palveluja koskevaa erityisjärjestelmää;
3)’tuontijärjestelmällä’ direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 4 jaksossa säädettyä kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä koskevaa erityisjärjestelmää;
4)’erityisjärjestelmällä’ tapauksen mukaan ”muuta kuin unionin järjestelmää”, ”unionin järjestelmää” tai ”tuontijärjestelmää”;
5)’verovelvollisella’ direktiivin 2006/112/EY 359 artiklassa tarkoitettua verovelvollista, joka saa käyttää muuta kuin unionin järjestelmää, mainitun direktiivin 369 b artiklassa tarkoitettua verovelvollista, joka saa käyttää unionin järjestelmää tai mainitun direktiivin 369 m artiklassa tarkoitettua verovelvollista, joka saa käyttää tuontijärjestelmää;
6)’välittäjällä’ direktiivin 2006/112/EY 369 l artiklan toisen kohdan 2 alakohdassa määriteltyä henkilöä.
57 b artikla
(kumottu)
57 c artikla
Unionin järjestelmää ei sovelleta palveluihin, jotka suoritetaan jäsenvaltiossa, jossa verovelvollisella on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka. Näiden palvelujen suoritukset on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille veroviranomaisille arvonlisäveroilmoituksessa siten kuin direktiivin 2006/112/EY 250 artiklassa säädetään.
57 d artikla
1.Kun verovelvollinen ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiolle aikovansa käyttää muuta kuin unionin järjestelmää tai unionin järjestelmää, kyseistä erityisjärjestelmää sovelletaan seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä.
Jos muun kuin unionin järjestelmän tai unionin järjestelmän piiriin kuuluvia tavaroita luovutetaan tai palveluja suoritetaan ensimmäistä kertaa ennen tätä ajankohtaa, erityisjärjestelmää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen luovutuksen tai suorituksen päivämäärästä edellyttäen, että verovelvollinen ilmoittaa järjestelmän piiriin kuuluvan toimintansa aloittamisesta tunnistamisjäsenvaltiolle viimeistään tätä ensimmäistä luovutusta tai suoritusta seuraavan kuukauden kymmenentenä päivänä.
2.Jos verovelvollinen tai tämän puolesta toimiva välittäjä ilmoittaa tunnistamisjäsenvaltiolle aikovansa käyttää tuontijärjestelmää, kyseistä erityisjärjestelmää sovelletaan siitä päivästä, jona verovelvolliselle tai välittäjälle on annettu tuontijärjestelmää varten direktiivin 2006/112/EY 369 q artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetty yksilöllinen arvonlisäverotunniste.
57 e artikla
Tunnistamisjäsenvaltion on yksilöitävä unionin järjestelmää käyttävä verovelvollinen direktiivin 2006/112/EY 214 ja 215 artiklassa tarkoitetun tälle annetun arvonlisäverotunnisteen avulla.
Välittäjälle direktiivin 2006/112/EY 369 q artiklan 2 kohdan nojalla annettavan yksilöllisen tunnistenumeron on oltava sellainen, että välittäjä voi toimia välittäjänä tuontijärjestelmää käyttävien verovelvollisten puolesta. Välittäjä ei voi kuitenkaan käyttää tätä numeroa verollisiin liiketoimiin liittyvän arvonlisäveron ilmoittamiseen.
57 f artikla
1.Jos unionin järjestelmää käyttävä verovelvollinen ei enää täytä direktiivin 2006/112/EY 369 a artiklan 2 alakohdassa olevassa määritelmässä säädettyjä edellytyksiä, jäsenvaltio, jossa verovelvollinen on tunnistettu, lakkaa olemasta tunnistamisjäsenvaltio.
Jos kyseinen verovelvollinen täyttää yhä kyseisen erityisjärjestelmän käytön edellytykset, hänen on kyseisen järjestelmän käytön jatkamiseksi kuitenkin ilmoitettava uudeksi tunnistamisjäsenvaltioksi jäsenvaltio, jossa hänellä on liiketoimintansa kotipaikka tai, jos hänen liiketoimintansa kotipaikka ei ole yhteisössä, jäsenvaltio, jossa hänellä on kiinteä toimipaikka. Jos unionin järjestelmää tavaroiden luovutukseen käyttävä verovelvollinen ei ole sijoittautunut yhteisöön, hänen on ilmoitettava uudeksi tunnistamisjäsenvaltioksi se jäsenvaltio, josta hän lähettää tai kuljettaa tavaroita.
Jos tunnistamisjäsenvaltio vaihtuu toisen alakohdan mukaisesti, muutosta sovelletaan siitä päivästä, jona verovelvollisella ei enää ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa siinä jäsenvaltiossa, joka oli aiemmin ilmoitettu tunnistamisjäsenvaltioksi, tai siitä päivästä, jona verovelvollinen lakkaa lähettämästä tai kuljettamasta tavaroita kyseisestä jäsenvaltiosta.
2.Jos tuontijärjestelmää käyttävä verovelvollinen tai hänen puolestaan toimiva välittäjä ei enää täytä direktiivin 2006/112/EY 369 l artiklan toisen kohdan 3 alakohdan b–e alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä, se jäsenvaltio, jossa verovelvollinen tai hänen välittäjänsä on tunnistettu, lakkaa olemasta tunnistamisjäsenvaltio.
Jos kyseinen verovelvollinen tai hänen välittäjänsä täyttää yhä kyseisen erityisjärjestelmän käytön edellytykset, hänen on järjestelmän käytön jatkamiseksi kuitenkin ilmoitettava uudeksi tunnistamisjäsenvaltioksi jäsenvaltio, jossa hänellä on liiketoimintansa kotipaikka tai, jos hänen liiketoimintansa kotipaikka ei ole yhteisössä, jäsenvaltio, jossa hänellä on kiinteä toimipaikka.
Jos tunnistamisjäsenvaltio vaihtuu toisen alakohdan mukaisesti, muutosta sovelletaan siitä päivästä, jona verovelvollisella tai hänen välittäjällään ei enää ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa siinä jäsenvaltiossa, joka oli aiemmin ilmoitettu tunnistamisjäsenvaltioksi.
57 g artikla
1.Muuta kuin unionin järjestelmää tai unionin järjestelmää käyttävä verovelvollinen voi lopettaa näiden erityisjärjestelmien käytön siitä huolimatta, että hän jatkaa sellaisten tavaroiden luovuttamista tai sellaisten palvelujen suorittamista, jotka voivat kuulua näiden erityisjärjestelmien piiriin. Verovelvollisen on ilmoitettava asiasta tunnistamisjäsenvaltiolle vähintään 15 päivää ennen sitä kalenterivuosineljännestä edeltävän kalenterivuosineljänneksen päättymistä, jonka aikana verovelvollinen aikoo lopettaa järjestelmän käytön. Lopettaminen tulee voimaan seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä.
Lopettamisen voimaantulopäivän jälkeen luovutettuja tavaroita tai suoritettuja palveluja koskevat arvonlisäverovelvoitteet on suoritettava suoraan asianomaisen kulutusjäsenvaltion veroviranomaisille.
2.Tuontijärjestelmää käyttävä verovelvollinen voi lopettaa järjestelmän käytön siitä huolimatta, että hän jatkaa kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä. Verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on ilmoitettava asiasta tunnistamisjäsenvaltiolle vähintään 15 päivää ennen sitä kuukautta edeltävän kuukauden päättymistä, jonka aikana verovelvollinen aikoo lopettaa järjestelmän käytön. Lopettaminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, eikä verovelvollinen saa enää käyttää järjestelmää luovutuksiin tuosta päivästä alkaen.
57 h artikla
1.Verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on ilmoitettava sähköisesti tunnistamisjäsenvaltiolle viimeistään seuraavan kuukauden kymmenentenä päivänä seuraavista:
a)erityisjärjestelmän piiriin kuluvan toimintansa lopettamisesta;
b)erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan toimintansa muutoksista, joiden johdosta hän ei enää täytä kyseisen erityisjärjestelmän käytön edellytyksiä;
c)tunnistamisjäsenvaltiolle aiemmin toimitettujen tietojen muutoksista.
2.Jos tunnistamisjäsenvaltio vaihtuu 57 f artiklan mukaisesti, verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on ilmoitettava muutoksesta molemmille asiaankuuluville jäsenvaltioille viimeistään muutosta seuraavan kuukauden kymmenentenä päivänä. Verovelvollisen on ilmoitettava uudelle tunnistamisjäsenvaltiolle rekisteritiedot siten kuin ne on ilmoitettava erityisjärjestelmää ensimmäistä kertaa käytettäessä.
58 artikla
1.Jos jotakin erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen täyttää yhden tai useamman direktiivin 2006/112/EY 369 e artiklassa vahvistetuista ulkopuolelle sulkemisen tai 363 artiklassa taikka 369 r artiklan 1 ja 3 kohdassa vahvistetuista tunnistamisrekisteristä poistamisen perusteista, tunnistamisjäsenvaltion on suljettava verovelvollinen kyseisen järjestelmän ulkopuolelle.
Ainoastaan tunnistamisjäsenvaltio voi sulkea verovelvollisen erityisjärjestelmän ulkopuolelle.
Tunnistamisjäsenvaltion on perustettava ulkopuolelle sulkemista tai tunnistamisrekisteristä poistamista koskeva päätöksensä kaikkiin käytettävissä oleviin tietoihin, mukaan lukien jonkin toisen jäsenvaltion toimittamat tiedot.
2.Verovelvollisen sulkeminen muun kuin unionin järjestelmän tai unionin järjestelmän ulkopuolelle tulee voimaan sitä päivää seuraavan kalenterivuosineljänneksen ensimmäisestä päivästä, jona päätös ulkopuolelle sulkemisesta lähetetään verovelvolliselle sähköisesti. Jos ulkopuolelle sulkeminen johtuu liiketoiminnan kotipaikan tai kiinteän toimipaikan muutoksesta taikka sen paikan muutoksesta, josta tavaroiden lähetys tai kuljetus alkaa, ulkopuolelle sulkeminen tulee voimaan kuitenkin tämän muutoksen päivämäärästä alkaen.
3.Verovelvollisen sulkeminen tuontijärjestelmän ulkopuolelle tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona päätös ulkopuolelle sulkemisesta lähetetään verovelvolliselle sähköisesti, lukuun ottamatta seuraavia tilanteita:
a)ulkopuolelle sulkeminen johtuu liiketoiminnan kotipaikan tai kiinteän toimipaikan muutoksesta, jolloin ulkopuolelle sulkeminen tulee voimaan tämän muutoksen päivämäärästä alkaen;
b)ulkopuolelle sulkeminen johtuu siitä, että verovelvollinen laiminlyö jatkuvasti järjestelmän sääntöjen noudattamisen, jolloin ulkopuolelle sulkeminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona päätös ulkopuolelle sulkemisesta lähetetään verovelvolliselle sähköisesti.
4.Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tilannetta lukuun ottamatta tuontijärjestelmän käyttöä varten annettu yksilöllinen arvonlisäverotunniste on voimassa myös ennen ulkopuolellesulkemispäivää luovutettujen tavaroiden tuontiin tarvittavan ajan, joka saa kuitenkin olla enintään kaksi kuukautta mainitusta päivästä.
5.Jos välittäjä täyttää jonkin direktiivin 2006/112/EY 369 r artiklan 2 kohdassa säädetyistä tunnistamisrekisteristä poistamisen perusteista, tunnistamisjäsenvaltion on poistettava kyseinen välittäjä tunnistamisrekisteristä ja suljettava tämän välittäjän edustamat verovelvolliset tuontijärjestelmän ulkopuolelle.
Ainoastaan tunnistamisjäsenvaltio voi poistaa välittäjän tunnistamisrekisteristä.
Tunnistamisjäsenvaltion on perustettava tunnistamisrekisteristä poistamista koskeva päätöksensä kaikkiin käytettävissä oleviin tietoihin, mukaan lukien jonkin toisen jäsenvaltion toimittamat tiedot.
Välittäjän poistaminen tunnistamisrekisteristä tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona päätös tunnistamisrekisteristä poistamisesta lähetetään sähköisesti välittäjälle ja hänen edustamilleen verovelvollisille, lukuun ottamatta seuraavia tilanteita:
a)tunnistamisrekisteristä poistaminen johtuu liiketoiminnan kotipaikan tai kiinteän toimipaikan muutoksesta, jolloin tunnistamisrekisteristä poistaminen tulee voimaan tämän muutoksen päivämäärästä alkaen;
b)välittäjän tunnistamisrekisteristä poistaminen johtuu siitä, että välittäjä laiminlyö jatkuvasti tuontijärjestelmän sääntöjen noudattamisen, jolloin tunnistamisrekisteristä poistaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona päätös tunnistamisrekisteristä poistamisesta lähetetään sähköisesti välittäjälle ja hänen edustamilleen verovelvollisille.
58 a artikla
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei ole kahden peräkkäisen vuoden aikana luovuttanut lainkaan kyseisen järjestelmän piiriin kuuluvia tavaroita tai suorittanut sen piiriin kuuluvia palveluja missään kulutusjäsenvaltiossa, verovelvollisen katsotaan lopettaneen verollisen toimintansa direktiivin 2006/112/EY 363 artiklan b alakohdassa, 369 e artiklan b alakohdassa, 369 r artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 369 r artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuin tavoin. Lopettaminen ei estä verovelvollista käyttämästä erityisjärjestelmää, jos hän aloittaa minkä tahansa järjestelmän piiriin kuuluvan toimintansa uudelleen.
58 b artikla
1.Jos verovelvollinen on suljettu jonkin erityisjärjestelmän ulkopuolelle kyseistä järjestelmää koskevien sääntöjen jatkuvan noudattamatta jättämisen vuoksi, verovelvollinen suljetaan kaikkien erityisjärjestelmien ulkopuolelle kaikissa jäsenvaltioissa sitä ilmoituskautta seuraavien kahden vuoden ajaksi, jona verovelvollisen ulkopuolelle sulkeminen tapahtui.
Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta tuontijärjestelmän osalta, jos ulkopuolelle sulkemisen syynä on se, että verovelvollisen puolesta toimiva välittäjä on jatkuvasti jättänyt noudattamatta sääntöjä.
Jos välittäjä poistetaan tunnistamisrekisteristä tuontijärjestelmän sääntöjen jatkuvan noudattamatta jättämisen vuoksi, välittäjä ei saa toimia välittäjänä kahden vuoden ajan sen kuukauden jälkeen, jona hänet poistettiin rekisteristä.
2.Verovelvollisen tai välittäjän katsotaan jättäneen jatkuvasti noudattamatta jotakin erityisjärjestelmää koskevia sääntöjä direktiivin 2006/112/EY 363 artiklan d alakohdassa, 369 e artiklan d alakohdassa, 369 r artiklan 1 kohdan d alakohdassa, 369 r artiklan 2 kohdan c alakohdassa tai 369 r artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetusti ainakin seuraavissa tapauksissa:
a)tunnistamisjäsenvaltio on antanut verovelvolliselle tai hänen puolestaan toimivalle välittäjälle 60 a artiklan nojalla muistutuksia kolmen välittömästi edeltävän ilmoituskauden osalta, eikä arvonlisäveroilmoitusta ole toimitettu kunkin tällaisen ilmoituskauden osalta kymmenen päivän kuluessa siitä, kun muistutus on lähetetty;
b)tunnistamisjäsenvaltio on antanut verovelvolliselle tai hänen puolestaan toimivalle välittäjälle 63 a artiklan nojalla muistutuksia kolmen välittömästi edeltävän ilmoituskauden osalta eikä verovelvollinen tai hänen puolestaan toimiva välittäjä ole maksanut kunkin tällaisen ilmoituskauden osalta ilmoitettua arvonlisäveron määrää täysimääräisesti kymmenen päivän kuluessa siitä, kun muistutus on lähetetty, paitsi jos maksamatta oleva määrä on alle 100 euroa kultakin ilmoituskaudelta;
c)verovelvollinen tai hänen puolestaan toimiva välittäjä ei ole asettanut sähköisesti saataville direktiivin 2006/112/EY 369, 369 k ja 369 x artiklassa tarkoitettuja tietoja tunnistamisjäsenvaltion pyynnöstä ja kuukauden kuluessa tunnistamisjäsenvaltion myöhemmästä muistutuksesta.
58 c artikla
Verovelvollisen, joka on suljettu muun kuin unionin järjestelmän tai unionin järjestelmän ulkopuolelle, on suoritettava kaikki luovutettuihin tavaroihin tai suoritettuihin palveluihin liittyvät, ulkopuolelle sulkemisen voimaantulopäivän jälkeen syntyneet arvonlisävelvoitteet suoraan asianomaisen kulutusjäsenvaltion veroviranomaisille.
59 artikla
1. Kaikki direktiivin 2006/112/EY 364, 369 f tai 369 s artiklassa tarkoitetut ilmoituskaudet ovat itsenäisiä ilmoituskausia. 2. Jos muuta kuin unionin järjestelmää tai unionin järjestelmää sovelletaan 57 d artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ensimmäisen luovutuksen tai suorituksen päivämäärästä lukien, verovelvollisen on toimitettava erillinen, siihen kalenterivuosineljännekseen liittyvä arvonlisäveroilmoitus, jona ensimmäinen luovutus tai suoritus tapahtui. 3. Jos verovelvollinen on ilmoituskauden aikana ollut rekisteröitynä muuhun kuin unionin järjestelmään ja unionin järjestelmään, verovelvollisen on toimitettava arvonlisäveroilmoitukset ja suoritettava niitä vastaavat maksut kunkin järjestelmän tunnistamisjäsenvaltioille ilmoituskausina tehtyjen kyseisen järjestelmän piiriin kuuluvien luovutusten tai suoritusten sekä järjestelmän kattamien kausien osalta. 4. Jos tunnistamisjäsenvaltio vaihtuu 57 f artiklan mukaisesti kyseessä olevan ilmoituskauden ensimmäisen päivän jälkeen, verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on toimitettava arvonlisäveroilmoitukset ja suoritettava niitä vastaavat maksut sekä entiselle että uudelle tunnistamisjäsenvaltiolle niiden luovutusten tai suoritusten osalta, jotka on suoritettu ajanjaksoilla, joilla nämä jäsenvaltiot ovat olleet tunnistamisjäsenvaltiona.59 a artikla
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei ilmoituskauden aikana ole luovuttanut lainkaan tavaroita tai suorittanut lainkaan palveluja missään kulutusjäsenvaltiossa kyseisen erityisjärjestelmän mukaisesti eikä hänen tarvitse tehdä oikaisuja aiempiin ilmoituksiin, verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on toimitettava arvonlisäveroilmoitus, jossa ilmoitetaan, ettei kyseisen kauden aikana ole luovutettu tavaroita tai suoritettu palveluja (alv-nollailmoitus).
60 artikla
Erityisjärjestelmien nojalla tehtävissä arvonlisäveroilmoituksissa ilmoitettavia määriä ei saa pyöristää lähimpään kokonaiseen rahayksikköön. Arvonlisäveron tarkka määrä on ilmoitettava ja maksettava.
60 a artikla
Tunnistamisjäsenvaltion on muistutettava sähköisesti verovelvollisia tai heidän puolestaan toimivia välittäjiä, jotka eivät ole antaneet arvonlisäveroilmoitusta direktiivin 2006/112/EY 364, 369 f tai 369 s artiklan mukaisesti, näiden velvollisuudesta toimittaa tällainen ilmoitus. Tunnistamisjäsenvaltion on annettava muistutus sitä päivää seuraavana kymmenentenä päivänä, jona arvonlisäveroilmoitus olisi ollut toimitettava, ja sen on ilmoitettava muille jäsenvaltioille sähköisesti siitä, että muistutus on annettu.
Asianomainen kulutusjäsenvaltio vastaa mahdollisista myöhemmistä muistutuksista sekä arvonlisäveron vahvistamiseksi ja kantamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.
Kulutusjäsenvaltion antamista muistutuksista ja toteuttamista toimenpiteistä riippumatta verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on toimitettava arvonlisäveroilmoitus tunnistamisjäsenvaltiolle.
61 artikla
▼M6
1. Lukuihin, jotka sisältyvät vuoden 2021 toiseen ilmoituskauteen asti ulottuviin kausiin liittyvään arvonlisäveroilmoitukseen, voidaan arvonlisäveroilmoituksen toimittamisen jälkeen tehdä muutoksia ainoastaan muuttamalla kyseistä ilmoitusta eikä tekemällä siihen oikaisuja jossakin myöhemmässä ilmoituksessa.Lukuihin, jotka sisältyvät vuoden 2021 kolmannesta ilmoituskaudesta alkaviin kausiin liittyvään arvonlisäveroilmoitukseen, voidaan arvonlisäveroilmoituksen toimittamisen jälkeen tehdä muutoksia ainoastaan tekemällä siihen oikaisuja jossakin myöhemmässä ilmoituksessa.
▼M5
2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut muutokset on toimitettava sähköisesti tunnistamisjäsenvaltiolle kolmen vuoden kuluessa päivästä, jona alkuperäinen ilmoitus oli määrä toimittaa.
Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta arvonlisäveron vahvistamista ja muutoksia koskeviin kulutusjäsenvaltion sääntöihin.
61 a artikla
1.Verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on toimitettava lopullinen arvonlisäilmoitus ja kaikki myöhässä olevat aiemmat ilmoitukset sekä niitä koskevat maksut jäsenvaltiolle, joka oli tunnistamisjäsenvaltio toiminnan lopettamisen, järjestelmän ulkopuolelle sulkemisen tai muutoksen yhteydessä, kun
a)hän lopettaa jonkin erityisjärjestelmän käytön;
b)hänet suljetaan jonkin erityisjärjestelmän ulkopuolelle;
c)hän vaihtaa tunnistamisjäsenvaltiota 57 f artiklan mukaisesti.
Lopullista ilmoitusta ja sitä edeltäviä ilmoituksia koskevat oikaisut, joiden tarve havaitaan lopullisen ilmoituksen tekemisen jälkeen, hoidetaan suoraan asianomaisen kulutusjäsenvaltion veroviranomaisten kanssa.
2.Kaikkien sellaisten verovelvollisten osalta, joiden puolesta hän toimii, välittäjän on toimitettava lopulliset arvonlisäveroilmoitukset sekä kaikki aiemmat myöhässä tehdyt ilmoitukset ja niitä vastaavat maksut jäsenvaltiolle, joka oli tunnistamisjäsenvaltio tunnistamisrekisteristä poistamisen tai muutoksen hetkellä, jos
a)hänet poistetaan tunnistamisrekisteristä;
b)hän vaihtaa tunnistamisjäsenvaltiota 57 f artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Lopullista ilmoitusta ja sitä edeltäviä ilmoituksia koskevat oikaisut, joiden tarve havaitaan lopullisen ilmoituksen tekemisen jälkeen, hoidetaan suoraan asianomaisen kulutusjäsenvaltion veroviranomaisten kanssa.
61 b artikla
Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 369 n artiklaa maksun hyväksymisajankohtana pidetään ajankohtaa, jona tuontijärjestelmää käyttävä verovelvollinen vastaanottaa hankkijalta maksun vahvistuksen, viestin maksun hyväksymisestä tai maksusitoumuksen tai sellainen vastaanotetaan verovelvollisen puolesta, riippumatta siitä, milloin maksu tosiasiallisesti suoritetaan, ja tällöin huomioidaan näistä aikaisin ajankohta.
61 c artikla
Jos tunnistamisjäsenvaltio, jonka rahayksikkö ei ole euro, päättää, että arvonlisäveroilmoitukset on tehtävä käyttäen sen kansallista rahayksikköä, tätä määräystä sovelletaan kaikkiin erityisjärjestelmiä käyttäviin verovelvollisiin.
62 artikla
Verovelvollisen ja hänen puolestaan toimivan välittäjän on suoritettava kaikki maksut tunnistamisjäsenvaltiolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 a artiklan kolmannen alakohdan ja 63 b artiklan soveltamista.
Verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän direktiivin 2006/112/EY 367, 369 i tai 369 v artiklan nojalla maksaman arvonlisäveron on oltava mainitun direktiivin 364, 369 f tai 369 s artiklan nojalla toimitetun arvonlisäveroilmoituksen mukainen. Verovelvollinen tai hänen puolestaan toimiva välittäjä voi tehdä maksettuihin määriin myöhemmin oikaisuja ainoastaan asianomaiseen ilmoitukseen viittaamalla, eikä niitä voida kohdentaa toiseen ilmoitukseen tai oikaista myöhemmässä ilmoituksessa. Kunkin maksun yhteydessä on mainittava asianomaisen ilmoituksen viitenumero.
63 artikla
Tunnistamisjäsenvaltion, joka vastaanottaa suuremman maksun kuin direktiivin 2006/112/EY 364, 369 f tai 369 s artiklan nojalla toimitetun arvonlisäveroilmoituksen mukaisesti olisi ollut maksettava, on palautettava liikaa maksettu määrä suoraan asianomaiselle verovelvolliselle tai hänen puolestaan toimivalle välittäjälle.
Jos tunnistamisjäsenvaltio on vastaanottanut myöhemmin virheelliseksi todetun arvonlisäveroilmoituksen mukaisen määrän ja se on jo jakanut tuon määrän kulutusjäsenvaltioille, näiden kulutusjäsenvaltioiden on palautettava kunkin oma osuutensa liikaa maksetusta määrästä suoraan asianomaiselle verovelvolliselle tai hänen puolestaan toimivalle välittäjälle.
Jos liikaa maksetut määrät koskevat vuoden 2018 viimeistä ja sitä edeltäneitä ilmoituskausia, tunnistamisjäsenvaltion on kuitenkin palautettava asianomainen osuus asetuksen (EU) N:o 904/2010 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti pidätetystä määrästä, ja kulutusjäsenvaltion on palautettava liikaa maksettu määrä vähennettynä määrällä, jonka tunnistamisjäsenvaltio tulee palauttamaan.
Kulutusjäsenvaltioiden on ilmoitettava sähköisesti tunnistamisjäsenvaltiolle näiden palautusten määrä.
63 a artikla
Jos verovelvollinen tai hänen puolestaan toimiva välittäjä on toimittanut arvonlisäveroilmoituksen direktiivin 2006/112/EY 364, 369 f tai 369 s artiklan mukaisesti, mutta mitään maksua ei ole suoritettu tai suoritettu maksu on alhaisempi kuin ilmoituksen perusteella olisi pitänyt maksaa, tunnistamisjäsenvaltion on muistutettava sähköisesti verovelvollista tai hänen puolestaan toimivaa välittäjää maksamatta olevasta arvonlisäverosta sitä päivää seuraavana kymmenentenä päivänä, jona maksu olisi viimeistään pitänyt suorittaa direktiivin 2006/112/EY 367, 369 i tai 369 v artiklan mukaisesti.
Tunnistamisjäsenvaltion on sähköisesti ilmoitettava kulutusjäsenvaltioille siitä, että muistutus on lähetetty.
Asianomainen kulutusjäsenvaltio vastaa mahdollisista myöhemmistä muistutuksista ja arvonlisäveron kantamiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Kun jokin kulutusjäsenvaltio on antanut tällaisia myöhempiä muistutuksia, vastaava arvonlisävero on maksettava tuolle jäsenvaltiolle.
Kulutusjäsenvaltion on ilmoitettava sähköisesti tunnistamisjäsenvaltiolle siitä, että muistutus on annettu.
63 b artikla
Jos mitään arvonlisäveroilmoitusta ei ole toimitettu tai arvonlisäveroilmoitus on toimitettu myöhässä tai se on puutteellinen tai virheellinen tai jos arvonlisäveron maksu myöhästyy, kulutusjäsenvaltio laskee ja vahvistaa kaikki korot, seuraamusmaksut tai muut mahdolliset maksut. Verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on maksettava tällaiset korot, seuraamusmaksut tai muut mahdolliset maksut suoraan kulutusjäsenvaltiolle.
63 c artikla
1.Jotta verovelvollisen kirjanpitoa voidaan pitää direktiivin 2006/112/EY 369 ja 369 k artiklassa tarkoitetulla tavalla riittävän yksityiskohtaisena, siihen on sisällytettävä seuraavat tiedot:
a)kulutusjäsenvaltio, johon tavarat on luovutettu tai palvelut on suoritettu;
b)suoritettujen palvelujen laji tai luovutettujen tavaroiden kuvaus ja määrä;
c)tavaroiden luovutuspäivä tai palvelujen suorituspäivä;
d)veron peruste ja käytetty rahayksikkö;
e)veron perusteen mahdolliset myöhemmät lisäykset tai vähennykset;
f)sovellettava arvonlisäverokanta;
g)maksettavan arvonlisäveron määrä ja käytetty rahayksikkö;
h)vastaanotettujen maksujen päivämäärä ja suuruus;
i)kaikki ennen tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta vastaanotetut ennakkomaksut;
j)jos laaditaan lasku, laskun sisältämät tiedot;
k)palvelujen osalta tiedot, joiden perusteella määritetään paikka, johon hankkija on sijoittautunut tai jossa sen kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on, ja tavaroiden osalta tiedot, joiden perusteella määritetään paikka, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus hankkijalle alkaa ja päättyy;
l)todiste tavaroiden mahdollisesta palautuksesta, mukaan lukien veron peruste ja sovellettava arvonlisäverokanta.
2.Jotta verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän kirjanpitoa voidaan pitää direktiivin 2006/112/EY 369 x artiklassa tarkoitetulla tavalla riittävän yksityiskohtaisena, siihen on sisällytettävä seuraavat tiedot:
a)kulutusjäsenvaltio, johon tavarat on luovutettu;
b)luovutettujen tavaroiden kuvaus ja määrä;
c)tavaroiden luovutuspäivä;
d)veron peruste ja käytetty rahayksikkö;
e)veron perusteen mahdolliset myöhemmät lisäykset tai vähennykset;
f)sovellettava arvonlisäverokanta;
g)maksettavan arvonlisäveron määrä ja käytetty rahayksikkö;
h)vastaanotettujen maksujen päivämäärä ja suuruus;
i)jos laaditaan lasku, laskun sisältämät tiedot;
j)tiedot, joiden perusteella määritetään paikka, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus hankkijalle alkaa ja päättyy;
k)todiste tavaroiden mahdollisesta palautuksesta, mukaan lukien veron peruste ja sovellettava arvonlisäverokanta;
l)tilausnumero tai liiketoimen yksilöivä numero;
m)lähetyksen yksilöivä numero, jos verovelvollinen osallistuu suoraan tavaroiden toimittamiseen.
3.Verovelvollisen tai hänen puolestaan toimivan välittäjän on kirjattava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sillä tavoin, että ne saadaan sähköisesti saataville viipymättä kunkin yksittäisen tavaranluovutuksen tai palvelusuorituksen osalta.
Jos verovelvollista tai hänen puolestaan toimivaa välittäjää on pyydetty toimittamaan sähköisesti direktiivin 2006/112/EY 369, 369 k ja 369 x artiklassa tarkoitettu kirjanpito eikä sitä toimiteta 20 päivän kuluessa pyynnön esittämispäivästä, tunnistamisjäsenvaltion on muistutettava verovelvollista tai hänen puolestaan toimivaa välittäjää toimittamaan kyseinen kirjanpito. Tunnistamisjäsenvaltion on sähköisesti ilmoitettava kulutusjäsenvaltiolle siitä, että muistutus on lähetetty.
▼M5
3 JAKSO
Tuonnin arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista koskevat erityisjärjestelyt
(Direktiivin 2006/112/EY 369 y–369 zb Artikla)
63 d artikla
Direktiivin 2006/112/EY XII osaston 7 luvussa säädettyjen tuonnin arvonlisäveron ilmoittamiseen ja maksamiseen sovellettavien erityisjärjestelyjen mukaiseen tuonnin arvonlisäveron kuukausittaista maksua koskevaan hakemukseen voidaan soveltaa edellytyksiä, joita sovelletaan tullimaksujen lykkäyksiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 ( *1 ) mukaisesti.
Erityisjärjestelyjä sovellettaessa jäsenvaltiot voivat katsoa, että edellytys ”tavaroiden tullaamisesta sen henkilön puolesta, jolle tavarat on tarkoitettu” on täyttynyt, jos tavarat tullaava henkilö ilmoittaa aikovansa soveltaa erityisjärjestelyjä ja kantaa arvonlisäveron henkilöltä, jolle tavarat on tarkoitettu.
▼B
XII
LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
64 artikla
Kumotaan asetus (EY) N:o 1777/2005.
Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
65 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2011.
Kuitenkin:
— 3 artiklan a alakohtaa, 11 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, 23 artiklan 1 kohtaa ja 24 artiklan 1 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013, — 3 artiklan b alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015, — 11 artiklan 2 kohdan c alakohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2014.Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
Tämän asetuksen 7 artikla
1) Direktiivin 2006/112/EY liitteessä II oleva 1 kohta:
a)verkkosivustojen ja -sivujen isännöinti (hosting);
b)ohjelmien automatisoitu online-etäylläpito;
c)järjestelmien etähallinta;
d)online-tietovarastointi (erityisten tietojen sähköinen varastointi ja haku);
e)tilauspohjaisen levymuistin online-toimittaminen.
2) Direktiivin 2006/112/EY liitteessä II oleva 2 kohta:
a)ohjelmistojen käyttö tai lataus (esimerkiksi hankinta- ja kirjanpito-ohjelmat, virustentorjuntaohjelmistot) sekä niiden päivitykset;
b)mainospalkkien esto-ohjelmistot (ohjelmistot, joilla estetään mainospalkkien näkyminen);
c)ohjaimien lataus, esimerkiksi ohjelmistot, joilla tietokone liitetään oheislaitteisiin (esimerkiksi tulostimet);
d)verkkosivustojen suodattimien automatisoitu online-asentaminen;
e)palomuurien automatisoitu online-asentaminen.
3) Direktiivin 2006/112/EY liitteessä II oleva 3 kohta:
a)näyttöteemojen käyttö tai lataus;
b)valokuvien tai muiden kuvien tai näytönsäästäjien käyttö tai lataus;
c)digitaalimuotoinen kirjojen sisältö ja muut sähköiset julkaisut;
d)online-sanoma- ja aikakauslehtien tilaaminen;
e)web-lokit ja verkkosivustotilastot;
f)online-uutiset sekä liikenne- ja säätiedotukset;
g)sellainen online-informaatio, jonka ohjelmisto tuottaa automatisoidusti asiakkaan syöttämien tietojen perusteella, kuten oikeudelliset tiedot ja finanssitiedot (esimerkiksi jatkuvasti päivitettävät pörssitiedot);
h)mainostilan tarjonta (esimerkiksi mainospalkit verkkosivustolle tai -sivulle);
i)hakukoneiden ja internethakemistojen käyttö.
4) Direktiivin 2006/112/EY liitteessä II oleva 4 kohta:
a)musiikin kuuntelu ja lataus tietokoneisiin ja matkapuhelimiin;
b)tunnussävelmien, lyhyiden katkelmien ja soitto- tai muiden äänien kuuntelu ja lataus;
c)elokuvien katselu ja lataus;
d)pelien lataus tietokoneisiin ja matkapuhelimiin;
e)pääsy automatisoituihin online-peleihin, joiden toiminta riippuu internetistä tai muista sen kaltaisista sähköisistä verkoista ja joissa pelaajat ovat kaukana toisistaan;
▼M2
f)radio- tai televisioverkon, internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä jaettavien radio- tai televisio-ohjelmien vastaanotto kuunneltaviksi tai katsottaviksi käyttäjän valitsemana ajankohtana ja tämän henkilökohtaisesta pyynnöstä mediapalvelun tarjoajan laatiman ohjelmaluettelon perusteella, kuten tilaustelevisio- tai tilausvideopalvelu;
g)internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä (IP-suoratoisto) jaettujen radio- tai televisio-ohjelmien vastaanotto, jollei niitä lähetetä tai edelleenlähetetä samanaikaisesti radio- ja televisioverkoissa;
h)sellainen ääni- ja audiovisuaalisen sisällön toimittaminen viestintäverkkojen välityksellä, jota ei suorita toimituksellisessa vastuussa oleva mediapalvelun tarjoaja;
i)mediapalvelun tarjoajan ääni- ja audiovisuaalisen tuotoksen lähettäminen edelleen viestintäverkkojen välityksellä jonkun muun kuin mediapalvelun tarjoajan itsensä toimesta.
▼B
5) Direktiivin 2006/112/EY liitteessä II oleva 5 kohta:
a)automatisoitu etäopetus, jonka toimiminen riippuu internetistä tai sen kaltaisesta sähköisestä verkosta ja jonka toimitus vaatii vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen osallistumista, virtuaaliluokkahuoneet mukaan luettuina, paitsi jos internetiä tai samanlaista sähköistä verkkoa käytetään ainoastaan yhteydenpitovälineenä opettajan ja oppilaan välillä;
b)harjoituskirjat, joiden harjoitukset oppilas tekee verkossa ja jotka tarkastetaan automaattisesti ilman ihmisen osallistumista toimintaan.
LIITE II
Tämän asetuksen 51 artikla
Selitykset
1. Tämä todistus on tavaroiden luovuttajalle, palvelujen suorittajalle ja/tai valtuutetulle varastonpitäjälle todisteena verovapautuksesta, kun tavarat on luovutettu ja palvelut suoritettu tai tavaralähetys toimitettu direktiivin 2006/112/EY 151 artiklassa ja direktiivin 2008/118/EY 13 artiklassa tarkoitetuille elimille tai yksityishenkilöille. Jokaista luovuttajaa/suorittajaa/varastonpitäjää varten on näin ollen laadittava yksi todistus. Lisäksi luovuttajan/suorittajan/varastonpitäjän on säilytettävä tämä todistus kirjanpidossaan jäsenvaltiossaan voimassa olevien määräysten mukaisesti.
2.
a)Käytettävää paperilaatua koskeva yleismääritelmä esitetään Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL C 164, 1.7.1989, s. 3).
Paperin on oltava jokaisessa kappaleessa valkoista ja kooltaan 210 × 297 millimetriä, joka voidaan alittaa korkeintaan 5 millimetrillä tai ylittää 8 millimetrillä korkeussuunnassa.
Valmisteverovapautusta varten verovapautustodistus on laadittava kahtena kappaleena:
— yksi kappale jää lähettäjälle, — yksi kappale seuraa mukana valmisteveron alaisia tuotteita kuljetettaessa. b)Lomakkeen 5.B kohtaan mahdollisesti jäävä tyhjä tila on viivattava yli niin, ettei siihen voida lisätä mitään.
c)Asiakirja on täytettävä selvästi ja siten, että merkintöjä ei voida poistaa. Merkintöjen poistaminen ja päällekirjoittaminen on kielletty. Lomake on täytettävä sijaintijäsenvaltion tunnustamalla kielellä.
d)Jos tavaroiden ja/tai palveluiden kuvauksessa (todistuksen 5.B kohta) viitataan tilauslomakkeeseen, joka on laadittu muulla kuin sijaintijäsenvaltion tunnustamalla kielellä, verovapautukseen oikeutetun elimen tai yksityishenkilön on liitettävä lomakkeeseen sen käännös.
e)Jos todistus taas on laadittu muulla kuin luovuttajan/suorittajan/varastonpitäjän jäsenvaltion tunnustamalla kielellä, elimen tai yksityishenkilön on liitettävä lomakkeeseen käännös 5.B kohdassa lueteltuja tavaroita ja palveluita koskevista tiedoista.
f)Tunnustetulla kielellä tarkoitetaan asianomaisessa jäsenvaltiossa käytettävää virallista kieltä tai jotain muuta unionin virallista kieltä, jonka jäsenvaltio hyväksyy käytettäväksi tässä tarkoituksessa.
3. Verovapautukseen oikeutettu elin tai yksityishenkilö ilmoittaa todistuksen 3 kohdassa tiedot, joita tarvitaan verovapautuspyynnön arviointiin sijaintijäsenvaltiossa.
4. Elin vahvistaa leimallaan todistuksen 4 kohdassa, että asiakirjan 1 ja 3 a kohdan tiedot ovat oikein, ja todistaa, että verovapautukseen oikeutettu yksityishenkilö kuuluu elimen henkilöstöön.
5.
a)Viittauksessa tilauslomakkeeseen (todistuksen 5.B kohta) on oltava vähintään päiväys ja tilausnumero. Tilauslomakkeen on sisällettävä kaikki todistuksen 5 kohdassa mainitut tiedot. Jos todistus on leimautettava sijaintijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella, myös tilauslomake on leimautettava.
b)Hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla 16 päivänä marraskuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2073/2004 22 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määritellyn valmisteveronumeron ilmoittaminen ei ole pakollista; arvonlisäverotunniste tai verorekisterinumero on ilmoitettava.
c)Valuutat on ilmoitettava Kansainvälisen standardisoimisjärjestön vahvistamin kansainvälisen ISO 4127 -standardin mukaisin kolmikirjaimisin koodein ( 6 ).
6. Edellä mainittu verovapautukseen oikeutetun elimen tai yksityishenkilön ilmoitus on vahvistettava 6 kohdassa sijaintijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen leimalla. Viranomainen voi edellyttää vahvistukselle myös jäsenvaltion jonkin muun viranomaisen suostumusta. Suostumuksen hankkiminen on toimivaltaisen veroviranomaisen tehtävä.
7. Menettelyn yksinkertaistamiseksi toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa verovapautukseen oikeutetun elimen leimauttamisvelvollisuudesta, jos verovapautus koskee virkakäyttöön tarkoitettuja tavaroita tai palveluita. Verovapautukseen oikeutetun elimen on mainittava tästä vapautuksesta todistuksen 7 kohdassa.
LIITE III
Tämän asetuksen 56 artikla
|
Yksikkö |
Kaupanteossa käytetyt painot |
|
Kilogramma |
12,5/1 |
|
Gramma |
500/250/100/50/20/10/5/2,5/2 |
|
Unssi (1 unssi = 31,1035 grammaa) |
100/10/5/1/1/2/1/4 |
|
Tael (1 tael = 1,193 unssia) (1) |
10/5/1 |
|
Tola (10 tolaa = 3,75 unssia) (2) |
10 |
|
(1)
Tael = perinteinen kiinalainen kullan painoyksikkö. Hongkongin taelharkon nimellispitoisuus on 990, mutta Taiwanin viiden ja kymmenen taelin harkkojen pitoisuus voi olla 999,9. (2)Tola = perinteinen intialainen kullan painoyksikkö. Yleisin harkkopaino on 10 tolaa, jonka pitoisuus on 999. |
|
LIITE IV
Vastaavuustaulukko
|
Asetus (EY) N:o 1777/2005 |
Tämä asetus |
|
I luku |
I luku |
|
1 artikla |
1 artikla |
|
II luku |
III ja IV luku |
|
II luvun 1 jakso |
III luku |
|
2 artikla |
5 artikla |
|
II luvun 2 jakso |
IV luku |
|
3 artiklan 1 kohta |
9 artikla |
|
3 artiklan 2 kohta |
8 artikla |
|
III luku |
V luku |
|
III luvun 1 jakso |
V luvun 4 jakso |
|
4 artikla |
28 artikla |
|
III luvun 2 jakso |
V luvun 4 jakso |
|
5 artikla |
34 artikla |
|
6 artikla |
29 ja 41 artikla |
|
7 artikla |
26 artikla |
|
8 artikla |
27 artikla |
|
9 artikla |
30 artikla |
|
10 artikla |
38 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta |
|
11 artiklan 1 ja 2 kohta |
7 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
12 artikla |
7 artiklan 3 kohta |
|
IV luku |
VI luku |
|
13 artikla |
42 artikla |
|
V luku |
VIII luku |
|
V luvun 1 jakso |
VIII luvun 1 jakso |
|
14 artikla |
44 artikla |
|
15 artikla |
45 artikla |
|
V luvun 2 jakso |
VIII luvun 4 jakso |
|
16 artikla |
47 artikla |
|
17 artikla |
48 artikla |
|
VI luku |
IX luku |
|
18 artikla |
52 artikla |
|
VII luku |
XI luku |
|
19 artiklan 1 kohta |
56 artikla |
|
19 artiklan 2 kohta |
57 artikla |
|
20 artiklan 1 kohta |
58 artikla |
|
20 artiklan 2 kohta |
62 artikla |
|
20 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
59 artikla |
|
20 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
60 artikla |
|
20 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta |
63 artikla |
|
20 artiklan 4 kohta |
61 artikla |
|
VIII luku |
V luvun 3 jakso |
|
21 artikla |
16 artikla |
|
22 artikla |
14 artikla |
|
IX luku |
XII luku |
|
23 artikla |
65 artikla |
|
Liite I |
Liite I |
|
Liite II |
Liite III |
( 1 ) EUVL L 268, 12.10.2010, s. 1.
( 2 ) EYVL L 326, 21.11.1986, s. 40.
( 3 ) Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2459, annettu 5 päivänä joulukuuta 2017, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta (EUVL L 348, 29.12.2017, s. 32).
( 4 ) EUVL L 44, 20.2.2008, s. 23.
( 5 ) EUVL L 206, 8.8.2009, s. 1.
( *1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).
( 6 ) Esimerkkejä joistakin yleisesti käytetyistä valuuttakoodeista: EUR (euro), BGN (Bulgarian leva), CZK (Tšekin koruna), DKK (Tanskan kruunu), GBP (Englannin punta), HUF (forintti), LTL (liti), PLN (zloty), RON (Romanian leu), SEC (Ruotsin kruunu), USD (Yhdysvaltain dollari).
////////////////////////$(document).ready(function(){generateTOC(true,'', 'Alkuun','true');scrollToCurrentUrlAnchor();});//